Elämä epävirallisessa ympäristössä saa aikaan tilaan liittyviä valtasuhteita ja eristämistä.
Nämä valtasuhteet muokkaavat yksilötason miellekarttaa siitä, minne on ”sallittua” tai turvallista mennä milloinkin. Vaikka pelko onkin ”vain” tunne, sen merkitys voi silti olla hyvin merkittävä suuren väestönosan hyvinvoinnin kannalta.
Naisena, tyttönä tai vammaisena olemisen merkitys korostuu, ja varovaisuudella on uusia seurauksia. Mahdollisuudet käyttää yksilökohtaista tietotaitoa, käydä työssä ja omalta osaltaan osallistua yhteiskunnan kehittämiseen kodin ulkopuolella muuttuvat toissijaisiksi, jos tärkeintä on henkilökohtainen turvallisuuden ylläpito.
Epävirallisessa elämisessä luonteenomaisena piirteenä esiintyy köyhyyttä.
Äärimmäisessä köyhyydessä naiset joutuvat tarttumaan äärimmäisiin keinoihin – työttömyys ajaa prostituution pariin, joka puolestaan voi johtaa raskauksiin ja HIV- tartuntoihin, seksuaalisesta väkivallasta puhumattakaan. Lasten terveys ja tulevaisuus ovat tässä toiminnassa myös monin tavoin uhattuna. On syntynyt sukupolvia, jotka ovat paitsi syntyneet epävirallisiin kaupunkitiloihin, myös asuneet siellä koko ikänsä. He ovat ihmisiä, joista on tullut ympäristönsä kaltaisia tai sen vaikutuksesta haavoittuneita – rikollisia tai rikoksen uhreja. Yhteistä heille kaikille on epävarmuus tulevaisuudesta, toimeentulosta, terveydestä – kaikista sellaisista asioista, joita yhteiskunnan pitäisi pystyä edes auttavasti
72 tarjoamaan. Millainen vaikutus on usealla sukupolvella aggressiivisia tai pelkäämään oppineita ihmisiä? Afrikkalaisten, köyhien naisten voimaannuttamisen tiellä on taas uusi este – voiko pelkoon tottua, sen kanssa elää tai osallistua siitä huolimatta tehokkaasti yhteiskunnan kehittämiseen? Kuten UN-Habitat (2014a, 2014b) toteaa, juuri afrikkalaiset naiset ovat merkittävässä roolissa ja vastuussa (yksinhuoltaja)perheiden elannon hankkimisessa. Mitä tapahtuu, jos he eivät kykene täysipainoisesti toimimaan tehtävissään?
Kehittyvien maiden kaupungeissa esiintyvä rikollisuus seurauksineen ei synny eikä ole syntynyt tyhjästä. On kyse nuorissa valtioissa nopeasti tapahtuvasta kaupungistumiskehityksestä, jota ei kyetä hoitamaan asianmukaisella tavalla. On laajoja hallinnollisia ongelmia, tuloeroja ja epätasa-arvoa yhteiskuntaluokkien välillä, lainsäädännöllisiä epäkohtia, painavia haitallisia perinteitä ja rikollisuuden valvonnan tehottomuutta – laajamittaista korruptiota unohtamatta. On syntynyt laajeneva ongelma, jonka vaikutusta valtioiden kehitysmahdollisuuksiin ei tule väheksyä. Vaikka yksittäisten slummien fyysistä ympäristöä kohennettaisiin näennäisesti turvallisemmaksi, se ei poista taustalla vallitsevia, syviä yhteiskunnallisia ongelmia. Näissä ongelmissa ovat läsnä paitsi nykyiset haasteet, myös afrikkalaisten maiden historia. Sukupuolten välistä eriarvoisuutta tai etnisten ryhmittymien välillä vallitsevia erimielisyyksiä ei poisteta hetkessä, jos ne ovat vallinneet vuosisatoja. Afrikkalaiset naiset tarvitsevat tukea selviytyäkseen tämän päivän ja tulevien vuosien arjesta vaaran ympäröimissä tiloissa.
73 10. LÄHTEET
Agostini, G., F. Chianese, W. French, A. Sandhu (2010). Understanding the Processes of Urban Violence: An Analytical Framework. Crisis States Research Centre.
Development Studies Institute. London School of Economics.
Alkimim, A., K. C. Clarke & F. S. Oliveira (2013). Fear, crime, and space: The case of Viçosa, Brazil. Applied Geography 42:124-132.
