Opettaja voi päättää valitsevatko oppilaat itsenäisesti tutkimusvälineet ja menetelmät, vai antaa-ko opettaja ne valmiina. Reunamoreenin perehtyvä ryhmä voi esimerkiksi käyttää antaa-kompassia, jolla määritetään reunamoreenin suunta verrattuna jään liikesuuntaan. Ryhmä voi halutessaan tehdä maaperäanalyysejä maaperäkarttojen tai maalajinäytteiden perusteella. Menetelmänä voi olla myös ensimmäisen maasto-opetuksen lähestymistavassa esitelty havainnointi, jossa maas-tossa tehtävät havainnot kirjataan ja tallennetaan esimerkiksi digikameralla. Maasmaas-tossa suoritet-tujen testausten ja työskentelyvaiheen jälkeen tutkivan oppimisen menetelmä jatkuu koululuo-kassa. Kriittisen tulosten tarkastelun aikana on hyvä kyseenalaistaa syntyneitä käsityksiä ja joh-topäätöksiä. Joskus maastohavainnointikäynnin jälkeen ongelma voi tarkentua, tai tutkittavaan aiheeseen halutaan perehtyä tarkemmin, silloin uutta tietoa voidaan etsiä uudelleen. Oppilaat voivat huomata Kaakkolammen ja Kattamäen kohteessa myös ihmisen vaikutuksen luonnon-maisemaan, jota voi osaltaan pohtia jääkauteen liittyvien käsitteiden lomassa. Tutkittavassa op-pimisessa onkin oleellista ongelman tarkastelu moniulotteisesti, jolloin asioiden tarkasteluun saadaan eri näkökulmia ja lähestymistapoja. (Aho ym. 2003, 53.)
Oleellisena osana tutkivan oppimisen menetelmää on myös tutkimusraportin kirjoittaminen, muiden töihin tutustuminen sekä niiden arvioiminen. Mahdollisista ongelmista voidaan keskus-tella myös koko luokan kesken, jolloin oppilaat voivat auttaa toisia, saada vihjeitä ja kriittistä palautetta vertaisryhmäläisiltä. Tulosten esittely voidaan tehdä joko maastossa niin, että ryhmät esittelevät oman tutkimusaiheen ja työn tulokset. (Hartikainen 2007, 74.) Tämä vaatii tietysti toisen maastokäynnin, mikä ei aikataulullisista syistä ole monesti mahdollista. Toisena
vaihtoeh-
92
tona on tulosten esittäminen luokassa, jossa oman käsitteen esittämisen tueksi voi kehittää mal-lin, jonka avulla aihe esitellään ja selvennetään muille. Asian ymmärtämisestä kielii usein se, että oppilas pystyy selittämään ja tekemään päätelmiä tutkittavasta aiheesta (Aho 2003, 48).
Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan, omaa tutkivaa oppimista pitäisi kyetä myös ref-lektoimaan sekä käsitteellisten että menetelmällisten tietojen ja taitojen osalta. Oppilaiden pitäisi siis pohtia, mitä opin ja millä menetelmillä, millaista tiedonrakentelu ja ajatusten vaihtoa teim-me ryhmässä, jossa opimteim-me uuden käsitteen. Omaa oppimista voidaan lähteä arvioimaan esi-merkiksi keskustelemalla ryhmän kesken tehdystä ennakkokäsitteistä. (Hartikainen 2007, 74.)
