Yhdysvallat

Yhdysvalloissa tuomioistuimet ovat hyväksyneet vastuun samastuksen, mutta oikeustila on edelleen Yhdysvalloissakin ainakin jokseenkin epäselvä. Yhdysvalloissa tuomioistuimet käyttävät apunaan muodollisia testejä todetakseen, onko yritys itsenäinen vai välillinen. Testejä on kuitenkin kritisoitu sattumanvaraisiksi. Tuomioistuimet ovat olleet taipuvaisempia hyväksymään vastuun samastuksen, jos rajoitettu vastuu on tuonut ainoastaan marginaalisia hyötyjä parantuneen likviditeetin ja hajauttamisen, mutta lisännyt huomattavasti todennäköisyyttä, että yritys ottaa yhteiskunnallisesti ylisuuria riskejä.²⁴⁴

Tunnetuimmissa tapauksissa²⁴⁵, joissa vastuun samastus on hyväksytty, on yritys ollut listaamaton, joissa johdon ja omistajuuden eriytyneisyys on huomattavasti vähäisempää kuin listatuissa yrityksissä, mikä vaikuttaa rajoitetusta vastuusta seuraaviin hyötyihin.

241 Rodhe 1993, s. 233 ja Huttunen 1996, s. 24.

242 Mähönen & Villa 2015, s. 60.

243 Easterbrook & Fischel 1991, s. 54–55.

244 Easterbrook & Fischel 1991, s. 54–55.

245 Ks. Minton vs. Caveney, 56 Cal. 2d 576, 364 P.2d 473, 15 Cal. Rptr. 641 (1961); Walkosky vs. Carlton, 18 N.Y.2d 414, 223 N.E.2d 6, 276 N.Y.S. 2d 585 (1966); Bartle vs Home Owners Corporative, Inc., 309 N.Y. 103, 127 N.E.2d 832 (1955).

47

Kun pääomaa yritykseen tuovat sijoittajat osallistuvat myös päätöksentekoon, ei rajoitettu vastuu vähennä johdon valvonnasta koituvia kustannuksia. Myös muut erityisesti julkisissa osakeyhtiöissä esiintyvät rajoitun vastuun edut, kuten tehokas riskinjako ja markkinoiden harjoittava valvonta, jäävät syntymättä listaamattomassa osakeyhtiössä.²⁴⁶ Toinen merkittävä tapauksissa mainittu tunnusmerkki on konsernit. Tapauksissa on ollut usein kyse siitä, että tytäryhtiöiden velkojat ovat vaatineet suorituksia emoyhtiön varoista, kun tytäryhtiö on ollut maksukyvytön. Vastuun samastuksen soveltaminen konsernitapauksissa on ollut sopivaa taloudellisen tehokkuuden kannalta, sillä vastuun samastaminen ei luo rajoittamatonta vastuuta kenellekään sijoittajalle. Näin ollen rajoitetun vastuun edut: sijoitusten hajauttaminen, likviditeetti, ja pääomamarkkinoiden harjoittama tehokas valvonta, eivät heikkene. Lisäksi emoyhtiö-tytäryhtiö -tapauksissa moraalikadosta johtuvat ongelmat ovat yleensä suuremmat, koska tytäryhtiöillä on vähäisempi tarve varautua ongelmiin emoyhtiön mahdollisen tuen vuoksi. Huomattavaa on, että jos rajoitettu vastuu olisi absoluuttista, voisi emoyhtiö harjoittaa tytäryhtiön kautta riskialtista liiketoimintaa minimipääomalla.²⁴⁷

Tuomioistuimet ovat sivuuttaneet osakeyhtiön itsenäisyyden helpommin, kun tapauksessa on ollut kyse vahingonkorvausvelasta sopimusvelan sijaan. Taustalla on se, että sopimusvelkojat saavat korvauksen rajoitetun vastuun myötä aihetuvasta riskistä ex ante, kun taas vahingonkorvausvelkojilla ei ole yhtä hyvää mahdollisuutta suojautua tällaiselta lisäriskiltä. Sopimusvelkoja voi kuitenkin muuttua vahingonkorvausvelkojaksi, jos velallinen syyllistyy vilpilliseen menettelyyn (fraud) tai väärien taikka harhaanjohtavien tietojen antamiseen (misrepresentation). Velkojan on voitava arvioida riski velallisen maksukyvyttömyydestä tarkasti oikeiden tietojen valossa. Muuten velkoja voi vaatia liian pientä kompensaatiota riskistä, mikä aiheuttaa velallisen lisääntynyttä riskinottoa osan riskistä siirtyessä velkojalle. Kyseeseen voi tulla velallisen antamat väärät tiedot liiketoimistaan, maksukyvystään tai taloudellisesta tilanteesta. Velallinen voi myös saada velkojan uskomaan, että varat velkojen maksuun saadaan maksukyvyttömyystilanteessa muista yrityksistä, esimerkiksi emoyhtiöltä.²⁴⁸

Yhdysvalloissa viimeisenä tyypillisinä yhteisenä tekijänä tapauksissa, joissa tuomioistuimet ovat soveltaneet vastuun samastamista, voidaan mainita yrityksen alikapitalisointi. Yrityksen alhainen pääoma voi johtaa suurempaan riskinottoon, sillä

