2.5 Aluekeräyspisteisiin liittyvät lisävarusteet
2.5.2 Ultraäänisensori
Jäteastioiden täyttymisasteen ajantasaiseen seuraamiseen on kehitetty langattomiin ultra-äänisensoreihin perustuva ONe Collect optimointi- ja hallintapalvelu, joka vähentää vajaiden jäteastioiden tyhjennyksiä (Saarinen 2013, 18). Laitteet ovat pieniä paristokäyttöisiä anturei-ta, jotka kiinnitetään astian kannen alapuolelle (ks. kuva 35). ONe Collect on kokonaispalve-lu, josta asiakas maksaa kuukausimaksua per seurattava astia. (Enevo 2012, 1.) Palvelu aut-taa optimoimaan jätteenkuljetusreitit, käytettävän keräyskaluston sekä astioiden tyhjennys-syklit. Tieto täyttymisasteesta siirtyy palvelun toimittajan servereiltä asiakkaan palvelimelle tai ajonohjausjärjestelmään. Tiedot saadaan näkymään suoraan karttapohjalla. (Saarinen 2013, 18.) Ohjelmisto hyödyntää tietohistoriaa niin, että se voi laskea ennusteen seuraavana päivänä täyttyvistä astioista. (Saarinen 2013, 18.) Palvelu on suunniteltu isoille (1-10 m3) astioille niin syvä- kuin pintakeräysastioille (Enevo).
Kuva 35. Ultraäänisensori (Enevo).
Sensoreita on testattu ensimmäisissä kenttäkohteissa Itä-Uudenmaan Jätehuollon alueella kesästä 2012 alkaen. Testaus tapahtui ekopisteen yhteydessä toimivissa kuivajätteen syvä-keräyssäiliöissä, joita oli 47 kappaletta. (Saarinen 2013, 18.) Tammikuussa 2014 on ilmoitet-tu, että testauksen aikana on pystytty vähentämään merkittävästi tyhjennysmääriä sekä saavuttamaan kustannussäästöjä. Säästöaste vaihteli 15–60 % kuukaudesta riippuen. Tes-tauksen jälkeen Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy on allekirjoittanut monivuotisen palveluso-pimuksen ja laajentanut sensoreiden käyttöä alueellaan. (Enevo 2014.) Palvelun avulla halu-taan ehkäistä myös ylitäyttyviä astioita ja näin roskaantumisongelmia (Saarinen 2013, 18).
Tämä tarkoittaa pienempiä siivouskuluja.
On todettu, että mikäli tyhjennysoptimointi yleistyy, jätteenkuljetusyritysten tulee miettiä uusia tapoja hinnoitella palvelunsa tyhjennyskertojen sijasta esimerkiksi volyymi- tai koko-naispalveluperusteisesti. Itä-Uudenmaan Jätehuollon alueella vähentyneet tyhjennysmäärät ovat jo johtaneet kilpailutusten ehtojen muokkaamiseen niin, että tyhjennysmäärät voivat vaihdella huomattavasti. (Saarinen 2013, 18.)
3 ETELÄ-KARJALAN ALUEKERÄYSPISTEET 3.1 Tutkimusalue
Tutkimusalueen kuntien pinta-alat ja asukasluvut on esitetty taulukossa 11. Taulukkoon on myös laskettu kuntien asukastiheydet, joista voidaan havaita, että Taipalsaari on tiheimmin ja Ruokolahti harvimmin asuttua (asukasta/maa-km2). Taulukosta on nähtävissä, että kun lasketaan sisävedet mukaan, Taipalsaaren sijasta Rautjärvi on tiheimmin asuttu alue.
Taulukko 11. Kuntien pinta-alat, asukasluvut sekä asukastiheydet (Maanmittauslaitos 2012, 4-7; Väestötieto-järjestelmä 2013).