7 LOPPUPOHDINTA
Edellä esitetyt opetuskohteet esittelivät kattavasti Avara Suomi -kirjassa ilmenneitä geomorfo-logiasi käsitteitä. Vain kohteita, joissa olisi ollut opetusesimerkki dyynistä, kunnollisesta hii-denkirnusta tai De Geer –moreenista ei löytynyt. Kokonaisuudessaan kohteiden määräksi muo-dostui 11, joka lukumäärältään ja varsinkin sisällöltään palvelee hyvin tarkoitustaan. Esittele-mällä Laukaan alueen opetuskohteita vastattiin ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, joka tar-kasteli sitä, millaisia opetuskohteita Laukaan alueelta löytyy. Toiseen tutkimuskysymykseen, miten opetuskohteita voi käyttää maasto-opetuksessa, annettiin vastaus vain yhden kohteen pe-rusteella toiston välttämiseksi. Näin ollen työn pääpaino on opetuskohteiden esittelyssä, mutta tarkastellessa Kaakkolammen ja Kattamäen opetuskohteen käyttömahdollisuutta, pohditaan myös maasto-opetuksen lähestymistasojen toteutumista. Tasojen kautta opetuksen ote etenee kohti konstruktivistisempaa tutkivaa luonnontieteiden oppimista. Maasto-opetuksen kolmannen lähestymistason voidaan nähdä huomioivan parhaiten opetussuunnitelman konstruktivistista oppimiskäsitystä, koska lähestymistason ideana on toteuttaa tutkivaa havaintoihin ja kokemuk-siin perustuvaa ongelmakeskeistä oppimista. Toteutettaessa kolmannen tason opetusta, huomi-oidaan oppilas aktiivisena tieto- ja taitorakenteita hyödyntävä toimijana, joka sosiaalisen ja vuo-rovaikutuksellisen toiminnan kautta löytää käsitteellisen ymmärtämisen tutkittavasta asiasta.
Tietenkään tutkiva luonnontieteiden oppiminen ei ole aina ongelmatonta. Opetuksen tilan-nesidonnaisuutta ajatellen, pitäisi pohtia sitä, miten opitut taidot ja tiedot on siirrettävissä muihin tilanteisiin. Toki maastossa opitut käsitteet muistuvat paremmin mieleen luokkaopetuksessa, koska asiat on opittu aidossa luonnonympäristössä. Luonnonmaisemaa tarkastellessa on huomi-oitava myös ihmisen vaikutus. Kulttuurimaiseman tarkastelussa voi nousta esille moninaisia
93
asioita (asutuksen sijoittuminen, raaka-aineiden hyötykäyttö, maiseman muuttuminen yms.), joihin voi myöhemmin palata eri aihepiirien käsittelyssä. On myös syytä pohtia oppimisen eri-laisuutta ja erityisesti sitä, huomioiko maasto-opetuksen kolmas lähestymistaso tarpeeksi erilai-sia oppijoita. Oman tutkimuksen tekeminen tutkimuskysymyksestä lähtien, voi muodostua suu-reksi haasteeksi oppilaille, joilla oppiminen ja opiskeluvalmiudet ovat heikot. Toisaalta haasteet antavat kyvykkäille oppilaille lisämotivaatiota ja mielenkiintoa luonnontieteitä kohtaan. Maasto-opetuksen ensimmäinen ja toinen lähestymistaso voisivat toimia paremmin opetettaessa luon-nonmaiseman tulkintaa oppimisvaikeuksia omaaville oppilaille.
Tutkivaan oppimiseen menee myös enemmän aikaa, kuin tavalliseen opettajajohtoiseen kontrol-loituun opetukseen. Koulujen tiukkojen opetussuunnitelmien puitteissa jo pelkkä maasto-opetus voi olla haaveajattelu, puhumattakaan maasto-opetuksen toteuttamista tutkivan oppimisen kei-noin. Sopivia opetuskohteita ja aikaa voi löytyäkin, mutta ongelmaksi voi muodostua myös opettajan tiedot ja taidot. Vaikka tutkivassa oppimisessa painotetaan oppilaiden aktiivista roolia, on silti muistettava opettajan läsnäolon tärkeys. Opettajan on toimittava ohjaavasti, innostavasti ja pyrittävä saamaan oppilaista ulos paras mahdollinen oppimistulos, vaikka opetus tavoittelee-kin oppilasjohtoista toimintaa. Opettajan on myös huomioitava tieto- ja taitotavoitteiden lisäksi asenteellisten tavoitteiden saavuttaminen. Oman kotiseudun luonnonympäristössä tapahtuva opetus kannattaa hyödyntää niin, että se lisää oppilaiden kiinnostusta luontoa ja omaan kotiseu-tua kohtaan. Lähiympäristöstä muodostuu tutumpi ja arvokkaampi paikka, kun siihen tutustuu esimerkiksi geomorfologisten muodostumien kautta. Näin maasto-opetukseen saadaan integroi-tua ympäristökasvatusta ja kotiseutuopetusta, jotka vahvistavat muun muassa oppilaiden ympä-ristövastuullisuutta ja kotiseutuidentiteettiä. Oman haasteensa luo toki muidenkin kouluaineiden integroiminen maantieteen maasto-opetukseen.
