Verkostotutkimuksen taustoista

Kuten johdannossa kuvattiin, turvallisuusalalla nähdään tarve verkottuneelle yhteistyölle ja eri toimijoiden ja osaamisten yhteen saattamiselle. Verkostomai-sen yhteistyön tuomana etuna nähdäänkin Verkostomai-sen sopivuus erityisesti oppimiseen sekä uuden tiedon ja teknologioiden välitykseen (Miettinen et al. 1999). Verkos-topohjainen toiminta on yksi kolmesta liiketoiminnan toteuttamisen perusmuo-dosta ja sijoittuu vapaiden markkinoiden ja yrityksen sisäisen hierarkian välille (Vesalainen 2006; Thorelli 1986). Markkinoihin verrattuna verkostot mahdollis-tavat tehokkaamman kontrollin ja toisaalta verrattuna hierarkiaan verkostot näh-dään joustavampina (Miettinen et al. 2006). Puhdas verkostotoiminta on kuiten-kin ideaalista, ja tunnistettu on, että useimmissa organisaatioissa kaikki kolme ohjausjärjestelmää, markkinat, hierarkiat ja verkostot, ovat rinnakkaisesti käy-tössä (Powell 1990).

Toisen näkökulman mukaan yritysten väliset suhteet voidaan luokitella mark-kinaehtoisiin ja yhteistyösuhteisiin, joista jälkimmäiset voidaan edelleen jaotella kumppanuuksiin, strategisiin alliansseihin, liittoutumiin, joint-ventureihin, fran-schising-toimintaan, tutkimuskonsortioihin ja erilaisiin verkosto-organisaatioihin (Powell 1990; Ring & van de Ven 1994). Pikka ja Kess (2005) vuorostaan tun-nistavat yritysten väliseen yhteistyöhön kuuluvan alihankinnan, kumppanuuden sekä ulkoistamisen ja sopimusvalmistuksen. Yksinkertaisemmin kuvattuna yh-teistyösuhteissa on kyse kahdenvälisistä kumppanuuksista ja monenvälisistä verkostosuhteista (Valkokari 2009).

Tutkimuksellisesti verkostotoimintaa ja sen kehittämistä on lähestytty useista erilaisista näkökulmista. Nämä voidaan Vesalaisen (2006) mukaan jakaa

kar-keasti kolmeen ryhmään: talousteoreettiset, liikkeenjohdolliset ja sosiaalispsyko-logiset tarkastelutavat. Eri tarkastelutapojen yhtenä keskeisimpänä erona voi-daan pitää niiden suhtautumista inhimillisen toiminnan merkitykseen. (Vesalai-nen 2006.)

Taloudellisiin kysymyksiin keskittyvä transaktiokustannusteoria on yksi ver-kostoihin liittyvä tarkastelutapa. Siinä tarkastelun kohteena ovat ostaa vai val-mistaa -päätökset, joissa painottuu kustannusten ja auktoriteetin näkökulma (Coase 1937; Williamson 1975 ja 1985, Valkokarin 2009 mukaan; Valkokari 2009). Transaktiokustannusteorian pohjalta on noussut myös sosiaalista ohjausta ja luottamuksen merkitystä painottava tutkimussuunta (Valkokari 2009). Eisen-hardtin ja Schoonhovenin (1996) mukaan transaktiokustannusteoria on tärkein teoreettinen lähestymistapa strategisten allianssien tarkastelussa. Transaktioteo-rian lisäksi resurssiriippuvuusteoria tarkastelee yritysten verkostoitumista talous-teoreettisesta näkökulmasta (Valkokari 2009). Siinä ajatuksena on, että yritys ei voi tulla toimeen yksin vaan tarvitsee jatkuvasti toisten resursseja ja vastavuo-roisesti antaa omia resurssejaan muiden hyödynnettäväksi (Pfeffer & Salancik 1978).

Sosiaalispsykologisissa ja liikkeenjohdollisissa tarkastelutavoissa pääajatuk-sena on, että kaikkea taloudellista käyttäytymistä on tarkasteltava huomioiden laajempi sosiaalinen konteksti. Liikkeenjohdollisissa tarkasteluissa verkostot ajatellaan kilpailutekijänä ja toimintamallina. (Valkokari 2009.) Liikkeenjohdol-lisiin tarkastelutapoihin kuuluvat resurssiperustainen näkemys yrityksen strate-giaan (Hamel & Prahalad 1994), tietoperusteinen lähestymistapa (Grant 1996), teollisten verkkojen ja vuorovaikutuksen lähestymistapa (Håkansson & Johanson 1992), strategisten verkostojen näkökulma (Jarillo 1993, Valkokarin 2009 mu-kaan) sekä arvonluonnin näkökulma (Möller & Svahn 2003) (Valkokari 2009).

Resurssiperusteisessa näkökulmassa lähtökohtana on, että yhdistämällä ja hyödyntämällä myös muiden yritysten resursseja yritys voi parantaa asemaansa markkinoilla (Eisenhardt & Schoonhoven 1996). Uusien resurssien ja osaamisen hankkimisen lisäksi verkostoitumisella voidaan pyrkiä myös jo olemassa olevien resurssien säilyttämiseen, kehittämiseen tai hyödyntämiseen (Valkokari 2009).

