Vastaukset tutkimuskysymyksiin

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää itseohjautuvuuden toteutumista sektorirajat ylittävässä väliaikaisen organisoitumisen kontekstissa. Tässä luvussa vastataan tutkimuksen alussa esitettyihin tutkimuskysymyksiin, jotka ovat kuvattuna kuviossa 9.

Itseohjautuvuutta ei ole tutkittu vastaavassa sektorirajat ylittävässä väliaikaisen organisoitumisen kontekstissa, joten vastaukset tuovat uutta tietoa itseohjautuvuusilmiön toteutumisesta väliaikaisen organisoitumisen rakenteissa. Vastaukset etenevät alatutkimuskysymysten kautta päätutkimuskysymykseen.

Kuvio 9. Tutkimuskysymykset.

Mitä yksilötason itseohjautuvuudella tarkoitetaan?

Yksilön itseohjautuvuudella tarkoitetaan yksilön kokemaa vapauden tunnetta siitä, että hänellä on mahdollisuus toimia itse määrittelemällään tavoin sekä mahdollisuus vaikuttaa oman toimintansa tavoitteeseen sekä toteuttamisen keinoihin ja sisältöön. Itseohjautuvuus ei ole tietty toimi tai toiminta, vaan se sisältää ajattelun lisäksi erilaisia konkreettisia aktiviteetteja ja vastuita. Itseohjautuvuuteen liittyy aktiivinen toimijuus, ja yksilöstä itsestä lähtöisin oleva halu, eli motivaatio toimia, osaamista suorittaa tarvittavia tehtäviä sekä kyky hallita johtaa omaa toimintaa tavoitteellisen työskentelyn aikaansaamiseksi. Tavoite määrittää itse toiminnan kohteen. Itseohjautuvuuden toteutumiseksi yksilöllä tulee olla organisaation valtuutus ja tuki toimia itseohjautuvasti. Organisaatioympäristössä toiminta tapahtuu yhteisten rakenteiden sisällä.

Mitä tiimitason itseohjautuvuudella tarkoitetaan?

Kuten yksilön itseohjautuvuudella, tiimitason itseohjautuvuudella eli yhteisöohjautuvuudella tarkoitetaan tiimillä olevia valtuuksia tehdä omaehtoisesti valintoja ja päätöksiä tiimin tavoitteeseen ja tehtäviin sekä niiden sisältöön ja toteuttamistapaan liittyvistä seikoista.

Käytännössä myös yhteisöohjautuvuus sisältää erilaisia konkreettisia aktiviteetteja, toimia, päätöksentekoa ja tiimin jäsenten välistä koordinointia, jota toteutetaan tiimin keskinäisessä dialogissa. Tiimin itseohjautuvuuteen sisältyy valtuudet päättää, millaisilla resursseilla tehtäviä suoritetaan. Sen vuoksi tiimin itseohjautuvuuteen liittyy oman sekä toisten tiimin jäsenten osaamisen tunnistaminen ja osaamisen liittäminen tiimin suorittamiin tehtäviin.

Yhteinen tavoite määrittää itseohjautuvan tiimin toiminnan suunnan ja kohteen. Tiimin itseohjautuvuutta toteutetaan organisaation rakenteiden puitteissa.

Mitkä tekijät vaikuttavat itseohjautuvuuteen?

Keskeisiä tässä tutkimuskontekstissa tunnistettuja yksilön itseohjautuvuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat yksilöstä lähtöisin ollut halu, eli motivaatio auttaa, oppia ja tarjota omaa osaamista käytettäväksi poikkeuksellisessa tilanteessa. Motivaation ylläpitämiseen tarvitaan kokemus sosiaalisen ympäristön tuesta. Tutkimuskontekstissa väliaikainen tiimi ja organisaatio sekä fasilitointi muodostivat osan yksilöä tukevasta sosiaalisesta kontekstista.

Motivaation lisäksi yksilöllä tuli olla aihealueeseen liittyvää osaamista sekä kyky johtaa omaa työskentelyä itseohjautuvassa toimintaympäristössä. Tavoitteen määrittyminen tunnistettiin keskeiseksi itseohjautuvuuteen vaikuttavaksi tekijäksi, sillä tavoitteen perusteella ymmärrettiin, mitä työskentelyllä tavoiteltiin. Fasilitointi ja digitaalinen alusta tukivat ja koordinoivat työskentelyä sekä muodostivat rakenteet, joissa työskentely toteutui.

Yksilöllä tuli olla väliaikaisen organisaation antama valtuutus ja tuki tehdä omaan työskentelyyn ja tehtäviin liittyviä päätöksiä, jotta itseohjautuvuus voi toteutua. Näiden lisäksi pysyvämmän organisaation tuli mahdollistaa yksilön omaehtoisuus päättää työskentelystä väliaikaisissa tiimeissä, ja lisäksi joiltakin pysyvämmän organisaation prosesseilta vaadittiin joustavuutta, jotka mahdollistivat työn etenemisen väliaikaisessa organisaatiossa.