Esitetyt Laukaan alueen opetuskohteet ovat kenties tämän tutkielman paras anti sekä tutkielman laatijalle että Laukaan kunnan opettajille. Työstä on siis toivottavasti käytännön hyötyä. Työn painottuminen kohteiden esittelyyn ja vain yhden kohteen opetuksen toteuttamisen tarkasteluun, voidaan perustella hyötynäkökulmalla ja toiston välttämisellä. Toisaalta, opetuskohteiden käyt-tömahdollisuuksien pohtimista olisi toki voinut laajentaa niin, että jokaisen kohteen osalta olisi kerrottu, mitä mittauksia/tutkimuksia niissä olisi voinut tehdä. Tämä jääköön tällä kertaa oppi-laiden ja opettajien haasteeksi. Työn hyötykäyttöä ajatellen, olisi mielenkiintoista tietää, mitä kohteita käytetään sekä miten ja mitä kohteissa opetetaan. Toki olisi kiinnostavaa tietää, hyö-dynnetäänkö opetuskohteiden opetuksessa tutkivaa oppimista, vai toteutetaanko se perinteisem-män didaktiikan avulla.
94 LÄHTEET
Aario, Leo (1966). Suomen maantiede. 2.painos, Helsinki, Otava.
Aartolahti, Toive (1972). On deglasiation in Southern and Western Finland. Societas Geo-graphica Fenniae, Fennia 114. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.
Aartolahti, Toive (1977). Suomen geomorfologia. Helsingin yliopiston opetusmonisteita.
Aartolahti, Toive (1998). Luonnonmaantiede maantieteen osana. Teoksessa Rikkinen Hannele (toim.). Maantiede lukiossa, 39- 54. Hakapaino, Helsinki.
Aho, Leena, Sari Havu-Nuutinen & Helena Järvinen (2003). Opetus, opiskelu ja oppiminen ym-päristö- ja luonnontiedossa. WSOY, Porvoo.
Ahtee, Maija, Ilta-Kanerva Kankaanrinta & Lyyli Virtanen (1994). Luonnontieto koulussa. Ota-va, Keuruu.
Ahtee, Maija & Pasi Sahlberg (1990). Oppilaiden ennakkokäsityksen opetuksen lähtökohtana.
Dimensio Matemaattisluonnontieteellinen aikakausilehti 54. vuosikerta, 20-25.
Airaksinen, Jussi U. (1978). Maa- ja pohjavesihydrologia. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, Oulu.
Asunmaa, Martti (1994). Kotiseutu tutuksi. Paikalliskulttuurin tutkiminen koulussa. Suomen kotiseutuliiton julkaisu A:5. Painatuskeskus Oy, Helsinki.
Bland, Ken, Bill Chambers, Karl Donert & Tony Thomas (1996). Chapter 14, Fieldwork. Geo-graphy teacher’s handbook.
Bollström-Huttunen, Marianne, Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Riikka Pyysalo (2005). Tutki-va oppiminen käytännössä. Matkaopas opettajille. WSOY, Porvoo.
Brander, G. (1934). Suomen geologinen yleiskartta, lehti C 3 Kuopio, maalajikartan selitys.
Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki.
Butt, Graham (2000). Continuum guide to geography education. Continuum, London & New York.
