Työ sisältää teoreettisen osan sekä käytännön sovellusosan, jossa teoriaosuutta soveltamalla arvioidaan BSW-elementtien kosteusteknistä toimintaa. Tässä työssä keskityttiin kosteustekniseen toimintaan kosteustasapainon kannalta eikä esimerkiksi mahdolliseen homeenkasvuun otettu kantaa. Tarkasteltavia rakenteita oli kaikkiaan 9 kappaletta, jotka käsiteltiin kaikki tuulettumattomana. Tuulettumattoman rakenteen tulosten avulla tehtiin arvio tuuletuksen kosteudenpoistokyvystä. Tuuletustarkasteluissa uran tehollisena kokona käytettiin 25 x 27 mm ja urajakona k150. Lisäksi virtauslaskenta malleissa elementin ylä- ja alareunaan oletettiin 20 x 50 mm kokoojaura.
Teoreettisessa osassa esitetään rakenteen lämpö- ja kosteustekniseen käyttäytymiseen vaikuttavat asiat sekä matemaattisia esityksiä osan asioista laskemista varten. Lämpötekniikkaa käsittelevässä osassa käytiin läpi lämmönsiirtymisen eri muodot, niiden laskentaa sekä U-arvon laskentaa BSW-elementille. Kosteusteknisestä toiminnasta esitettiin vastaavasti kosteuden siirtymis- ja varastoitumismuodot rakenteisiin sekä erilaiset kosteusrasitukset ulkoseinärakenteille.
Soveltavassa osuudessa laskettiin yhdeksän erilaisen BSW-ulkoseinärakenteen kosteusteknistä käyttäytymistä sekä Espoon että Karasjoen ilmastossa. Laskelmissa keskityttiin tarkastelemaan keskimääräisiä kosteuspitoisuuksia, kosteusvirtoja sekä suhteellista kosteutta tietyissä pisteissä ja materiaalikerroksissa. Lämpötilan ja suhteellisen kosteuden lisäksi ulkoilman olosuhteista otettiin huomioon viistosade sekä auringon säteilyn vaikutus WUFI:lla tehdyissä laskelmissa. Comsol-ohjelmalla tehdyissä laskelmissa keskityttiin nollajulkisivuun ja siinä lämpö- ja virtaustekniikkaan.
Nollajulkisivua, eli julkisivua johon ei kohdistu viistosadetta eikä auringonpaistetta, tarkasteltaessa kaikilla rakenteilla tapahtui viiden vuoden laskentajakson aikana rakennuskosteuden kuivumista eristekerroksessa sekä molemmissa betonikuorissa.
Kuivumisen nopeus vaihteli hieman rakenteessa käytetyn eristeen tyypin mukaan siten, että tiiviimmillä EPS- ja PUR-eristeillä kuivuminen oli hitaampaa. Toisaalta, EPS- ja PUR-eristeillä myös kosteuspitoisuudet olivat pienemmät. Esimerkiksi ulkokuoren keskimääräistä kosteutta tarkasteltaessa 240 mm eristeellä ilman tuuletuksen huomioimista, villan tapauksessa ensimmäisenä vuonna vesimäärä oli suurimmillaan yli 130 kg/m3, kun taas EPS:n tapauksessa ulkokuoren keskimääräinen kosteus pysyin noin 110 kg/m3 muutaman ensimmäisen vuoden ajan, jonka jälkeen vasta maksimikosteus kääntyi laskuun. Lisäksi EPS- ja PUR-eristeisillä rakenteilla vuodenajoista johtuva kosteuspitoisuuksien vaihtelu jäi pienemmäksi verrattuna villaeristeisiin ratkaisuihin.
