Pohjavesiesi i ntymät
4.2 VESIEN KÄYTÖN YHTEISKUNNALLISET LÄHTÖKOHDAT
4.21 Valtakunnalliset lähtökohdat Vesien käytön tavoitteiden asetteluun vaikuttavat yhteiskunnan yleiset tavoitteet. Yhteiskuntapolitiikan päämääränä on kansalais ten hyvinvoinnin ja perusturvallisuuden lisääminen. Tästä juontuvia tavoitteita ovat mm.
— taloudellisen kasvun tukeminen ja edistäminen,
- kansantalouden kilpailukyvyn turvaaminen,
- alueellisen kehityksen tukeminen,
- työllisyyden ylläpitäminen,
- elämisen laadun parantaminen myös ympäristön laatu mukaan lukien.
78
Valtiohallinnon keskeisinä talouspoliittisina tavoitteina ovat lähim män viiden vuoden aikana työllisyyden parantaminen, vaihtotaseen ali—
jäämän supistaminen sekä julkisten menojen ja hintojen kasvun voima kas rajoittaminen (Valtion tulo- ja menoarvioesitys 1978).
Investointien tuottoon kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Äiheut tamisperiaatteen mukaisesti pyritään vesiensuojelu- ja vesihuoltoin vestointien rahoituksessa pienentämään valtion osuutta sitä mukaan kuin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesikysymykset saadaan tyydyt tävästi hoidetuiksi. Maa— ja vesirakennusinvestoinnit supistuvat jon kin verran nykyisestä tasostaan.
Maa- ja metsätalouspolitiikassa pyritään ylituotannon kasvun rajoit tamiseen. Samalla pyritään lisäämään edelleen tuottavuutta, joka mer kitsee miii. tehokkaan kuivatuksen ja lannoituksen järjestämistä ja yl läpitämistä. Metsätalouden neuvottelukunnan (1977) mukaan metsäpoli tiikan perustana on taloudellisesti edullinen, kohoava puun tuotto ja sen turvaaminen kestävästi.
Liikennepolittikassa on parlamentaarisen liikennekomitean (1975) mu kaan tavaraliikenteen osalta päämääränä kuljetusten määrällisen ja
laadullisen kysynnän tyydyttäminen. Henkilöliikenteen tulisi puoles taan tarjota kaikille kansalaisille turvalliset, vaivattomat ja hin naltaan kohtuulliset asumiseen, työhön ja asiointiin tarvittavat lii kennepalvelut sekä riittävät mahdollisuudet vapaa-ajan matkustustar peiden tyydyttämiseen. Tämän pitäisi tapahtua yleiset yhteiskuntapo liittiset tavoitteet huomioon ottaen siten, että kansantaloudelliset kustannukset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset muodostuvat mah dollisimman pieniksi. Energian käyttöä pienentävien liikennemuotojen mm. uiton ja vesiliikenteen kannattavuus on parantunut ja parantuu edelleen, mikäli energian hinta yhä kohoaa.
Energiapoliittinen neuvottelukunta on asettanut yhdeksi tavoitteeksi energian kysynnän kasvun hillitsemisen. Energian tarjonnan kotimai—
suusaste laskee nykyisestä noin 30 %:sta vuoteen 1985 mennessä noin 25 %:iin. Kotimaisista energialähteistä turpeen ja hakkeen osuutta pyrittäneen nostamaan yhdyskuntien sähkön ja lämmön tuotannossa. Tär kein kotimainen energialähde on vesivoima, jonka käyttöön joudutaan tulevaisuudessa kiinnittämään edelleen huomiota. Se tulee toimimaan yhä enemmän säätö— ja varavoimana. Sähkön tuotannosta on vesivoiman osuus kehitysarvion mukaan vuonna 1935 noin 20 % ja ydinvoiman osuus noin 25 % prosenttia (Energiapolitiikan neuvottelukunta 1976).
4.22 Alueelliset lähtökohdat
Alueellisen kehityksen edistämisestä vuonna 1975 annetun lain mukaan pyritään koko maassa turvaamaan kunkin alueen väestölle mahdollisuus pysyvän työpaikan saantiin, tulotason nousuun ja tärkeiden palvelujen saantiin sekä edistämään eri alueiden elinkeino— ja yhdyskuntaraken teen tasapainoista kehitystä. Läänien alueellisten kehittämissuunni—
telmaluonnosten (Keski-Suomen lääninhallitus 1977) mukaan liittyvät yleiset aluepoliittiset päämäärät työllisyyden, tuotantotoiminnan ja väestön olojen parantamiseen. Luonnoksissa pidetään Päijänteen alu eella tavoitteena Jyväskylän ja Lahden maakuntakeskusaseman vahvista—
mista ja voimakkaiden alakeskusten kehittämistä. Julkiset ja yksityi set peruspalvelut pyritään säilyttämään myös väkiluvultaan pienene—
vissä kunnissa. Haja—asutuksen huoltopalvelut pyritään ottamaan huo mioon yhdyskuntarakenteen suunnittelussa.
