Verkkokaupan ulkoasun suunnittelussa on muutamia vakiintuneita käytäntöjä.
Kuvan 1 rautalankamalli havainnollistaa, miltä perinteinen verkkokaupan ulkoasu näyttää. Hyvin vakiintunut käytäntö on sijoittaa tuoteryhmävalikko vasempaan sivupalkkiin ylimmäksi elementiksi. Ostoskorin paikaksi suositellaan yläpalkin oikeaa reunaa tai oikean sivupalkin yläreunaa. (Lahtinen 2013, 113–117)
Kuva 1. Perinteinen verkkokaupan käyttöliittymä (koottu Lahtinen 2013, 114–
116).
Jokaiselta verkkokaupan sivulta tulisi löytyä alapalkissa ilmoitetut asiat sekä ylä-palkista napsautettava logo, joka vie kaupan etusivulle. Perusrakenteista ei kanna-ta poikekanna-ta kovin järisyttävästi, koska asiakkaat ovat tottuneet käyttämään sivustoja juuri tällä tavalla. (Lahtinen 2013, 116, 118). Näin voidaan varmistaa, että verk-kokauppa on helppokäyttöinen.
Kuvassa 2 kuvankaappaus B2B-verkkokaupasta, jonka käyttöliittymä noudattaa tätä perinteistä linjaa. Oikea sivupalkki on pudotettu pois. Erona kuluttajakaup-paan on ”Tarjouspyyntö”-linkki, joka toimii tavallaan ostoskorina, ja linkki kir-jautumistunnusten tilaamiseen yläpalkin oikeassa reunassa.
Kuva 2. Teca Oy:n verkkokauppa. Sinisessä laatikossa oikealla ylhäällä ”Tilaa tunnukset”-linkki ja ”Tarjouspyyntö”-linkki (Teca Oy 2014).
Kuvassa 3 on esimerkki tarjouspyyntömenetelmästä. Eräästä tuotteesta on valittu tietty malli ja se on lisätty verkkokaupan ostoskoriin. Tuotenumeron avulla ostos-koriin voi lisätä muita tuotteita ja yhteystietojen täyttämisen jälkeen voidaan lä-hettää tarjouspyyntö. Tilaamista varten täytyy tilata tunnukset. Y-tunnus on tilaus-ten tunnusvaiheessa pakollinen annettava tieto, jotilaus-ten verkkokaupasta voivat tilata vain yritykset. Y-tunnuksen avulla verkkokaupan omistaja pystyy tarkistamaan esimerkiksi asiakkaan luottotiedot tarvittaessa. Tunnukset lähetetään sitten toden-näköisesti sähköpostin välityksellä.
Kuva 3. Tarjouspyyntö Teca Oy:n verkkokaupassa 3.2 Verkkokaupan käytettävyys
Verkkokaupassa erityisesti tuotesivujen, tuotekuvien ja tilausprosessin käytettä-vyyteen tulisi kiinnittää huomiota. Helppokäyttöinen verkkokauppa houkuttelee asiakkaita ja pitää asiakastyytyväisyyden korkealla.
Tuotesivut ovat verkkokaupan tärkeimpiä sivuja, koska juuri tuotesivulla syntyy mahdollinen ostopäätös. Lisäksi tuotesivu on verkkokaupassa ainut tapa saada tie-toa tuotteesta, koska tuotteeseen ei voi fyysisesti tutustua. Tuotekuvauksen tulee olla kattava ja kirjoitettu ymmärrettävällä kielellä. Tuotekuvausta kirjoittaessa tu-lee miettiä mitä tietoa asiakas saattaisi kaivata juuri kyseisestä tuotteesta. Esimer-kiksi varaosasta halutaan todennäköisesti tarkat tiedot siitä, mihin varaosa sopii.
(Lahtinen 2013, 123–127)
Tuotekuvien tulee olla hyvälaatuisia ja riittävän isoja, jotta on mahdollista hah-mottaa mitä tuotekuvassa on. Kuvan napsauttaminen suuremmaksi tai suurenta-minen suurennuslasityökalulla on myös suositeltava ominaisuus. Suurennustyöka-lujen toimivuus tulee varmistaa jokaisella selaimella. (Lahtinen 2013, 129, 131) Kun tuote lisätään ostoskoriin verkkokaupassa, tulisi siitä antaa selkeä palaute.