Donner, Joakim (1978). Suomen kvartäärigeologia. 4. painos. Helsingin yliopisto, Geologian laitos, Geologian ja paleontologian osasto. Moniste nro 1. Helsingin yliopiston monistus-palvelu, Helsinki.
Enkenberg, Jorma (2002). Uuden pedagogiikan perusta. Teoksessa Julkunen Marja-Liisa (toim.) Opetus, oppiminen ja vuorovaikutus, 157-177. WSOY, Vantaa.
Ficher Chris & Melanie Norman (2000). Fiedwork in geography at key stage 3. Teaching Geo-graphy vol. 25 (2), 75-78.
Foskett, Nick (1997). Teaching and learning trough fieldwork. Routledge, London & New York.
95
Geologian tutkimuskeskus (2008). Maa- ja kallioainestutkimukset Keski-Suomen maakunnan alueella vuonna 2007. Keski-Suomen liitto, Jyväskylän ja Joutsan seutukunnat.
Glückert, Gunnar (1973). Two large drumlin fields in Central Finland. Societas Geographica Fenniae, Fennia 120. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala.
Haapasalo, Lenni (1998). Konstruktivistisen pedagogiikan problematiikasta. Teoksessa Ahonen T., Kupari P., Malinen P. & Räsänen P. (toim.). Matematiikka – näkökulmia opettamiseen ja oppimiseen, 52-98. Yliopistopaino, Jyväskylä.
Haavisto, Maija (1983). Eloperäiset maalajit. Teoksessa Haavisto Maija (toim.). Maaperäkartan käyttöopas, 42-43.Geologian tutkimuslaitos, opas 10. Maanmittauslaitoksen karttapaino, Helsinki.
Hakkarainen, Kai, Lasse Lipponen & Kirsti Lonka (1999). Tutkiva oppiminen, älykkään toimin-nan rajat ja niiden ylittäminen. WSOY, Porvoo.
Hakkarainen, Kai, Lipponen Lasse & Kirsti Lonka (2005). Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. 5-6. painos. WSOY, Porvoo.
Hartikainen, Anu (2007). Seitsemäsluokkalaisen oppilasryhmän interpsykologiset oppimispro-sessit tutkivan oppimisen kontekstissa. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja nro 124. Joensuun yliopistopaino, Joensuu.
Hirvas, Heikki & Keijo Nenonen (1990). Mannerjäätikön kulutus. Teoksessa Alalammi Pentti, Suomen Kartasto vihko 124, 9-125. Maanmittauslaitos, Helsinki.
Husa Jukka, Tytti Kontula & Jari Teeriaho, (2009). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski-Suomessa. Päivitetty aineisto. Suomen ympäristökeskus, luontoyksikkö. Edita, Helsinki.
Hämäläinen, Irja (1985). Laukaa. Teoksessa Eskola, Matti, Rikkinen Kalevi, Sihvo Hannes &
Allan Tiitta. Finlandia, 86-90. Otava, Keuruu.
Jantunen, Tuija (2004). Muinais-Itämeri. Teoksessa Koivisto, Marjatta (toim.). Jääkaudet, 63-69. WSOY, Porvoo.
Jeronen, Eila (2005). Biologian opetus ja sen suunnittelu. Teoksessa Eloranta, V., Jeronen E. ja Palmberg, I. (toim.). Biologia eläväksi, biologian didaktiikka, 47-92. Ps-kustannus, Keu-ruu.
Johansson, Peter (2004). Jäätikköjokimuodostumat. Teoksessa Koivisto, Marjatta (toim.). Jää-kaudet, 139-152. Porvoo, WSOY.
Johansson, Peter & Heikki Rainio (2004). Jäätikkö sulaa. Teoksessa Koivisto, Marjatta (toim.).
Jääkaudet, 58-63. WSOY, Porvoo.
Johansson Peter, Lauri Sahala & Kimmo Virtanen (2000). Rantamerkit, tuulikerrostumat ja mo-reenikerrostumat geologisina luontokohteina. Geologian tutkimuslaitos, tutkimusraportti 151. Espoo.
