Teksti: Katri Kurkela, Divan Konservointistudio, Vastaava toimittaja
Suomen Kansallismuseo on tänä syksynä avannut oven venäläisen posliinin maailmaan. Näyttelyssä, Lumoava posliini -Venäläistä posliinia Suomen kansallismuseon kokoelmista, on mahdollisuus nähdä venäläistä posliinia 1700-luvun loppukymmeniltä neuvostoaikaan saakka. Näyttelyn yhteydessä on julkaistu venäläistä posliinia esittelevä kirja, “Venäläinen posliini. Collection Vera Saarela ja Suomen kansallismuseon kokoelmat.” jonka on kirjoittanut FT tutkija, Elina Anttila.
Lisäksi kansallismuseossa järjestettiin 11. -12. 11. 2008 venäläisen posliinin kansainvälinen konferenssi: Russian Porcelain: the State of Collections and research. Kävin tutustumassa näyttelyyn, haastattelemassa Elina Anttilaa sekä osallistuin konferenssiin.
Lumoava posliini- näyttely on esillä kansallismuseon kellarikerroksen vaihtelevien näyttelyiden tilassa 19.4.2009 saakka. Näyttely on toteutettu Vera Saarelan säätiön ja Suomen kansallismuseon yhteistyönä. Näyttelyssä on esillä mm. keisarillisen posliinitehtaan sekä Gardnerin tuotantoa.steriportaali
Kuva 1: Jälkiruokalautanen keisarinna Elisabetin astiastosta. Keisarillinen Posliinitehdas, Pietari 1765-69. Collection Vera Saarela. Esillä Lumoava posliini näyttelyssä. (Kuva: Katri Kurkela)
Konservaattorina Pekingissä
Elina Anttila kertoi minulle kokoelman historiasta ja esitteli näyttelyn. Näyttelyesineet olivat melkein kaikki Vera Saarelan säätiön kokoelmasta. Anttila kertoi, että kokoelman ytimen muodostavat Vera ja Kalle Saarelan 1920-1960-luvuilla keräämät 183 posliiniesinettä, jotka Kalle Saarela testamenttasi Suomen kansallismuseolle vuonna 1972. Kokoelma kuitenkin kasvaa kokoajan, sillä Kalle Saarela perusti testamentissaan Vera Saarela säätiön, jonka tehtävänä on kartuttaa ja esitellä kokoelmaa. Säätiö hankkii edelleen venäläistä keramiikkaa ja tuoreimmat ostokset olivat löytyneet vain vähän ennen näyttelyn avautumista. Elina sanoi kokoelman kasvaneen puolella siitä, kun Kalle Saarela lahjoitti kokoelman Suomen Kansallismuseolle.
Näyttely oli visuaalisesti selkeä ja helppo katsella. Esineet oli aseteltu ilmaviksi kokonaisuuksiksi kronologista järjestystä noudatellen. Erityisen mukavaa mielestäni oli katsella lasihyllyille asetettuja astioita ja patsaita, joiden pohjaleiman saattoi nähdä hyllylasin läpi. Kaikista esineistä oli myös kuvalliset esinetekstit, mikä helpotti tekstin yhdistämistä oikeaan esineeseen. Näyttelytilan seinillä oli valokuvataiteilija Anne Hämäläisen valokuvasarja, tunnelmia Tsarskoje Selon ja Pavlovskin palatseista. Valokuvissa yhdistyi hienosti posliinin kaksi eri ominaisuutta eli kylmä, kova valkoinen yhdistettynä lämpimään ja ylelliseen kultaan. Elina kertoi, että hän olisi mielellään ottanut näyttelyyn myös ns.
arkiposliiniesineistöä kuten Kuznetsovin astioita, sillä niitä oli paljon Suomessa, mutta näyttelytilan koko rajoitti esinemäärää. Kyselin Elinalta näyttelyesineiden konservoinnista, mutta hän sanoi, että esineet olivat vaatineet vain puhdistuksen näyttelyä varten. Mitään isompaa vauriota ei ollut tullut vastaan.
