Kuten on jo aiemmin mainittu, vuorohoidon tarve on ollut jatkuvasti kasvussa vanhempien yhä epäsäännöllisempien työaikojen vuoksi. Vanhemmilla ei ole aina mahdollisuutta vaikuttaa työaikoihinsa, mutta noin kolmasosa kunnista ei silti pysty järjestämään vuorohoitoa kaikille sitä tarvitseville. Vanhempien epäsäännöllisistä työajoista johtuen lasten hoitoajat vaihtelevat jatkuvasti ja lapset saattavat viettää hyvinkin pitkiä aikoja hoidossa. Lasten vuorohoidosta tulisikin keskustella yhteiskunnallisella tasolla ja työelämässä voitaisiin pyrkiä saamaan pienten lasten vanhempien työajat säännöllisemmiksi. Vanhempien säännölliset työajat, tai ainakin se, että vanhemmat tietäisivät aiemmin omat työvuoronsa, helpottaisivat hoidon organisointia. Myös kasvatushenkilöstön pedagoginen työ helpottuisi ja lopputuloksena hoidossa olevien lasten hyvinvointi lisääntyisi. (Ainasoja 2009, 14-15.)
Päivähoidon henkilöstön koulutustason lasku asettaa haasteita niin vuorohoidolle kuin myös tavalliselle päivähoidolle. Huolimatta jatkuvasti kasvavista vaatimuksista, joita päiväkotien henkilöstö päivittäin kohtaa, on päiväkotien henkilöstön koulutustaso laskenut. Korkeimmin koulutettujen työntekijöiden, eli lastentarhanopettajien, osuus henkilöstöstä on laskenut 50 prosentista 30 prosenttiin, kun taas korkeintaan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden työntekijöiden osuus on kasvanut 70 prosenttiin. Pääosa henkilöstöstä niin tavallisessa päivähoidossa kuin myös vuorohoidossa on siis hoitopainotteisen koulutuksen saanutta, vaikka tämän päivän varhaiskasvatuksen työtehtävissä kasvatus ja opetus painottuvat hoitoa ja huolenpitoa enemmän. Vaikka nykyään on mahdollista suorittaa varhaiskasvatusalan korkeakoulututkinto, ei henkilöstön koulutustaso silti ole riittävä vastaamaan työn lisääntyneeseen vaativuuteen. (Karila & Nummenmaa 2001, 37-38; Varhaiskasvatus vuoteen 2020 2007, 51.)
Vuorohoidon tarpeen lisääntyminen asettaa haasteensa myös henkilöstömitoitukselle. Vuorohoitoa koskevaa lasten ja hoitohenkilöstön välistä suhdelukua ei ole erikseen määritelty päivähoidon lainsäädännössä, joten kunnat käyttävät vuorohoidossa samaa henkilöstömitoitusta kuin päiväsaikaan tapahtuvassa hoidossa. Lasten päivähoidon tilannekatsauksen mukaan kunnista noin puolet (51,5%) arvioi nykyisen vuorohoidossa käytettävän henkilöstömitoituksen sopivaksi. Yli neljännes (27,9%) kunnista arvioi, että vuorohoidon henkilöstömitoitusta pitäisi muuttaa. Suurimpana muutostarpeena kunnat pitivät lasten ja hoitohenkilöstön välisen suhdeluvun pienentämistä. Myös edellisessä päivähoitoselvityksessä, joka toteutettiin vuonna 2001, kävi ilmi, että erityisesti iltaisin tapahtuvassa hoidossa tulisi olla paikalla enemmän kasvatushenkilöstöä lasta kohden kuin päiväsaikaan tapahtuvassa hoidossa. (Ainasoja 2009, 14-15; Färkkilä ym. 2006, 48.)
Lasten päivähoitoa koskevassa selvityksessä kysyttiin myös, millaisia vaikutuksia kunnissa olisi, jos vuorohoidossa käytettävä
hoitohenkilöstön ja lasten välinen suhdeluku olisi lasten iästä riippumatta päivisin, iltaisin ja viikonloppuisin 1:4 ja öisin mahdollisesti suurempi kuin 1:4.
Suurin osa vastanneista kunnista arvioi, että tällöin vuorohoidon työntekijöillä olisi enemmän aikaa yhtä lasta kohden ja heillä olisi paremmat mahdollisuudet järjestää lapsille toimintaa. Erityisesti isot kunnat arvioivat ehdotuksen parantavan vuorohoidossa järjestettävän toiminnan laatua ja useassa kunnassa kyseinen mitoitus olikin jo käytössä. Haasteena henkilöstömitoituksen muutokselle on kuitenkin sen myötä tapahtuva lisähenkilöstön tarve. (Färkkilä ym. 2006, 49-50.)
