Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden taloudet ovat hyvin heterogeenisiä. Brutto-‐
kansantuotteet vaihtelevat Päiväntasaajan Guinean 26 486 dollarista Zimbabwen 606 dollariin työntekijää kohti. Taulukossa 2 käsittelemäni 48 Afrikan maata ovat järjestyksessä vuoden 2010 työntekijäkohtaisen bruttokansantuotteen mukaan suurimmasta pienimpään.
Maat voidaan jakaa niiden taloudellisen kehityksen mukaan neljään ryhmään. En-‐
simmäisessä ryhmässä talouskasvu on hidasta yli koko periodin 1960–2010. Lo-‐
rentzenin, McMillanin ja Wacziargin (2008: 81–83) esittämä malli, jossa matalan eliniän odote selittää hidasta talouskasvua, kuvaa näiden maiden taloudellista ke-‐
hitystä. Näissä maissa köyhyys ylläpitää köyhyyttä. Maat ovat kierteessä, jossa tu-‐
levaisuudenodotusten puute selittää lähes olematonta kasvua.
Toisen ryhmän muodostavat maat, joissa talouskasvu oli tarkastellun ajanjakson alussa 1960–luvulla vielä vahvaa, mutta on sittemmin hidastunut. Näihin maihin lukeutuvat Burundi, Norsunluurannikko, Ghana, Etelä-‐Afrikka, Mauritius, Lesotho, Namibia, Komorit, Malawi, Gabon ja Togo.
Kolmannessa ryhmässä maiden talouskasvu on ollut hyvää, mutta se on tyrehtynyt 2000–luvulla. Infrastruktuurin ja koulutuksen merkitys on suuri näissä maissa, koska luonnonvarat eivät ole niissä kovin runsaita. Tämän ryhmän maat sopivat hyvin Gertzin ja Chandyn (2011: 1–3) kuvaamiin maihin, jotka ovat epävakaasti hallittuja ja keskituloisia, mutta niissä on silti paljon köyhiä. Ryhmän maissa usein myös demokratisoituminen on epäonnistunut. Tämä tukee Narayan, P. K., Narayan, S. ja Smythin (2011: 900) tuloksia demokratian positiivisista vaikutuksista talous-‐
kasvulle.
Neljännen ryhmän maissa on koettu hyvää talouskasvua 2000–luvulla. Monet näis-‐
tä maista ovat onnistuneet raaka-‐aineiden viennin lisäämisessä ja hyötyneet raa-‐
ka-‐aineiden hintojen kohoamisesta 2000–luvun talouden huipun aikana. Näitä maita ovat esimerkiksi Guinea-‐Bissau, Tshad, Nigeria, Mosambik, Gambia, Ruanda, Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta ja Päiväntasaajan Guinea.
Kuitenkin vain noin kolmannes koko Afrikan viimeaikaisesta kasvusta koostuu Economist–lehden (2011: 68–69) mukaan raaka-‐aineista. Afrikan länsi-‐ ja etelä-‐
osien maat hyötyvät eniten esimerkiksi öljy-‐ ja mineraalituloista. Itä-‐Afrikassa on silti koko maanosan nopeimmin kasvava alueellinen talous, vaikkei siellä ole juuri
lainkaan öljyä eikä mineraaleja. Luonnonvaroista riippumaton kasvu on yleistynyt.
Economist–lehti kirjoittaa esimerkiksi Etiopian kasvavan, vaikka maalla ei ole lainkaan öljyä. Kasvu perustuu muihin tekijöihin, kuten esimeriksi palvelujen yleis-‐
tymiseen. Etiopia on maailman kymmeneksi suurin karjan tuottaja. Muita Itä-‐
Afrikan maita, jotka ovat viime aikoina kasvaneet nopeasti, ovat Tansania, Ruanda ja Uganda.
Seuraavaksi tarkastelen lähemmin Botswanan ja Zimbabwen talouksia, jotta saa-‐
daan parempi kuva yksittäisistä afrikkalaisista maista. Botswana on pärjännyt ta-‐
loudellisesti suhteellisen hyvin, kun taas Zimbabwessa omistusoikeuksien loukka-‐
us on johtanut talouden suuriin ongelmiin.
