Suomalaisia liikuntatutkimuksia on tehty lähiaikoina useita. Voidaan päätellä, että liikunta ja suomalaisten terveys on hyvin tärkeä asia sekä valtiolle kansantaloudellisesti että eri organisaatioille, jotka tutkimuksia tekevät. Yksi näistä organisaatioista on Nuori Suomi. Nuori Suomi on tehnyt yhteistyössä opetusministeriön kanssa Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005–
2006. Tutkimuksen tekemiseen on osallistunut myös Nuori Suomi ry, Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Suomen Kuntoliikuntaliitto, Suomen Olympiakomitea sekä Helsingin kaupunki. Tutkimus on koskenut lapsia ja nuoria ja sen tarkoitus on ollut selvittää mitä lajeja he harrastavat, missä he harrastavat sekä missä muissa yhteyksissä he liikkuvat. Tutkimus on toteutettu helmikuun 2005 ja tammikuun 2006 välisenä aikana puhelinhaastatteluina. Haastateltavia oli mukana 5505 ja he olivat iältään 3-18 vuotta. Oman tutkimukseni kannalta mielenkiintoisimmat edellä mainitun tutkimuksen laajan aineiston tulokset koskevat urheilun ja liikunnan harrastajien määrää. 7-11-vuotiaista 93 % harrasti urheilua ja liikuntaa. Määrä oli noussut tasaisesti aina vuodesta 1995 saakka. Tyttöjen ja poikien välillä ei tutkimuksen mukaan ollut eroja harrastajien määrissä. Tutkimuksessa on yksityiskohtaisesti eritelty eri urheilulajeja ja niiden harrastajamääriä sekä eri tahoja, joiden kanssa liikuntaa harrastetaan 3-18 vuotiaisten keskuudessa. Lasten ja nuorten liikunnan harrastaminen tapahtuu paljolti seuroissa, mutta myös omatoiminen ja kavereiden kanssa liikkuminen on suosittua, vaikka sen osuus onkin selvästi pienempi kuin edellisessä tutkimuksessa. Koulun urheilukerhossa harrastaminen on vähentynyt neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana. (SLU:n julkaisusarja 2006.) Laps Suomen-tutkimus on koko Suomen kattava lasten liikunta-aktiivisuutta selvittävä tutkimus, joka käsittelee 3-12 -vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuuden määrää ja laatua. Tutkimuksessa on käytetty useita mittausmenetelmiä, kuten kyselyjä, aktiivisuuspäiväkirjoja ja videokuvausta, ja
tutkittavia lapsia on ollut yli 5000. Tutkimuksesta on valmistunut yksi lisensiaattitutkimus, lisäksi valmistumassa on kaksi väitöskirjaa sekä toinen lisensiaattitutkimus.
Mainittu lisensiaattitutkimus on Susanna Takalon vuonna 2004 valmistunut ” Kuka minua liikuttaa?
Sosiaalisen ympäristön koettu merkitys 10–12- vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuuteen”.
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää miksi lasten liikunta-aktiivisuudessa on eroja. Tutkimus suoritettiin Oulun, Jyväskylän ja Turun alueilla elo-syyskuussa 2001. Tutkimuksen tuloksista omaan tutkimukseeni liittyy läheisesti muutama tulos. Vanhempien liikuntaharrastukset ovat yhteydessä lasten liikunta-aktiivisuuteen. Sellaisten lasten jotka itse harrastavat liikuntaa säännöllisesti ainakin toinen vanhemmista harrasti liikuntaa säännöllisesti. Joidenkin lasten liikuntaharrastuksen alkusysäyksenä olivat olleet liikuntakokemukset, joita he olivat saaneet koulusta. Vähän, tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavilla lapsilla oli hyvin vähän muistoja vanhempien kanssa yhdessä liikkumisesta, eivätkä heidän vanhempansa harrastaneet liikuntaa säännöllisesti. Tutkimuksessa saatiin selviä eroja tyttöjen ja poikien liikuntaharrastuneisuuden välille. Jotta tyttöjen liikunta-aktiivisuus tehostuisi, he tarvitsisivat sosiaalisten toimintaympäristöjen kiinnostusta ja tukea, kun taas pojille riittää kannustus yleisemmällä tasolla.
Tutkimus osoitti myös, että lasten saattaminen liikuntaharrastusten pariin on pääosin perheen vastuulla. Koulun merkitys jonkun lajin harrastamisen aloittamiseen urheiluseurassa on vähäinen.
(Takalo, S. 2004.)
Laps Suomen tutkimukseen liittyy myös Titta Halmeen tekemä tutkimus ”Jyväslapset. 3.-6.-luokkalaisten liikunta-aktiivisuus Jyväskylän kaupungissa, muissa kaupungeissa ja maaseudulla”.
Tutkimukseen osallistui oppilaita Hämeenlinnan, Joensuun, Oulun, Rovaniemen, Savonlinnan, Turun ja Vaasan sekä näiden ympäristökuntien alueelta. Tutkimuksessa todettiin, että yli 70 % 5.-6.-luokkalaisista pojista liikkui vähintään kaksi kertaa viikossa ja tytöistä puolet harrasti omatoimista liikuntaa kaksi tai useampia kertoja viikossa. Noin 70 % oppilaista oli ainakin yksi harrastus. Poikien harrastukset olivat liikunnallisempia kuin tyttöjen ja pojat osallistuivat myös urheiluseurojen toimintaan tyttöjä yleisemmin. (Halme, T. 2003.)