79
Teollisuuden tavoitteena on mm. alueellisen kilpailukyvyn paranta minen koti— ja vientimarkkinoilla. Keski—Suomessa ovat voimakkaim min edustettuina kone—, puu-, paoeri- ja metallituoteteollisuus.
Sähköteknillisellä ja huonekaluteollisuudella lienee siellä myös hyvä kasvupohja. Maalaiskuntien elinkeinoelämää pitäisi myös voida monipuolistaa toimeentulomahdollisuuksien parantamiseksi.
Matkailuelinkeinon kehittämisen painopiste siirtyy Keski-Suomen läänin alueellisen kehittämissuunnitelmaluonnoksen (1977) mukaan kausikäyttöiseen sisämajoitukseen ja leirintään. Se merkitsee mm.
leirintämatkailun edellytysten parantamista, maatilamatkailun ja yksityisten loma-asuntojen vuokraustoiminnan kehittämistä sekä ma—
joitusliikkeiden matkailusesongin ulkopuolisen vajaakäyttöisyyden vähentämistä.
Päijänteen alueella ja sen ympäristössä on eräitä laajoja suunni telmia ja hankkeita, jotka tulevat toteutuessaan vaikuttamaan koko seudun resurssien käyttöön ja kehitykseen (Sisäasiainministeriö 1977)
- Päijännetunneli, joka otetaan käyttöön 1980-luvun alkupuolella.
Sen avulla johdetaan vettä Asikkalanselältä pääkaupunkiseudulle,
- Porvoonjoen järjestely ja tähän liittyen Luhtikylän tekojärven
rakentaminen,
-- koko Kymijoen vesistön tulvasuojelu ja säännöstely,
- Kymijoen kanavointi mereen,
- Keitele—Päijänne vesireitin kanavointi,
- Korospohjan pumppuvoimalaitos ja 400 kV:n johtolinja Vihtavuoreen (osa ns. atomirengasta),
- Jyväskylän voimalaitoshanke (kauko9mpö/energia),
- Isojärven kansallispuisto (n. 20 km 4.3 VESIEN KÄYTöN JA SUOJELUN TAVOITTEET 4.31 Vedenhankinta
Yhdyskuntien vedenhankinta tulee pyrkiä järjestämään pohjavesiva roista, jotka ovat yleensä hyvälaatuisia ja joiden koostumuksen, lämpötilan ja määrän vaihtelut ovat melko vähäisiä. Jos pohjavesi—
varat ovat käyttötarpeisiin verrattuna niukat, tulee etusijalle asettaa asutuksen tarve ja järjestää teollisuuden vedenhankinta pintavesivaroista. Sekä yhdyskunnissa että teollisuudessa on pyrit tävä käytettävissä olevin keinoin (laitteiden kunto, valistus, hin tapolitiikka, veden kierrätys jne.) vähentämään tarpeetonta veden kulutusta.
Jos pohjavesivarat ja mahdollisuudet tekopolijaveden muodostamiseen eivät riitä yhdyskunnan vedentarpeen tyydyttämiseen, tulisi kriisi-aikojen tai muun vedenhankintahäiriön varalta pyrkiä kuitenkin ta kaamaan vähintään 30-50 l/as.d suuruisen pohjavesimäärän saanti.
Pohjaveden ja mahdollisten tekopohjaveden muodostumisalueiden maan-käyttö on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu vaaraa polijave—
sien käyttökelpoisuudelle. Haja- ja loma—asutusalueiden vedensaan—
nin turvaamisessa on keskeisimpänä tavoitteena estää maaperään jou tuvista jätevesistä aiheutuva pohjavesien pilaantuminen.
80
4.32 Vesiensuojelu
Vesihallituksen vesiensuojelun periaatteet vuoteen 1985—ohjelmassa (Vesihallitus 1974) on esitetty vesien tilalle ja veden laadulle sekä vesiensuojelutoimenpiteille asetetut tavoitteet. Seuraavassa tarkas tellaan aluksi em. ohjelmassa esitettyjä yleisiä vesien tilan ja laa dun tavoitteita kokonaissuunnittelualueeseen soveltaen. Sen jälkeen tarkastellaan alueen vesien käytön vesiensuojelulle asettamia tavoit teita.