Tutkimuksessa käytetyt käsitteet ja tutkimuksen teoreettinen viitekehys
Edellisissä luvuissa on määritelty tutkimuksessa käytetyt käsitteet sekä esitelty tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Ne on tiivistetty kuvioon 1. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat siis vuorohoidon työntekijöiden kokemukset ammatillisesta identiteetistään ja osaamisestaan sekä vuorohoidon työntekijöiden erilaiset koulutustaustat ja niiden yhteydet työntekijöiden kokemuksiin ammatillisesta identiteetistään ja osaamisestaan.
Työntekijöiden pohjakoulutus, ammatillinen identiteetti ja ammatillinen osaaminen ovat kaikki vuorovaikutuksessa keskenään, sillä esimerkiksi työntekijöiden koulutustausta on yhteydessä sekä heidän ammatilliseen identiteettiinsä että ammatilliseen osaamiseensa. Toisaalta taas ammatillisen identiteetin ja osaamisen käsitteet ovat osittain päällekkäisiä, mikä tulee ilmi esimerkiksi määriteltäessä ammatillinen osaaminen osana ammatillista identiteettiä (ks. Forss-Pennanen 2006). Tässä tutkimuksessa ammatillista osaamista ei kuitenkaan käsitellä vain ammatillisen identiteetin osana, vaan siihen liittyviä työntekijöiden kokemuksia tarkastellaan myös yksittäisinä osaamisalueina. Nämä kolme käsitettä, työntekijöiden erilaiset koulutustaustat eli työyhteisön moniammatillisuus, työntekijöiden
ammatillinen identiteetti sekä ammatillinen osaaminen, liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa, joten niitä tarkastellaan tässä tutkimuksessa yhtenä kokonaisuutena.
Tätä edellä kuvattua eri käsitteiden välistä vuorovaikutusta on pyritty havainnollistamaan kuviossa 1.
KUVIO 1. Tutkimuksessa käytetyt käsitteet ja teoreettinen viitekehys
VUOROHOIDON TYÖYHTEISÖ
TYÖNTEKIJÖIDEN AMMATILLINEN
IDENTITEETTI Toimijuus
Ammatillinen kasvu
TYÖNTEKIJÖIDEN AMMATILLINEN
OSAAMINEN Osaamisen neljä tasoa Osaamisen haasteet MONIAMMATILLISUUS
Työntekijöiden erilaiset koulutustaustat
Yhteistyö
4 TUTKIMUSKYSYMYKSET
Vuorohoidon kysyntä ja tarjonta ovat kasvaneet viime vuosina, mutta silti vuorohoitoa ja erityisesti vuorohoidon henkilöstön kokemuksia työstään on tutkittu vain vähän. Vuorohoidon ja sen henkilöstön kehittämisen kannalta on kuitenkin tärkeää tarkastella, millaisena vuoropäiväkodin henkilöstö kokee oman ammatillisen identiteettinsä, millaista osaamista heillä on ja millaisia osaamishaasteita työntekijät kohtaavat työssään. Ammatillisen identiteetin ja osaamisen lisäksi on tärkeää huomioida myös vuorohoidon moniammatillisuus, sillä vuoropäiväkodeissa työskentelee hyvin erilaisen koulutuksen saaneita henkilöitä erilaisissa tehtävissä. (Karila & Nummenmaa 2001, 7-8.)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on siis tutkia vuorohoidon henkilöstön kokemuksia omasta ammatillisesta identiteetistään ja ammatillisesta osaamisestaan sekä sitä, onko työntekijän pohjakoulutuksella yhteyttä näihin kokemuksiin. Tutkimuskysymykset ovat:
1. Mitkä ammatilliseen identiteettiin liittyvät tekijät vuorohoidon henkilöstö kokee positiivisina tai negatiivisina työssään? Onko pohjakoulutuksella yhteyttä henkilöstön ammatilliseen identiteettiin liittyviin positiivisiin tai negatiivisiin kokemuksiin?
2. Millaiseksi vuorohoidon henkilöstö arvioi oman ammatillisen osaamisensa ja oman työyhteisönsä ammatillisen osaamisen? Millaisia haasteita vuorohoito asettaa ammatilliselle osaamiselle? Onko pohjakoulutuksella yhteyttä henkilöstön arvioon omasta ammatillisesta osaamisestaan tai työyhteisönsä ammatillisesta osaamisesta?