Kuvissa 36 ja 37 on esitetty, miten väestö ja loma-asunnot ovat jakautuneet Etelä-Karjalan alueelle. Väestökuvasta erottuu erityisesti taajama-alueita ja loma-asuntokuvasta on havait-tavissa, että loma-asuntoja on ympäri Etelä-Karjalaa.
Kuva 36. Etelä-Karjalan väestön jakautuminen vuonna 2011 (Gerdt 2013b).
Kunta Maata Sisävesi Yhteensä Asukasluku
[km2] [km2] [km2] [asukasta] [asukasta/maa-km2] [asukasta/km2]
Parikkala 593 168 761 5 589 9,4 7,3
Rautjärvi 352 50 402 3 769 10,7 9,4
Ruokolahti 943 276 1 220 5 558 5,9 4,6
Savitaipale 540 151 691 3 756 7,0 5,4
Luumäki 750 110 860 5 014 6,7 5,8
Taipalsaari 345 417 762 4 833 14,0 6,3
Asukastiheys
Kuva 37. Etelä-Karjalan loma-asuntojen jakautuminen vuonna 2010 (Gerdt 2013a).
Taulukossa 12 on esitelty, miten aluekeräyspisteiden käyttäjät jakautuvat eri kunnissa vakituisiin ja loma-ajan asuntoihin vuonna 2012. Taulukosta voidaan havaita suurin osa käyttäjistä loma-asukkaiksi.
Taulukko 12. Kuntien aluekeräyspisteitä käyttävät asunnot vuonna 2012 (Pöllänen 2014c).
Taulukossa 13 on esitelty eri kuntien aluekeräyspisteiden käyttömaksut vuonna 2013.
Taulukon arvoja verrattaessa Jätelaitosyhdistys ry:n keräämiin tietoihin (ks. kappale 2.1.2) voidaan havaita maksujen olevan pienempiä kuin vuoden 2013 keskiarvokustannukset Suomessa. Luumäen ja Savitaipaleen vakituisten asuntojen maksut ovat hyvin lähellä alimpia ilmoitettuja käyttömaksuja Suomessa vuonna 2013.
Kunta
Ympärivuotinen vakituinen asunto
(vaki)
Ympärivuotinen yhden hengen vakituinen asunto
(vaki)
Vapaa-ajan asunto (loma)
Asuntoja yhteensä
Osuus (vaki)
Osuus (loma)
[kpl] [kpl] [kpl] [kpl] [%] [%]
Parikkala 228 169 1 645 2 042 19 81
Rautjärvi 438 227 1 066 1 731 38 62
Ruokolahti 403 209 3 471 4 083 15 85
Savitaipale 590 246 2 511 3 347 25 75
Luumäki 698 275 2 773 3 746 26 74
Taipalsaari 232 77 1 934 2 243 14 86
Taulukko 13. Aluekeräyspisteiden käyttömaksut vuonna 2013 (Pöllänen 2014d, luvut pyöristetty).
Taulukossa 14 on esitelty aluekeräyspisteiden määriä tutkimusalueen kunnissa sekä miten monta aluekeräyspistettä käyttävää asuntoa on yhtä aluekeräyspistettä kohden. Taulukosta voidaan havaita, että asuntojen määrä pistettä kohden vaihtelee merkittävästi. Erityisesti taulukosta pistää silmään Taipalsaari, jossa asuntoja on aluekeräyspisteitä kohden huomattavasti enemmän kuin muilla alueilla. Taulukosta voidaan myös havaita, että aluekeräyspisteitä on eniten Ruokolahdella. Aiemmista taulukoista on jo voitu havaita, että kunta on harvaan asuttu ja siellä on alueista eniten aluekeräyspisteitä käyttäviä talouksia.
Taulukko 14. Kuntien aluekeräyspisteiden määrä (Hämäläinen 2013a; Ilvonen 2012).