Espoon ilmastossa eteläjulkisivulla ilman tuuletusta kaikilla rakenteilla eristetila pysyi kosteampana verrattuna muihin ilmansuuntiin ja ilmasto-olosuhteisiin. Lisäksi
rakenteesta riippumatta ulkokuori kastui vuodesta toiseen samalle tasolle viistosateiden vaikutuksesta, kun tuuletusta ei huomioitu. Ulkokuoren keskimääräinen minimikosteus sen sijaan laski laskennan loppua kohden. Gertisin menetelmällä arvioidut tuuletuksen mukanaan poistamat kosteusmäärät olivat varsinkin eteläjulkisivulla sitä luokkaa, että niitä voidaan käyttää hyväksi rakenteen kuivauksessa. Tosin, tuuletuksen hyöty pieneni oleellisesti laskelmien perusteella, kun eristeeksi vaihdettiin villan tilalle tiiviimpi EPS tai PUR. Pieneneminen johtui Gertisin menetelmään tehdystä muutoksesta, jolla yritettiin huomioida sitä, että tiiviimpien EPS- ja PUR-eristeiden tapauksessa eristeessä oleva kosteus siirtyy sen verran hitaammin, että eristeen uran vastaiseen pintaan ei ehdi siirtyä kosteutta samaa tahtia kuin uritus sitä kuivattaa.
Villaeristeen tapauksessa tutkittiin korkeamman alkukosteuden vaikutusta, jolla huomioitiin tilannetta, jossa eristetila pääsee kastumaan rakennusaikana esim.
puutteellisen suojauksen johdosta. EPS- ja PUR-eristeillä tätä tarkastelua ei tehty, koska niihin ei sateesta pääse vesi samalla tavalla imeytymään. Korkeampi alkukosteus palautui laskennassa käytetyn kanssa samalle tasolle vajaasta vuodesta puolentoista vuoden kuluessa. Laskennan alkuhetkestä, lokakuun alku, johtuen tämä tasoittumisaika oli pidempi, sillä käytännössä tasoittuminen tapahtui kesällä parin kuukauden aikana.
Vaikka villaeristeisetkin ratkaisut laskelmien valossa näyttävät kuivuvan suhteellisen hyvin ilman tuuletusta, on tuuletuksella kuitenkin tällaisissa tapauksissa selvä kuivattava vaikutus villatilan kosteuteen.
Kosteuspitoisuuden laskua tapahtui siis kaikilla rakenteilla kaikilla muilla julkisivuilla paitsi Espoon eteläjulkisivulla. Laskelmien perusteella kaikista rakenteista voidaan rakennuskosteuden todeta poistuvan muutamassa vuodessa ilman tuuletusta, kunhan rakenne ei ole altis voimakkaille kosteusrasituksille. Voimakkaan kosteusrasituksen tapauksessa, kuten viistosade Espoon eteläjulkisivulla, ulkokuoren kosteus pysyy selvästi korkeampana kuin ilman kosteusrasitusta. Tällaisissa tapauksissa, joissa esiintyy voimakasta kosteusrasitusta, on rakenteen kuivumista edesautettava esimerkiksi varmistamalla riittävä tuuletus tai suojaamalla rakenne suuremmilta kosteusrasituksilta.
EPS- ja PUR-eristeillä ulkokuori pysyi pääosin kuivempana kuin villaeristeen tapauksessa. Lisäksi EPS- ja PUR-eristeiden tapauksessa tuuletuksen kautta poistuvaksi arvioitu kosteusmäärä jäi selvästi pienemmäksi kuin villaeristeellä. Näiden tulosten valossa EPS- ja PUR-eristeillä voisi toteuttaa toimivia ratkaisuja ilman tuuletusta, mikäli ulkokuoreen ei kohdistu merkittäviä kosteusrasituksia. Esimerkiksi Espoon eteläjulkisivulla kaikilla rakennetyypeillä ulkokuoren keskimääräinen maksimi vesimäärä (kg/m3) pysyi samana vuodesta toiseen voimakkaista viistosateista johtuen, vaikka minimi vesimäärä pieneni laskennan loppua kohti. Kuitenkin tapauksissa, joissa ulkokuori joutuu alttiiksi suurille kosteusrasituksille, tuuletuksella voidaan hieman alentaa ulkokuoren kosteustilaa, vaikka EPS- ja PUR-eristeillä tuuletuksen hyöty jää villaeristettä vähäisemmäksi. Tällöin kuitenkin syntyy palavien EPS- ja PUR-eristeiden tapaukselle palolle reitti levitä ulkokuoren taustalla, jolloin aukot joudutaan suojaamaan palolta esimerkiksi villakaistoilla. Toinen vaihtoehto olisi ulkokuoren pinnoittaminen
sopivasti, jotta ulkopuoliset kosteusrasituksen pienenisivät. Tämän vaihtoehdon mahdollisesti oleellisiakin vaikutuksia rakenteiden kosteusjakaumiin ja pitoisuuksiin ei kuitenkaan tutkittu tämän työn puitteissa.