2.4. Botswana
Botswanassa työntekijäkohtaisen bruttokansantuotteen kasvu oli voimakkainta kaikista tarkastelun kohteena olevista Saharan eteläpuolisen Afrikan maista. Kes-‐
kimääräinen 5,68 prosentin vuosikasvu aikavälillä 1960–2007 on kansainvälises-‐
tikin hyvin korkeaa.
Economistin (2009 a: 20) kirjoituksen mukaan Botswanaa on sanottu jopa Afrikan parhaiten johdetuksi maaksi. Itsenäistymisestä 1966 saakka siellä on pidetty rau-‐
hanomaisia monipuoluejärjestelmää noudattavia vaaleja.
Botswana on saanut kansainvälistä tunnustusta pitkään jatkuneesta korkeasta ta-‐
louskasvusta ja poliittisesta vakaudesta. Siirtomaavallan aikana Botswanan har-‐
vasti asutetulla karulla maalla ei näyttänyt olevan paljon kaupallisia mahdollisuuk-‐
sia. Botswanasta tuotiin lähinnä halpaa työvoimaa Etelä-‐Afrikan kaivoksille. It-‐
senäistyttyään Iso-‐Britannian siirtomaavallasta vuonna 1966, Botswana oli yksi Afrikan köyhimmistä maista ja sen tulevaisuudennäkymät eivät olleet hyvät. (Bond
& Mhone 2001: 2.)
Botswanasta löydettiin timantteja heti itsenäistymisen jälkeen vuonna 1967.
Botswanan osuus maailman raakatimanttien tuotannosta on 22 prosenttia. Ti-‐
mantteja tuottaa Debswana, joka on Botswanan hallituksen ja maailman johtavan raakatimantteja kauppaavan yhtiön De Beersin yhteisyritys. (Economist 2009b:
58–59.)
2.4.1. Investoinnit
Emerging Markets Monitor (2011 a: 22) kertoo, että Debswana aikoo toteuttaa suuria laajennuksia Botswanan suurimmassa timanttikaivoksessa Jwanengissa.
Kyseinen kaivos on maailman rikkain timanttikaivos ja yksi suurimmista työnanta-‐
jista Botswanassa. Debswanan investointi kaivokseen tulee pidentämään sen elin-‐
ikää ja nostamaan työllisyyttä.
Emerging Markets Monitorin (2011 a: 22) ennusteiden mukaan Botswana on ylei-‐
sesti melko turvallinen ja vakaa maa investoinneille ja liiketoiminnalle. Vuonna 2009 investoinnit kuitenkin laskivat, kun maailmanlaajuinen talouden epävar-‐
muus lisääntyi ja Botswanan kaivosyritykset joutuivat lykkäämään laajenemis-‐
hankkeitaan. Nyt investointien määrä on taas nousussa. Business African (2011: 8) mukaan Botswanalla on melko hyvin kehittynyt rahoitusjärjestelmä, joka tarjoaa talouden peruspalvelut. Palveluiden laatu on kuitenkin melko heikkoa kilpailun ollessa vähäistä ja byrokratian ollessa hyvin yleistä.
Saatuaan poliittisen itsenäisyyden Iso-‐Britanniasta vuonna 1966, Botswana on on-‐
nistunut sopeutumaan taloudelliseen globalisaatioon yllättävän hyvin. Maasta on-‐
kin kehittynyt suhteellisen avoin talous. Suorien ulkomaisten investointien määrä ei ole kansainvälisestä avoimuudesta huolimatta noussut. Vaikka maassa onkin ol-‐
lut hyvä makrotaloudellinen hallinta, kotimaisia säästöjä ei ole onnistuttu ohjaa-‐
maan talouspohjan laajentamiseen ja monipuolistamiseen timanttien ulkopuolelle.
(Bond & Mhone 2001: 9–10.)
Emerging Markets Monitor (2011 b: 22) arvioi Botswanan reaalisen brutto-‐
kansantuotteen kasvavan 5,4 prosenttia vuonna 2012 ja 5,5 prosenttia vuonna 2013. Luvut heijastavat osin sijoittajien kiinnostusta maahan, kun ulkomaiset yhti-‐
öt alkavat hyödyntää Botswanan suuria uraani-‐, kivihiili-‐ ja kupariesiintymiä.