Selkeä viesti on esimerkiksi siirtää käyttäjä ostoskorisivulle ”Lisää ostoskoriin”-painikkeen painamisen jälkeen. Jos sivulla ei tapahdu riittävän isoa muutosta, kun
tuote on lisätty ostoskoriin, voi asiakas hämmentyä ja lisätä sen uudelleen. (Lahti-nen 2013, 136)
Tilausprosessi alkaa tavallisesti ostoskorista, josta siirrytään kassalle. Kassalla annetaan toimitustiedot ja mahdollisesti rekisteröidytään asiakkaaksi, jonka jäl-keen annetaan toimitus- ja maksutapa ja siirrytään maksamaan tilaus. Lopuksi pa-lataan kauppaan, jotta tilaus viimeistellään. Tilausprosessissa asiakas ei saisi koh-data minkäänlaisia esteitä tai hankaluuksia. Käytettävyysongelmat tilausta tehdes-sä näkyvät heti verkkokaupan liikevaihdossa, kun asiakas jättää ongelmien vuoksi tilauksen kesken. Helppokäyttöisessä ostoskorissa on näkyvillä olennaisimmat tiedot tuotteesta, tuotteen nimen napsauttaminen vie tuotesivulle ja tuotteen voi poistaa ostoskorista helposti. (Lahtinen 2013, 138–139)
3.3 Mobiilikäyttö ja responsiivinen ulkoasu
Jokainen verkkokauppa voi hyötyä siitä, että verkkokauppa toimii optimaalisesti kaikenlaisilla laitteilla (Malinen 2013 b). Yli 60 % suomalaisista omistaa älypuhe-limen (Keinänen 2013) ja on tutkittu, että internetiä matkapuhelimella käyttävät henkilöt ostavat verkosta keskimääräistä enemmän. Verkkokauppa-alustaksi kan-nattaa ehdottomasti valita myös mobiilikäyttäjät huomioiva ohjelmisto (Lahtinen 2013, 152). Mobiilikäyttäjien palveleminen on oikealla tavalla tehtynä suhteelli-sen edullista.
Jokaiselle laitteelle ei voi enää suunnitella erikseen omaa näkymäänsä, koska ar-vioiden mukaan markkinoilla on yli 200 erikokoista näyttöä. (Koodiviidakko Oy 2013). Yksi vaihtoehto on luoda tietokoneen selaimella selattavan sivuston lisäksi erillinen mobiilisivusto. Erillinen ulkoasu mobiilikäyttäjille toteutetaan yleensä muodossa m.verkko-osoite.fi. Tämä vaihtoehto on kallis, koska yrityksen täytyy ylläpitää kahta sivustoa (Malinen 2013 c, 12–13).
Toinen vaihtoehto on toteuttaa erillinen mobiilisovellus. Etuja tälle ratkaisulle ovat erinomainen käytettävyys ja nopeus. Asiakkaat täytyy tosin saada lataamaan ja asentamaan sovellus laitteisiinsa, mikä saattaa osalta jäädä tekemättä. Lisäksi
jokainen käyttöjärjestelmä, kuten Android ja IOS, tarvitsevat oman sovelluksensa.
(Malinen 2013 c, 14–15)
Edellä mainitut tavat eivät ole erityisen halpoja tai helppoja vaihtoehtoja, joten kehitettiin uusi ratkaisu, responsiivinen suunnittelu (responsive design). Respon-siivinen suunnittelu tarkoittaa eri näyttökokoihin mukautuvaa ulkoasua, jonka päätavoitteena on, että verkkosivuston tai web-sovelluksen käytettävyys säilyy jokaisella laitteella. Mukautuvan ulkoasun voi toteuttaa verkkosivuille HTML5- ja CSS3-merkintäkielillä, mutta nämä tekniikat ovat kuitenkin vielä niin uusia, että kaikki selaimet eivät tue niitä. (Leiniö 2012)
Mobiilikäytön kasvaessa myös toinen uusi tapa on tullut web-suunnitteluun, mo-bile first. Usein verkkopalveluun toteutetaan ensin työpöytänäkymä, jota karsitaan sitten mobiilinäkymään sopivaksi. Mobile first tarkoittaa ajattelutapaa, jossa to-teutetaan ensin tärkeimmät toiminnot sisältävä mobiilinäkymä, jota laajennetaan työpöytänäkymässä sitten lisäominaisuuksilla (Leiniö 2012). Tämä ajattelutapa auttaa priorisoimaan sisältöä, koska ruudun pieni tila otetaan heti alkuvaiheessa huomioon (Lahtinen 2013, 154).
