Vallinta yleisesti tarkoittaa oikeutta sekä hallita että myydä ja pantata omaisuutta. Vaikka AL 36
§:n mukaan kumpikin puoliso vallitsee yksin omaisuuttaan, eikä avioliiton solmiminen sinällään rajoita puolison valtaa määrätä omasta omaisuudestaan,98 omistajapuolien vapaata vallintaoikeutta on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi rajoittaa, jottei toisen puolison tai perheen yhteinen etu vaarantuisi. Vallintarajoituksilla pyritäänkin juuri suojaaman perheen yhteistä kotia ja sen sisältämää irtaimistoa sekä toisen puolison tai parisuhdekumppanin työvälineiden hallintaa ja tosiallista käyttöä, ja siksi tämän tyyppisten omaisuuksien luovuttamiseen tarvitaan toisen puolison tai parisuhdekumppanin suostumus. Sillä, onko tällainen omaisuus avio-oikeuden alaista vai siitä vapaata omaisuutta, ei luovutuksen suhteen ole merkitystä, vaan toisen puolison suostumus luovutukseen on saatava aina, vaikka avio-oikeus olisi avioehdolla palautettu tai avio-oikeus kiinteistöön olisi poistettu.99
94 ks. http://farmit.net/farmit/fi/05_talous/03_Lakiasiat/01_Artikkelit/04_Avioehto/index.jsp.
95 Aarnio–Helin 1992 s. 297
96 Aarnio–Helin 1992 s. 297
97 Ks. myös KKO 1992:30, KKO 2000:27, KKO 1991:126. Ks. myös jäljempänä luku 4, kappale 4.4 Osituksen sovittelu.
98 Ks. omistusoikeudesta Hemmo–Kaisto 2001 s. 24–25
99 Kangas 2002 s. 29
Vallinnanrajoitussäännöstön keskeisyys aviovarallisuusjärjestelmässä ilmenee lainsäätäjän kannanotosta säännöstön pakottavuuteen. Vallintarajoitussäännöstö onkin indispositiivista eli pakottavaa oikeutta, jolloin puolisoiden ei ole mahdollista keskinäisin sopimuksin luopua vetoamasta vallinnanrajoitussäännöstön antamaan suojaan, eikä myöskään sivullisella ole oikeutta määrätä, että hänen liiton toiselle osapuolelle lahjaksi antamansa omaisuus ei kuuluisi vallinnanrajoitussäännöstön soveltamisalaan.100 Jos puolisoiden tai parisuhdekumppanien väliset aviovarallisuussuhteet määräytyvät muun kuin Suomen lain mukaan, sovelletaan vallinnanrajoitussäännöksiä kaikessa laajuudessaan Suomessa olevan omaisuuden luovutukseen.101
Jotta puolisot eivät voisi ryhtyä kotinaan käyttämänsä asunnon käyttöä konkreettisesti rajoittaviin oikeustoimiin ilman toisen puolison suostumusta, pyritään mahdollisimman kattavasti luetteloimaan ne toimintatavat, jotka vaikuttavat asunnon käyttöön ja edellyttävät näin toisen puolison lupaa.102 Mikäli kuitenkin jompikumpi puolisoista tekee oikeustoimen, jonka tekemistä vallintarajoitukset rajoittavat, on toisella puolisolla mahdollisuus nostaa kanne kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Sekä puolisoa että kolmatta suojataan joissakin tilanteissa. Puolison käytettävissä on siis nk. pätemättömyyskanne, joka on sidottu juuri tuohon kolmen kuukauden määräaikaan.
Kolmannen luovutuksensaajan on mahdollista saada vilpittömän mielen suojaa, mikäli hän on saanut omaisuuden hallintaansa. Jos kyseessä on irtaimeksi luokiteltu asunto, täytyy myös täyttyä tosiasiallinen hallinnan siirtyminen. Pelkkä osakkeiden tai osuuksien siirto ei riitä. Mikäli kyseessä on kiinteä omaisuus, ratkaisee lainhuuto määräajan.103
Tuomioistuimella on kuitenkin oikeus, mikäli toinen puoliso on kieltäytynyt antamasta suostumusta, tai mikäli suostumusta ei ole muusta syystä saatu hankituksi, hakemuksesta antaa lupa 38 ja 39 §:ssä tarkoitettuun luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen.104 Oikeuspaikkana luvan hakemisessa on suostumuksesta kieltäytyneen puolison tai parisuhdekumppanin kotipaikan käräjäoikeus.105 Jäljempänä käsiteltävien AL 38 §:n sekä AL 39 §:n lisäksi säädetään myös AL 58
100 Kangas 2006 s. 240
101 Aarnio–Kangas 2002 s. 66, Ks. myös HE 44/2001 Yksityiskohtaiset perustelut, 1. Lakiehdotuksen perustelut, 4. luku Aviopuolisoiden oikeussuhteet, Vieraan valtion lain soveltamisen rajoitukset 5. kappale 133 §
102 Gottberg 2007 s. 22–23
103 Timonen 1999 s. 410
104 AL 40 §
105 Kangas 2006 s. 246
§:ssä luovutus- ja panttaustoimista, joita puoliso tekee yhteisestä tai yksin toiselle puolisolle kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta. Näihin oikeustoimiin vaaditaan toisen puolison suostumus, ja ellei tällaista suostumusta ole annettu, on omistajapuolisolla oikeus lunastaa omaisuus takaisin.