Amnesty International (2010). Insecurity and Indignity. Women's Experiences in Slums of Nairobi, Kenya. Amnesty International Publications.
Amnesty International (2009). Kenya. The Unseen Majority: Nairobi’s Two Million Slum Dwellers. Amnesty International Publications.
Antola, P. (2007). Kurjuuden kasvot. Etnososiaalinen kuvaus Nairobin slummeista. Juvenes, Tampere.
Butler, R. & H. Parr (toim.) (1999). Mind and Body Spaces: Geographies of Illness, Impairment and Disability. Routledge, London.
Cater, J. & T. Jones (toim.) (1989). Social Geography: An Introduction to Contemporary Issues. Edward Arnold, London.
CIA (31.8.2016). The World Factbook.
<http://www.cia.gov/library/publications/the-world- factbook/geos/ke.html>
Esser, D. (2004). The City as Arena, Hub and Prey, Patterns of Violence in Kabul and Karachi. Environment and Urbanisation 16, 2.
Fajnzylber P., D. Lederman & N. Loayza (2002). What Causes Crime and Violence.
European Economic Review, 46.
Friedmann, J. (1992) teoksessa Smith, D. M. (1994). Geography and Social Justice.
325 s., Blackwell.
Gardner, C. B. (1990). Safe Conduct: Women, Crime and Self in Public Places.
Social Problems 37, 3.
Garofalo, J. (1981). The Fear of Crime: Causes and Consequences. Journal of Criminal Law and Criminal Policy 72 (2): 839-857.
Greif, M., F. M. Dodoo, & A. Jayaraman (2011). Urbanisation, Poverty and Sexual Behaviour: The Tale of Five African Cities. Urban Studies 48(5): 947–957.
Grinshteyn, E. G. et al. (2016). Individual- and Neighborhood-Level Determinants of Fear of Violent Crime Among Adolescents. Family and Community Health 39:2.
Harper, S. & G. Laws (1995). Rethinking the Geography of Ageing. Progress in Human
74 Geography 19 (2): 199-221.
James, A. (1993). Childhood Identities: Self and Social Relationships in the Experience of the Child. Edinburgh University Press, Edinburgh.
Johnston, R. et al. (2000). Dictionary of Human Geography. John Wiley & Sons. 1072 s.
Kameri-Mbote, P. (2000). Violence Against Women in Kenya. An Analysis of Law, Policy and Institutions. IELRC. Working Paper 1.
Kenya National Bureau of Statistics (KNBS) (2010). Kenya Demographic and Health Survey 2008-09.
Noudettu 7.11.2010:
<http://www.measuredhs.com/pubs/pdf/FR229/FR229.pdf>
Kenya Open Data.
Noudettu 25.2.2014:
<http://www.opendata.go.ke>
Knox, P. (1996) Urban Social Geography. An Introduction. Harlow-Longman.
Koskela, H. (1999). 'Gendered Exclusions': women's fear of violence and changing relations to space. Geogr. Ann. 81 B (2): 111-124.
Koskela, H. & R. Pain (2000). Revisiting fear and place: women's fear of attack and the built environment. Geoforum 31: 269-280.
Kristof, N. D. & S. Wudunn (2010). Half the Sky. How to Change the World. 328 s. London:
Virago.
Lawoko, S. et. al. (2007). Social Inequalities in Intimate Partner Violence: A Study of Women in Kenya. Violence and Victims 22, 6.
Lorenc, T. et al. (2013).Fear of crime and the environment: systematic review of UK qualitative evidence. BMC Public Health 13:496.
Martin, P. M. & O´Meara, P. (toim.) (1995). Africa. 448 s. Indiana University Press.
Masese, G. (2007). Crime and Violence Trends in Nairobi, Kenya.
Enhancing Urban Safety and Security: Global Report on Human Settlements 2007.
Merry, S. E. (1981). Urban Danger. Life in a Neighborhood of Strangers. 278 s. Temple University Press, Philadelphia.
Moser, C. (2004). Urban Violence and Insecurity: An introductory Roadmap. Environment and Urbanization, 16:3.
Ncube, M. (2012). Urbanization in Africa.
Noudettu 13.7.2014:
75
<http://www.afdb.org/en/blogs/afdb-championing-inclusive-growth-across-africa/post/urbanization-in-africa-10143/>
Nelson, N. (1997). How Women and Men Got By and Still Get By (Only Not So Well): The Gender Division of Labour in a Nairobi Shanty-Town. Teoksessa Gugler, J. (toim.).