3.4 Hakukoneoptimointi ja hakukonemarkkinointi
Hakukoneoptimoinnilla (SEO, Search Engine Optimization) pyritään nostamaan sivusto mahdollisimman korkealle hakukoneiden hakutuloksissa. Hakukoneopti-moinnilla pyritään sivuston luonnollisen sijoituksen parantamiseen. Luonnollinen sijoitus perustuu sivuston rakenteeseen ja linkityksiin sekä sisällön laadukkuuteen (Lahtinen 2013, 175).
Hakukonemarkkinointi (SEM, Search Engine Marketing) tarkoittaa ostettua lii-kennettä, joka on hankittu hakukoneiden kautta (Jääskeläinen 2010, 104). Liiken-ne hankitaan maksettujen mainosten kautta, jotka näkyvät Google-hakutuloksissa tulosten yllä ja sivuilla (Lahtinen 2013, 200). Hakukoneesta puhuttaessa tarkoite-taan yleensä Googlea, koska se on saavuttanut markkinaherruuden ympäri maail-maa. Muita hakukoneita ovat muun muassa venäläinen Yandex ja kiinalainen
Baidu (Lahtinen 2013, 178). Kuvassa 4 maksettujen mainosten sijainti on rajattu punaisella ja hakukoneoptimoinnilla saavutetut tulokset sinisellä.
Kuva 4. Googlen hakutulossivu
Verkkokauppaohjelmiston hakukoneystävällisyydellä on suuri merkitys sivuston kävijämääriin. Hyvä sijoitus hakutuloksissa on äärimmäisen tärkeää, koska en-simmäistä hakutulosta napsauttaa noin 40–50 % hakijoista ja noin 90 % hakijoista katsoo vain ensimmäistä hakutulossivua. (Lahtinen 2013, 177)
Hakukoneoptimoinnin hyödyt ovat pitkäaikaisia, koska hakukoneoptimointi kor-jaa monta muutakin asiaa verkkosivustolla ja saatu liikenne on ilmaista. Haku-konemarkkinoinnin kautta saatu liikenne puolestaan loppuu heti, kun maksaminen loppuu. (Jääskeläinen 104–105)
Seuraavassa luvussa kerron kahdesta eri hakukoneoptimointiin liittyvästä teknii-kasta, sisäisestä ja ulkoisesta hakukoneoptimoinnista. Esittelen perusperiaatteet kummastakin tekniikasta.
3.4.1 Sisäinen hakukoneoptimointi
Sisäisellä hakukoneoptimoinnilla sivuston sisältö muokataan paremmaksi ja osu-vammaksi, jotta se saisi paremman aseman hakutuloksissa halutuilla hakusanoilla (Lahtinen 2013, 179). Nämä sijoitusta parantavat muutokset ovat usein pieniä kor-jauksia, mutta niillä asema hakutuloksissa voi parantua merkittävästi (Google Inc.
2011, 2). Esittelen seuraavaksi muutamia hakukonesijoitukseen vaikuttavia teki-jöitä.
Hakukoneet ymmärtävät parhaiten HTML-merkintäkieltä, joten sivuston rakenne tulee olla HTML-kielen mukainen. Esimerkiksi otsikot tulee määritellä oikeasti otsikoiksi (HTML-elementit <h1>,<h2>, jne.) eikä vain suurentaa fonttikokoa ot-sikon näköiseksi. Flash-sovelluksia ja PDF-dokumentteja tulee välttää, ja JavaSc-riptillä muodostettua sisältöä tulee käyttää harkiten, koska Google lukee niitä huonosti. (Lahtinen 2013, 182–183)
Hakukoneystävälliset URL-osoitteet palvelevat sekä hakukoneita että käyttäjiä.
Lyhyet ja selkeät osoitteet ovat informatiivisia ja ne ovat myös helpommin käytet-täviä ja muistettavia. Informatiivinen ja selkokielinen osoite näyttää esimerkiksi tältä:
http://www.rautakauppa.fi/sähkö/sähköjohdot.html
kun taas epäinformatiivinen, huonosti optimoitu näyttää esimerkiksi tältä:
http://www.kauppa.fi/category/item-3427837429.html (Lahtinen 2013, 180–181; Google Inc 2011, 8).
