vinkin pian eron jälkeen sitoutumaan ryhmään ja tarkastelemaan vanhemmuuden kysymyksiä.
Eroamisen tapa on merkittävä. Eroamisen ta-poja ja yhteisesti hoidettua vanhemmuutta on monenlaista. Vanhemman neuvo – ryhmissä on ollut sekä äitejä että isiä. Molempien sukupuol-ten osallistuminen on koettu tärkeäksi.
Eronneiden vanhempien kertomukset elä-mäntilanteistaan sanottavat sitä arkea ihmissuh-teineen missä he elävät ja tuoneet hankkeelle arvokasta tietoa kehittämisen pohjalle. Tästä on ollut hyötyä mm. koulutuksen järjestämisessä ja kehittämistyössä. Ryhmiin osallistuneiden van-hempien toiveet liittyvät tietoon, vertaisuuteen ja lasten toimintaan.
Vertaistukea eroperheiden isovanhemmille Hankkeen tavoitteena on ollut myös isovan-hemmuuden huomiointi erotilanteessa. Syksyl-lä 2012 järjestettiin Eron edessä – ilta otsikolla Isovanhemmuus lapsiperheen erossa. Ilta ta-voitti 3 isovanhempaa. Sen sijaan Eron edessä – illoissa Miten tukea lasta vanhempien erossa on ollut myös isovanhempia ja tilaisuuksia markki-noidaan myös eroperheen läheisille sopivaksi.
Myös hankkeen käynnistämä perhetapaamis-toiminta on mahdollistanut sukulaisten kohtaa-misia.
Vertaistuen osalta kokeiltiin syksyllä 2012 avointa vertaiskahvilatoimintaa eroperheiden isovanhemmille. Yhtään isovanhempaa ei tavoi-tettu kolmeen kokeiluluontoiseen iltaan. Muu-tamia yksittäisiä yhteydenottoja tuli isovan-hemmilta ja päätettiin kerätä isovanisovan-hemmilta ajatuksia, millaista tukea he ylipäätään toivovat lapsiperheen erossa.
Vuonna 2013 julkaistiin Sara Annalan & Taija Siukolan opinnäytetyö Isovanhempana lapsi-perheen erossa. Opinnäytetyön opiskelijat teki-vät yhteistyössä Lapsi ja ero –hankkeen kanssa.
Työtä varten kolme isovanhempaa kokoontuivat kolmesti keskustelemaan kokemuksistaan ja ajatuksistaan suhteessa rooliinsa eron jälkeen ja millaista tukea toivoisi. Opinnäytetyö löytyy nettiversiona. Opinnäytetyö tuo tärkeää tietoa isovanhempien merkityksestä ja roolista eron jälkeen. Rooleista korostuivat kasvattajan ja turvasataman sekä oman elämän eläjän vs. ra-jaajan roolit. Ryhmä oli tutkimuksellinen sekä
vanhempien käyttämistä tukijoina laajemmin, vertaistuen käyttämisestä isovanhemmuuden tukemisessa sekä tarjottavien palveluiden mai-nonnan kehittämisestä.
Uusperheellisten itseohjautuva vertaistoiminta
Lapsi ja ero -hankkeen alusta lähtien saimme yhteydenottoja uusperheellisiltä. He toivoivat Eron edessä -iltojen kaltaisia iltoja myös uusper-heiden arkea koskien. Hankkeen aikana järjes-tettiin kaksi uusperheille suunnattua Eron edes-sä iltaa, joista toisessa asiantuntijapuhujana Aino Ritala-Koskinen Tampereen Yliopistolta ja toisessa Suomen Uusperheellisten liiton toimin-nanjohtaja VET Pekka Larkela. Illoissa oli myös mukana Pirkanmaan uusperheellisten edustajia.
Illoissa innostuneena vertaisten kohtaamisesta Pirkanmaan uusperheelliset aloittivat itseohjau-tuvan vertaiskahvilan Laivapuiston perhetalos-sa. Iltoja markkinoitiin yhteistyössä Lapsi ja ero hankeen projektityöntekijöiden avustuksella.