Emerging Markets Monitor (2011 a: 22) kertoo, että näihin aloihin panostaminen ja sijoittajien houkutteleminen on osa Botswanan hallituksen tavoitetta laajentaa maan talouden pohjaa timanttien ulkopuolelle. Timanttien viennistä saatavat tulot näkyvät silti vielä vahvasti kasvussa. Botswanan timanttien jälkeen tärkeimpien vientituotteiden, kuparin ja nikkelin, osuus kokonaisviennin arvosta on noussut.
Lokakuussa 2010 se oli lähes 8 prosenttia.
2.4.2. Koulutuspääoma
Pansiri (2008: 446–447) käsittelee tutkimuksessaan Botswanan haasteita saada tasavertaista peruskoulutusta maaseudun vähemmistöihin kuuluvalle väestölle.
Hänen mukaansa kaukaisilla alueilla asuvat vähemmistöyhteisöt ovat eristäytynei-‐
tä muusta yhteiskunnasta ja päätöksenteosta. Suuri määrä Botswanan väestöstä asuu maaseudulla. Unescon tilastojen (UNESCO Institute for Statistics 2011) mu-‐
kaan vuonna 2009 Botswanan kouluikäisistä lapsista 14 prosenttia ei ollut koulus-‐
sa. Botswanan peruskoulutusjärjestelmää käsittelevän Tabulawan (2011: 438) tutkimuksen mukaan Botswanan johdon mielestä ei ole järkevää antaa aikuisväes-‐
tölle keskiasteen koulutusta, koska he eivät olleet saaneet aikaisemmin riittävää peruskoulutusta.
Unescon tilastot (UNESCO Institute for Statistics 2011) näyttävät, että vuonna 2009 Botswanan hallituksen kokonaiskuluista 16,2 prosenttia käytettiin koulutuk-‐
seen. Koulutuksen osuus bruttokansantuotteesta oli kyseisenä vuonna 7,8 prosent-‐
tia. Business African (2011: 8) mukaan Botswanassa on paljon peruskoulutettua työvoimaa juuri hallituksen suurten koulutusinvestointien ansiosta. Kuitenkin keskitason koulutettuja työntekijöitä, kuten sähköasentajia tai mekaanikkoja, on vaikeaa löytää ilman, että heille maksettaisiin huomattavaa palkkiota. Useat yli-‐
opistosta valmistuneet yliarvioivat omia taitojaan ja tarvitsevatkin uutta työtä aloittaessaan lisäkoulutusta työpaikalla, mitä yleisesti paheksutaan Botswanassa.
Business Africa (2011: 8) huomauttaa, että hiv/aidsilla on suuri negatiivinen vai-‐
kutus maan tuottavuustasoon. Unescon tilastojen (UNESCO Institute for Statistics 2011) mukaan vuonna 2009 vajaan kahden miljoonan asukkaan Botswanan ai-‐
kuisväestöstä 24,8 prosentilla oli hi-‐virus.
2.4.3. Rakenteelliset tekijät
Botswana on kolmannella sijalla vuoden 2011 Mo Ibrahim indeksillä. Ennen Bots-‐
wanaa korkeimmin sijoittuneet maat ovat saarivaltiot Mauritius ensimmäisellä si-‐
jalla ja Kap Verde toisella sijalla. Botswanan Mo Ibrahim indeksi on 76 täydestä sa-‐
dasta pisteestä. Botswanan indeksi on pysynyt samana vuodesta 2006 saakka, jol-‐
loin indeksi julkaistiin ensimmäistä kertaa. (Ibrahim 2011: 9.)
Mo Ibrahim indeksi (2011: 10) koostuu neljästä osa-‐alueesta. Botswanan kaikkein vahvin osa-‐alue oli turvallisuuden ja laillisuusperiaatteen alue, jossa se sai indek-‐
sin 87. Business African (2011: 8) mukaan Botswanan hallitus onkin hyvin vakaa.