Kuva 5 havainnollistaa, miltä Googlen hakutulossivu näyttää ja mitä osia se tää. Kuvankaappaus on otettu Googlen Verkkovastaavan työkalut -palvelun sisäl-tämästä ohjeesta. Meta description eli sisällönkuvauskenttä sisältää lyhyen yh-teenvedon sivustosta, jonka Google saattaa näyttää hakutuloksissa katkelmana ot-sikon alapuolella (Lahtinen 2013, 184–185). Mainostekstin tyyppinen kuvaus on hyvä, koska kuvauksella voi olla paljonkin merkitystä napsauttaako käyttäjä
haku-tulosta vai ei. Kuvauksen optimaalinen pituus on 140–150 merkkiä. (Patronen 2013)
Kuva 5. Google Verkkovastaavan työkalut-ohje 3.4.2 Ulkoinen hakukoneoptimointi
Ulkoisella hakukoneoptimoinnilla sivuston näkyvyyttä lisätään muilla sivuilla (Lahtinen 2013, 179). Ulkopuoliset linkit ohjaavat kävijöitä toisilta sivustoilta ja nostavat sivun sijoitusta hakutuloksissa. Esimerkiksi yhteistyökumppaneita, toi-mialajärjestöjä tai muita yhteisöjä voi pyytää linkittämään sivuston (Havumäki &
Jaranka 2014, 139–140). Myös erilaisia yrityshakemistoja kannattaa hyödyntää.
Hakukoneoptimoinnin kannalta kaikkein parhaimpia linkkejä ovat asiakkaiden tai käyttäjien suosittelut, jotka sisältävät linkin yrityksen sivustoon, koska tällaiset leviävät helposti esimerkiksi keskustelupalstoilla tai sähköpostitse (Jääskeläinen 2010, 116).
Googlen PageRank on menetelmä, joka järjestää hakutuloksia sivujen saamien linkkien mukaan. Tämä idea nosti Googlen aikoinaan menestykseen. PageRank
laskee sivulle vieviä linkkejä ja arvottaa sivuston linkkien määrän ja laadun mu-kaan. PageRankin tärkeiksi määritellyiltä sivuilta tulevat linkit saavat suuremman arvon. (Lahtinen 2013, 179)
3.4.3 Google Verkkovastaavan työkalut
Google Verkkovastaavan työkalut (Google Webmaster Tools) on Googlen maksu-ton palvelu, jolla voi seurata verkkosivusmaksu-ton näkymistä hakutuloksissa. Palvelussa voi esimerkiksi katsoa, miten Google näkee sivuston, millä hakusanoilla sivustolle on päädytty ja mitkä ovat sisällön avainsanat. Palvelua voivat käyttää kaikki, jotka omistavat verkkosivuston, mutta erityisesti siitä on hyötyä sivuston järjestelmä-valvojalle tai hakutulosoptimoinnin asiantuntijalle. (Lahtinen 2013, 188–189;
Google Inc. 2014 a) 3.4.4 Google Adwords
Esittelen Google Adwords-palvelun lyhyesti tässä luvussa, koska hakukonemark-kinointi liittyy hyvin läheisesti hakukoneoptimointiin.
Googlen mainonnan hallintatyökalu on nimeltään Google AdWords. Google words-työkalulla voi omatoimisesti luoda ja hallita mainoskampanjoita. Ad-Words-mainoksia näytetään Google Display-verkostossa, joka on yli miljoonan verkkosivun, videon ja sovelluksen kokoelma, joilla AdWords-mainoksia voidaan näyttää. Mainoksia sijoitetaan automaattisesti sellaisen verkkosivun, videon tai sovelluksen yhteyteen, joissa on mainoskampanjan avainsanoihin liittyvää sisäl-töä. (Havumäki & Jaranka 2014, 142–144; Google Inc 2014 b). Google AdWords-palvelun hinnoittelu perustuu mainosten napsautuksiin eli niihin tapahtumiin, kun käyttäjä napsauttaa mainosta ja päätyy mainostajan määrittelemälle verkkosivulle.
Maksulliset mainokset eivät vaikuta millään tavalla luonnollisten hakutulosten sijoitukseen. (Lahtinen 2013, 200–201)
Kuvassa 6 on esimerkki AdWords-mainoksesta. Mainokset ovat rakenteeltaan ly-hyitä tekstimainoksia, jotka sisältävät otsikon, URL-osoitteen ja kuvauksen (Lah-tinen 2013, 201).
Kuva 6. Esimerkki AdWords-mainoksesta. Mainoksessa on myös Google Maps-karttapalvelusta poimittu sijainti.
3.5 Web-analytiikka
Verkkosivun kävijöiden ja käyttäytymisen mittaamista ja analysointia kutsutaan web-analytiikaksi. Kävijöiden tekemiä toimenpiteitä seuraamalla voidaan esimer-kiksi tunnistaa käytettävyysongelmia ja kehittää käytettävyyttä (Lahtinen 2013, 157). Seurattavia asioita voivat olla esimerkiksi kävijöiden määrä, mistä sivustolle tullaan sekä uusien ja palaavien asiakkaiden määrä. Kävijäseurantaa voidaan teh-dä joko lokipohjaisesti, jolloin seurataan palvelimen statistiikkaa tai selainpohjai-sesti, jolloin käytetään evästeitä eli pieniä tekstitiedostoja, jotka tallentuvat käyttä-jän selaimeen ja keräävät anonyymisti tietoa kävikäyttä-jän toiminnasta (Havumäki &
Jaranka 2014, 168–171).