4.321 Vesien tilalle ja veden laadulle asetettavat yleistavoitteet
— Jätevesien voimakkaasti likaamissa vesistöissä tulee pyrkiä paran tamaan vesien tilaa ja veden laatua sekä supistamaan likaantuneita alueita nykyisestään.
— Myrkyllisten ja kerääntyvien aineiden aiheuttama vesien saastuminen tulee pyrkiä estämään kokonaan.
- Jätevesikuormituksesta aiheutuva kiihtyvä rehevöityminen tulee pyr kiä estämään kaikissa olosuhteissa.
— Haja-asutuksesta, maa— ja metsätaloudesta tai muusta toiminnasta aiheutuva hidas rehevöityminen tulee pyrkiä estämään.
- Erityistä huomiota tulee kiinnittää luonnontilaisten tai niihin verrattavien vesistöjen tilan ja veden laadun huononemisen estämi seen kuormittavan tai muun muuttuvan toiminnan vaikutuksesta.
4.322 Vesien käytön perusteella asetettavat vesiensuojelutavoitteet Seuraavassa käsitellään vesien käytön edellyttämien veden laatuvaati musten pohjalta syntyviä alueen vesiensuojelutavoitteita.
Asutuksen ja elintarviketeollisuuden vedenhankintaan käytettäviä alu eita koskevat vesiensuojelutoimenpiteet suunnitellaan sellaisiksi, että vesialueet täyttävät vedenhankinnan edellyttämät korkeat laatu—
vaatimukset myös tulevaisuudessa. Myös muuhun vedenhankintaan, kuten kasteluun ja muun teollisuuden kuin elintarviketeollisuuden vedenhan—
kintaan käytettävät vesialueet säilytetään vesiensuojelutoimenpitei—
den avulla näihin tarkoituksiin soveltuvina.
Virkistyskäytön ja elinympäristön viihtyisyyden kannalta merkittävät vesialueet pyritään parantamaan vesiensuojelutoimenpitein tähän tar koitukseen soveltuviksi. Puhtaat alueet pyritään säilyttämään sellai sina. Asuinympäristön viihtyvyyttä pyritään parantamaan erityisesti Jämsän ja Jämsänkosken lähialueilla. Taajamien lähellä olevat likaan—
tuneet vesialueet pyritään parantamaan mahdollisuuksien mukaan myös monipuoliseen virkistyskäyttöön soveltuviksi. Tämä on tavoitteena erityisesti Jyväskylän ja Lahden lähivesialueilla.
Kalatalouden edellyttämät veden laatuvaatimukset pyritään turvaamaan vesiensuojelutoimenpiteiden avulla. Tämä edellyttää veden laadun pa rantamista erityisesti Pohjois-Päijänteen, Tiirin— ja Lehtiselän sekä Vesijärven alueilla.
4.323 Vesiensuojelutoimenpiteille asetettavat tavoitteet
Vesiensuojelutoimenpiteet määräytyvät edellä esitettyjen vesien ti
81
lalle ja laadulle sekä vesien käytölle asetettujen tavoitteiden pe rusteella. Tavoitteiden saavuttamiseksi on haitallisesti vaikutta vien aineiden kuormitusta edelleen tarpeen vähentää.
Vedenhankinnan kannalta tarkasteltuna tulee vesiensuojelutoimenpi teiden suunnittelussa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin tekijöihin: myrkylliset ja kerääntyvät aineet sekä muut terveydel lisiä riskejä aiheuttavat tekijät ja hajua sekä makua aiheuttavat aineet, kuten esimerkiksi liiallista levätuotantoa aiheuttava ra vinnekuormitus ja ligniinikuormitus.
Virkistyskäytön kannalta tarkasteltuna tulee vesiensuojelutoimenpi—
teiden suunnittelussa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin tekijöihin: uimaveden kyseessä ollen hygieeniset ja muut terveydel lisiä riskejä aiheuttavat tekijät, esteettisiin ominaisuuksiin vai kuttavat tekijät, jollaisia ovat veteen hajua, makua, väriä, same utta, liiallista levätuotantoa tai vesikasvillisuutta aiheuttavat tekijät, kuten ravinne—, kiintoaine- ja ligniinikuormitus sekä met säteollisuuden orgaaniset rikkiyhdisteet.
Kalatalouden kannalta tarkasteltuna tulee kiinnittää huomiota eri tyisesti seuraaviin tekijöihin: orgaaniset aineet, rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet, kerääntyvät ja myrkylliset aineet, hajua ja makua aiheuttavat tekijät.
Myös muiden vesien käyttömuotojen edellyttämät veden laatuvaatimuk set pyritään turvaamaan vesiensuojelutoimenpiteiden avulla.