Maassa on käyty rauhanomaisia vaaleja aina itsenäistymisestä saakka neljän vuo-‐
den välein. Hallitus on toteuttanut Business African mukaan hyvin suunniteltua ja pitkälle tähtäävää talouspolitiikkaa. Maan laillinen järjestelmä on vahva, ja odot-‐
tamattomien muutoksien riski järjestelmässä on hyvin pieni. Botswanan Mo Ibra-‐
him indeksin (2011: 10) toiseksi vahvin osa-‐alue oli inhimillinen kehitys indeksillä 82. Turvallisuuden ja laillisuusperiaatteen sekä osallistumisen ja ihmisoikeuksien osa-‐alueilla molemmissa Botswanan indeksi oli 68. Näiden osa-‐alueiden luvut ovat melko hyvin tasapainossa. Kaikkien näiden osa-‐alueiden tasapainoisuuden on to-‐
dettu olevan maille hyväksi.
Business Africa (2011: 8) arvioi Botswanan riskisyyttä. Sen mukaan suurin turval-‐
lisuusriski, mitä Botswanassa tavataan, ovat liikenneonnettomuudet. Riski kuolla tai loukkaantua liikenneonnettomuudessa on hyvin suuri verrattuna maan väestön kokoon sekä ajoneuvojen määrään.
Botswana sijoittuu Mo Ibrahim indeksin neljän osa-‐alueen yhteensä 14 alakatego-‐
riasta kahdessa ensimmäiselle sijalle. Laillisuuden indeksi Botswanassa on 97 ja vastuullisuuden indeksi 86. Nämä alakategoriat kuuluvat molemmat turvallisuu-‐
den ja laillisuuden osa-‐alueeseen. (Ibrahim 2011: 16.)
Business African (2011: 8) mukaan Botswanan infrastruktuuri on parempaa kuin suurimmassa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Botswanassa on laaja ja suh-‐
teellisen hyvin ylläpidetty tieverkosto. Business Africa kertoo, että Botswanasta on hyvin vähän lentoja muualle kuin Etelä-‐Afrikkaan, mutta Johannesburgiin on vain noin tunnin lentomatka ja sieltä on laajat lentoyhteydet niin Afrikan muihin maihin kuin sen ulkopuolellekin. Botswanan lanka-‐ ja matkapuhelinverkosto on luotetta-‐
va, mikä edesauttaa yritysten toimintaa maassa. Myös veden ja sähkön tarjonta ovat luotettavia, mutta ne ovat melko kalliita. Business Africa huomauttaa, että nämä infrastruktuurin palvelut toimivat hyvin suurimmissa kaupungeissa ja niiden ympäristössä, mutta ovat ongelmallisia maaseudulla, jossa etäisyydet ovat suuret ja väestön tiheys on hyvin harvaa. Tämä nostaa toimitusmaksuja huomattavasti.
Botswanan merkittävin vientituote ovat timantit. Niiden hinta maailmanmarkki-‐
noilla on pysynyt korkealla. Botswanan vientituloista kolme neljäsosaa koostuu timanteista saaduista tuotoista. Pelkästään kaivostoimintaan ja yhteen vientituot-‐
teeseen keskittyminen saattaa muodostua ongelmalliseksi. Maalle olisi tärkeää
monipuolistaa ja laajentaa talouden pohjaa, sillä yhdestä vientituotteesta tai alasta riippuvuus on taloudelle haitallista. Tämä saattaa johtaa hollannin tautiin, mikä tarkoittaa sitä, että maa luottaa liikaa muutamaan vientituotteeseen muiden alojen kustannuksella. (Bond & Mhone 2001: 2–4.)
Economist-‐lehden (2009 b: 59) mukaan Debswanan tuottamien timanttien osuus oli noin kolmasosa Botswanan bruttokansantuotteesta ja kolme neljäsosaa sen ul-‐
komaisista tuloista ennen maailmanlaajuista talouskriisiä. Aikaisemmin De Beers varastoi timantteja pitääkseen niiden hinnat korkealla, jos niiden kysyntä väheni, mutta se kiellettiin. Nyt yhtiö vain lopettaa timanttien kaivamisen kun kysyntä las-‐
kee. Vuoden 2009 tammikuun ja toukokuun välisenä aika Debswana sulki kaikki neljä Botswanan timanttikaivosta, millä oli suuri vaikutus Botswanan talouteen.