Web-analytiikan kehittämiskohteena on tyypillisesti myös kävijöiden laadun ja määrän kasvatus. Laadukas kävijä on sellainen, joka ei poistu välittömästi vaan on löytänyt hakemansa asian eli hakutulos on vastannut hakusanoja ja päätyy kenties ostamaan jotain. Jotta kävijäseurannasta olisi jotain hyötyä, tulisi seurannan olla suunniteltua ja säännöllistä (Lahtinen 2013, 159, 163, 165).
Googlen web-analytiikkatyökalu Google Analytics on käytetyin kävijäseurannan työkalu. Sen avulla on esimerkiksi helppo selvittää, miksi asiakas ei vie tilausta loppuun tai mikä on sivuston suosituin sisältö (Havumäki & Jaranka 2014, 172–
173). Google Analytics-työkalun dataa voidaan hyödyntää suoraan Google Ad-words-palvelussa, jolloin on helppo seurata esimerkiksi avainsanojen toimivuutta.
Kotimainen seurantatyökalu on nimeltään Snoobi ja sen käyttö on maksullista yri-tyskäytössä. Seurantaohjelmat keräävät tietoa erillisellä JavaScript-koodin pätkäl-lä, joka tulee liittää sivustoon (Jääskeläinen 79–80).
4 VERKKOKAUPPAKYSELY PK-YRITYKSILLE
4.1 Tutkimuksen metodologia
Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tavoitteena on saada tie-toa, joka on yleistettävissä eli josta voidaan saada esiin siinä mahdollisesti esiin-tyvät piirteet, luokittelut ja poikkeamat. Kvantitatiiviseen tutkimukseen liitesiin-tyvät tilastolliset menetelmät.
Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin sähköpostin välityksellä lähetettyä kyselylo-maketta. Kysely- eli survey-tutkimuksen tavoitteena on kerätä valitulta joukolta vastauksia kysymyksiin, jotka ovat kaikilla samat. Tutkimuksessa on tavallisesti valikoitu kohderyhmä. Sähköpostin kautta lähettäminen oli paras tapa toteuttaa kysely, koska vastaanottaja voi vastata kyselyyn itselle sopivimpaan aikaan.
4.1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja kohderyhmä
Tutkimuksen tavoitteena oli pienimuotoisesti kartoittaa, miten innokkaita verkko-kaupan käyttäjiä kohderyhmän pk-yrittäjät ovat ja olisivatko he halukkaita perus-tamaan verkkokaupan. Tutkimuksessa kartoitettiin myös kohderyhmän yrittäjien sosiaalisen median ja älylaitteiden käyttöä, koska tavoitteena oli saada selville kuinka moni on näillä aloilla panostanut sosiaaliseen mediaan ja älylaitteiden hankintaan ja käyttöön. Tutkimuksen tavoitteena oli saada vastauksia, jotka autta-vat case-yrityksen verkkokaupan suunnittelussa, koska tietoa teollisuuden verkko-kaupoista on tarjolla vähän.
Tutkimuksen kohderyhmänä ovat metalli-, maatalous- ja rakennusalan pk-yritykset, joilla on www-sivut. Maantieteellisesti alue on rajattu Pohjanmaahan, Etelä-Pohjanmaahan ja Keski-Pohjanmaahan, koska tarkempaa tietoa tarvittiin juuri näillä alueilla toimivista yrityksistä. Tällä rajauksella valitut yritykset ovat perustettavan verkkokaupan potentiaalisia asiakkaita.
4.1.2 Tutkimuksen rakenne ja toteuttaminen
Kyselylomakkeessa oli 13 kysymystä. Kysymykset on jaettu neljään kategoriaan niiden aihealueen perusteella: yleiset, verkkokauppakäyttäytyminen, sosiaalinen media ja älylaitteiden käyttö.