Vuoden 2013 -2014 aikana ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa. Ryhmän vastuuvetäjinä toi-mivat kaksi pariskuntaa. Kahvilassa kävi vuoden aikana 15 uusperheen vanhempaa. Yhteistyö Suomen uusperheiden liiton ja Pirkanmaan uus-perheellisten kanssa on ollut hankkeen aikana tiivistä. Projektityöntekijöistä Marja Olli suoritti vuoden 2014 aikana uusperheneuvoja opinnot.
Laivapuiston perhetalon palveluissa on paljon sellaista, mitä uusperheet voivat hyödyntää ja uusperheille suunnattuja iltoja tullaan jatkos-sakin järjestämän yhteistyössä Suomen uusper-hein liiton kanssa.
Vertaistuen vaikutukset ja arviointi
Hankkeen aikana ajatus siitä, että vertaisuus auttaa erotilanteessa eteenpäin, on vahvistu-nut. Mahdollisuus tavata muita saman kokenei-ta, kuulla samankaltaisia kokemuksia ja peilata omaa tilannetta toisten tilanteeseen, tuo hel-potusta ja lohtua. Vertaistoiminnassa tärkeänä on pidetty myös kuulluksi tulemista. Muilta saa tukea ja ymmärrystä omaan tilanteeseen.
Hankkeen aikana kokeilluista vertaistuen muo-doista ammatillisesti ohjattu Vanhemman neu-vo – ryhmä on taneu-voittanut parhaiten osallistujia ja saanut parasta palautetta. Hankekokemuksen
Hienoa kuulla erilaisia tarinoita ja tilantei-ta sekä jakaa kokemuksia ja tuntemuksia ihmisten kanssa, jotka ainakin osin ovat samassa tilanteessa.
Miehiset kommentit auttoivat minua pa-remmin ymmärtämään, millaisia tunte-muksia lapsen isä saattaa tällä hetkellä käydä läpi.
Minulla on vain ja ainoastaan positiivista palautetta annettavana!!
Kaikki aihepiirit mitä käsittelimme oli to-della tärkeitä ja sen lisäksi jokainen
ryh-mässä sai oman äänensä kuuluviin ja apua niihin pulmiin ja pohdintoihin mitä omalla kohdalla oli.
Vertaisryhmä, ohjaajan apu ja keskustelut antoivat erittäin hyvää tukea ja apua vai-keiden asioiden käsittelyssä nopeammin ja parempaan lopputulokseen.
Eilinen oli mukava ilta, vaikkakin tavallaan
"uuvuttava", kun puhetta oli paljon ja piti keskittyä kuuntelemaan toisia ja mietti-mään asioita syvällisesti! Itse olen oppinut ryhmässä kuuntelemaan!
nan on tärkeää syntyä tarpeesta ja on hyvä, että on useampi vertaiskokija, joka haluaa ottaa vas-tuun toiminnan pyörimisestä. Riskinä avoimessa vertaistoiminnassa on se, että erotunteisiin jä-mähdetään eikä päästä eteenpäin. Lapsi ja ero – hankkeen kokemusten pohjalta vanhemmilla on suurempi kynnys hakeutua avoimeen vertaistoi-mintaan eroteemalla ja strukturoitua, amma-tillisesti ohjattua ryhmää pidetään parempana vaihtoehtona. Ohjatusta vertaistoiminnasta voi kuitenkin syntyä avointa ja itseohjautuvaa ryh-män päätyttyä. Moni vanhempi kokee saaneen-sa vahvistusta sosiaaliseen verkostoon ammatil-lisesti ohjatun ryhmän jälkeen.
Ammatillisesti ohjatuista ryhmistä on kerätty palautetta ryhmäkertojen välissä sekä päätyt-tyä. Ryhmään osallistuneita on lähestytty myös hankkeen päättyessä, jolloin aikaväli ryhmästä on ollut pidempi ja sitä on pystynyt tarkastele-maan etäämpää. Palautteiden lisäksi arvioinnin mittarina voidaan käyttää myös sitoutumista ryhmiin ja toivetta jatkoryhmille. Ryhmän oh-jaaja arvioi ja reflektoi toimintaansa ja ryhmän vaikutuksia ja dynamiikkaa myös itse säännölli-sen työnohjauksäännölli-sen kautta.