Cities in the Developing World. Issues, Theory and Policy. Oxford University Press:
New York.
NESC (2007). Kenya Vision 2030.
Noudettu 19.11.2010:
<http://www.planning.go.ke/index.php?option=com_docman&task=doc_
download&gid=13&Itemid=69>
Neuwirth, R. (2006). Shadow Cities: a billion squatters, a new urban world. 335 s.
Routledge.
Newman, O. (1966). Creating Defensible Space. Diane Publishing. 123 s.
Okereke, G. (2006). Violence against women in Africa. AJCJS 2, 1.
Pain, R. (1997). Social geographies of women's fear of crime. Transactions of the Institute of British Geographers 22: 231-44.
Pile, S. (1996) The Body and The City: Psychoanalysis, Space and Subjectivity.
Routledge, London.
Robertson, Claire (1995). Social change in contemporary Africa. Teoksessa Martin, P. M.
& O´Meara, P. (toim.) Africa. 448 s. Indiana University Press.
Smith, D. M. (1994). Geography and Social Justice. Blackwell. 325 s.
Somerville, P. (1992). Homelessness and the meaning of home: rooflessness or rootlessness.
International Journal of Urban and Regional Research 16, 529-39.
Stables, J. & F. Smith (1999). “Caught in the Cinderella Trap”: narratives of disabled parents and carers. Teoksessa Parr, H. & R. Butler (toim.) Mind and Body Spaces: Geographies of Illness, Impairment and Disability. Routledge, London.
Stavrou, A. (2002) Crime in Nairobi: Results of a Citywide Victim Survey.
Safer Cities Series 2, UN-HABITAT, Nairobi.
Stretton, H. (1976). Capitalism, Socialism and the Environment. Cambridge University Press, Cambridge.
Taylor, R. B. & M. Hale (1986). Testing alternative models of fear of crime. The Journal of Criminal Law & Criminology 77, 1;151-189.
Teresia, Wa Ndikaru (2011). Crime causes and victimization in Nairobi city slums.
International Journal of Current Research 3,12:275-285.
76 Tuan, Yi-Fu (2007). Space and Place. The Perspective of Experience. 235 s.
University of Minnesota Press, Minneapolis.
UN (1993). Declaration on the Elimination of the Violence against Women.
Noudettu 7.11.2010:
<http://www.un.org/documents/ga/res/48/a48r104.htm>
UN (2005). World urbanization prospects: the 2005 revision population database.
Population Division, Department of Economic and Social Affairs, United Nations, New York.
UN (2011). The Millennium Development Goals Report 2011. United Nations.
New York.
UNDP (2010). HDI rankings.
Noudettu 19.11.2010:
<http://hdr.undp.org/en/statistics/>
UNDP (2015). Human Development Report 2015.
UN-Habitat (2003a). Guide to Monitoring Target 11: Improving the lives of 100 million slum dwellers. Global Urban Observatory, Nairobi.
UN-Habitat (2003b). Slums of the World: The Face of Urban Poverty in the New
Millenium? Monitoring the Millennium Development Goal, Target 11 – World-wide Slum Dweller Estimation. Working Paper.
UN-Habitat (2003c). The Challenge of Slums: Global Report on Human Settlements 2003.
UN-Habitat (2007). Slum Dwellers to double by 2030: Millennium Development Goal Could Fall Short.
UN-Habitat (2008). The Global Assessment on Women's Safety.
UN-Habitat (2010). The State of African Cities 2010. Governance, Inequality and Urban Land Markets. UN-HABITAT, UNEP, Nairobi.
UN-Habitat (2014a). The State of African Cities 2014. Re-imagining Sustainable Urban Transitions.
UN-Habitat (2014b). World Habitat Day: Voices from Slums. Background Paper.
Noudettu 31.8.2016:
<http://unhabitat.org/wp-content/uploads/2014/07/WHD-2014-Background-Paper.pdf>
Unifem (2014). Investing in Gender Equality: Ending Violence against Women and Girls.
Noudettu 3.9.2014:
<http://www.unwomen.org/~/media/Headquarters/Media/Publications/U NIFEM/EVAWkit_01_InvestingInGenderEquality_en.pdf>
77 Valentine, G. (1989). The Geography of Women’s Fear. Area 21.4, 385-390.
Valentine, G. (1996a). Children should be seen and not heard? The role of children in public space. Urban Geography 17, 205-220.