Euroopan Unioni on julkaissut tutkimuksen “The citizens of the European Union and Sport”
(Euroopan Unionin kansalaiset ja urheilu). Vaikka tutkimus onkin koko Euroopan Unionin alueen kattava, on siinä mielenkiintoisia tuloksia myös Suomen osalta. Raportti on jaettu neljään osaan.
Ensimmäinen osa käsittelee urheilun harrastamisen säännöllisyyttä, organisaatioita ja esteitä liikunnalle. Toinen osa keskittyy urheilemisen etuihin ja siihen, mitä hyötyä liikunnasta ihmiselle on. Kolmannessa osiossa pureudutaan mm. liikuntaan kouluissa ja muihin liikunnan sosiaalisiin
puoliin. Viimeisessä osiossa keskitytään Euroopan Unionin toimintaan liikunnan ja urheilun saralla.
Tutkimuksesta selvisi mm. että Euroopan maista Suomessa harrastetaan eniten urheilua ja liikuntaa, jopa 75 % suomalaisista väittää liikkuvansa tai harrastavansa urheilua vähintään kerran viikossa.
Suomalaisista 76 % oli sitä mieltä, että liikuntaa tulisi lisätä koulujen lukujärjestykseen ja 81 % mielestä opetuslaitosten ja liikuntaorganisaatioiden välistä yhteistyötä tulisi lisätä. Tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin, kuinka usein he kuntoilevat tai harrastavat urheilua. Suomalaisista ainoastaan 4 % ei mielestään kuntoile tai harrasta liikuntaa koskaan. (Euroopan unioni 2004.)
6 TUTKIMUSONGELMAT
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten 5-6-luokkalaiset oppilaat kokevat liikunnanopetuksen koulussa ja miten tytöt ja pojat tässä eroavat. Myös mies- ja naisopettajan rooli liikunnan opetuksessa otetaan tutkimuksessa huomioon.
Tutkimusongelmat ovat seuraavat:
1. Miten 5-6-luokkalaiset kokevat liikunnanopetuksen koulussa?
2. Mitä eroa on tyttöjen ja poikien liikunnallisuuden välillä?
3. Mikä on liikunnanopettajan vaikutus lasten liikunnallisuuteen?
4. Pitävätkö oppilaat liikuntaa tärkeänä osana elämäänsä?
7 TUTKIMUSMENETELMÄT
7.1 Tutkimuksen perusjoukko
Tutkimuksen perusjoukkona ovat Helsinkiläisen ala-asteen viidennen ja kuudennen luokan oppilaat.
Oppilaita otoksessa on yhteensä 96, joista tyttöjä on 54 ja poikia 42. Viidesluokkalaisia otoksessa on 52 ja kuudesluokkalaisia 44. Oppilaat on jaettu liikuntatunneilla ryhmiin siten, että tytöt ovat omassa ja pojat omassa ryhmässään. Tytöillä on naisopettaja ja pojilla miesopettaja. Tyttöjen ja poikien osuudet tutkimuksessa luokka-asteittain selviävät taulukosta 1.
TAULUKKO 1. Tutkimuksen perusjoukko.
Sukupuoli
Luokka-aste Pojat Tytöt Yhteensä
5 22 30 52
6 20 24 44
Yhteensä 42 54 96
7.2 Mittarin laatiminen ja esitestaus
Tutkimusaineisto kerättiin lomakekyselynä. Kysely koostui 46 osiosta, joista kahdessa ensimmäisessä kysyttiin oppilaan sukupuolta ja luokka-astetta ja muissa esitettiin liikuntaan liittyviä väittämiä. Väittämiin vastattiin Likert-asteikolla.
1. Täysin eri mieltä. 2. Osittain eri mieltä. 3. En osaa sanoa. 4. Osittain samaa mieltä. 5. Täysin samaa mieltä.
Kysely tehtiin Tampereen yliopiston E-lomaketta hyväksi käyttäen, joihin oppilaat pääsivät vastaamaan koulun tietokoneilla Internetissä. Vastaaminen tapahtui vaivattomasti osoittamalla hiiren osoittimella sitä kohtaa, mihin oppilas halusi vastata. Vastaukset sain omalle koneelleni suoraan SPSS-muodossa.
Esitestasin lomaketta kolmella oppilaalla, jotka eivät osallistuneet varsinaiseen kyselyyn.
Esitestauksen perusteella muutin muutaman kysymyksen muotoa, jotta oppilaat ymmärtäisivät ne varmasti oikein. Tämä paransi mittarin luotettavuutta.
7.3 Tutkimuksen suorittaminen
Keräsin aineiston toukokuussa 2006 Helsinkiläisessä ala-asteen koulussa. Koulun rehtori suhtautui tutkimukseen hyvin myönteisesti. Koulun tietokoneluokassa oli 12 konetta, joihin kävin edeltä käsin laittamassa E-lomakkeen WWW-sivun osoitteen. Tämän jälkeen hain kaikki viidennen luokan oppilaat, joista 12 pääsi heti aloittamaan vastaamista. Muut odottivat luokan ulkopuolella. Ohjeistin oppilaat vastaamaan mahdollisimman totuudenmukaisesti ja painotin että vastauksista ei näy vastaajan nimeä missään vaiheessa. Neuvoa sai kysyä koska tahansa. Toistin saman kuudennen luokan oppilaiden kanssa.