Elina Anttila tutustui posliiniin aloitettuaan työt Suomen kansallismuseossa Heikki Hyvösen seuraajana. Hän kertoi, että Heikin jättämä “aukko” tuntui suurelta paikata, mutta kuunnellessani Elinan näyttelyopastusta sekä selatessani hänen kirjoittamaansa kirjaa, kävi nopeasti selväksi, että paikka oli hyvin täyttynyt. Elina oli todella perehtynyt posliiniin ja aidosti kiinnostunut ja innostunut työstään. Elina kertoi, että näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjan kirjoittaminen oli pitkä ja mielenkiintoinen projekti. Työn aikana hän oli tehnyt matkoja venäjälle ja haastatellut venäläisiä tutkijoita. Samalla olivat syntyneet kontaktit, jotka mahdollistivat nyt kansainvälisen konferenssin järjestämisen.
Kysyin vielä lopuksi Elinalta, mikä häntä posliinissa kiinnosti eniten? Elina kertoi pitävänsä itse työprosessia, käsityötä ja esineestä nähtävää työnjälkeä kaikkein mielenkiintoisimpana asiana. Hän kehotti minua tarkkailemaan, millaisia eroja posliinin laadussa ja maalausten tarkkuudessa oli ja kertoi miten näistä pystyi päättelemään, oliko kyseessä pieni tehdas jossa oli harrastelijamaalareita vai suuri ja hyvin tunnettu tehdas, jolla oli alan huippumestari maalaamassa. Posliiniin maalatut kuvat erosivat toisistaan selkeästi yksityiskohtien määrässä ja tarkkuudessa. Lisäksi kultauksen ja maalauksen kestävyydessä oli eroa, sillä joissakin astioissa kultaus oli säilynyt lähes vahingoittumattomana kun toisissa kultaus oli lähes poiskulunut.
Monet näyttelyn esineet näyttivät hyvin eurooppalaisilta. Elina kertoikin, että 1700-luvun venäläisen posliinituotannon lähtökohta oli Euroopassa ja vielä 1800- luvullakin malleja kopioitiin sieltä. Myös mestarit siirtyivät tehtailta toisiin. 1800- luvulla alettiin myös hakea venäläistä ilmaisua ja omaa koristekieltä.
33
Konservaattoriliiton lehti 4/2008
Venäläisen posliinin lumoissa
Venäläisen posliinin konferenssi
Venäläisen posliinin konferenssiin oli saatu luennoitsijoiksi asiantuntijoita Venäjältä, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Kansallismuseon ylijohtaja Ritva Wäre avasi konferenssin. (kuva 3) Hän kertoi, että ajatus konferenssin järjestämisestä oli syntynyt viime keväänä ja vaikka aikaa oli ollut vähän he olivat päättäneet järjestää konferenssin. Vera Saarelan säätiö oli rahoittanut tilaisuuden. Hän ilmoitti myös, että konferenssin esitelmät julkaistaan myöhemmin.
Kahden päivän aikana kuulimme mielenkiintoisia esityksiä. Niistä jäi mieleen mm. Nina Vernovan, (Deputy Director General, The Peterhof State Museum Preserve, St Petersburg) esitelmä, jossa kerrottiin kokoelmien ja keräilijöiden vuorovaikutuksesta neuvostoaikana.
Vernova kertoi, että monet keräilijät halusivat tehdä yhteistyötä vain hyvin menestyneiden ja hienoja kokoelmia sisältävien museoiden kanssa. He halusivat, että heitä ja heidän kokoelmaansa ihaillaan ja muistetaan museossa eivätkä he halunneet edes näyttää kokoelmiaan pienten museoiden ihmisille, joita he eivät tunteneet. He olivat hyvin kiintyneitä kokoelmiinsa ja saattoivat yliarvioida niiden arvon.