Kajuutti, Kari & Jukka Käyhkö (2008). Luonnonmaantieteen perusteita, oheislukemisto harjoi-tuskurssille. Osa 3 Geomorfologia. Turun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisu B, nro 7. Uniprint, Turku.
96
Kangassalo, Marjatta (2004). Tutkiva oppiminen. Teoksessa Liisa Niinikangas (toim.). Ympäris-tökasvatuksen karttakirja. Kotipihasta maailmalle, 29-42. BTJ Kirjastopalvelu, Saarijärvi.
Kejonen, Aimo (2010). Missä Suomen raukit luuraavat? Geologi, nro 62, 10-21.
Keski-Suomen Poski-projekti, loppuraportti (2009). Keski-Suomen liitto.
Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaava, kaavaselostus, (2010). Keski-Suomen liitto.
Keskitalo, Rita, Kristiina Laakso, Kirsi Leivo, Mari Petrelius, Maija Saarilahti, Sakari Valtiala
& Anne Väärä (2010). Avara, Suomi. Opettajan materiaali. WSOY Pro Oy, Helsinki.
Koivisto, Marjatta (2004). Jäätikön jäljet, Moreeni ja Rantakerrostumat. Teoksessa Koivisto, Marjatta (toim.). Jääkaudet, 58-63, 121-127, 179-185. Porvoo, WSOY.
Kontturi, Osmo & Ari Lyytikäinen (1981). Valtakunnallinen harjututkimus, raportti 19. Keski-Suomen harjuluonto. Keski-Keski-Suomen seutukaavaliitto, Jyväskylä.
Korkiakoski, Johanna & Maria Kurjenluoma (2006). Maatieteen maasto-opetus Oulun seudulla.
Natura 3, 18-21.
Kujansuu, Raimo & Jouko Niemelä (1990). Harjut, deltat, reuna- ja saumamuodostumat. Teok- sessa Alalammi Pentti, Suomen kartasto vihko 124, 9-25. Maanmittaushallitus, Helsinki.
Kukkonen, Esa (1984). Maaperäkartan 3221:04,07 selityslehti. Geologinen tutkimuslaitos.
Kunttu, Hanna (2008). Keski-Suomen kiviaineskulutusennuste. Keski-Suomen liitto.
Kylmäniemen asemakaavaselostus (2010). Asemakaavan muutos, Kylmäniemi. Laukaan kunta, maankäyttöosasto, kaavoitus- ja suunnittelutoimi.
Kyppö, Jorma. Suullinen tiedonanto 4.9.2009.
Laine, Jukka & Harri Vasander (2005). Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy.
Karisto Oy, Hämeenlinna.
Laukaan kunta, Hitonhaudan esite (1998).
Lehtinen, Martti, Pekka Nurmi & Tapani Rämö (1998). Suomen kallioperä. Gummerus. Jyväs- kylä.
Lehto, Juhani E. (2005). Konstruktivismi peruskoulun didaktiikan ohjenuoraksi? Kasvatus 1/2005, 36. vuosikerta, 7- 18.
Leiviskä, Iivari (1925). Maanpinnan muodot ja niiden synty. WSOY, Porvoo.
Levävaara, Hannele (1997). Opettajan ja oppilaan käsitysten kohtaaminen. Avoin tutkimus pe-ruskoulun valo-opin opetuksessa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutki-muksia 174. Yliopistopaino, Helsinki.
Mikkola, Erkki (1935). Keski-Suomen kallioperästä ja sen vaikutuksesta alueen luonnonsuhtei-siin. Teoksessa Kuusanmäki Lauri, Ojala Toivo & Oksala Ohto. Suomi 9-17. Keski-Suomen museoyhdistyksen julkaisuja. Gummerus, Jyväskylä.
Mälkki, Esko (1999). Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö. Tammi, Helsinki.