Vesiensuojelulle asetettavien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvit tavina keinoina tulevat kysymykseen kuormituksen vähentämiseen täh—
täävien toimenpiteiden lisäksi myös purkupaikan valitseminen sel laisilta alueilta, joissa kuormituksen haittavaikutukset ovat mah dollisimman vähäisiä. Lisäksi saattaa kyseeseen tulla myös vesialu—
een kunnostus. Toimenpiteitä valittaessa otetaan huomioon kustan nukset, taloudelliset mahdollisuudet ja saavutettavat hyödyt, joina käsitellään myös rahassa arvioimattomat vaikutukset, kuten ympäris tön laatu ja viihtyisyys, riskitekijät jne.
4.33 Vesien virkistyskäyttö
Päijännettä ympäristöineen tulisi kehittää laajana ja omaleimaise na, monipuolisiin virkistystoimintoihin soveltuvana alueena. Vesien käyttöön liittyvät toimenpiteet ja ranta-alueiden maankäyttö tulee suunnitella siten, että virkistyskäyttömahdollisuudet säilyvät sekä alueellisella että paikallisella tasolla.
Vesien käyttökelpoisuus virkistystarkoituksiin on pyrittävä säilyt tämään vesiensuojelutoimenpitein ja paikoitellen vesistöjen tai ve si— ja ranta—alueiden käyttökelpoisuutta on tarpeen parantaa myös kunnostustoimenpitein. Toisaalta kaikkien eri virkistyskäyttömuoto
jen aiheuttamat välittömät ja välilliset haitat tai häiriövaikutuk—
set on pyrittävä minimoimaan.
Suunnittelualueella nopeasti lisääntyvää loma-asutusta on ohjattava niin, ettei se turmele muiden vesien virkistyskäyttömuotojen edel lytyksiä, kuten esim. Päijänteen keskiosan erämaista maisemakuvaa tai veneilyn tarvitsemia rantautumismahdollisuuksia. Toisaalta on otettava huomioon myös loma-asutuksen omien edellytysten säilymi—
82 nen, erityisesti pienillä järvillä.
Päijänteellä ja sen ympäristössä tulisi olla riittävästi vetovoimai sun kohteisiin liittyviä maa— ja vesialueita matkailijoita varten sekä näissä tarpeelliset palvelut. Vesimatkailun kytkentöjä muiden matkailupalvelujen tarjontaan ja veneilynkin tarvitsemiin satamapal veluihin olisi lisättävä.
Veneilyn kehittyminen edellyttää mm. selkeää veneilyreitistöä moni—
puolisin palveluin varustettuine satamineen. Eri veneilymuotojen toi sistaan poikkeavat tarpeet ja niiden toisilleen tai muille vesien ja rantojen käytölle aiheuttamat häiriöt on otettava huomioon. Veneilyl le erityisen vaarallisia kohteita on vähennettävä mahdollisuuksien mukaan.
Paikallisten asukkaiden ja matkailijoiden mahdollisuudet uintiin, virkistyskalastukseen ja vesiin liittyvään retkeilyyn tulee säilyttää ja myös parantaa niitä soveltuvien hankkeiden yhteydessä. Erityisesti on otettava huomioon näihin tarkoituksiin sopivien alueiden hankkimi nen tai käyttömahdollisuuksien turvaaminen taajamien lähellä.
4.34 Vesi1jikenne
Päijänteen vesiliikenne muodostuu nykyisin uitosta, vesimatkailulii—
kenteestä ja veneilystä. Järven luontaiset edellytykset pitkittäis suuntaiseen ja mahdollisesti poikittaissuuntaiseenkin tavaraliiken—
teeseen ovat täysin käyttämättä. Osittain tämä johtuu sopivan kaluston puutteesta ja satamien heikosta kunnosta. Nykyistä laajemman vesilii—
kenteen aloittamisen edellytyksiä olisikin tutkittava useisiin vaih—
toehtoisiin ratkaisumalleihin perustuen. Riippumatta siitä, toteute taanko esim. Kymijoen alaosan, Keiteleen-Päijänteen ja Haukiveden—
lisveden kanavointihankkeet yhdessä tai erikseen, on näiden toimenpi teiden vaikutukset Päijänteen alueella selvitettävä. Kanavointihank keiden suunnittelussa on vesimatkailuliikenne ja veneily otettava myös huomioon.
Vesiliikenteen kehittämisen tulee tapahtua aiheuttamatta tarpeettomia ristiriitoja muille vesien käyttömuodoille. Päijänteen merkitys kor—
kealuokkaisena vedenhankintavesistönä asettaa vesiliikenteelle tavan omaista suuremmat turvallisuusvaatimukset.
