Tässä tutkimuksessa pyritäänkin selvittämään ilmiötä syvällisemmin. Tarkemmin tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin maakaasuun liittyvää energiapolitiikkaa turvallisuuden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on liuskekaasukeskustelussa esiin tulevat merkitykset ja argumentit Euroopan unionin energiaturvallisuudesta suhteessa Venäjään. Keskusteluun liittyy voimakkaasti Venäjän merkitys Euroopan energiaturvallisuuden vaikuttajana. Tutkimuskysymykset
10 Turha toivoa, että liuskekaasu tulee ja pelastaa. (2013) 11 Traynor, Ian (2014)
12 Merkel says U.S. shale gas might help Europe diversify energy. Reuters. (2014) 13 EU warms to shale gas in the wake of Crimea crisis. (2014)
tulevat olemaan kutakuinkin seuraavat:
• Millaisena tekijänä liuskekaasu nähdään Euroopan unionin (energia)turvallisuudelle?
• Millainen rooli Venäjälle annetaan tässä keskustelussa?
• Miten venäläisen energian uhkakuvat näyttäytyvät keskustelussa?
• Miten liuskekaasubuumin jälkeen venäläinen energia määritellään (uudelleen) Euroopassa?
Tutkimuskysymyksiä tarkastelen Euroopan unionin komission ja Euroopan kaasuteollisuuden etujärjestö Eurogasin näkökulmista. Eurogas on Euroopan kaasuntuottajien – ja toimittajien, sekä jälleenmyyjien voittoa tavoittelematon etujärjestö, jossa on noin 50 jäsentä. Järjestön tarkoituksena on vahvistaa kaasun asemaa energialähteenä perustamalla keskusteluyhteyksiä eri teollisuuden edustajien, kansainvälisten kaasuntoimittajien ja relevanttien instituutioiden kanssa. Järjestö pyrkii edistämään yhdellä äänellä eurooppalaisen kaasuteollisuuden etuja Euroopan unioniin. Järjestö vaikuttaa myös Euroopan unionin kaasuun liittyvissä ulkosuhteisissa ja on jäsenenä Eu - Venäjä energiadialogissa.14 Eurogas pyrkii edistämään Euroopan unionin kaasuteollisuuden etuja, mutta sen jäsenet eivät ole pelkästään eurooppalaisia, vaan osa eurooppalaisilta jäsenyrityksistä, kuten esimerkiksi suomalainen Gasum on osittain venäläisessä omistuksessa. Tutkimuksessa täytyykin ottaa huomioon seikka, ettei kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset ole aina kansallisia vaan voivat olla monikansallisessa omistuksessa. Näin ollen myös Eurogasissa vaikuttaa jossain määrin myös venäläinen omistajuus eurooppalaisten energiayhtiöiden kautta. Eurogasin kautta myös venäläisillä energiayhtiöillä on jossain määrin lobbausmahdollisuus Euroopan unioniin energiapoliittisiin linjauksiin ja päätöksiin.
Euroopan unionin komissio on toimielin, joka edustaa 28 Euroopan unionin jäsenmaata, siten, että toimielimessä on yksi komissaari kustakin jäsenmaasta. Komissiolla on yksinoikeus tehdä lakialoitteita. Komissio vastaa myös yhteisten poliitikkojen täytäntöönpanosta ja valvoo perussopimuksen noudattamista. Komissaarit edustavat EU:n yhteistä linjaa, eivät jäsenmaitaan.
Euroopan unionin energiapolitiikka toteutetaan sekä Eu:n yhteisillä linjauksilla mutta myös bilateraalisilla suhteilla Eu:n ulkopuolisiin maihin. EU:n energiapoliittisena tavoitteena on turvata luotettavat energialähteet luotettavista lähteistä, turvata energian kilpailukykyinen hinta sekä viimeisenä jakaa informaatiota jäsenmaiden kesken siten, että jäsenmaat ovat kykeneviä puhumaan Eu:n yhdellä yhteisellä äänellä Eu:n ulkosuhteissa.15
14 Eurogas: http://www.eurogas.org
15 http://ec.europa.eu/energy/international/index_en.htm
Tarkastelemalla näiden kahden organisaation kannanottoja, puheita, päätöksiä pystyn hahmottamaan liuskekaasusta käytävää keskustelua sekä poliittiselta (komissio), että energia-alan etujärjestön (Eurogas), kaupallisesta näkökulmasta. Pyrin etsimään samankaltaisuuksia ja eroavuuksia kannoissa sekä sitä, miten nämä organisaatiot niitä perustelevat. Tutkimukseni kohdistuu Euroopan unionin energiaturvallisuuden tarkasteluun ja liuskekaasun vaikutuksesta siihen sekä Venäjälle annettuun rooliin tässä keskustelussa. Tarkastelen aineistoa liuskekaasun voimakkaan hyödyntämisen alkamisesta Yhdysvalloissa eli vuodesta 2007 lähtien vuoteen 2013.