Sisäkuoren kosteus kuivui villaeristeisillä rakenteilla nopeampaa kuin EPS- tai PUR-eristeillä. Villaeristeillä suurin osa kuivumisesta tapahtui ensimmäisen vuoden aikana ja toisen vuoden aikana jo lähes saavutettiin tasapaino tilanne ympäröivän ilmaston kanssa. Vastaavasti EPS- ja PUR-eristeiden tapauksessa kuivumista tapahtui koko laskentajakson ajan. Ensimmäisen vuoden jäljiltä EPS- ja PUR-eristeiset rakenteiden sisäkuoret olivat n. 15…20 kg/m3 kosteampia villaeristeiseen verrattuna.
EPS- ja PUR-eristeiden välillä erot jäivät pienemmäksi, mutta kuitenkin eristekerroksen paksuntuessa sisäkuoren kuivuminen hidastui eristekerroksen kasvaneen vesihöyrynvastuksen myötä. Sisäkuori kuitenkin kuivui alkutilanteeseen nähden hieman yli 20 kg/m3 ensimmäisen vuoden aikana EPS- ja PUR-eristeillä. Kuivumisen ollessa kuitenkin villaeristeisiä ratkaisuja selvästi hitaampaa EPS- ja PUR-eristeillä, voi joissain tapauksissa ilmetä ongelmia pinnoitteiden kanssa, mikäli pinnoitus tehdään liian aikaisin.
Tuuletuksen kosteuden poistoa arvioitaessa Gertisin menetelmällä havaittiin virtausnopeudella olevan suuri vaikutus poistuvan kosteuden määrään. Comsol-ohjelmalla tehtyjen virtauslaskelmien perusteella tapaus, jossa tuuletusilma tulee kanavistoon halkaisijaltaan 12 mm putkien kautta, jäivät saavutettavat tilavuusvirrat oleellisesti pienemmiksi urituksessa kuin vapaammin virtaavissa ratkaisuissa.
Esimerkiksi, jos ilma pääsee tuuletusuriin elementtien saumasta yhtenäisen 7,5 mm korkean läpi elementin jatkuvan raon läpi, kasvavat tuuletusvirrat laskelmien perusteella jopa 3…4 kertaa suuremmiksi putkitapaukseen verrattuna. Yhtenäisellä 7,5 mm raolla virtausnopeudet jäävät kuitenkin vielä noin puoleen kuristamattomasta tapauksesta.
Voidaan siis todeta, että tuuletuksen suunnittelulla ja toteutuksella on selvä vaikutus käytännössä saavutettaviin virtauksiin. Rakennetyypille US6 kokeiltiin lisäksi 2 Pa:n suuruisen paine-eron vaikutusta ilmavirtauksiin. Paine-eron vallitessa virtausnopeudet kasvoivat selvästi ja samalla luonnollisen konvektion merkitys pieneni. Paine-erot ovat kuitenkin alati muuttuvia talon ympärillä, joten käytetty 2 Pa:n suuruinen paine-ero ei välttämättä kuvaa mitään jatkuvaa tilannetta. Hitailla virtausnopeuksilla ilma kyllästyi nopeasti uraan tulon jälkeen, ja näin ollen suurin kuivattava vaikutus keskittyi elementin alareunaan.