Botswanan hallituksen suunnitelmissa on ollut jo vuosikymmeniä taloudellisen pohjan laajentaminen ja monipuolistaminen timanttien ulkopuolelle. Näkyviä toi-‐
mia tämän eteen ei kuitenkaan ole tehty. Botswanan timanttien on arvioitu mah-‐
dollisesti loppuvan noin vuonna 2030. (Economist 2009 b: 59.)
Korkealaatuisten timanttien hinnat maailmanmarkkinoilla ovat Emerging Markets Monitorin (2011 b: 22) mukaan pysyneet vahvoina huolimatta maailman-‐
laajuisista talouden ongelmista. Kysyntä on lisääntynyt uusilla tahoilla kuten Kii-‐
nassa ja Intiassa. Globaali korkealaatuisten timanttien tarjonnan lasku enteilee Botswanan vientisektorin vakaan kehityksen jatkuvan. Botswanan kasvu on kui-‐
tenkin tiiviisti yhteydessä maailmantalouteen. Maa on erityisesti riippuvainen ti-‐
manttien kysynnästä. Maan ollessa näin suuresti riippuvainen yhdestä tuotteesta altistaa sen talouden voimakkaille heilahteluille. Maan positiiviset kasvuennusteet eivät välttämättä toteudu, jos kehittyneiden maiden talouden hidastuminen on odotettua suurempaa.
2.5. Zimbabwe
Zimbabwen talouden kehitys on ollut rajussa laskussa viimeisen vuosikymmenen ajan. Richardson (2005: 541) kirjoittaa, kuinka hiv/aids, hintavalvonta ja huonot taloudelliset menettelytavat selittävät osaltaan talousvaikeuksia.
Richardsonin (2005: 541–542) mukaan suurin syy Zimbabwen talouden romah-‐
tamiseen on maan uudelleenjako ja omistusoikeuksien menettäminen. Vuonna
2000 Zimbabwen presidentin Robert Mugaben johtama hallitus aloitti maarefor-‐
min, jonka seurauksena lähinnä valkoihoisten zimbabwelaisten kaupalliset maati-‐
lat otettiin heiltä pakkokeinoin pois. Tarkoituksena oli jakaa maata niin, että Iso-‐
Britannian siirtomaakauden aikaiset maan epäoikeudenmukaiset jakautumiset saataisiin hyvitettyä. Richardson kirjoittaa, että mailla työskenteli ennen niiden takavarikointia satoja tuhansia ihmisiä, jotka menettivät maareformin takia työ-‐
paikkansa. Mugaben hallitus jatkoi maatilojen takavarikointeja, vaikka Zimbabwen korkein oikeus ilmoitti toimien olevan laittomia. Nämä hallituksen takavarikoinnit osoittivat, että maanomistusta koskevia lakeja ei enää puolustettu eikä noudatettu.
Näiden toimien seurauksena aikaisemmin toiveikkaalta vaikuttanut Zimbabwen talous romahti täysin.
Vuosina 2001–2002 Zimbabwessa koettiin myös pitkä kuiva kausi, jolla selitettiin Zimbabwen ruoan tuotannon romahtamista. Richardsonin (2005) laskelmien mu-‐
kaan kuivuus selitti kuitenkin vain 13 prosenttia maatalouden arvon romahtami-‐
sesta. Hänen mukaansa omistusoikeuksien menettäminen selitti loput 87 prosent-‐
tia maatalouden ongelmista.
Baten (2005: 76) mukaan maiden takavarikointi Zimbabwessa aiheutti sen, että ihmiset menettivät luottamuksensa hallitusta kohtaan ja jäivät pohtimaan, oliko mikään enää turvassa. Richardson (2005: 542) kirjoittaa, että hallituksen tukemat Zimbabwen itsenäisyyssodan veteraanit valloittivat lähes kaikki 4 500 valkoisten omistamaa kaupallista maatilaa. Maatilat anastettiin pakkokeinoin sotaveteraanien ja poliitikkojen käytettäväksi.