Valentine, G. (1996b). Angels and devils: The moral landscape of childhood.
Environment and Planning D: Society and Space 14, 581-99.
Valentine, G. (2001). Social Geographies – Space and Society. Pearson Education.
Wabwire, Mary (2010). Suullinen tiedonanto haastattelussa 15.3.2010.
Waltzer, M. (1986) artikkelissa Valentine, G. (1989). The Geography of Women’s Fear. Area 21.4, 385-390.
Watts, C. & C. Zimmerman (2002). Violence against women: global scope and magnitude.
The Lancet 359.
WHO (1997). Regional Plan of Action to Accelerate the Elimination of Female Genital Mutilation in Africa.
Noudettu 21.11.2010:
<http://www.afro.who.int/index.phpoption=com_docman&task=doc_do wnload&gid=3485>
WHO (2009). Factsheet on violence against women.
Noudettu 19.11.2010:
<http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs239/en/>
Worldwatch-instituutti (2005). Maailman tila 2005 – Globaali turvallisuus.
Gaudeamus. 278 s.
Young, I. M. (1990). Throwing like a girl and Other Essays on Feminist Philosophy and Social Theory. Indiana University Press. 213 s.
Zulu et al. (2002). Sexual risk-taking in the slums of Nairobi, Kenya, 1993-8. Population Studies 56:3.
78
Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
Työn nimi / Arbetets titel – Title
Arjen vaarallisuus, vaaran arkisuus – naisten pelon maantiedettä Nairobin slummeissa
Oppiaine /Läroämne – Subject Aluetiede, kehitysmaantiede Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu
Aika/Datum – Month and year syyskuu 2016
Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 77
Tiivistelmä/Referat – Abstract
Tutkielman aiheen valintaan vaikutti tekijän vapaaehtoistyökokemus slummeissa asuvien naisten ja lasten parissa toimivassa kenialaisjärjestössä, joka mahdollisti tutkimusaineiston hankkimisen. Tutkielman tarkoituksena on valottaa kehittyvien maiden urbaanien slummiympäristöjen naisten pelon maantiedettä kenialaisen case-esimerkin kautta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten kenialaiset, aktiiviset, eli lapsistaan huolta pitävät, äidit elävät arkeaan slummissa, miten he käyttävät asuinympäristönsä tilaa, sekä miten he suhtautuvat rikollisuuteen ja millaisia seurauksia mahdollisella pelolla on heidän tilankäyttöönsä. Tutkielman aiheeseen liittyy kiinteästi aiemman tutkimustiedon osalta naisten pelon maantiede kaupunkitiloissa, kehittyvien maiden urbanisoituminen ja siihen liittyvä köyhyys ja slummien muodostuminen, sekä afrikkalaisen naisen eri tavoin kokema sukupuolten välinen epätasa-arvo. Nämä teemat sijoitetaan tutkielmassa kehittyvän maan slummiympäristöön.
Aineisto käsittää 17 puolistrukturoitua teemahaastattelua, jotka tehtiin neljänä päivänä maaliskuussa 2010.
Osallistuneet nuoret ja keski-ikäiset naiset valikoituivat järjestön toiminnan parista, jolloin aineisto käsittää vain niin kutsuttuja "aktiivisia äitejä", ja sulkee pois muiden slummin ihmisryhmien näkökulmat: äitiyteen kykenemättömät eli "passiiviset äidit", miehet, vanhukset ja lapset. Vääristymä on kuitenkin perusteltu, sillä tarkoitus on tutkia
"keskivertoäidin" pelkoa ja sen seurauksia. Haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua ja sen pohjalta hahmoteltiin James Garofalon rikoksen pelon mallia vastaava yksinkertaistettu versio.
Tulosten perusteella slummissa asuvien "aktiivisten äitien" asema sosiaalisessa tilassa on heikko johtuen fyysisestä haavoittuvuudesta miehiin nähden, asuinympäristön turvattomuudesta ja huonoista vaikutteista, joita he välttelevät ja joiden perusteella valitsevat seuransa, kulkureittinsä ja -aikansa. Pimeys sekä ahtaat ja autiot paikat koetaan vaarallisina. Kokemuksellisesti ja kuulopuheina leviää tieto rikollisuudesta, jota harjoittavat tyypillisesti työttömät nuoret miehet. Rikoksenpelko on usein voimakasta ja aiheuttaa syrjäytymistä julkisista tiloista, joskin sukulaisten tai viranomaisten läheisyys saattaa lieventää pelkoa.