Eri rakenteilla seurattiin myös kosteusvirtojen käyttäytymistä eri rajapinnoissa laskentajakson aikana Espoon eteläjulkisivulla sekä Karasjoen koillisjulkisivulla.
Molemmissa tapauksissa ulkopinnassa tapahtui suurimmat kosteuden liikkeet johtuen viistosateista sekä auringon säteilystä. Eristeen sisä- ja ulkopinnassa kosteusvirrat olivat maltillisempia kaikilla rakenteilla. Eristeen rajapinnoissa tapahtuvat kosteusvirrat asettuivat eristemateriaalista riippuen laskennan lopussa tilaan, jossa kesäkuukausina kosteusvirrat olivat pääasiassa ulkoa sisäänpäin ja talvella sisältä ulospäin. Rakenteen ulkopinnassa vastaavasti kesäaikaan kosteusvirrat olivat sisältä ulospäin ja syys- sekä talvisaikaan ulkoa sisäänpäin. Rakenteiden sisällä eristeen rajapinnoissa tapahtuvien
kosteusvirtojen saldo vuoden ajalta oli kuitenkin ulospäin. Ulkopinnassa vuositason nettovirtaus oli myös yleensä ulospäin, mutta joissain tapauksissa ulkopinnasta kosteutta virtasi enemmän sisään kuin ulos.
Suhteellista kosteutta tarkasteltiin ulkokuoren ja eristeen rajapinnassa (piste P2) kaikilla eristeillä. EPS- ja PUR-eristeillä suhteellisen kosteuden vaihtelu oli pienempi vuodenaikojen mukaan, mutta toisaalta yleensä myös keskimääräinen suhteellinen kosteus oli pienempi. Espoon eteläjulkisivulla tilannetta hieman vääristää eristeisiin tehty kosteuskapasiteetin muutos, joka käytännössä estää suhteellisen kosteuden nousun yli 98 % EPS- ja PUR-eristeillä. Muilla julkisivuilla ja ilmasto-oloilla ylärajaa ei EPS- ja PUR-eristeillä lähennelty kuin satunnaisesti ulkokuoren ja eristeen rajapinnassa.
Kesäaikaan villaeristeillä suhteellisessa kosteudessa päästiin toisinaan 70 % tai alle lukemiin, kun EPS- ja PUR-eristeillä alimmillaan Espoossa noin 90 % ja Karasjoella noin 85 %. EPS- ja PUR-eristeillä usein tilanne oli niin, että eristeen suurin suhteellinen kosteus ei ollutkaan ulkokuoren ja eristeen rajapinnassa, vaan muutaman sentin päässä ulkokuoresta varsinkin laskennan alkuvaiheessa. Laskennan lopussa tämä tilanne oli useimmiten korjaantunut, kun rakennuskosteus oli suurimmaksi osaksi poistunut.