97
Nenonen, Keijo (2004). Mikä on jääkausi, Maapallon ikivanhat jäätiköitymiset ja Maapallo jäähtyy, Kvartäärikausi ja jääkausiaika sekä Veiksel-jääkausi. Teoksessa Koivisto Marjatta (toim.). Jääkaudet, 14-19, 42-45, 53-58. WSOY, Porvoo.
Niini Heikki (1987). Kallioperän rakenne. Teoksessa Koivunen Anita & Jaana Kaipainen, Tun-neli- ja kalliorakennus I. Otapaino, Espoo.
Niini, Heikki & Reijo Riekkola (1976). Kallion rakennustekniset ominaisuudet. Teoksessa Määttänen Osmo, Räsänen Maarit & Vuento Sinikka, Maa- ja kalliorakennus. Gumme-rus, Jyväskylä.
Nironen Mikko (2003). Keski-Suomen granitoidikomleksi, karttaselitys. Vammalan kirjapaino Oy, Espoo.
Opetushallitus (2003). Lukion opetussuunnitelman perusteet.
Opetushallitus (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.
Palmberg, I. (2005). Teoksessa Eloranta, V., Jeronen E. ja Palmberg, I. (toim.). Biologia eläväk-si, biologian didaktiikka, 94-97. Ps-kustannus, Keuruu.
Puolimatka, Tapio (2002). Opetuksen teoria. Konstruktivismista realismiin. Tammi, Vammala.
Punkari, Mikko (1973). Skandinavian jäätikön deglasiaatiovaiheen kielekevirrat Etelä-Suomessa. Geologi vol. 31, nro 2, 22- 28.
Puttonen, Kimmo (1995). Ikätekijän vaikutus podsolisaatioon Laukaan Multamäellä. Julkaise-maton pro gradu-tutkielma. Maantieteen ja aluesuunnittelun laitos, Joensuun Yliopisto.
Raatikainen, Mikko (1989). Suomen lähteet. Terra 101:4, 329-332.
Rainio, Heikki (2004). Mahtavat Salpausselät. Teoksessa Koivisto Marjatta (toim.). Jääkau-det,87-106. WSOY, Porvoo.
Rankama, Kalervo (1964). Suomen geologia. Kirjapaino As Osakeyhtiö, Helsinki.
Rauste-von Wright, Maijaliisa, Tiina Soini & Johan von Wright (2003). Oppiminen ja koulutus.
9. uudistettu painos. WSOY, Juva.
Riekkola, Reijo (1976). Kallion rakennustekniset ominaisuudet. Teoksessa Mettänen Osmo, Maarit Räsänen & Sinikka Vuento (toim.). Maa- ja kalliorakennus RIL 98, 191-212.
Suomen rakennusinsinöörien liitto, Helsinki.
Rikkinen, Hannele (1998). Maantiede peruskoulun yläasteella. Hakapaino, Helsinki.
Ristaniemi, Olli (1985). Keski-Suomen muinaisrannat. Keski-Suomen seutukaavaliitto, julkaisu nro 73, sarja B. Keski-Suomen seutukaavaliitto, Jyväskylä.
Ristaniemi, Olli (1987). Itämeren korkein ranta ja Ancylusraja sejä Muinais-Päijänne Keski-Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 59. Turun yliopisto, Geologian laitos, Maaperägeologian osasto, Turku.
Saarnisto, Matti & Kalle Taipale (1991). Tulivuorista jääkausiin. WSOY, Porvoo.
Sauramo, Matti ( 1940). Suomen luonnon kehitys jääkaudesta nykyaikaan. WSOY, Helsinki.
98
Seinelä, Kauko (1992). Kokeellis-induktiivisen menetelmän toimivuus lukion fysiikan opetukses-sa. Tampereen opettajankoulutuslaitoksen julkaisu A/14. Jäljennepalvelu, Tampere.
