Vertaisuuden ja vertaistuen toteutuminen isille kohdennetusta vertaisryhmätoiminnassa

Isät kokivat tärkeänä osallistua juuri isille suunnattuun ryhmätoimintaan, koska olivat kaivanneet keskustelua aiheesta ja luontaisen sosiaalisen mies- verkoston miesten kesken ei vertaistukea ollut saatavilla tai aiheesta ei ollut helppo avautua. Lapsuudenkokemuksista koettiin olevan haittaa jokapäiväisessä elämässä, niin myös isyydessä ja vanhemmuudessa. Oli halua kertoa oma tarina muille isille ja kuulla muita vastaavassa tilanteessa olleita. Haluttiin myös tarkastella omaa isyyttä lapsuuden kokemusten kautta. Isät kokivat, että juuri isille suunnattu ryhmä on hieno kokemus.

Avautumista helpotti sen, koska he tiesivät, että muillakin on ollut haasteita päihteiden käytössä.

”Isänä sitä on kaivannut keskustelua tästä asiasta. En koe, että tästä kovinkaan paljoa miesten kesken puhutaan, jos ollenkaan.”

Miesten on perinteisesti ajateltu prosessoivan asioita pidemmälle itsenäisesti ja tuottavan sitten valmiimmaksi prosessoidun tiedon esille, kun taas naiset usein prosessoivat asiaa puhuessaan. Tämä ero saattaa näkyä myös verkossa toteutetussa ryhmässä, jolloin osallistuminen voi olla aktiivista, mutta se tapahtuu ajattelun tasolla, eikä välttämättä näy aktiivisena kirjoitteluna sivustolle. Kaikki ryhmän isät kokivat kuitenkin saaneensa vertaistukea ryhmästä. Tärkeää oli kuulla muiden samankaltaista omaavien kokemukset ja tarinat, jotka avasivat silmiä tarkastelemaan omia kokemuksia. Vertaisilta löytyi samoja haasteita ja epävarmuuden tunteita isyydessä ja päihteiden käytön hallinnassa. On tärkeä kokemus, ettei ole tilanteensa kanssa yksin; joku muukin on kokenut samankaltaisia asioita.

”Kyllä sain vertaistukea. Se riitti minulle, että sai kuulla muiden omat kokemukset ja tarinat.”

Ryhmäläiset eivät osanneet arvioida sitä, olivatko antaneet muille osallistujille vertaistukea. He toivoivat, että näin olisi tapahtunut. Vertaistuen antamiseksi nähtiin lähinnä informaatioon liittyvä tuki, kuten, että olivat onnistuneet välittämään tietoa rentoutumismenetelmistä ja

stressinhallintakeinoista. Yksi ryhmäläinen koki, että hänen ajan puutteen takia vähäinen osallistuminen ryhmäkeskusteluihin verotti hänen vertaisena toimimista.

”Toivottavasti muut osallistujat saivat kokemuksen, että saivat vertaistukea minun osallistumisesta.”

Monet arjessa olevat haasteet; työ-, sekä perhe-elämään liittyvät kiireet, sekä väsymys ja jaksamattomuus haittasivat isien osallistumista ryhmään. Useampi toi esille, että olisi halunnut olla aktiivisempi keskustelija ja myös muiden aktiivisempaa kommentointia toivottiin. Eräs isä toivoi pidempää ryhmää, koska koki olevansa ”hitaasti lämpenevä” uusia asioita kohtaan. Vaikka keskustelu sivuilla ja eri teemojen alla oli vähäistä, isät kuitenkin kävivät tutustumassa ryhmä- alustalla teemoihin ja olivat selkeästi pohtineet niitä itsenäisesti. He kaikki haluaisivat rohkaista muita vastaavan taustan omaavia isiä osallistumaan vertaistukiryhmään, koska kokivat, että sieltä saa paljon ajateltavaa muiden kokemuksista ja keskustelunaiheista. Isät kokivat saavansa myös selviytymiskeinoja muiden vinkeistä niin isyyteen, päihdekäyttöön kuin lapsuudenajan kokemusten käsittelyyn ja niiden aiheuttamien oireiden hallitsemiseen.

”Suosittelisin ryhmää. Sanoisin asiaa miettivälle, että hyödyt siitä enemmän kuin osaat arvata.”

Isien lähtötavoitteena oli saada vertaiskokemuksia lasisen lapsuuden kokeneilta, päästä käsittelemään omia kokemuksia eli saada ja antaa vertaistukea, kokemusta siitä, ettei ole asian kanssa yksin ja halu olla parempi isä lapsille sekä oppia jotain muilta miehiltä ja isiltä; jotain uutta miehenä olemisesta ja isänmallista. Isien tuottaman aineiston pohjalta voi sanoa, että sisällöllisesti tavoitteet osittain täyttyivät. Ryhmä oli lyhytaikainen ja paljon isoja teemoja sisältävä, joten todennäköisesti ryhmä toimii myös alkusysäyksenä asian laajemmalle jatkoprosessoinnille.