LÄHTEET
/1/ Vinha, Juha 2007. Rakennusfysiikka Luentomoniste kevät 2007, Tampereen Teknillinen Yliopisto /2/ Pentti, M., Hyyppöläinen, T. 1999. Ulkoseinärakenteiden kosteustekninen suunnittelu. Tampereen Teknillinen Korkeakoulu, Julkaisu 94, Talonrakennustekniikka
/3/ Lehtinen, T., Lehtonen H., Viljanen M., 1997. Betonisandwich-ulkoseinien kosteustekninen käyttäytyminen. Teknillinen Korkeakoulu, Talonrakennustekniikan Laboratorio, Julkaisu 70
/4/ Metiäinen, P., Nieminen, J-P., 1984, Kosteuden vaikutus rakenteisiin, Rakentajain Kalenteri 1984, s.398-432; 456-473
/5/ Straube, John 2002, Understanding and controlling air flow in building enclosures, Building Solutions Canada, Proc. Of 8th Bldg Sci. & Tech. Conf, Toronto, Feb. 22-23, 2001, pp. 282-302,
http://www.civil.uwaterloo.ca/BEG/Downloads/8thBSTC%20Air%20Flow%20Control.pdf /6/ Björkholz, Dick, 1997, Lämpö ja kosteus, Rakennustieto Oy, Helsinki 1997
/7/ Ojanen Tuomo, Kohonen Reijo, 1989, Ilmavirtausten vaikutus rakenteiden lämpö- ja kosteustekniseen toimintaan, VTT Tutkimuksia 590, Espoo
/8/ Salonvaara Mikael, Nieminen Jyri, 2003, Betonirakenteiden tuuletus ja lämmöneristävyys, VTT Tiedotteita 2210, Espoo
/9/ Künzel, Hartwig, 1995, Simultaneous Heat and Moisture Transport in Building Components, Fraunhofer Institute of Building Physics
/10/ Rakennusten lämmöneristys, Määräykset 2010, 2008, Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto, Suomen rakentamismääräyskokoelma osa C3
/11/ Mills, A. F., 1999, Basic Heat & Mass Transder 2/E, Prentice Hall
/12/ Hens, Hugo, 2007, Building Physics – Hear, Air and Moisture, Ernst & Sohn
/13/ Hygrothermal performance of building components and building elements - Assessment of moisture transfer by numerical simulation, 2007, Standardi SFS-EN 15026, Suomen Standardisoimisliitto SFS /14/ Hagentoft, Carl-Eric, 2001, Introduction to Building Physics, Studentlitteratur, Lund 2005
/15/ WUFI Pro 4.2 Online Help
/16/ Leino Tapio, Häkkä-Rönnholm Eva, Nieminen Jyri, Koukkari Heli, Hieta Jouni, Vesikari Erkki, Törnqvist Jouko, 1998, Teräsrakenteiden käyttöikäsuunnittelu, VTT tiedotteita 1937, Espoo
LIITE A – RAKENNETYYPPIEN PERIAATE
1 Ulkopinta sileä muottipinta, ei pinta käsittelyä 2 Betoninen ulkokuori 70 mm
3 Eriste mineraalivilla/EPS/PUR, ks. oheinen taulukko
Rakenne Eriste l (W/mK) d (mm) Uritus
US1 Villa 0.036 160 Kyllä
US2 EPS 0.036 160 Kyllä
US3 PUR 0.024 160 Ei
US4 PUR 0.024 240 Ei
US5a EPS 0.031 180 Kyllä
US5b EPS 0.031 180 Ei
US6 Villa 0.036 240 Kyllä
US7a EPS 0.036 240 Kyllä
US7b EPS 0.036 240 Ei
US8 Villa 0.036 350 Kyllä
US9 EPS 0.036 350 Ei
4 Betoninen sisäkuori 80 mm
5 Pintakäsittely ark. suunn. muk., vesihöyryä läpäisevä
Rakenteen U-arvo vaihtelee välillä 0,11…0,24 W/m2K. Ks. myös Taulukko 3.1, s.42.
LIITE B – VIRTAUSLASKENNAN MALLINNUS
Tuuletusurituksessa syntyviä virtauksia laskettiin Comsol Multiphysics ohejelmalla, versio 3.5. Tässä liitteessä on esitetty tarkemmin laskentamallit 1..3 reunaehtoineen.
Mallinnuksessa lämpöteknisenä sovelluksena oli General Heat Transfer ja virtausteknisenä sovelluksena Weakly Compressive Navier Stokes moduuli.
B 1 Oheisessa kuvassa on esitetty virtauslaskennassa käytetyn mallin 1 periaate.