246 Easterbrook & Fischel 1991, s. 54–56.

247 Easterbrook & Fischel 1991, s. 55–56.

248 Easterbrook & Fischel 1991, s. 58.

48

sijoittajilla on tällöin vähemmän menetettävää. Tässäkään tapauksessa sopimuksen ulkoinen vahingonkorvausvelkoja ei voi pääsääntöisesti varautua etukäteen siihen, että vahingonaiheuttaja oli alikapitalisoitu. Tosin myöskään sopimusvelkojat eivät aina varaudu velallisen riittämättömään pääomaan. Voi olla esimerkiksi, että velkojalla ei ole resursseja tai asiantuntemusta tutkia velallisyritystä riittävän tarkkaan. Tämä ei ole myöskään aina tarkoituksenmukaista tai kannattavaa, jos kyseessä on pieni saatava.

Yhdysvaltalaisessa oikeuskirjallisuudessa vastuun samastus on nähty mahdolliseksi lähinnä tilanteessa, jossa yhtiön itsenäisyyden ja erillisyyden kanssa vallitsee ristiriitaisia seikkoja, kuten yhtiöoikeudellisten muotosäännösten laiminlyönti tai riittämätön oma pääoma, ja mihin liittyy lisäksi toiminnassa ilmenevää petollista tai epärehellistä tarkoitusta.²⁴⁹

Oikeuskäytännössä²⁵⁰ vastuun samastuksen ovat perustaneet Yhdysvalloissa muun muassa seuraavat seikat: petollinen menettely yhtiön toiminnassa, riittämätön oma pääoma, yhtiömuodon edellyttämien muodollisuuksien laiminlyönti ja osakeyhtiömuodon väärinkäyttö välineenä osakkeenomistajien omalle toiminnalle.²⁵¹ Käytännössä vastuun samastusta on sovellettu vain pieniin yhtiöihin, eikä juuri koskaan julkisiin osakeyhtiöihin.²⁵²

Villan (2015) mukaan Yhdysvalloissa tuomioistuimet ovat vastuun samastusta koskevissa ratkaisuissaan kiinnittäneet huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin: 1) osakkeenomistaja on sekoittanut omat ja yhtiön varat, 2) yhtiöllä ei ole omaa tarkoitusta, vaan se on omistajansa ”jatke” (osakkeenomistaja on myös voinut tehdä päätöksiä noudattamatta yhtiöoikeudellisia muotosäännöksiä), 3) yhtiöissä on sama johto tai hallitus, 4) yhtiön oma pääoma on selvästi riittämätön toiminnan harjoittamiseen, 5) yhtiötä on käytetty riskipitoisen toiminnan harjoittamiseen, 6) yhtiön harjoittama riskipitoinen toiminta on ulkoistettu toiseen yhtiöön, 7) osakeyhtiön varoja tai muuta omaisuutta on jaettu osakkaille yhtiön velkojien vahingoksi ja siihen, että 8) yhtiötä on käytetty rikollisen toiminnan kulissina.²⁵³

249 Kraakman ym. 2009, s. 139.

250 Ks. Delawaren tapauksista esimerkiksi Trustees of Village of Arden vs. Unity Construction Co.; Pepsi–

Cola Metropolitan Bottling Company of Salisbury, Maryland vs. Handy; ja Somerville S Trust vs. USV Partners, LLC.

251 Bendremer 2005, s. 389.

252 Thompson 1991, s. 1039.

253 Villa 2015, s. 538.

49

Villan (2015) mukaan Yhdysvalloissa keskeisenä seikkana näyttäytyy samastetun osakeyhtiön riittämätön oma pääoma suhteessa harjoitetun toiminnan riskeihin ja yhtiön omistajan ”piiloutuminen” rajoitun vastuun taakse hyödyntäen sitä velkojia tarkoituksellisesti vahingoittaen joko jakamalla yhtiön varoja opportunistisesti tai toimimalla muulla tavalla yhtiön velkojien vahingoksi. Villan mukaan on kuitenkin huomattava, etteivät edellä mainitut yksittäiset seikat irrallisina johda vastuun samastamiseen, vaan samastus edellyttää samastusta tukevien perusteiden kumuloitumista.²⁵⁴

Yhdysvaltalainen sääntelymekanismi eroaa suomalaisesta monin tavoin, minkä vuoksi sitä ei voida tulkita Suomessa analogisesti sellaisenaan. Eräänä keskeisenä vastuun samastukseen liittyvänä seikkana voidaan mainita, että Yhdysvalloissa velkojien suojaaminen perustuu rakenteellisesti pitkän ajan oikeuskäytännön luomiin velkojiensuojaoppeihin ja vähäisemmässä määrin sääntelyyn. Sen sijaan Suomessa velkojien, mukaan lukien vahingonkorvausvelkojien, suojaaminen perustuu lähinnä sääntelyyn ja vähäisemmässä määrin yksin oikeuskäytännössä syntyneisiin oppeihin.²⁵⁵ Käytettäessä Yhdysvaltojen oikeutta tulkinta-apuna on luonnollisesti otettava huomioon sääntelymekanismien erot.