Vallitsevan kulttuuriympäristön vaikutus

Kuten tutkijan toimeenpanemat haastattelut osoittivat, pyrkivät yksilöt sopeutta-maan omaa toimintaansa vastaasopeutta-maan vallitsevan kulttuuriympäristön siis toimin-taympäristön vaatimuksia. ”Reflektoinnin avulla yksilöt voivat sopeuttaa oman toimintansa tilanteen vaatimuksia vastaavaksi” (Exact Sig. [2-tailed] ,000). Tutki-jan ennakkokäsityksen mukaan vallitsevaan kulttuuriympäristöön liittyykin sellai-sia muuttujia, jotka väistämättä vaikuttavat päätöksentekijöiden toimintaan. Niitä edustavat esimerkiksi vallitsevan kulttuuriympäristön yleis- ja moraalikäsitykset, valtavirtaukset, vallitsevat trendit, paikalliset olosuhteet, johtamiskulttuuri sekä yritys- tai hallintokulttuuri. Näistä muuttujista käytetään yhteisnimitystä vallit-seva kulttuuriympäristö. Tutkijan esikäsityksen mukaan vallitvallit-seva kulttuuriympä-ristö vaikuttaa virittyneen skeeman kautta sekä yksilöiden päätelmien tuottami-seen että päätöksentekoon. Se ilmenee sekä informaation optimointina (implisiit-tinen) että oman toiminnan sopeuttamisena (eksplisiit(implisiit-tinen) vastaamaan vallitse-van kulttuuriympäristön odotuksia. Niinpä sen vaikutukset ulottuvat myös yksi-löiden persoonalliseen ajatteluun aiheuttaen kognitiivisia vinoumia, jossa tutkijan käsityksen mukaan on kyse vallitsevan kulttuuriympäristön ja yksilön tahtotilan (tavoiteorientaation) välisestä ristiriidasta.

Yksilöiden persoonallinen ajattelu ei voi olla ajassa ja avaruudessa vapaata vallit-sevan kulttuuriympäristön vaikutuksilta. Foucalt käyttää tästä nimitystä ”vallan ehdot” (mm. Foucault 1991; Foucault 1984b/1996). Vallan ehdoilla Foucault tar-koittaa nimenomaisesti vallitsevaa kulttuuriympäristöä sekä niiden rakenteita.

Tutkijan ennakkokäsityksen mukaan vallitsevan kulttuuriympäristön välitön ja välillinen ärsykevaikutus tuottavat yksilöille paineita ja aiheuttavat muutoksia muun muassa vireystilassa. Tämän konfliktitilan neutraloidakseen yksilöt tuotta-vat oman subjektiivisen käsityksensä varassa päätelmiä, joiden olisi oltava kohe-renssissa heidän kognitiivisen kartan sisältöjen kanssa ja samalla tuotettava me-nestystä siinä osin ennakoitavassa kulttuuriympäristössä, jossa he toimivat. Tämä johtaa väistämättä kognitiivisiin vinoumiin, jotka ilmenevät myös heidän toimeen-panemassa päätöksenteossa.

Kulttuuriympäristön vaikutuksen selvittämiseksi, tuotti tutkija 0-hypoteesin. Sen mukaan ”vallitsevan kulttuuriympäristön vaikutuksilla ei ole vaikutusta esimies-ten päätöksentekoon”. Vastaavasti H1(1) mukaan ”vallitseva kulttuuriympäristö vaikuttaa esimiesten päätöksentekoon”.

0-Hypoteesi testattiin ei-parametrisella testillä (binomitesti). 0-Hypoteesi kuiten-kin kesti testin. Hypoteesin testaukseen käytettiin tutkijan laatimaa mittaria (mit-tari_4) eli kulttuuriympäristön vaikutus (Exact Sig. (2-tailed) ,856). Tässä kohdin tulosten reliabiliteetti jää varsin alhaiseksi ja tuloksen arviointi on vaikeaa kah-desta eri syystä. Ensinnäkin yksi mittarin väittämistä oli esitetty negatiivisessa muodossa (jokin ei vaikuta jhkin). Tutkijan käsityksen mukaan on ilmeistä, että negatiivisessa muodossa esitetyt väittämät (ei vaikuta jhkin tai ei johda jhkin) ai-heuttavat väärinymmärryksen vaaran, mikä saattaa johtaa vastaamishetkellä in-formaation prosessoinnin virheeseen. Se myös näkyy tuloksissa. Koska deskriptii-visen lähestymistavan noudattaminen edellyttää, että kaikkien informanttien nä-kemyksiä on pidettävä yhtä arvokkaita, ei tutkija lähtenyt inhiboimaan mitä ilmei-simmin väärinymmärryksestä aiheutuneita vastauksia. Tosin tutkija törmäsi tä-hän ilmiöön jo datan alkuanalyysin yhteydessä. Tutkija teki nimittäin havainnon, että saman informantin vastaukset poikkeavat selvästi toisistaan, kun väittämä mittarin osioiden osalta on negatiivinen (ei vaikuta jhkin [väittämä 5]) tai positii-vinen (vaikuttaa jhkin [väittämä 25]). Tämä johtaa mittarin osalta vinoumaan, jota tutkija ei kuitenkaan tutkimuksen lähestymistavasta johtuen lähtenyt korjaamaan, vaan huomioi sen tulosten reliabiliteettia arvioidessaan. Tässä kohtaa on syytä muistuttaa lukijaa siitä, että kyselyyn vastaaminen tapahtui täysin anonyymisti eikä vastausaineistosta muodostunut minkäänlaista henkilörekisteriä.

Mittarin sisältämien väittämien sanamuoto saattaa aiheuttaa väärinymmärrystä.