4.35 Uitto
Maassamme harjoitettavan liikennepolittikan yhtenä tavoitteena on liikennepalvelusten kysynnän tyydyttäminen siten, että liikenneväy liin, terminaaleihin ja varsinaiseen liikenteeseen uhrattavien voima varojen määrä pysyy mahdollisimman pienenä. Uitto on pitkänmatkan puunkuljetusmuotona edullinen verrattuna maakuljetuksiinrautatie) . (maantie ja
Sen edullisuus perustuu suhteellisen pieneen energian tar—
peeseen ja vesistöjen tarjoamiin hyviin mahdollisuuksiin sekä väylien että maaliikenneyhtevksien osalta.
Päijänteellä on uiton osalta tavoitteena edistää sen taloudellisuutta ja turvallisuutta ylläpitämällä ja kunnostamalla alueelle riittävä väyläverkosto,
väylien merkitsemisellä, kehittämällä maakuljetusten ja uiton kannalta sopiva pudotuspiakkaverkoston sekä turvaamalla ui—
83
tolle riittävät varastoalueet ja suojapaikat. Uiton tulisi perustua ylitenäiseen uitto sääntöön.
Samalla kun tavoitteena on uiton turvallisuuden lisääminen, tulee pyrkiä lisäämään myös veneilyn ja muun vesiliikenteen turvallisuut ta uittoon nähden. uittoväylien, pudotuspaikkojen, varastoalueiden ja suojapaikkojen suunnittelun ja toteuttamisen on sovelluttava kussakin tapauksessa mahdollisimman hyvin vesien kokonaiskäyttöön.
Päijänteen sivuvesistöillä on uitto lakannut, eikä sitä tulla ny kyisten edellytysten ja kehitysnäkymien valossa enää laajassa mi tassa harjoittamaan. Uittosääntöjen kumoamisen yhteydessä tulisi tehdä suunnitelmat haittaa tai vaaraa tuottavien uittolaitteiden purkamisesta tai muuttamisesta ja tarpeellisista toimenpiteistä ve—
siväylien entisöimiseksi ja kunnostamiseksi nykyisiä käyttötarpeita vastaavaan kuntoon. Suunnittelun yhteydessä on syytä tarkastella myös tarvetta uiton uudelleen aloittamiseen esim. mahdollisina kriisiaikoina ja sen edellyttämiä toimenpiteitä.
4.36 K a 1 a t a 1 o u s
Kalatalouden yleisenä tavoitteena voitaneen pitää ammattimaisen kalastuksen sekä kotitarve- ja virkistyskalastuksen harjoittamis edellytysten ja -mahdollisuuksien parantamista näihin soveltuvilla alueilla. Kalatalouden aktiiviseen edistämiseen tähtäävät tavoit teet asettaa kalatalousvjranoinajnen.
Vesien käytön kokonaissuunnittelussa on kalatalouden osalta tavoit teena suunnitella vesien muu käyttö niin, että kalataloudelle aiem min muista käyttömuodoista aiheutuneet haitat vähenisivät. Keskei
senä tavoitteena voidaan pitää veden laadun parantamista tai säi lyttämistä vesiensuojelutoimenpitein sellaisena, että se luo edel—
lytykset kalastuksen harjoittamiselle. Samalla on tavoitteena suun nitella kokonaissuunnittelun yhteydessä esitettävät vesien muiden käyttömuotojen edistämiseen tähtäävät toimenpiteet niin, etteivät ne vaikeuta kalastuksen harjoittamista.
Keski—Suomen läänin alueellisessa kehjttämissuunnitelmaluonnoksessa (1977) on esitetty kalatalouden alueellisia tavoitteita. Näitä ovat mm. kalan talteenoton ja hyväksikäytön sekä kalavesien hoitotoimien tehostaminen, kalan markkinoinnin kehittäminen, kalastajien toi meentulon parantaminen sekä kalataloudellisen neuvonnan, valvonnan
ja tilastoinnin kehittäminen.
4.37 Ve s ivo ima talous
Päijänteen vesivoimataloudelliset tavoitteet liittyvät sekä järven ylä— että alapuolisten vesistönosien vesivoimatalouteen. Päijänteen nykyisen säännöstelyn toteuttamisessa on ollut tavoitteena eri vuo denaikojen virtaamaerojen tasoittaminen. Kymijoen vuorokausisään—
nöstely ei vaikuta Päijänteen vedenkorkeuksiin.
Alueella sijaitsevien pienehköjen vesivoimalaitosten käyttöä voi daan tehostaa lisäämällä rakennusastetta ja hyötysuhdetta parantaa uusimalla koneistoja. Eräissä tapauksissa kannattaa myös tutkia olemassaolevien patojen ja myllyrakenteiden sekä vesialueiden kun—
nostamista ja siinä yhteydessä tapahtuvaa vesiturbiini asentamista
84 hyödyntämään jo rakennettua vesivoimaa.