Kuvassa (B 1) on esitetty laskennassa käytetyn mallin 1 periaate kuva. Kokoojauran kokona käytettiin 20 x 50 mm ja sen rasteroiduilla pinnoilla oli reunaehtona virtaus- ja lämpölaskennassa symmetrisyys. Alareunassa putken päässä (halk. 12 mm) reunaehto oli ’open boundary, normal stress = 0 Pa’. Yläreunassa vastaavasti putkenpäässä reunaehtona oli ’outlet, normal stress = 0 Pa.’ Virtauskanavan reunoilla käytettiin ’Wall, No Slip’ reunaehtoa. Lämmönsiirtoa mallinnettaessa ulko- ja sisäpinnassa reunaehtona oli ’heat flux’, jossa annettiin sisä- (+21°C) ja ulkolämpötila (vaihteli) sekä lämmönsiirtokerroin (sisällä 17 W/m2K, ulkona 8 W/m2K). Tuuletusputkille reunaehtoina oli yläreunassa ’convective flux’ ja alareunassa annettiin putkeen suulle lämpötilaksi ulkolämpötila. Malli oli 150 mm leveä, rakennetyypin paksuinen ja 3 m korkea.
Materiaalitietoina käytettiin samoja kuin WUFI:ssa, mutta ilmaa mallinnettaessa käytettiin Comsol-ohjelman materiaalikirjastosta löytyvää ilmaa, jonka lämpö ja virtaus ominaisuudet on määritelty paineesta ja lämpötilasta riippuviksi. Ilmalle nosteen laskemista varten määriteltiin referenssitiheys, joka laskettiin materiaalikirjaston avulla käyttämällä lämpötilana ulkoilman lämpötilaa ja paineena normaalia ilman painetta.
Varsinaiset luvussa 3 ilmoitetut virtausnopeuden arvot saatiin lisäämällä virtauskanavaan metrin ja kahden metrin korkeudelle pinnat, joiden läpi menevä virtaus
integroitiin ohjelmalla. Virtausnopeutena ilmoitettiin näiden kahden virtausnopeuden keskiarvo. Virtausnopeus pintojen läpi laskettiin ohjelman ’boundary integration’
toiminnon avulla, jossa integroitavana suureena kanavan poikkipinnan yli oli ’Velocity field, U_chns.’. Tämän integraalin tulos jaettiin uran pinta-alalla, jolloin saatiin keskimääräinen virtausnopeus poikkileikkauksessa. Oheisessa kuvassa (B 2) on esitetty virtauksen todellista jakaumaa urassa.
B 2 Kuvassa on esitetty tarkempi uran poikkileikkauksessa vallitseva virtausnopeus metrin korkeudella elementin alareunasta tapaukselle US6 mallilla 1, kun ulkolämpötila oli -5°C.
Mallin 2 rakenteen alareuna on esitetty kuvassa (B 3). Mallissa 2 ilma virtasi suoraan tuuletuskanavaan ja siitä pois. Lämpötilalaskennassa alareunassa sisääntuloon asetettiin ulkolämpötila ja yläreunaan ’convective flux.’ Virtauslaskennassa reunaehdot olivat kuten mallissa 1, eli alareunassa ’open boundary, normal stress = 0 Pa’ ja yläreunassa ’outlet, normal stress = 0 Pa.’
Vastaavasti mallin 3 periaate on esitetty kuvassa B 4. Mallissa ilma tulee kokoojauraan 7,5 mm korkean yhtenäisen raon kautta ja poistuu samanlaisen raon kautta. Reunaehdot sisääntulossa ja ulostulossa olivat samanlaiset kuin malleissa 1 ja 2.
Kokoojaurien päissä oli symmetria reunaehdot mallin reunoilla.
B 3 Kuvassa on esitetty mallin 2 periaate rakennetyypille US1 ja US6.
B 4 Kuvassa on esitetty mallin 3 periaate rakennetyypeillä US1 ja US6.