Tämä laskee sekä validiteettia että myös reliabiliteettia ja tekee tulosten arvotta-misen mittarin osalta haastavaksi. On nimittäin mahdollista, että informantit se-koittivat kulttuuriympäristön vaikutuksen työyhteisöstä aiheutuviin sosiaalisiin paineisiin. Tehdyt havainnot siis osoittivat, että työyhteisön sosiaalisilla paineilla on huomattavaa vaikutusta päätöksentekoon. Tämä johtuu mittariin sisältyvien väittämien sanamuodosta. Tutkijan tekemä olettamus väärinymmärtämisestä tai informaation prosessoinnissa tapahtuneesta virheestä vastaushetkellä tuottaa evi-denssiä myös vastausdatan osalta. Vallitsevan kulttuuriympäristön vaikutuksia mittaavaan mittariin sisältyi nimittäin kaksi lähes identtistä väittämää, joista toi-nen esitettiin negatiivisessa ja toitoi-nen positiivisessa muodossa, niiden keskinäitoi-nen korrelaatio vastausdatan osalta on kuitenkin erittäin alhainen ilman tilastollista merkitsevyyttä. Tutkija halusi tästä syystä varmistua onko kyseessä väärinymmär-täminen, informaation prosessoinnista tapahtunut virhe vai tilastollinen harha. Se suoritettiin ristiintaulukoinnin avulla.

Suoritettu ristiintaulukointi A:n ja B:n (taustamuuttuja1) välillä tuotti evidenssiä tutkijan oletukselle. On nimittäin niin, että negatiivisessa muodossa (ei vaikuta jhkin) esitetty väittämä aiheuttaa vinoumaa informanttien vastauksissa. Näin ta-pahtuu siitäkin huolimatta, että väittämät ovat muuten identtisiä (kts. Kuvio 13 ja Kuvio 14 alla). Tämä johtuu joko väärinymmärryksestä tai vastaamisen aikana in-formaation prosessoinnissa tapahtuneesta virheestä. Tämän vuoksi tutkija testasi vielä uudelleen 0-hypoteesin kulttuuriympäristön vaikutuksesta päätöksente-koon. Tämä suoritettiin redusoimalla mittari osioihin ja käyttämällä pelkästään positiivisessa muodossa esitettyjä väittämiä hypoteesin testaamiseen.

Kuvio 13. Väittämä esitetty negatiivisessa muodossa.

Kuvio 14. Sama väittämä esitetty positiivisessa muodossa.

0-Hypoteesi (H0(1)), ”kulttuuriympäristön vaikutuksilla ei ole vaikutusta esimies-ten päätöksentekoon”, testattiin uudelleen ei-parametrisella binomitestillä tukeu-tumalla pelkästään väittämiin, jotka oli siis esitetty informanteille positiivisessa (joku vaikuttaa jhkin) muodossa. Tällöin 0-hypoteesi kumoutuu, joten vallitseva kulttuuriympäristö vaikuttaa aineiston perusteella esimiesten päätöksentekoon (Exact Sig. (2-tailed) ,003). Tulos on tilastollisesti merkitsevä. Mutta kuten edellä todettiin, on tulokseen kuitenkin suhtauduttava varauksella, eikä sen perusteella ole mahdollista tehdä yleistyksiä tai siirtää tulosta muihin konteksteihin. Ristiin-taulukointi taustamuuttujien (1–4) välillä tuotti vain yhden tilastollisesti merkit-sevän havainnon. Taustamuuttuja2 osalta ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat olivat erityisen vakuuttuneita siitä, että juuri vallitsevalla kulttuuriympäristöllä on vaikutusta esimiesten päätöksentekoon. Muiden taustamuuttujien (3 ja 4) osalta annetut vastaukset olivat odotusarvojen mukaisia.

Vallitseva kulttuuriympäristö, sellaisena kuin me sen ymmärrämme tai informan-tit sen ymmärsivät, vaikuttaa yksilöiden päätöksentekoon. Vaikutus jää kuitenkin huomattavasti tutkijan ennakko-oletuksia altaimaisemmaksi. Myös mittarin vali-diteetti kysymysasettelun vuoksi jää varsin alhaiseksi. Näin ollen tulokset on mah-dollista yleistää kyllä koskemaan koko perusjoukkoa tietyin varauksin, mutta nii-den siirtäminen koskemaan muita vastaavia organisaatiota ei kerätyn aineiston valossa ole mahdollista. Jotta tulosten siirtäminen olisi ylipäätään mahdollista, edellyttäisi se suurta konsensusta ulottuvuuden, mittarin tai väittämässä testatun ilmiön osalta. Tulokset kuitenkin tutkijan käsityksen mukaan ilmentävät suoma-laisen kulttuuriympäristön erikoispiirteitä tai itse asiassa niiden puuttumista.

Tämä näyttäytyy tutkijalle vapautena muodostaa mielipiteitä ja edelleen tehdä

päätöksiä ilman vallitsevan kulttuuriympäristön asettamia rajoituksia. Kyse ei tut-kijan näkemyksen mukaan ole kuitenkaan konsensuksen tai kollektiivisen päätök-senteon perään haikailusta, vaan se ilmentää erityisesti suomalaista kulttuuria, jolle on ominaista suvaitsevaisuus ja avoimuus erilaisia mielipiteitä kohtaan. Näin ollen ”vallan ehdot” suomalaisen kulttuuriympäristön (yhteiskunnan) osalta ja siinä merkityksessä kuin Foucault ne ymmärtää, eivät ainakaan kyselyyn osallis-tuneissa organisaatioissa näytä vaikuttavan päätöksentekoon.