Noko (2011: 342) esittää, että pakkolunastusten jälkeen Zimbabwen kaupallisten maatilojen tuottavuus laski puolella vuosien 2000 ja 2007 välillä, kun entisten maanviljelijöiden asiantuntemusta ei enää voitu hyödyntää maanviljelyssä. Voima-‐
keinoin tehdyt pakkolunastukset ajoivat investointeja pois maasta. Ulkomaiset in-‐
vestoinnit tippuivat rajusti vuoden 1998 400 miljoonasta Yhdysvaltain dollarista 30 miljoonaan dollariin vuoteen 2007 mennessä.
Zimbabwen itsenäisyys tunnustettiin vuonna 1980. Nykyinen presidentti Robert Mugabe on ollut vallassa siitä saakka, aluksi pääministerinä ja sitten presidenttinä vuodesta 1987 lähtien. Hallinto on Zimbabwessa erittäin epävakaata. Maassa suo-‐
ritetut epäonnistuneet rakenteelliset uudistukset ja sopeutuspolitiikka vuodesta 1990 eteenpäin ovat ajaneet sitä huonompaan suuntaan. Itsenäistymisen jälkeen
Zimbabween olisi kaivattu ulkomaisia investointeja, mutta niitä ei kuitenkaan saa-‐
tu tarpeeksi. (Bond & Mhone 2001: 12–13.)
Chavandukan ja Bromleyn (2010: 364) mukaan Zimbabwen itsenäistyttyä maan valkoiset maanviljelijät joutuivat heikkoon asemaan, sillä nyt vallassa oli Iso–
Britanniasta riippumaton hallitus. Maanviljelijät olivat saaneet maat Iso–
Britannian vallan aikana 1890–luvulta alkaen. Itsenäistymisen jälkeen maan omis-‐
tusoikeudet turvattiin Zimbabwen valkoisille maanomistajille kymmeneksi vuo-‐
deksi eteenpäin. Tämän jälkeen paikalliset alkoivat valloittaa muun muassa it-‐
senäistymissodan aikana hylättyjä maatiloja, sillä katsottiin, että maa kuului nyt alkuperäisväestölle, kun itsenäisyys oli saavutettu.
Syyskuussa 1997 Zimbabwen selvästi yliarvostettu pörssi alkoi romahtaa. Sen seu-‐
rauksena presidentti Mugabe teki poliittisia laskelmia, joiden seurauksena konflik-‐
tit maan uudelleenjaon ympärillä kasvoivat, vuosien 1963–1979 itsenäisyyssodan veteraaneille myönnettiin suuret eläkerahastot ja Zimbabwen joukkoja lähetettiin Kongon demokraattisen tasavallan sotaan. Näiden toimien seurauksena sijoittajat joutuivat jättämään Zimbabwen, mikä johti puolestaan Zimbabwen dollarin arvon romahtamiseen ja ennennäkemättömään inflaatioon. (Bond & Mhone 2001: 18–
19.)
Bate (2005: 76) kirjoittaa, että Zimbabwen romahdus johtui siitä, että siellä ei ollut suojattu yksityistä omistusoikeutta. Erityisesti maan omistusoikeuksien suojaa-‐
mattomuus johti talouden kriisiin. Zimbabwessa on myös muita ongelmia, joihin lukeutuvat lehdistön sananvapauden menetys, epävakaa rahapolitiikka, suuret armeijan kulut sekä pienet investoinnit terveydenhoitoon.
Noko (2011: 342) kirjoittaa, että vuonna 2003 Zimbabwen dollari oli jo heikenty-‐
nyt niin paljon, että kulut rahan liikkeelle laskusta tavallisten seteleiden ja kolikoi-‐
den muodossa olivat suuremmat kuin niiden nimellisarvo. Hallituksen täytyi täl-‐
löin alkaa painaa rahaa erittäin korkeilla seteliarvoilla huonompilaatuiselle pape-‐
rille ja asettaa sille aikaraja.
Chavandukan ja Bromleyn (2010: 373–374) mukaan maatalous on Zimbabwen tärkein tekijä talouden elpymisen kannalta. Onnistuakseen tekemään maatalouden jälleen tuottavaksi, Zimbabwe tarvitsee taloudellisen ohjelman, joka vakauttaisi
makrotaloutta. Ohjelman kautta julkiset palvelut saataisiin takaisin ja samalla tuo-‐
tettaisiin työpaikkoja.