Tutkimuksesta tekee mielenkiintoisen se, että venäläiselle energialle annetaan hyvinkin erilaisia arvoja, riippuen kuka asiaa tulkitsee. Venäläinen energia voidaan nähdä liiketoimintana, mutta toisaalta myös Venäjän ulkopolitiikan harjoittamisen välineenä. Energian ulkopoliittinen välinearvo asettaa venäläisen energian osittain ongelmalliseksi, mutta toisaalta, kaikki osapuolet eivät näe asiaa ongelmana vaan kyseessä on vahvasti tulkintakysymys. Pyrin hahmottamaan näitä turvallisuuteen liittyviä seikkoja sekä poliittiselta että kaupallisesta näkökulmasta. Miten liuskekaasun hyödyntämistä perustellaan venäläisen energian mahdollisilla uhkakuvilla, vai perustellaanko?
Pidetäänkö energiakauppaa vain liiketoimintana, jossa ei ole uhkakuvia? Hypoteettisena olettamuksena voisi pitää sitä, että poliittisissa kannanotoissa venäläinen energia nähdään politiikan välineenä, uhkana, kuin taas kaupallisessa, Eurogasin kannanotoissa venäläinen energia voisi hypoteettisen olettaman mukaan, näyttäytyä vain perinteisenä liiketoimintana. Toisaalta, Eurogas voi nähdä kaupallisena toimijana liuskekaasun myös energiaturvallisuutta edistävänä asiana, mutta tällöin tulisikin olettamus, ettei venäläinen energia ole pelkästään liiketoimintaa. Toisaalta, hypoteettisia olettamuksia on vaikea näin yksiselitteisesti muodostaa, koska politiikan tavoitteena on myös edistää talouskasvua, eikä etsiä pelkästään poliittista vallankäyttöä uhkaavia tekijöitä.
Toisaalta, tutkimuksessa täytyy myös huomioida vahva vastadiskurssi liuskekaasun tuotannolle joka liittyy ympäristökysymyksiin. Liuskekaasun tuotantoon liittyvät ympäristökysymykset on vahvasti esillä energiapoliittisessa keskustelussa Euroopassa ja ympäristökysymykset ja ympäristöuhkat ovat vahva vasta-argumentti liuskekaasun hyödyntämiselle Euroopan unionin alueella. Liuskekaasuun liittyy näin ollen kaksi vastakkaista uhkaa; uhka venäläisestä energiasta ja uhka ympäristökysymyksistä. Tässä tutkimuksessa tutkimuksen keskiössä on kuitenkin energiaturvallisuuden tuontivarmuuden näkökulma sekä mahdollinen venäläisen energian uhka ja siten ympäristötekijät jäävät taka-alalle.
Tutkimus kohdistuu erityisesti Euroopan unionin yhteiseen energiapolitiikkaan, eikä niinkään yksittäisten jäsenvaltioiden energiapolitiikkaan. Tutkimuskohteena on suuremmat linjaukset
Euroopan unionin tasolla, vaikkakin jäsenvaltiot harjoittavat energiapolitiikkaa itsenäisesti bilateraalisilla eli kahdenvälisillä suhteilla esimerkiksi juuri Venäjään. Liuskekaasun myötä Euroopan unioni on kuitenkin ottanut kantaa laajemmin liuskekaasun merkityksestä unionille ja erityisesti sen Venäjän kontekstissa.
Euroopan unionin komission ja kaasualan etujärjestöjen kantoja ei suoranaisesti ole tutkittu vertailemalla, vaikkakin tutkimuksia muuten liuskekaasusta on runsaasti. Tämä tutkimus positioituukin tutkimaan näitä poliittisia ja kaupallisia motiiveita liuskekaasun hyödyntämiseen Euroopan unionissa. Liuskekaasukeskustelu käsittää paljon Venäjään liittyviä merkityksiä. Venäjän merkitys Euroopan unionin energiamarkkinoilla ei voidakaan vähätellä, vaan sillä on suuri rooli Euroopan energiantoimittajana ja se herättää sekä positiivista, että negatiivista keskustelua. Venäjän rooli energiantoimittajan liittyy voimakkaasti turvallisuuden ja erityisesti energiaturvallisuuteen.
Euroopan unionin komissio onkin määritellyt unionia koskevan energiaturvallisuuden. Komission mukaan energiaturvallisuus on energiatuotteiden keskeytymätön fyysinen saatavuus markkinoilla järkevään hintaan ja kaikille kuluttajille. Komission määritelmässä otetaan myös huomioon ympäristökysymykset sekä kestävä kehitys.16 Euroopan energiaturvallisuuteen vaikuttaa juurikin voimakkaasti Venäjän asema luotettavana kaasuntoimittajana. Ukrainan kriisi heijastui tähän turvallisuuden tunteeseen, sekä Venäjän luotettavuuteen energiantoimittajana kaasun saatavuuden katkettua. Tässä tutkimuksessa käytetään tätä Euroopan unionin määrittelemää käsitettä energiaturvallisuudesta ja erityisesti niitä osioita, jotka liittyvät tutkimuskysymykseeni energiapolitiikan ulkosuhteista ja energian saatavuudesta unionin ulkopuolelta. Ympäristötekijät rajautuvat tutkimuksen ulkopuolelle ja keskiössä on energiaturvallisuus, jota tarkemmin katsotaan saatavuuden turvaamisen näkökulmasta Euroopan unionin energiaan liittyvissä ulkosuhteissa.