Urbanisoituvissa kehittyvissä maissa suuri osa väestöstä sijoittuu slummeihin. Naisten vastuu perheen toimeentulosta ja lasten hyvinvoinnista on usein erittäin suuri. Vaikka kyseessä onkin case-tutkimus, tutkielman aihe koskettaa suurta osaa maailman nykyisestä ja tulevasta urbaanista väestöstä: slummien naisia ja heidän lapsiaan. Erilaisten ympäristöön ja ilmastoon liittyvien resurssikiistojen ja heikkojen yhteiskunnallisten rakenteiden johdosta kehittyvien maiden kaupungistumisessa esiintyy köyhyyttä, rikollisuutta ja muita negatiivisia lieveilmiöitä, jotka voivat aiheuttaa pelkoa ja sen seurauksena heikentää naisten mahdollisuuksia osallistua julkisissa tiloissa ja työpaikoilla tapahtuviin toimintoihin, jotka voisivat hyvin toimivina johtaa yhteiskuntien kehittämiseen. Tilat, paikat ja ajat, jotka ovat sosiaalisesti rakentuneita aiheuttamaan pelon tunteita, ovat esteenä paitsi yksilöiden tilankäytölle, myös heikentävät kokonaisten yhteisöjen toimintaa.
Avainsanat – Nyckelord – Keywords
gender, julkinen tila, naiset, pelon maantiede, rikoksenpelko, slummi, urbanisoituminen, yksityinen tila
Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited
Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Faculty of Science
Laitos/Institution– Department
Department of Geosciences and Geography
79
Tekijä/Författare – Author Laura Tamminen
Työn nimi / Arbetets titel – Title
The dangers of everyday life – Geography of women's fear in the slums of Nairobi
Oppiaine /Läroämne – Subject
Regional Geography, Development Geography Työn laji/Arbetets art – Level
Master's thesis
Aika/Datum – Month and year October 2016
Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 77
Tiivistelmä/Referat – Abstract
Choosing the subject of study was affected by the author's experience of volunteering in a Kenyan NGO, which works to improve the lives of women and children in slums. This experience gave the possibility of attaining the material. The purpose of the study is to enlighten the geography of fear in the urban environments of developing nations. To do so, a Kenyan case is presented. The purpose is to find out how Kenyan mothers who actively seek to ensure their children's well-being, use the spaces of their neighborhood and how they relate to crime and what are the consequences of possible fear to their use of space. Important themes relating to this study are women's geography of fear in urban spaces, urbanisation and poverty in developing nations, the formation of slums and the gender-related inequality experienced in many ways by African women. In this study these themes are placed in the urban slums of developing nations.
The material consists of 17 semi-structured theme interviews, which were carried out on four days in March 2010.
The participated young and middle-aged women were selected within the daily functions of the NGO, so the material excludes all other subgroups of the slums: incapable and "passive" mothers, men, the elderly and children. This distortion is, however, reasoned, as the purpose is to study the "average" mothers' fear and its' consequences. The material was processed by using thematic analysis. The model of fear of crime by James Garofalo was used to create a simplified version based on the material.
According to the results the status of the "active mothers" in the social space of slums is weak because of the physical vulnerability in relation to men and the insecurity and bad influence of the neighborhood. They select their company, routes and times of walkings with these features in mind. Darkness as well as constricted, narrow and deserted places are perceived dangerous. News about crime are heard through the grapevine and some also have personal experiences. According to this knowledge, crime is mostly practised by young, unemployed men. Fear of crime is usually strong and causes exclusions from public spaces. The proximity of relatives or authoritatives may sometimes alleviate fear.
As developing nations become urbanized, a great proportion of new urban residents become slum dwellers. Women often are responsible for the family income and children's well-being. So this study deals with a large portion of today's and future cities' women and children, even if it's a case study. Environment and climate-related resource conflicts and weak social structures cause poverty, crime and other negative side effects in the process of urbanisation of developing nations. This can cause fear and, as a consequence, weaken women's possibilities of taking part in activities in public and working spaces, meaning that women are not able to participate fully in the processes of development. Certain spaces and times which are socially constructed to be associated with fear, act as barriers to individuals' use of space, but also weaken the functions of communities.
Avainsanat – Nyckelord – Keywords
gender, geography of fear, fear of crime, private space, public space, slums, urbanisation, women
Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited
Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information