Birdin ja Prowsen (2008: 4) mukaan Zimbabwen valtio on voimakas ja sillä on tai-‐
pumusta sortoon. Zimbabwen johdolla on tarpeeksi voimakkaat instituutiot joiden kautta olisi mahdollista vähentää köyhyyttä ja nostaa elintasoa, mutta näyttää siltä, että siihen ei ole poliittisia haluja. Sorto ja sotilaallistuminen ovat sen sijaan lisään-‐
tyneet vuosituhannen alusta saakka.
Bate (2005: 76) toteaa, että Zimbabwella on mahdollisuus tehdä demokraattisia uudistuksia, kun hallinto on vaihtunut. Poliittiset uudistukset ovat erittäin tärkeitä Zimbabwen selviytymisen kannalta, mutta sitäkin tärkeämpää on vahvistaa yksi-‐
tyisiä omistusoikeuksia.
3. EMPIIRISET TUTKIMUSTULOKSET
Tarkastelen tutkimuksessa paneeliaineistoa vuosilta 1960–2011 Barron (2012) vastaavaa tutkimusta mukaillen. Selitettävä muuttuja on työntekijäkohtaisen brut-‐
tokansantuotteen vuosikohtainen kasvuvauhti kymmenellä viiden vuoden pe-‐
riodilla alkaen vuosista 1960–1965 vuosiin 2005–2011 saakka. Viimeiseen pe-‐
riodiin on otettu mukaan myös vuosi 2011. Selittävinä muuttujina tarkastelussa on muutamia taloudellisen kehityksen kannalta tärkeitä mittareita, kuten elinajan odote syntymästä, hedelmällisyysluku, koulutuksen investointi, säästäminen, in-‐
flaatio sekä julkinen kulutus. Barron (2012: 14) mukaan on kuitenkin mahdotonta näyttää tarkalleen, mitkä muuttujat vaikuttavat talouskasvuun. Hänen mukaansa paras tapa on ottaa huomioon laajat vaikutukset, kuten esimerkiksi instituutioiden laatu. Näin estimoitaessa ehdollista konvergoitumista tulokset eivät ole niin herk-‐
kiä sille, mitä muuttujia valitaan selittäviksi muuttujiksi.
Barron mallia (2012: 11) mukaillen työntekijäkohtaisen bruttokansantuotteen kasvua
Dy
it voidaan kuvata seuraavalla yhtälöllä
(4) Dyit=!(yit,sit,nit,Ait,...), ,
missä alaindeksi i viittaa tarkastelun kohteena olevaan maahan ja alaindeksi t ai-‐
kaan. Mallissa muuttuja
y
itkuvaa ehdollista konvergoitumista valittujen muuttuji-‐en suhteen.
s
it kuvaa mallissa säästämisastetta ja siihen liittyviä muuttujia,n
itkuvaa puolestaan väestönkasvua ja sitä edustavia muuttujia.
A
itkuvaa teknistä ke-‐hitystä edustavia muuttujia.
Empiirisen osan regressioissa estimoidaan kaavaa (4). Osa regressioista kuvaa eh-‐
dollista konvergenssia valittujen muuttujien suhteen ja osa absoluuttista konver-‐
genssia, missä pelkästään
y
it yhdessä ajan kiinteiden vaikutusten kanssa selittää absoluuttista konvergenssia. Kaikissa regressioissa on mukana ajan t kiinteät vai-‐kutukset. Taulukon 5 regressioissa mukana ovat myös maakohtaiset kiinteät vai-‐
kutukset.
Muuttujan
y
itnegatiivisuus kuvaa regressiotuloksissa konvergoitumisen astetta, kun maa lähestyy Afrikan rikkaiden maiden ryhmän elintasoa. Säästämisastettas
it kuvaavien muuttujien etumerkki on positiivinen, väestönkasvuan
it kuvaavatmuuttujat negatiivisia. Teknistä kehitystä
A
it kuvaavat muuttujat vaikuttavat posi-‐tiivisesti talouskasvuun.