Kuten yksilön, myös tiimin itseohjautuvuuden lähtökohtana oli omaehtoisuuden tunne, eli väliaikaisen organisaation myöntämät valtuudet järjestää työskentely ja tehtäviin liittyvä päätöksenteko tiimissä itsenäisesti. Muita tunnistettuja tiimin itseohjautuvuutta tukevia tekijöitä olivat tiimin sisäiset tekijät. Näitä olivat tiimin koostumus, eli tiimin jäsenten persoonallisuuksien kokoonpano ja osaaminen sekä tiimin ilmapiiri, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan nopeasti tiimissä syntynyttä avoimen ja tasa-arvoiseksi koetun vuorovaikutuksen, nopean luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden ilmapiiriä. Tiimin työskentelyssä tavoitteen määrittyminen arvioitiin tärkeäksi edellytykseksi työskentelyn alkamiselle ja etenemiselle. Itseohjautuvaan työskentelyyn vaadittiin tiimiprosessien muodostaminen, eli tehtävänjaosta ja yhteisistä työskentelytavoista sopiminen. Samoin kuin yksilön itseohjautuvuudelle, fasilitointi ja digitaalinen alusta muodostivat rakenteet, koordinointimekanismin ja tuen tiimin itseohjautuvalle työskentelylle. Pysyvämmän organisaation tulee mahdollistaa asiantuntijansa osallistuminen väliaikaiseen tiimiin.

Miten itseohjautuvuus toteutui väliaikaisesti organisoituneissa sektorirajat ylittävissä asiantuntijatiimeissä?

Sekä yksilön itseohjautuvuus että tiimin yhteisöohjautuvuus toteutuivat tässä väliaikaisen organisoitumisen kontekstissa monen tekijän yhteisvaikutuksen tuloksena. Yksilön itseohjautuvaan työskentelyyn kuului yksilöstä lähtöisin olevia tekijöitä, joita olivat halu (motivaatio) ja mahdollisuus työskennellä itselle merkityksellisen tehtävän parissa, tehtävässä tarvittava osaaminen sekä kyky johtaa proaktiivisesti omaa työskentelyä. Tunne omaehtoisuudesta on merkittävä yksilön motivaatioon ja itseohjautuvuuteen vaikuttava tekijä, ja tässä kontekstissa omaehtoisuuden toteutumiseen vaikuttivat sekä väliaikaisen että pysyvämmän organisaation yksilölle myöntämä vapaus ja valtuutus tehdä päätöksiä omaan toimintaan ja tavoitteeseen liittyen. Myös fasilitointi koettiin tukevana, mutta ei työskentelyä rajoittavana. Selkeä tavoite määritti tekemisen suunnan. Yksilötason tavoitteen määrittämiseen liittyi omaehtoisuus, mutta sen yhteensopivuudesta tiimin tavoitteen kanssa keskusteltiin. Tukea itseohjautuvalle työskentelylle oli tarvittaessa saatavilla väliaikaisesta tiimistä ja organisaatiosta sekä fasilitoijalta.

Yksilön itseohjautuvuus ilmeni monina erilaisina käytännön toimina, joita olivat esimerkiksi oma-aloitteisuus tavoitteen ja tehtävien määrittämisen, ideoinnin ja toteuttamisen suhteen sekä vastuun kantaminen, jotta luvatut tehtävät tulivat suoritetuksi. Itseohjautuvuuteen kuului myös tehtävien suorittamisessa tarvittavien lisäresurssien tunnistaminen ja hyödyntäminen. Tehtävien suorittamisessa tarvittiin paitsi yksilön osaamista, myös taitoa hallita aikatauluja ja priorisoida yhtäaikaisesti monelta suunnalta tulevia vaatimuksia.

Kuten yksilöillä, myös tiimeillä tuli olla väliaikaisen organisaation valtuutus ja vapaus työskennellä itseohjautuvasti. Tiimitason itseohjautuvuudesta käytettiin nimitystä yhteisöohjautuminen. Tiimin ulkoisen ympäristön lisäksi yhteisöohjautuvuuden toteutumiseen vaikuttivat tiimin sisäiset tekijät. Tasa-arvoiseksi ja avoimeksi koettu vuorovaikutus, tiimin sisäinen luottamus ja psykologinen turvallisuus muodostivat työskentelylle olosuhteet, jossa uskallettiin esittää ideoita, kuunneltiin muita tiimin jäseniä sekä tarkasteltiin erilaisia tiimin jäsenten esittämiä vaihtoehtoja. Nopea luottamus ja turvallisuuden tunne mahdollistivat aikataulupaineisen työskentelyn aiemmin tuntemattomien tiimin jäsenten kesken. Tiimissä tunnistettiin sen jäsenten erilainen osaaminen, kiinnostuksen kohteet ja taustat, joiden perusteella työnjakoa toteutettiin.

Vaikka varsinaisia tiimin työskentelyä ohjaavia sääntöjä ei ollut luotu, tiimin jäsenet muodostivat yhdessä sopivaksi kokemansa tiimin työskentelyä ohjaavat käytännöt.

Tässä väliaikaisen organisoitumisen kontekstissa fasilitoinnilla ja digitaalisella alustalla oli merkittävät roolit yksilön ja tiimin itseohjautuvuuden toteutumisessa. Tavanomaisten organisatoristen rakenteiden puuttuessa koettiin, että fasilitointi ja digitaalinen alusta muodostivat rakenteet, jossa toimittiin. Lisäksi fasilitoinnin sekä digitaalisen alustan koettiin koordinoivan ja tukevan työskentelyä. Digitaalinen alusta toimi myös paikkana organisoitua sekä aikataulu- ja paikkariippumattomana tiedon jakamisen ja vuorovaikutuksen kanavana.

Organisaatiotasolta alempien tasojen itseohjautuvuuden toteutuminen vaati päätäntävallan hajauttamista, mikä mahdollisti alempien tasojen kokemuksen omaehtoisuudesta päättää yksilöiden ja tiimien kannalta tarpeellisten ja merkitykselliseksi koettujen tehtävien suorittamisesta. Pysyvämmän organisaation prosesseilta vaadittiin joustavuutta väliaikaisen tiimin tehtävien toteutumiseksi.