Energiataloudellisesti merkittävää rakentamatonta vesivoimaa ei suunnittelualueella enää ole.
4.38 Tulvasuoj elu ja maankuivatus
Päijänteen rannoilla on eräitä pengertämällä kuivattuja alueita ja alavia rantaviljelyksiä. Etenkin talven 1974—75 suuren tulvan jäl keen on näiden alueiden tulvasuojeluun kiinnitetty lisääntyvää huo miota. Tavoitteena on minimoida mainitun kaltaisista huipputulvista aiheutuvat vahingot Päijänteen säännöstelyn ja Kymijoen juoksutus mahdollisuuksien avulla.
Maankuivatuksen tavoitteet riippuvat liarjoitettavasta maa- ja metsä talouspolitiikasta. Jatkuvassa viljelyssä olevien maiden osalta on tavoitteena nykyaikaisen viljelystekniikan vaatimusten mukaisen kui vatustilanteen saavuttaminen ja ylläpitäminen mm. täydennysperkauk
sin ja salaojituksin. Metsäojitukset kohdistuvat ojituskelpoisten soiden kuivatukseen ja ojien kunnossapitoon. Kuivatustoimenpiteiden suunnittelussa on pyrittävä ottamaan huomioon vesien moninaiskäytön periaatteet ja alapuolisen vesistön tulvasuojelu.
4.39 Vesi luonnon suojelu ja ves imai—
seman hoito
Vesiluonnon suojelulla ja vesimaiseman hoidolla pyritään suunnitte—
lualueen vesistöjen luonnonolosuhteisiin ja maisemaan liittyvien ominaispiirteiden ja erityisarvojen suojelemiseen ja hoitamiseen.
Tavoitteet ovat samansuuntaisia mm. vesiensuojelun ja vesien virkis—
tyskäytön tavoitteiden kanssa, ja ne sisältyvät osittain myös muiden vesien kayttomuotojen tavoitteisiin Niiden toteutuminen riippuu
siitä, miten ne otetaan huomioon eri vesien— ja maankäyttömuotojen yhteydessä.
Suunnittelualueen luonnonolosuhteiden ja vesimaiseman erityispiir—
teet, kuten eliöstöltään arvokkaat alueet, Päijänteen ja sen sivuve—
sistöjen erämaaluonteisuus sekä perinteellinen rakentamistapa ja kulttuurimaiseman erityisarvot tulisi ottaa huomioon vesirakentami—
sessa ja maankäytössä.
Vesistöjen vesimaiseman kunnostamisella ja hoitamisella pyritään ve—
simaisemassa esiintyvien häiriöiden poistamiseen ja vesimaisemaan vaikuttavan toiminnan sopeuttamiseen Päijänteen alueen maisemaolo—
suhteiden mukaisesti. Hoitamalla ja kunnostamalla voidaan vesimaise—
man arvoa lisätä mm. virkistäytymismahdollisuuksia ajatellen.
KOHDAN 4. LÄHTEET
Energiapolitiikan neuvottelukunta. 1976. Energiapolitiikan suunta—
viivat Suomessa 1976—1935. Komiteamietintö 1976:92. Helsinki.
-85
Keski—Suomen lääninhallitus. 1977. Luonnos Keski-Suomen läänin alu eelliseksi kehittämissuunnitelmaksi vuosille 1977—1985. Jy väskylä.
Metsätalouden neuvottelukunta. 1977. Puuntuotantoohjelma vuosille 1978—1982. Helsinki.
Parlamentaarisen liikennekomitean osamietintö III: Liikennemuotojen välinen tyLnjako. Kcmiteamietintö 1975:10. Helsinki.
Sisäasiainmjnisterjö. 1977. Valtakunnallisesti merkittävät sijoit—
tamissuunnitelmat ja hankkeet alueiden käytön kannalta. Kaa voitus- ja rakennusosasto, tiedotuksia 1/1977.
Valtion tulo- ja menoarvioesitys 1978. Helsinki 1977.
Vesihallitus. 1974. Vesiensuojelun periaatteet vuoteen 1985. Vesi hallituksen julkaisu 8.
87
5. VESIEN KÄYTT5MUOTOJEN JA
VESIEN-SUOJELUN SUUNNITTELU
5.1 VEDENHANKINTÄ
5.11 Y li d y s k u n n a t
5.111 Nykyinen vedenkulutus ja sen kehittyminen
Suunnittelualueen yli 200 asukaan yhteiset vesilaitokset (Lahden kau punkia ja Hollolan taajamia lukuunottamatta) käyttivät vuoden 1976 aikana vettä keskimäärin 38 600 m3/d, josta pohjaveden osuus oli 31 %.