Yrityksen resursseiksi ajatellaan kaikkea, mikä voidaan käsittää sen vahvuu-deksi tai heikkouvahvuu-deksi, kuten sen taitoja, resursseja ja kyvykkyyksiä (Wernerfelt 1984). Myös ydinkyvykkyyksien käsite, joka määritellään yrityksen kollektiivi-seksi tuotannon ja teknologioiden hallintaan liittyväksi tiedoksi, pohjautuu re-surssiperusteiseen näkemykseen (Prahalad & Hamel 1990). Niin ikään resurssi-perusteiseen näkemykseen liittyvällä vastaanottokyky-käsitteellä kuvataan

yri-tyksen kykyä arvioida, omaksua ja hyödyntää ulkopuolista tietoa (Cohen & Le-vinthal 1990). Nähtävissä on, että resurssiperustainen näkökulma painottaa ver-kostojen merkitystä juuri ulkopuolisen tiedon hankinnan tärkeänä tekijänä (Val-kokari 2009).

Teollisten verkkojen mallissa yhdistyvät sosiaalisten verkostojen teoria, re-surssiriippuvuusteoria sekä yrityksen resurssiperusteinen teoria (Valkokari 2009). Teollisten verkkojen mallissa, jota tutkimukseen voimakkaasti osallistu-neen Industrial Marketing and Purchasing -tutkijaryhmän vuoksi kutsutaan myös IMP-verkostoteoriaksi, verkostojen ulottuvuuksiksi tunnistetaan niin kutsutun ARA-mallin mukaisesti toimijat, resurssit ja tehtävät (Håkansson & Johanson 1992, Valkokarin 2009 mukaan). Teollisten verkostojen ja vuorovaikutuksen lähestymistapaan liittyy myös verkostojen kuvaaminen vuorovaikutussuhteina, rakenteina, yritysten asemina sekä prosesseina (Easton 1992). IMP-tutkimuksessa verkostot on nähty muotoutuneina, itseorganisoituvina ja vaikeas-ti hallittavina (Håkansson & Snehota 1995, Valkokarin 2009 mukaan).

Verkostoja on pohdittu myös systeemiajattelun kautta, mikä näkyy strategista verkostoyhteistyötä käsittelevän tutkimuksen taustalla. Strategisen verkostoyh-teistyön käsite pohjautuu ajatukseen yhverkostoyh-teistyön strategisesta merkityksestä ja kaikkien osapuolten tulevaisuuden menestystekijöiden kehittämisestä (Valkokari 2009). Tässä näkemyksessä liiketoimintaverkostot kuvataan monimuotoisina kompleksisina systeemeinä, joilla on kyky kehittyä itseorganisoitumisen kautta ilman ulkopuolista puuttumista (Wilkinson & Young 2002). Systeemiteoriaan (von Bertalanffy 1972) perustuvissa lähestymistavoissa tärkeänä pidetään sys-teemin osatekijöiden tunnistamista ja kuvaamista sekä tekijöitä yhdistävien pro-sessien ymmärtämistä. Verkostotutkimuksella on yhtymäkohtansa myös toimit-taja- ja tuotantoketjujen hallintaan. (Valkokari 2009.)

Sosiaalispsykologisissa tarkasteluissa, joista esimerkkinä yksilöiden sosiaalis-ten verkostojen teoriat (Granovetter 1973), sosiaalisen pääoman (Nahapiet &

Ghoshal 1998) ja sosiaalisen vaihdannan (Emerson 1981, Valkokarin 2009 mu-kaan) teoriat sekä verkostojen oppiminen (Lane & Lubatkin 1998), keskitytään organisaatioiden identiteetin ja jaetun näkemyksen muodostumiseen (Valkokari 2009). Sosiaalisten verkostojen näkökulmassa verkostot hyödyntävät toimijoiden välistä luottamusta ja toisiinsa kytkeytyviä sosiaalisia suhteita kustannusten vä-hentämiseksi ja transaktioiden turvaamiseksi (Borgatti & Foster 2003).

Sosiaalisia verkostoja painottavan Granovetterin (1973) tutkimuksissa käsitel-lään kytkeytyneisyyden sekä heikkojen ja vahvojen sidoksien käsitteitä sekä korostetaan heikon yhteyden vahvuutta ja harvoin hyödynnettävien

yhteis-työsuhteiden suurta merkitystä (Miettinen et al. 1999). Näistä jatkaen Burt (1992, Valkokarin 2009 mukaan) esitteli rakenteellisten aukkojen konseptin, jonka mukaan on tärkeää kehittää niitä suhteita, jotka linkittävät verkoston eri osia mahdollistaen edelleen tiedon kehittymisen ja leviämisen. Pikkan ja Kessin (2005) mukaan sosiaalisten verkostojen merkitys liiketoiminnalle usein unohtuu taloustieteellisessä tarkastelussa. Kuitenkin kirjallisuudessa korostetaan, että taloudelliseen toimintaan liittyvät aina myös sosiaaliset suhteet. (Pikka & Kess 2005.)

Sosiaalisten pääomien näkemys liittyy verkostotutkimukseen erityisesti yri-tyksen verkostoaseman ja -suhteiden sekä verkoston sosiaalisten ohjausmeka-nismien kautta (Valkokari 2009). Sosiaalinen pääoma käsitetään yksilöiden re-sursseina, joita syntyy toisten tuntemisen, sosiaaliseen verkostoon kuulumisen tai verkostossa muodostuvan tunnettuuden ja hyvän maineen kautta (Nahapiet &

Ghoshal 1998). Myös luottamus painottuu yhtenä toimintaverkostojen ja yhteis-työsuhteiden tutkimuksen teemoista tärkeänä vaihdannan transaktio- ja neuvotte-lukustannuksia alentavana tekijänä (Valkokari 2009). Hajanaisella ja pääosin pienten yritysten muodostamalla turvallisuusalalla juuri sosiaalisten suhteiden kehittämiseen panostaminen tuntuisi oikealta lähtökohdalta verkostoyhteistyön edistämiseen.