Seinelä, Kauko (1994). Kokeellis-induktiivisen menetelmän toimivuus lukion fysiikan opetuk-sessa – Piaget’n teoriaan ja konstruktivismiin perustuva tutkimus. Teoksessa Haapasalo Lenni & Rahkonen Vesa. Kokeellisia lähestymistapoja luonnontieteiden opetuksessa ja opettajankoulutuksessa, 11-18. Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä.
Seppälä, Matti (1986). Geomorfologia. Teoksessa Alalammi Pentti, Suomen kartasto vihko 122, 1-19. Maanmittaushallitus, Helsinki.
Sormunen, Kari, Jouni Viiri & Heikki Saari (1998). Konstruktivismi luonnontieteiden opetuk-sessa – pitkospuita pitkin yli hyllyvän suon? Teoksessa Jorma Leinonen (toim.). Teorian ja käytännön vuorovaikutus ainedidaktiikassa: matematiikan ja luonnontieteiden opetuk-sen tutkimusseuran päivät 26‐27.9.1997 ja opettajien matematiikan, fysiikan ja kemian valtakunnallisen tutkijakoulunsyysseminaari 27‐28.9.1997, 189‐208. Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Rovaniemi.
Syrjälä, Eija (1993). Luonnonympäristö. Teoksessa Hänninen Helena (toim.), Kohisevien koski-en Laukaa, 197-240. Gummerus, Jyväskylä.
Tikkanen, Matti (1992). Vantaanjoen valuma-alueen geomorfologiaa. Helsingin seutukaavalii-ton julkaisu C 28. Ylipistopaino, Helsinki.
Tikkanen, Matti (1994). Suomen pinnanmuodot. Terra vol. 16, nro 3, s. 181-192.
Tynjälä, Päivi (2000). Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Tammi, Tampere.
Uitto, Anna (2005). Maasto-opetus ja kenttätyöt. Teoksessa Eloranta Varpu, Eila Jeronen & Ir-meli Palmberg (toim.). Biologia eläväksi, biologian didaktiikka, 124-135. Ps-kustannus, Keuruu.
Valovirta, E.J. (1983). Katsaus Vanhan Laukaan maantieteellisiin olosuhteisiin. Teoksessa Nils Berntson, Laukaan historia I, 13-49. 2.painos Gummerus, Jyväskylä.
Vuokko, Seppo (2005). Metsien yleiset kasvit. Opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäta-louden kehittämiskeskus Tapio. Helsinki.
Välimaa, Reima (2009). Keski-Suomen harjukohteet. Harjukohteiden luonto- ja maisema-arvot.
Keski-Suomen Poski-projekti. Keski-Suomen liitto.
Whiting, Shelagh (2000). Promoting fieldwork. Teaching Geography vol. 25 (2), 75-78.
Wilkman, W.W. (1938). Suomen geologinen yleiskartta, lehti C3 Kuopio, kivilajikartan selitys.
Suomen geologinen toimikunta, Helsinki.
99 Sähköiset lähteet
Geoportaali (2010a). Suomen Kansallinen Geologian Komitea (SKGK). Perusgeologiaa, mag-makivet.
http://www.geologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=246&Itemid=5.
Luettu 19.10.2010
Geoportaali (2010b). Suomen Kansallinen Geologian Komitea (SKGK). Geologinen sanakirja.
http://www.geologia.fi/index.php?option=com_glossary&func=view&Itemid=123&catid=
Laukaan kunta (2010a). Opetustoimi. http://www.laukaa.fi/page.php?hid=26. Luettu 20.7.2010 Maanmittauslaitos. Vuositilastot. Pinta-alat kunnittain 1.1.2009
http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?id=894. Luettu 19.3.2009 Valtion ympäristöhallinto (2010a). Keski-Suomen ympäristökeskus, luontokohteet.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=140323&lan=fi. Luettu 11.9.2010 Valtion ympäristöhallinto (2010b). Ympäristöministeriö, jokamiehenoikeudet.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=108391). Luettu 17.10.2010 Valtion ympäristöhallinto (2010c). Suomen ympäristökeskus, tekopohjavesi.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=97425. Luettu 29.10.2010