Vanhemman neuvo – ryhmiä voidaan pitää vaikuttavana työmuotona: vanhemmat pysähty-vät lasten asioiden äärelle ja eletty elämä tulee tarkasteluun. Omia valintoja otetaan tietoiseen tarkasteluun. Palautteen mukaan vertaisryh-mään osallistuminen on elämää muuttava ko-kemus ja taitekohta, jossa aletaan usein suun-tautua tulevaisuuteen niin lapsen kuin myös aikuisen näkökulmasta. Vanhemman neuvo
– ryhmissä vertaisuus toteutuu ryhmään osal-listujien mielestä seuraavilla tavoilla: huomaa, että on samanlaisia kokemuksia; oppii toisilta;
toivo herää; ohjaaja pysäyttää lapsen näkökul-man äärelle. Ryhmien selkeänä vaikutuksena voidaan nähdä monien osallistujien kohdalla kyky erottaa ex-kumppaniin liitetyt kielteiset ominaisuudet tämän vanhemmuudesta. Osallis-tujien kertoman kautta tulee esiin, että ryhmäs-sä oivallus oman käyttäytymisen muuttamisesta ja omaan toimintaan vaikuttamisesta syntyy.
Useimmiten oman toiminnan muutos vaikuttaa myös toiseen vanhempaan. Tulevaisuuden nä-kymä yhteisen vanhemmuuden osalta vahvis-tuu.
Vertaistuen osalta hanke on vahvistanut aja-tusta, että Vanhemman neuvo – ryhmä on toi-miva menetelmä lapsen näkökulman vahvis-tamiseksi. Monissa eroryhmissä keskiössä on vanhemman oma tunneprosessi, mutta Van-hemman neuvo –ryhmä tarjoaa konkreettisia välineitä ja ajatuksia lapsen tukemiseen. Yhden työntekijän panoksella on mahdollista vaikuttaa moneen vanhempaan ja sitä kautta lasten tule-vaisuuteen. Ryhmien kautta syntyy uusia luon-nollisia sosiaalisia verkostoja kun erotilanteessa sosiaaliset verkostot saattavat muuten myös kaventua. Moni ryhmä on jatkanut kokoontu-misia ryhmän päätyttyä. Jatkossa haasteena on ryhmien jatkuvuus. MLL Tampereen osasto tekee jatkossa yhteistyötä Ensi – ja turvakotien liiton Neuvokeskuksen kanssa ohjaajien koulut-tamisessa, jotta toimiva menetelmä voisi levitä laajemmin Pirkanmaalle.
”Miksi luvataan rakastaa
ikuisesti ja silti erotaan?”
Tausta ja tavoitteet
Lapsi ja ero -hankkeessa (2012-2014) lähdettiin kehittämään vapaaehtois- ja ammattilaistyötä yhdistäviä matalan kynnyksen eropalveluita.
Hankkeen ydintehtäväksi muodostunut perhe-tapaamistoiminta ei olisikaan mahdollinen il-man vapaaehtoistyön resurssia. Vapaaehtoiset mahdollistavat suuren osan tapaamisista ole-malla paikan päällä avaamassa ja sulkemassa ovia puolueettomina, tukea tarjoavina aikui-sina. Perhetapaamisten lisäksi vapaaehtoiset ovat osallistuneet hankkeen aikana Eron edessä -iltoihin ja erilaisiin tapahtumiin, nuorisotyöhön sekä yleiseen kehittämistyöhön projektityönte-kijöiden kanssa. Vapaaehtoisia ovat myös avoin-ta veravoin-taistoiminavoin-taa pitäneet uusperheelliset sekä nuoret kokemusasiantuntijat.
MLL Tampereen osastolla on paljon vapaaeh-toistoimijoita ja pitkä vapaaehtoistyön historia.