Kuva 3: Suomen
kansallismuseon ylijohtaja Ritva Wäre toivotti kaikki tervetulleiksi konferenssiin.
(Kuva: Katri Kurkela) Kuva 2: Lautanen Konstantin
Nikolajevite´sin astiastosta.
Keisarillinen
Posliinitehdas, Pietari 1848. Cay
Sundströmin kokoelma. Esillä Lumoava posliini näyttelyssä. (Kuva:
Katri Kurkela)
Venäläisen posliinin lumoissa
Anne Odom (Curator Emerita, Hilwood Museum and Gardens, Washington DC) esitelmöi Kornilovin valmistamasta venäläisestä tuontiposliinista, joka oli Amerikassa erikoista, värikästä ja arvostettua 1800- luvulla ja sitä sai ostaa mm. Tiffany&Co:lta. Amerikkaan tuoduissa astiastoissa oli usein keskellä kaksipäinen kotka ja reunoilla reunaornamenttinauha. Odom kertoi myös, että 1891 tuli voimaan laki, jonka mukaan astioihin tuli merkitä pohjaan niiden valmistusmaa.
Kuva 4: Kornilovin valmistamaa venäläistä tuontiposliinia Yhdysvalloissa. Kuva Anne Odomin esityksestä. (Kuva: Katri Kurkela)
Tatyana Mozzhuhinan (Senior Curator, the State Museum of Ceramics and Kuskovo Estate, Xviiith Century) luento käsitteli Gardnerin ja Safronovin tehtaiden yhtäläisyyksiä ja eroja.
Hän kertoi, että nämä kaksi tehdasta sekoitetaan usein toisiinsa niiden leimojen ja mallien samankaltaisuuden takia. Hän näytti paljon kuvia molempien esinemuodoista ja koristeaiheista sekä korosti, että Gardnerin saattoi tunnistaa laadun ja tekniikan hienoudesta.
Erityisesti ykstityiskohdat ja kultaus oli hienompaa Gardnerilla kun taas Safronovin maalaus oli yksinkertaisempaa ja ei niin tarkkaa.
Konferenssin järjestelyt olivat erittäin hyvät ja esitelmien yhteydessä esiin nousseita kysymyksiä päästiin käymään läpi kunkin päivän lopuksi. Kieli asetti kommunikaatiolle rajansa, mutta tulkkaus toimi molemmin päin kohtuullisesti, joskin välillä venäläiset esitelmöijät puhuivat niin nopeasti, ettei englannintulkkaus pysynyt perässä. Näin kuvat ehtivät jo vaihtua, ennen kuin niihin liittyvä teksti tuli kuulokkeista.
Taidekonservaattori Henni Reijonen Inarintie 33 A 3
00550 Helsinki
puh. 040 543 6527; 09-173 36325 henni.reijonen(at)fng.fi
Taloudenhoitaja
Tekstiilikonservaattori Vuokko Ahlfors Konservointilaitos
Suomen kansallismuseo PL 913, 00101 Helsinki puh. 09- 40509515 vuokko.ahlfors(at)nba.fi Sihteeri
Tekstiilikonservaattori Päivi Allinniemi Kylmäojantie 4 K 69
01390 Vantaa puh. 040 543 6635
paivi.allinniemi(at)gmail.com Jäsenasiasihteeri
Taidekonservaattori Katariina Johde (äitiyslomalla)
2009 alusta jäsenasiainsihteerin
äitiyslomasijaisena toimii Anna Aaltonen jasensihteeri(at)konservaattoriliitto.fi
Konservaattoreiden postituslista
Lista on tarkoitettu konservaattoreille ja heitä lähellä oleville ammattiryhmille tiedotuskanavaksi. Listalle voi liittyä ja siitä erota tämän linkin kautta:
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/konservaattorit Lista on PKL:stä riippumaton media, jonka moderaattorina toimii esinekonservaattori Jari Heinonen.