Pintavettä käyttävät Jyiäskylän kaupunki ja maalaiskunnan Vaajakosken taajama. Yhteiset vesilaitokset toimittivat teollisuusvedeksi 23 % käyttämästään kokonaisvesimäärästä. Kuntien vesilaitosinvestoinnit vuonna 1976 olivat 9,9 Mmk.
Vuosina 1970—76 on veden ominaiskulutus (kulutus asukasta kohti vuo rokaudessa, 1/as.d) kasvanut suunnittelualueella vajaat 1 % vuodessa (kts. taulukko 1/5.1). Aivan viime vuosina on ominaiskulutuksen kasvu useissa maamme vesilaitoksissa merkittävästi hidastunut tai jopa
kokonaan pysähtynyt. Tärkein tähän vaikuttanut tekijä on veden hinnan nousu jätevesimaksuineen, joka heijastuu kulutustottumusten lisäksi myös saniteettivarustejden laatuun ja käyttöön. Ruotsissa on kehitys ollut samansuuntainen. Siellä laaditussa ennusteessa vedenkulutuksen kehittymisestä (Svenska Vatten— och Ävloppsverksföreningen 1975)ar-vioidaan, että koko maan ominaiskulutus kasvaisi vuoteen 2000 mennes sä nykyisestä arvosta 381 1/as.d arvoon 400 1/as.d, joka merkitsisi keskimäärin vain noin 0,2 %:n kasvua vuodessa. Myös muissa Euroopan maissa tehdyissä selvityksissä (Knoppert 1976) on päädytty selvästi alle 1 %:n vuotuiseen kasvuun yhdyskuntien vedenkulutuksessalähim—
pien 25 vuoden aikana. Vesihuollon suunnittelun perusteina 1970-luvun alkupuolella maassamme käytetyt ennusteet ominaiskulutuksen
2-3 %:n vuotuisesta kasvusta vaikuttavat nyt selvästi ylimitoitetuilta.
Kuvassa 1/5.1 on ennuste ominaiskulutuksen kehittymisestä suunnitte—
lualueella. Siinä on otettu huomioon tapahtunut kulutuksen kasvun hi dastuminen. Haja—asutuksen osalta arvioidaan ominaiskulutuksen olevan vuonna 2000 noin 230 l/as.d, mikä on sama kuin taajamissakin pelkäs tään kotitalouksissa käytettävän veden määrä.
Taajamien väkiluvun ennakoidun kehityksen (taulukko 1/2) ja ominais kulutuksen kasvuennusteen perusteella päädytään taulukossa 1/5.1 esi—
tettyyn arvioon suunnittelualueen yhdyskuntien (Lahden kaupunkia ja Hollolan taajamia lukuunottamatta) vedenkulutuksen kehittymisestä.
Taulukko 1/5.1. Vedenkulutuksen kehittyminen vuosina 1970-2000.
Vuosi Vesilajtosten Veden keski- Ominais—
liittyjämäärä kulutus kulutus
as % koko m3/d l/as.d
88 Omlnalskulutus, 1lasd
________________________________
Jyväskylä
_____ _______
_______ _______ _______
Koko alue keskimäärin
_______
Pienet taajamat
Haja-asutus
1970 1980 1990 2000
Vuosi
Kuva 1/5.1. Ennuste veden ominaiskulutuksen kehittymisestä suunnittelu-alueella.
5.112 Vedenhankinnan järjestäminen taajamissa
Esitettävät taajamien vedenhankinnan suuntaviivat nojautuvat mm. Keski-Suomen vesihuollon yleissuunnitelmaan (1974), Päijät—Hämeen seutukaava liiton kokonaissuunnitelman aineistoon ja suunnittelun yhteydessä teh—
tyihin lisäselvityksiin.
Tiedot taajamien vedenkulutuksen nykytilanteesta ja ennuste sen kehi tyksestä on esitetty suunnitelman liitteenä 2. Pohjavesiesiintymät, joihin viitataan tässä vain numerolla, on esitetty kuvassa 1/3.2.
Pohjavesialueen numerotunnuksen kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat esiintymän sijaintiläänin, kolme seuraavaa kunnan ja kaksi viimeistä pohj avesialueen.
Äsikkala, Vääksy
Vääksyn taajama käyttää pohjavettä, jota se ottaa esiintymistä 04 016 01ja 04 016 02. Esiintymien yhteinen antoisuus (12 300 m3/d) ylittää no—
ninkertaisesti suunnittelujakson arvioidun vedentarpeen.