Yleiset-kategoriaan kuuluvat kysymykset 1-3. Kysymykset käsittelivät yrityksen kokoa ja yrityksen halukkuutta perustaa verkkokauppa. Kysyttiin myös onko yri-tyksellä omia tuotteita, koska esimerkiksi monet alihankintayritykset valmistavat tuotteita vain omien asiakkaiden käyttöön. Kysymys 3 on jaettu kolmeen osaan:
ensimmäiseksi kysyttiin, haluaako yritys perustaa verkkokaupan tai onko yrityk-sellä jo verkkokauppa. Jos vastaaja ei halunnut perustaa verkkokauppaa, esitettiin tarkentava monivalintakysymys, jossa kysyttiin syytä kielteiseen vastaukseen. Jos sopivaa vaihtoehtoa ei ollut, annettiin myös mahdollisuus vastata avoimeen ky-symykseen ”Muu syy, mikä?”.
Verkkokauppakäyttäytyminen-kategoriaan kuuluvat kysymykset 4-7. Kysymyk-sissä käsiteltiin kuinka usein vastaaja asioi verkkokaupassa, onko hän asioinut ul-komaisissa verkkokaupoissa ja mitkä verkkokaupan ominaisuudet ovat hänelle tärkeitä. Jos vastaaja ei ollut asioinut verkkokaupassa, siirtyi hän kysymykseen 7, jossa kysyttiin, olisiko vastaaja kiinnostunut asioimaan verkkokaupassa, jossa on vakiotilaustoiminto.
Kysymykset 8-11 liittyvät sosiaaliseen mediaan. Ensimmäisenä kysyttiin käyttää-kö yritys sosiaalisen median palveluita. Osiossa kysyttiin myös, käyttääkäyttää-kö vastaa-ja itse yksityishenkilönä sosiaalisen median palveluita. Osion yhteyteen liitettiin lyhyt kuvaus mitä tarkoittaa sosiaalinen media, joka selvensi kuinka laaja käsite sosiaalinen media on. Jos vastaajan yritys tai vastaaja itse ei käyttänyt sosiaalisen median palveluita, hän sai siirtyä kohtaan 12.
Viimeiset kysymykset 12 ja 13 koskevat älylaitteita. Älylaitteiden käyttö-kategoriassa kysyttiin omistaako vastaaja älypuhelimen tai tablettitietokoneen ja onko hän tehnyt verkko-ostoksia niillä. Jos vastaaja ei omistanut älypuhelinta tai tablettikonetta, hän sai siirtyä lomakkeen lähettämiseen.
Tutkimus sisälsi seuraavat kysymykset:
1. Kuinka monta työntekijää yrityksessänne on?
2. Onko yrityksellänne omia tuotteita?
3a. Haluaisitteko perustaa verkkokaupan yrityksellenne? 3b. Jos ette, mik-si? 3c. Muu syy, mikä?
4. Kuinka usein asioitte verkkokaupoissa?
5a. Oletteko ostaneet ulkomaisista verkkokaupoista? 5b. Jos vastasitte
”kyllä”: Miksi ostitte ulkomaisesta verkkokaupasta?
6. Mikä näistä verkkokaupan ominaisuuksista on teille tärkein?
7. Olisitteko kiinnostuneita verkkokaupasta, jossa olisi vakiotilaustoimin-to, eli voisitte muutamalla napinpainalluksella ostaa esimerkiksi 100 kpl tiettyä tuotetta joka kuukausi?
8. Käyttääkö yrityksenne sosiaalisen median palveluita (esimerkiksi Face-book, Twitter, Youtube)?
9. Missä sosiaalisen median palvelussa yrityksellänne on profiili? Valitse yksi tai useampi.
10. Käytättekö itse sosiaalisen median palveluita?
11. Missä sosiaalisen median palvelussa teillä on profiili? Valitse yksi tai useampi.
12. Omistatteko älypuhelimen tai tablettitietokoneen?
13. Oletteko tehneet verkko-ostoksia mobiililaitteellanne?
Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, jossa oli puoliavoimia kysymyksiä, mo-nivalintakysymyksiä ja muutama avoin kysymys. Kyselylomake toteutettiin Vaa-san ammattikorkeakoulun e-lomakejärjestelmällä. Sähköpostiosoitteet kerättiin yritysten www-sivustoilta ja Finder -hakupalvelusta.
4.1.3 Tutkimuksen luotettavuus
Reliabiliteetti-käsitteestä puhutaan yleensä kvantitatiivisen eli määrällisen tutki-muksen yhteydessä. Tutkitutki-muksen reliabiliteetti tarkoittaa tutkimuksessa käytetyn mittarin tai menetelmän luotettavuutta. Mittaustulosten tulisi olla johdonmukaisia ja toistettavissa.
Kyselytutkimukset, joissa on monivalintakysymyksiä, ovat yleisiä, joten vastaus-tapa pitäisi olla useimmille vastaajille tuttu. Tulkintavirheitä voi tosin aina tulla.