Huoneistokohtaisella ekomaksulla katetaan muun muassa hyöty- ja vaarallisten jätteiden keräyspalveluiden, tiedotuksen ja jäteneuvonnan kustannuksia (EKJH 2012c). Maksulla yllä-pidetään myös miehitettyjä jäteasemia. Laskutus tapahtuu kaikilta vakituisilta asunnoilta ja loma-asunnoilta kerran vuodessa. (EKJH 2012e.) EKJH:lta saadun ekomaksun maksaneiden asuntojen lukumäärän perusteella on voitu laskea, kuinka suuri osuus ekomaksua maksavis-ta asunnoismaksavis-ta kuuluu aluekeräyspisteiden käyttäjiin. Tuloksia on esitetty maksavis-taulukossa 15.
Taulukosta voidaan havaita, että loma-asunnoista 81-92 %, pois lukien Taipalsaari ja vakituisista asunnoista 13-41 % käyttää aluekeräyspisteitä.
Kunta Ympärivuotinen [€/a/asunto, sis. alv] [€/a/asunto, sis. alv] [€/a/asunto, sis. alv]
Parikkala, Rautjärvi ja Ruokolahti 98 70 49
Savitaipale ja Luumäki 62 43 39
Taipalsaari 74 52 46
Taulukko 15. Osuus ekomaksua maksavista asunnoista, jotka kuuluvat aluekeräyspisteiden käyttäjiin (Ilvonen 2012).
Taulukossa 16 on esitetty kuntien aluekeräyspisteiden laskennalliset jätemäärät.
Jätemäärien laskentaan on käytetty kuntien aluekeräyspisteiden astioiden lukumäärää, kokoa ja tyhjennystiheyttä (ks. liite I). EKJH:lla ei ole tilastoa kuivajäteastioiden täyttöastees-ta ja jätemäärästä. Tutkimuksessa on näin ollen käytetty jätemäärien arviointiin kuivajätteel-le pintakeräysastiassa annettua arvoa 50 kg/astia-m3 (Virtanen 2013). Taulukosta voidaan havaita Ruokolahdelta muodostuvan laskennallisesti eniten jätettä ja Taipalsaarelta vähiten.
Taulukko 16. Kuntien aluekeräyspisteiden laskennalliset jätemäärät (Hämäläinen 2013a; Virtanen 2013).
a = Sisältää jäteasemien kuivajätteet.
Taulukkoon 17 on koottu esimerkkejä siitä, miten Etelä-Karjalan aluekeräyspisteet eroavat toisistaan. Taulukossa on esitetty osuuksia, miten suurella osuudella asiat täyttyvät kuntien aluekeräyspisteillä. Taulukkoa lukiessa tulee huomioida, että kaikkien alueiden osuuksissa ei ole huomioitu miehitettyjä jäteasemia, eli ne on sisällytetty ainostaan Savitaipaleen ja Taipalsaaren arvoihin. Taulukosta on havaittavissa, että
- Rautjärvellä on monilla aluekeräyspisteillä myös ekopiste.
- kesäaluekeräyspisteitä on erityisesti Ruokolahdella.
- jäteastioiden tyhjennystiheys vaihtelee vuoden aikana erityisesti Savitaipaleella, Taipalsaarella ja Ruokolahdella. Tyhjennystiheyksien vaihtelullahan voidaan saavuttaa kustannussäästöjä, kun talviaikaan pisteitä tyhjennetään harvemmin kuin kesäaikaan, jolloin loma-asukkaat lisäävät jätemäärää.
- Parikkalan tyhjennystiheys vaihtelee vain 27 % pisteistä, vaikka aluekeräyspisteiden käyttäjistä 81 % on loma-asukkaita, mutta samaan aikaan siellä on käytössä vähiten tiheämpää tyhjennystiheyttä (2 krt/vko).
- Taipalsaarella ei ole yhtään aluekeräyspistettä, jossa jäteauton keräysmatka pisteelle olisi laskennallisesti yli 500 km/a.
- alueilla on käytössä erityisesti pikakontteja, mutta myös 600-690 l astioita löytyy PARARU-alueelta.