Mikäli sopimuskumppani on tiennyt, tai hänen olisi pitänyt tietää (oli siis vilpillisessä mielessä), ettei suostumusta ollut annettu ko. oikeustoimeen, on omistajapuolisolla oikeus saada omaisuus takaisin lunastuksetta. Sama pätee, mikäli kyseessä olisi ollut vastikkeeton luovutus.106
3.2.1 AL 38 §:n vallintasäännöt
AL 38 § koskee kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.107 Tällaista omaisuutta puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa, paitsi, jos luovutettavaksi tarkoitetun omaisuuden käyttötarkoitus on pääasiallisesti muu kuin edellä mainittu, tai mikäli kodin ja siihen liittyvän maa-alueen jättäminen luovutuksen ulkopuolelle alentaisi merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Sama koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan.
Myös kiinteän omaisuuden vuokraaminen tai muu sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen rinnastetaan luovutukseen. Nämä rajoitukset koskevat myös rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä.108 Voidaan myös ajatella, että AL 38 §:n avulla pyritään mahdollisimman hyvin turvaamaan esim.
huomattavan arvokkaan kiinteistön säilyminen puolison omistuksessa, pitäen silmällä toisen puolison avio-oikeuden toteutumista omaisuuden ositustapauksessa.
Ainoastaan omistajalla on vallintaoikeus. Avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolet kuitenkin omistavat itse sen omaisuuden, joka heillä oli ennen avioliittoa tai suhteen rekisteröintiä tai jonka he saivat liiton aikana. Sen vuoksi toinen puoliso ei voi määrätä toiselle puolisolle tai parisuhdekumppanille kuuluvasta omaisuudesta.109 Mikäli kuitenkin jompikumpi puolisoista tai parisuhdekumppaneista tekee oikeustoimen, jonka tekemistä vallintarajoitukset rajoittavat, esim.
luvatta luovuttaa kiinteistön tai siirtää sen hallinnan, voi toinen osapuoli nostaa kanteen oikeustoimen pätemättömäksi julistamisesta. Oikeus kanteeseen on itse puolisolla tai parisuhdekumppanilla, jonka vallintasuostumusta ei ole hankittu, sekä heidän perillisellään. Kanne on nostettava kolmen kuukauden sisällä siitä, kun tieto oikeustoimesta on tullut puolisolle tai
106 Hemmo 2003 s. 427
107 HE 62/1986 vp.
108 AL 38.1 §, RPL 8.1 §
109 Aarnio–Kangas 2002 s. 65, Ks. myös KKO 1985 II 65
parisuhdekumppanille. Jos kanteeseen oikeutettu henkilö kuolee ennen kanneajan umpeutumista, on hänen perillisillään aikaa kanteen nostamiseen vain siihen saakka kuin kanteeseen oikeutetulla puolisolla tai parisuhdekumppanilla olisi ollut jäljellä tähän tarkoitukseen käytettävissä.110
3.2.2 AL 39 §:n vallintasäännökset
AL 39 § koskee lähinnä irtainta omaisuutta ja siihen liittyvää rajoitusta puolison ilman toisen suostumusta luovuttaa tai siirtää tämän pykälän piiriin kuuluvaa omaisuutta toiselle. Tällaiseksi omaisuudeksi voidaan katsoa kuuluvan puolisoiden yhteisenä kotina käytettävät osakkeet, vuokraoikeudet111 tai muut oikeudet, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, jota pääasiallisesti käytetään puolisoiden yhteisenä kotina.
Vallintarajoitukset koskevat myös puolisoiden yhteisesti käyttämää asuntoirtaimistoa sekä jommankumman puolison käyttämiä tarpeellisia työvälineitä sekä toisen puolison tai lasten henkilökohtaisesti käyttämää irtainta omaisuutta. Lähtökohtaisesti nykylainsäädännön mukaan lähes kaikki tavanomainen irtain omaisuus, joka on toisen puolison, parisuhdekumppanin tai lasten omistuksessa tai käytössä, on vallintarajoitusten alaista, ellei se nimenomaisesti ole hankittu omistajan henkilökohtaisia tarpeita varten.112 Tällaisina asuntoirtaimistoon kuuluvina tavaroina voidaan pitää esimerkiksi huonekaluja, mattoja, kodinkoneita, tekstiilejä jne. Taide-esineet tai muut sijoitusmielessä tehdyt erityisarvoa omaavien esineiden hankinnat eivät kuitenkaan kuulu vallintarajoitusten piiriin luettavaan asuntoirtaimistoon.
Vallintarajoituksia on sovellettava kaikkiin määräämistoimiin, joilla omaisuuden hallinta siirtyy omistajalta kolmannelle osapuolelle. Säännös koskee kaupan, vaihdon ja lahjoituksen lisäksi myös vuokraamista sekä muun käyttöoikeuden luovuttamista. Pantattaessa toisen puolison, parisuhdekumppanin tai lasten kannalta tarpeellisia henkilökohtaisia esineitä, vaaditaan siihen toisen puolison tai parisuhdekumppanin suostumus ja tämä panttaustoimenpide on näin ollen myös vallintarajoitusten piirissä.113 Myös tässä on mahdollista, mikäli toinen puoliso tai parisuhdekumppani on ryhtynyt oikeustoimeen ilman toisen puolison suostumusta, nostaa kanne kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tieto tästä oikeustoimesta on saavuttanut kantajan.114 Mikäli
110 Kangas 2006 s. 243
111 puolison oikeudesta irtisanoa vuokrasopimus ks. Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 7. 53 §
112 Saarenpää 1992 s. 93, Ks. myös AL 39.1 §
113 Aarnio–Kangas 2002 s. 73–74
114 AL 39.2 §
sivuutettu puoliso tai parisuhdekumppani ei annetussa määräajassa reagoi virheeseen, hän menettää mahdollisuutensa vedota vallintasuostumuksen puuttumiseen, ja näin ollen oikeustoimi pätevöityy.115
4 OSITUS