Lomakkeeseen liitettyjen ohjeiden avulla vastausten reliabiliteetti parani. Jos vas-taajalla ei ollut kokemusta kysymyksen aiheesta, hän siirtyi ohjeessa merkittyyn kysymykseen, esimerkiksi ” Jos ette ole asioineet verkkokaupassa, siirtykää ky-symykseen X.” Kysymykset on rajattu omiin osioihinsa, jotka auttavat kysymys-ten ymmärtämisessä.
Tutkimuksen validiteetti osoittaa onko tutkimus pätevä eli tutkiiko se tarkoitettua asiaa. Validiteettia voidaan arvioida vertaamalla mittaustulosta todelliseen tietoon mitattavasta ilmiöstä. Tulos on validi eli pätevä silloin, kun saatu tieto vastaa val-lalla olevaa teoriaa tai pystyy tarkentamaan ja parantamaan sitä.
Saatuja tuloksia voidaan verrata Tilastokeskuksen tilastoon ”Tietotekniikan käyttö yrityksissä” vuodelta 2012. Tähän tutkimukseen verrattuna tulokset näyttävät oi-keilta. Tutkimuksen validiteetti olisi parempi, jos vastauksia olisi enemmän.
4.2 Tulokset
Lähetin kyselyn 57 yritykselle ja sain 17 vastausta, mikä oli yli odotusten. Vasta-ukset tallennettiin nimettömänä, koska en tarvinnut yrityskohtaisia tietoja. Seu-raavassa luvussa käyn tarkemmin läpi vastauksia.
4.2.1 Yleiset kysymykset
Ensimmäisessä kysymyksessä yli puolet vastaajista oli yrityksiä, joissa työskente-lee 10–49 henkilöä. Yksikään yritys ei kuulunut kokoluokkaan 100–249 työnteki-jää. Yli puolet vastaajista kertoi yrityksellä olevan omia tuotteita kysymyksessä kaksi.
Kysymyksessä kolme noin joka kolmas vastaajista haluaisi perustaa verkkokau-pan ja kaksi vastaajaa ilmoitti, että yrityksellä on jo verkkokauppa. Suurin osa ei haluaisi perustaa verkkokauppaa. Kuviossa 2 on esitetty havainnollistava kaavio vastaustulosten jakautumisesta.
Kuvio 2. Vastausjakauma kysymyksessä 3 ” Haluaisitteko perustaa verkkokaupan yrityksellenne?”.
Kolme vastaajaa ei ollut halukas perustamaan verkkokauppaa, koska verkkokau-pan perustamiseen ja ylläpitoon tarvittava tietotaito puuttui. Kolme vastaajaa vas-tasi, että verkkokaupan hoitamiseen ei riittäisi aikaa. Aloituskustannukset tai tieto-turvaseikat eivät olleet este yhdellekään vastaajista. Avoimeen kysymykseen
”Muu syy, mikä?” vastasi yhdeksän henkilöä. Kolme vastaajaa epäili, että heidän yrityksensä tai toimialansa ei toimisi verkkokaupassa. Muita syitä olivat myytävän tuotteen puuttuminen ja asiakkaiden asettamat rajoitukset.
4.2.2 Verkkokauppakäyttäytyminen
Kysymyksessä neljä kaksi vastaajaa ei ollut asioinut verkkokaupassa koskaan, eli tähän kysymykseen vastasi yhteensä 15 henkilöä. Viisi vastaajaa ilmoitti käyvänsä verkkokaupoissa joitakin kertoja vuodessa, seitsemän vastaajaa eli yli puolet ker-ran kuussa ja kolme vastaajaa kerker-ran viikossa. Kukaan vastaajista ei asioinut har-vemmin kuin kerran vuodessa. Kuviossa 3 on esitetty vastaustulokset selkeäm-min.
Kuvio 3. Vastausjakauma kysymyksessä 4 ” Kuinka usein asioitte verkkokaupois-sa?”.
Kysymyksessä viisi kymmenen vastaajaa eli noin kaksi kolmasosaa vastaajista kertoi asioineensa ulkomaisessa verkkokaupassa. Viisi eli puolet näistä vastaajista kertoi asioimisen syyksi halvemmat hinnat ja neljä vastaajaa löysi ulkomaisesta verkkokaupasta jotain, mitä suomalaisesta kaupasta ei saanut. Kolme vastaajaa kertoi ostaneensa auton varaosia ja yksi kertoi perheenjäsenen pakottaneen hänet ostamaan jotain.