Tämän vuoksi vapaaehtoisten tavoittaminen on ollut suhteellisen helppoa. Erityisesti hankkeen käynnistämisvaiheessa kiinnostuneita vapaaeh-toistyöntekijöitä oli paljon. Sen jälkeen toiminta on keskittynyt vapaaehtoisten osalta perheta-paamisiin ja Eron edessä -iltoihin ja uusia vapaa-ehtoisia on tullut matkan varrella mukaan. Osa vapaaehtoisista on ollut mukana alusta saakka ja haluaa jatkaa myös tulevaisuudessa. Toisilla elämäntilanne on muuttunut ja vapaaehtoistyö päättynyt.
Vapaaehtoistyön tehtävät ja roolit
Laivapuiston perhetalon eropalveluissa vapaa-ehtoistyö on kulkenut ammattilaistyön rinnalla.
Alusta asti on tullut selväksi että perhetapaa-mistoiminta vaatii ammattilaistyötä vapaaeh-toistyön rinnalla. Vapaaehtoiset kokevat saa-vansa vapaaehtoistyöstä enemmän irti myös itse ammatillisen ohjauksen kautta. Vapaaehtoi-sen ja ammattilaiVapaaehtoi-sen roolin on oltava selkeitä ja molempien on tiedostettava oma roolinsa.
Vapaaehtoisten roolia on lähdetty kehittä-mään ja tulevaisuudessa vapaaehtoisten roolia voidaan lisätä kouluttamalla toimintaan vastuu-vapaaehtoisia. Tämä mahdollistaa toiminnan myös tulevaisuudessa ilta- ja viikonloppuaikoi-na.
Vapaaehtoiset ovat kokeneet olevansa perhe-tapaamisissa ensisijassa tapaamisen mahdollis-tajina. Eräs vapaaehtoinen kuvasi tätä vapaaeh-toistyönroolia talkkarina olona; Avaan perheelle ovet ja toivotan tervetulleiksi, kerron samalla, että minulla on 15 vuoden kokemus vanhem-pana olosta. Mahdollistajan lisäksi vapaaehtoi-set kuvailevat olevansa puolueettomia aikuisia, vanhemmuuteen kannustajia, apukäsipareja, lapsen äänen vahvistajia ja tilanteisiin puuttujia.
Pääosin vapaaehtoiset ovat kokeneet roolin pal-kitsevina ja merkityksellisinä. Muutama vapaa-ehtoinen on hankkeen aikana tuonut esiin ha-lunsa osallistua aktiivisempaan auttamistyöhön perhetapaamistoiminnan sijaan.
Vapaaehtoistyön tulee olla mielekästä ja tur-vallista. Vapaaehtoiset ovat pitäneet tärkeänä mm. sitä, että vastuu on työntekijällä. Vapaa-ehtoiset eivät vaihda perheiden kanssa yhteys-tietoja vaan tapaamisista sovitaan aina projekti-työntekijän ja perheen kesken.
Perheiden kanssa sovitaan vapaaehtoisille kerrottavista tiedoista. Yleensä kerrotaan lap-sen ja vanhempien etunimet, laplap-sen ikä ja per-heen mahdolliset toiveet tapaamisten suhteen.
Vapaaehtoisten mielestä on toisaalta helpotta-vaakin, ettei tietoa perheiden tilanteista ole sen enempää.
Vapaaehtoistyön organisointi
Vapaaehtoisten rekrytointi aloitettiin keväällä 2012 heti kun projektityöntekijät aloittivat han-ketyöskentelyn. Tuolloin vapaaehtoisia haettiin perhetapaamistoimintaan, Eron edessä –iltoi-hin avuksi sekä avoimeen vertaistoimintaan.
Käynnistyessään hanke kiinnosti monia. Ensim-mäiseen koulutukseen osallistuikin 12 vapaaeh-toistyöstä kiinnostunutta. Vapaaehtoisten roolit ja tehtävänkuvat ovat selkiytyneet ensimmäisen koulutuksen jälkeen ja vapaaehtoisia on vuoden 2013 ja 2014 aikana rekrytoitu pääasiassa per-hetapaamistoimintaan. Rekrytointikanavina on käytetty nettisivuja, lehtimainoksia, ilmoitus-tauluesitteitä, sähköpostilistoja sekä avoimia vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille järjestettyjä avoimia infotilaisuuksia.