Äsikkala, Vesivehmaa
Vesivelimaantaajainassa ei ole vielä yhteistä vesilaitosta. Taajaman lä—
hialueilta on saatavissa riittäviä määriä pohjavettä tulevan vedentar—
peen tyydyttämiseksi.
Hartola, kirkonkylä
Taajaman käyttövesi on polijavettä ja se saadaan esiintymästä 06 081 01 (tutkittu antoisuus 750 m3/d). Esiintymä riittänee toisen ottamon ra kentamisen jälkeen vedentarpeen tyydyttämiseen suunnittelujakson ajak si. Pitemmällä tähtäyksellä saattaa olla tarpeen tutkia mahdollisuuksia mm. tekopohjaveden muodostamiseen.
:_
—-—
300
20fl
-89
Hollolan taajamat
Käsitellään Keski- ja Itä-Uudenmaan vesien käytön kokonaissuunnitel massa (Vesihallitus 1978)
Joutsa, kirkonkylä
Joutsan kirkonkylä saa käyttämänsä pohjaveden esiintymästä 09 172 01 (antoisuus noin 1 000 m3/d), joka riittää tyydyttämään ennusteen
mukaisen vedentarpeen suunnittelujakson ajaksi. Koska nykyinen veden—
ottamo sijaitsee taajama—alueen keskellä likaantumisalttiilla paikal la, olisi häiriötön vedensaanti turvattava rakentamalla tarvittava ottamon laajennus etäämmälle varsinaisesta taajamasta, jolloin pohja—
veden suojelu voitaisiin toteuttaa nykyistä paremmin. Jos käytössä oleva esiintymä osoittautuu riittämättömäksi, saadaan lisävettä taa jaman lounaispuolella sijaitsevasta esiintymästä 09 172 02 (antoisuus
flfl 1 200 m3/d) . Jos vedentarpeessa tapahtuu ennakoitua huomattavas ti suurempaa kasvua, voidaan esiintymän 09 172 02 antoisuutta lisätä imeyttämäilä Viherin-Angesselän pintavettä (käyttökelpoisuusluokka 1) tekopolijavedeksi.
Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän mlk:n Vaajakosken taajama Nykyinen vedenkulutus a sen kehittyminen
Jyväskylän kaupunki ottaa raakavetensä pääasiassa pintavetenä Touru joen vesistön Tuorniojärvestä. Kaupungilla on lisäksi Keljonkankaalla pieni polijavedenottamo (esiintymä 09 179 01, antoisuus 2 200 m3/d, ottamon mjtoitus 860 m3/d). G.Ä. Serlachius Oy:n Kankaan tehtaat käyt tävät myös Tourujoen vettä ja säännöstelevät vesistöä yhteistyössä kaupungin kanssa. Älva-, Palokka-, Tuomio- ja Korttajärvien nykyinen säännöstely aloitettiin vuonna 1973 ja Luonetjärveä on säännöstelty jo viime vuosisadalta lähtien. Tourujoen antoisuus on nykyisessä sään—
nöstelytilanteessa kuivanakin vuotena noin 70 000 m3/d (0,8 m3/s).
Keskimäärin kerran 10 vuodessa esiintyvän kuivan vuoden heinäkuun,
joka onesistön vähävetisin kuukausi, keskivirtaama on noin 70 000 m3/d (0,8 m3/s). Ennen nykyisen säännöstelyn alkamista se on ollut arvioi ta noin .35 000 m3/d (0,4 m3/s). Toistuvuusanalyysi on esitetty kuvas sa 2/5.1.
Virtaama,m3/s
n
1.5 2 345 101520
Toistumisaika vuosina
Kuva 2/5.1. Heinäkuun keskvjrtaaman toistuvuus ennen Tourujoen alim—
pien järvien säännöstelyn alkua (vuotta 1973) ja sen jälkeen.
90
Tourujoen vesistön säännöstely-yhtiön teettämän säännöstelysuunnitel man mukaan voitaisiin vesistöstä kuivanakin vuonna saatavaa vesimäärää lisätä eri toimenpitein seuraavasti:
toimenpide virtaaman kokonaisantoisuus
lisäys m3/d
m3/d
Iso—Kuukkasen 15 000 85 000
säännöstely
Vasaraisen säännöstely 13 000 98 000
ja johtaminen Tourujoen vesistöön
Vesankajärven säännöstely 35 000 133 000
ja johtaminen Tourujoen vesistöön
Jyväskylän kaupungin vedentarpeen on ennustettu kehittyvän seuraavasti
Jyväskylän kaupungin vedentarpeen on ennustettu kehittyvän seuraavasti