Kysymykseen kuusi vastasi 15 vastaajaa. 11 henkilöä eli yli kaksi kolmasosaa vastaajista piti helppokäyttöisyyttä verkkokaupan tärkeimpänä ominaisuutena.
Halpa hinta oli tärkein kolmelle vastaajalle ja laajaa tuotevalikoimaa tärkeimpänä piti yksi vastaaja. Muita vaihtoehtoja olivat miellyttävä ulkoasu ja edullinen tai ilmainen toimitus, joita ei valinnut kukaan vastaajista.
Seitsemännessä kysymyksessä seitsemän vastaajaa oli kiinnostunut vakiotilaus-toiminnosta, kun taas kymmenen vastaajaa ei ollut kiinnostunut.
4.2.3 Sosiaalinen media
Kysymyksissä kahdeksan ja yhdeksän vastaajista hieman yli puolet eli yhdeksän vastaajaa käytti sosiaalisen median palveluita yrityksessä. Ylivoimaisesti eniten käytettiin Facebookia. Google+ ja Youtube olivat seuraavaksi eniten käytettyjä.
Kysymyksissä 10 ja 11 ilmeni, että 12 vastaajaa käytti yksityiselämässään sosiaa-lisen median palveluita. Facebook oli jälleen käytetyin palvelu. Seuraavaksi eniten käytettyjä palveluita olivat Google+, LinkedIn ja Wikipedia. Twitteriä ei käyttä-nyt yksikään sosiaalisen median palveluita käyttävistä. Taulukossa 1 on esitetty tarkemmat vastaustulokset.
Sosiaalisen median palve-lu
Käyttö yrityksessä Käyttö yksityisesti
Facebook 7/9 10/12
Twitter 1/9 0
LinkedIn 1/9 4/12
Youtube 2/9 3/12
Wikipedia 1/9 4/12
Google+ 4/9 5/12
Taulukko 1. Sosiaalisen median käyttö yrityksessä ja yksityisesti.
4.2.4 Älylaitteiden käyttö
Kysymyksessä 12 14 vastaajaa omisti älypuhelimen tai tablettitietokoneen. Ky-symyksessä 13 yhdeksän vastaajaa ei ollut tehnyt verkko-ostoksia mobiililaitteel-la.
4.3 Vastausten analysointi
Olin yllättänyt, että näinkin pienellä otannalla löytyi kaksi yritystä, joilla on verk-kokauppa ja viisi yritystä, jotka puolestaan haluaisivat perustaa verkkokaupan.
Muutos digitaalisempaan suuntaan on siis havaittavissa ja on herännyt tarve erot-tautua joukosta. En tosin yllättynyt, että useimmilla metallialan yrityksillä ei ollut omia tuotteita joita myydä, koska silloin tuotteita tehdään todennäköisesti vain alihankintana vain tietylle asiakkaalle.
Verkkokaupoissa asiointiin liittyvissä kysymyksissä sain vahvistusta aikaisem-paan olettamukseeni, että verkkokauppoja on käyttänyt lähes jokainen internetiä käyttävä henkilö. Myös vastaukset kysymyksessä verkkokaupan tärkeimmistä ominaisuuksista olivat omien ennakkoarvioideni mukaisia, eli tärkein ominaisuus oli helppokäyttöisyys. Vakiotilaustoiminnon toteuttaminen jää harkinnanvaraisek-si, koska enemmistö ei ollut kiinnostunut. Toisaalta jokin suurempi yritys, jolle Laihian Levypala Oy valmistaa jo ennestään tuotteita, voisi olla kiinnostunut tästä ominaisuudesta.
Sosiaaliseen mediaan liittyvät kysymykset paljastivat, että yrityksen olisi hyvä perustaa profiili vähintään Facebookiin toimialasta riippumatta, koska sosiaalisen median käyttö on yhä yleisempää myös yrityselämässä. Yrittäjällä ei harmillisesti ole aikaa tai kiinnostusta panostaa sosiaalisen median palveluihin tässä projektis-sa, joten tämä mahdollisuus jää toistaiseksi käyttämättä.
Sosiaaliseen mediaan liittyvät kysymykset paljastivat, että yrityksen olisi hyvä perustaa profiili vähintään Facebookiin toimialasta riippumatta, koska sosiaalisen median käyttö on yhä yleisempää myös yrityselämässä. Yrittäjällä ei harmillisesti ole aikaa tai kiinnostusta panostaa sosiaalisen median palveluihin tässä projektis-sa, joten tämä mahdollisuus jää toistaiseksi käyttämättä.