Vertaistukiryhmän anti osallistujilleen on saatu ja annettu sosiaalinen tuki. Peilaan tässä verkkoryhmässä saatuja voimavaroja Cohenin ja Symen (1985) esittämiin tuen muotoihin, kuten a) tietotukeen, johon kuuluu neuvot, ehdotukset ja tilanteen uudelleen arviointi tai uudelleen määrittely,

b) aineelliseen tukeen kuuluu rahan, tavaroiden lainaaminen ja konkreettinen auttaminen, c) arvostustukeen kuuluu positiivisten arvioiden lausuminen toisen ihmisen tekemisistä ja kyvyistä ja d) henkiseen tukeen kuuluu halu auttaa toisia, luottamuksellisuus, empaattisuus, kuunteleminen ja rohkaiseminen. (Vahtera 1995, 9.)

”Ymmärsin muita ja annoin vinkkejä millä voi yrittää rentoutua ja saada helpotusta stressiin ja ahdistukseen.”

Sosiaalisen tuen muotojen mukaisesti verkossa toteutettava vertaisryhmä näyttäytyy selkeästi eniten henkisen tuen lähteenä. Vertaisryhmässä uskottiin vahvasti luottamuksellisuuteen, mikä näyttäytyi omien kokemusten avoimina esiintuomisina. Empaattisuus näyttäytyi toisten kokemusten lukemisena ja toisien sanallisena rohkaisemisena. Aineellinen tuki ei näyttäytynyt millään tavalla. Informatiivista eli tiedollista tukea tarjottiin vertaisten kesken asioiden käsittelyyn, muutoin kuin päihteiden avulla.

Esiin nousivat kuntosali, juokseminen ja rentoutumisharjoitteet. Myös musiikki tuotiin yhtenä merkittävänä apuna. Arvostustuki näyttäytyi ryhmässä vertaisten toisilleen antaman palautteen pohjalta toistensa selviytymistä kunnioittavalla tavalla. Toiset ryhmäläiset ja sitä kautta myös itsensä, alettiin nähdä enemmän selviytymisen, kuin häpeän ja syyllisyyden kautta.

”Oli kyllä hieno kokemus osallistua ryhmään ja toivon kaikille hyvää jatkoa ja tsemppiä. Me kaikki tarvitaan tsemppiä aina kun on vaikeaa.”

Erityistä ryhmässä oli se, että isät kokivat vertaisuuden toteutuneen, vaikka keskustelu verkko- alustalla oli niin sanotusti ulkopuolisen näkökulmasta vähäistä. Tämä vahvistaa näkemystä siitä, miten voimakas yhteinen kokemuspohja on vertaisuuden kokemuksen syntymiselle. Yhteisen kokemuksen kautta tulee ymmärretyksi ”eri tasolla” vertaisten keskuudessa. Tätä ilmiötä voisi kuvata termeillä sanaton yhteenkuuluvuuden tunne, me-henki ja sanaton keskinäinen ymmärrys. Kukaan muu ei pysty ymmärtämään toisen kokemusmaailmaa kokematta itse samankaltaisia asioita. Vaikka vertaiset eivät ole fyysisesti toisille läsnä, he pystyvät kokemustensa kautta luomaan yhdessä rakennettuja merkityskokonaisuuksia. Kirjautumistietojen perusteella isät kävivät aktiivisesti sivuilla seuraamassa tehtäviä ja keskusteluja, mutta eivät välttämättä kirjoittaneet mitään sivuille.

”Vaivasi osallistujien vähäinen aktiivisuus.Keskustelua pitäisi saada enemmän. Sain kuitenkin vertaistukea.”

Tutkimustuloksista päätellen teemoja ja aiheita on kuitenkin käsitelty henkilökohtaisella tasolla, vaikka niistä ei raportoitu ryhmälle. Jokainen kuljetti omaa henkilökohtaista prosessia eteenpäin ryhmän teemoja mukaillen. Kehittämisen kannalta tarvitaan siis tietoa siitä, mitkä teemat vievät ajatusta ja prosessia eteenpäin.

Vertaisuuden merkitys on jotain mitä ammattilainen ei pysty antamaan. Mikä sitten on ammattilaisen rooli ja ammattilaisen merkitys ryhmäprosessissa? Ammattilainen toimii ihmettelijänä, hyvien kysymysten esittäjänä, ulkopuolisena, mahdollistajana ja dialogiin ”houkuttelijana”. Mikäli vertaisuus halutaan kantavaksi voimaksi ryhmässä, on ohjaajien tärkeää luoda luottamuksellinen ilmapiiri eli antaa aikaa ja tilaa ryhmäläisille, panostaa ryhmäytymiseen ja ryhmäläisten tutustumiseen. Vertaisryhmässä ammattilaiset eli ohjaajat jäävät ikään kuin ryhmän ulkopuolisiksi.

Pitkään saman teemaisia ryhmiä ohjanneet, kokeneet ohjaajat pystyvät kyllä nostamaan keskusteluun oikeita kysymyksiä ja asioita, mutta ryhmäläisiä yhdistää yhteinen kokemus ja tunne.