- ongelmapisteitä on erityisesti Rautjärvellä ja kameravalvontaa on käytetty ongelmien ehkäisemiseksi Ruokolahdella sekä Savitaipaleella.
Taulukko 17. Etelä-Karjalan aluekeräyspisteiden eroavaisuuksia.
3.1.1 Parikkala
Kuvassa 38 on esitetty Parikkalan ekopisteet ja kuivajätteen aluekeräyspisteet vuonna 2012.
Tarkempia tietoja pisteistä on nähtävissä liitteestä I sekä taulukosta 18.
Kuva 38. Parikkalan ekopisteet ja kuivajätteiden aluekeräyspisteet vuonna 2012 (Ilvonen 2012).
Ekopiste Kesäpiste Tyhjennystiheys vaihtelee
Tyhjennys 2 krt/vko
Keräysmatka
> 500 km/a
600-690 l astioita
Ongelma-piste Kamera
[%] [%] [%] [%] [%] [%] [%] [%]
Parikkala 27 0 27 8 15 31 4 0
Rautjärvi 64 0 45 36 27 27 27 0
Ruokolahti 24 16 96 22 20 13 7 2
Savitaipale 19 0 100 44 11 0 4 4
Luumäki 9 3 66 40 6 0 3 0
Taipalsaari 20 0 100 20 0 0 0 0
Taulukko 18. Tietoja Parikkalan aluekeräyspisteistä vuodelta 2013 (Hämäläinen 2013a; Ilvonen 2012).
Taulukosta 18 on nähtävissä, että laskennallinen jätemäärä vaihtelee pisteillä välillä 0,5-12,5
%. Suurimpien osuuksien (≥8,8 %) pisteissä on myös ekopiste. Kesäpisteitä alueella ei ole yhtään. Tyhjennystiheys vaihtelee vuoden aikana 27 % pisteistä. Tiheämpää tyhjennystiheyttä (tyhjennys 2 kertaa viikossa) on vain kahdella pisteellä. Neljän pisteen kohdalta tulee laskennallisesti keräysmatkaa yli 500 km/a. Astiakoot vaihtelevat alueella välillä 600 l - 8 m3 (Hämäläinen 2013a). Yksi aluekeräyspisteistä on ilmoitettu ongelmapisteeksi.
Aluekeräyspisteiden astiat ovat Parikkalan alueella pääosin (62 %) taivasalla ja katos löytyy 38 % pisteistä. Kuvassa 39 on nähtävissä esimerkkejä alueen keräyspisteistä. Kuvaa katsoes-sa tulee kuitenkin huomioida, että ekopisteitä on uudistettu kuvan ottamisen jälkeen (ks.
kappale 3.2).
Osuus
jätteistä Keräysmatka 600-690 l
[%] > 500 km/a [kpl]
1 TARNALAN KOULUTALO AKP 0,7 3
2 KIRKONKYLÄ, UUKUNIEMI AKP 7,9 X X X
Kuva 39. Esimerkkejä Parikkalan aluekeräyspisteistä (EKJH 2012a).
3.1.2 Rautjärvi
Kuvassa 40 on esitetty Rautjärven ekopisteet ja kuivajätteen aluekeräyspisteet vuonna 2012.
Tarkempia tietoja pisteistä on nähtävissä liitteestä I sekä taulukosta 19.
Kuva 40. Rautjärven ekopisteet ja kuivajätteiden aluekeräyspisteet vuonna 2012 (Ilvonen 2012).
Taulukko 19. Tietoja Rautjärven aluekeräyspisteistä vuodelta 2013 (Hämäläinen 2013a; Ilvonen 2012).