Ratkaisijana käytettiin stationary segrated solveria, joka antaa mahdollisuuden käyttää erilaista ratkaisijaa sekä asetuksia. Lämpötekninen ongelma oli hyvin konvergoituva, joten sen oletusratkaisija asetuksiin ei ollut tarvetta koskea.
Oletusratkaisijaksi Comsol asetti osaan malleista GMRES-ratkaisijan ja osaan
BICGSTAB-ratkaisijan. Virtauslaskennassa ratkaisijaksi valittiin PARDISO ja sen toleranssia toisinaan kasvettiin 0,1 % yhteen prosenttiin tulosten saamiseksi kohtuullisessa ajassa. Esimerkiksi ulkolämpötilan ollessa -15 astetta, oli ratkaisun saaminen toisinaan työlästä, johtuen todennäköisesti siitä, että tällöin tuli paikallisesti niin suuria virtausnopeuksia (turbulenttisia virtauskohtia), jotka aiheuttivat ratkaisijalle ongelmia tarkan ratkaisun saamiseksi. Myös tiheämmän elementtiverkon käyttäminen olisi saattanut auttaa asiaan.
LIITE C – TUULETUKSEN ARVIOINTIA RAKENNETYYPILLE US6
Rakennetyypille US6 tehtiin WUFI:lla vertailu laskenta, jolla yritettiin arvioida tuuletuksen vaikutusta rakenteen kosteuspitoisuuteen laskennan eri hetkillä. Tilanne mallinnettiin WUFI:lla siten, että eristeen ja ulkokuoren rajapintaan laitettiin eristeen puolelle yhden elementin levyinen negatiivinen kosteuslähde. Kosteuslähteen suuruus saatiin US6 tuuletuslaskelmista eri ajanhetkillä poistuvan kosteuden keskiarvona, eli 1,75*10-8 kg/(m2s), kun virtaus nopeus urassa oli 0,01 m/s. Koska tuuletus nimenomaan poistaa kosteutta rakenteesta, annettiin se miinusmerkkisenä.
Oheisessa kuvassa (C 1) on esitetty US6:n eristetilan keskimääräistä kosteuspitoisuutta tuuletettuna ja tuulettumattomana. Kuvasta nähdään, että tuuletuksella saadaan eristekerroksen maksimi kosteus pysymään noin 200 g/m3 kuivempana, kuin ilman. Muutenkin tuuletettuna eristekerros pysyy kuivempana, kuin ilman, mutta suurin vaikutus on maksimikosteuden pienentämisessä.
C 1 Kuvassa on esitetty eristetilan keskimääräinen kosteus rakennetyypille US6 Espoon eteläjulkisivulla sekä tuuletettuna että ilman tuuletusta. Laskennan alkuhetki oli 1.10.2009.
Suhteelliseen kosteuteen pisteessä P2 (C 2)tuuletuksella ei ollut radikaalia vaikutusta. Sekä tuuletettuna että tuulettamattomana suhteellinen kosteus kipusi 100 % tienoille. WUFI:lla tehdyn arvion mukaan tuuletuksella kuitenkin suhteellinen kosteus pysytteli kesäaikaan hienoisesti alempana kuin ilman tuuletusta. Samoin juuri ennen suhteellisen kosteuden nousua maksimiinsa, on havaittavissa hienoinen etu tuuletetun rakenteen hyväksi. Muuten suhteellisen kosteuden käyrät pisteessä P2 noudattelevat aika hyvin toisiaan. Ulkokuoren keskimääräisiin kosteuksiin tuuletuksella ei tutkitussa eteläjulkisivun tapauksessa havaittu olevan vaikutusta.
C 2 Kuvassa esitetty suhteellisen kosteuden ja lämpötilan vaihtelua Espoon eteläjulkisivulla rakennetyypille US6 arvioidun tuuletuksen kera.
C 3 Kuva 3.43 on esitetty tässä vertailuja helpottamaan (US6 eteläjulkisivun suhteellinen kosteus ja lämpötila ilman tuuletusta).