Taulukosta 19 on nähtävissä, että laskennallinen jätemäärä vaihtelee pisteillä välillä 0,9-22,2
%. Suurimpien osuuksien (≥10,9 %) pisteissä on myös ekopiste. Kesäpisteitä alueella ei ole yhtään. Tyhjennystiheys vaihtelee vuoden aikana 45 % pisteistä. Samoilla pisteillä on tyhjennystä kaksi kertaa viikossa. Kolmen pisteen kohdalta tulee laskennallisesti keräysmatkaa yli 500 km/a. Astiakoot vaihtelevat alueella välillä 600 l - 8 m3 (Hämäläinen 2013a).
Alueella on ilmoitettu olevan kolme ongelmapistettä. Kyseiset taajama-alueen pisteet ovat ongelmallisia, sillä niillä on havaittu väärinkäytöksistä johtuvaa roskaantumista sekä ilkival-taa. (Ilvonen 2012.) On myös todettu, että vuonna 2010 merkittävä osa Simpeleen (37 %) ja Asemanseudun (71 %) taajama-alueen kiinteistöistä on aluekeräyspisteiden käyttäjiä. EKJH on esittänyt kyseisten taajama-alueiden kiinteistöjen velvoittamista kuulumaan kiinteistö-kohtaisen jätteenkuljetuksen piiriin. Piste A11 on ollut tarkoitus poistaa kokonaan käytöstä.
(EKJH 2010, 1-3.) Toimivaksi tavaksi ei siis ole nähty aluekeräyspisteiden sijoittamista keskel-le taajama-aluetta (Pöllänen et al. 2012).
Kuvassa 41 on nähtävissä esimerkkejä alueen keräyspisteistä. Kuvaa katsoessa tulee kuiten-kin huomioida, että ekopisteitä on uudistettu kuvan ottamisen jälkeen (ks. kappale 3.2).
Kuva 41. Esimerkkejä Rautjärven aluekeräyspisteistä (EKJH 2012a).
Osuus
13 TEKNINEN VARIKKO AKP 9,5 X
A14 PITKÄJÄRVI AKP 10,9 X X
3.1.3 Ruokolahti
Kuvassa 42 on esitetty Ruokolahden ekopisteet ja kuivajätteen aluekeräyspisteet vuonna 2012. Tarkempia tietoja pisteistä on nähtävissä liitteestä I.
Kuva 42. Ruokolahden ekopisteet ja kuivajätteiden aluekeräyspisteet vuonna 2012 (Ilvonen 2012).
Tarkempia tietoja pisteistä on nähtävissä myös taulukosta 20, josta on havaittavissa, että laskennallinen jätemäärä vaihtelee pisteillä välillä 0,1-8,1 %. Pienimmät osuudet ovat kesäpisteillä, joita alueella on kaiken kaikkiaan seitsemän kappaletta. Suurimpien osuuksien (≥7,3 %) pisteissä on myös ekopiste. Tyhjennystiheys vaihtelee vuoden aikana 96 % pisteistä.
Osassa aluekeräyspisteitä on tyhjennystä kaksi kertaa viikossa. Alueella on useampia pisteitä, joihin laskennallinen keräysmatka on yli 500 km/a. Astiakoot vaihtelevat alueella välillä 600 l - 8 m3 (Hämäläinen 2013a). Alueella on ilmoitettu olevan kolme ongelmapistettä ja yhdellä näistä on kameravalvonta. Kamerasta on ollut pisteellä iso apu. (Ilvonen 2012.)
Taulukko 20. Tietoja Ruokolahden aluekeräyspisteistä vuodelta 2013 (Hämäläinen 2013a; Ilvonen 2012).
Kuvassa 43 on nähtävissä esimerkkejä alueen keräyspisteistä. Kuvaa katsoessa tulee kuiten-kin huomioida, että ekopisteitä on uudistettu kuvan ottamisen jälkeen (ks. kappale 3.2).
Kuva 43. Esimerkkejä Ruokolahden aluekeräyspisteistä (EKJH 2012a).
Osuus
A22 SAVILAHTI, ÄITSAAREN KIINTEISTÖ AKP 1,4 X X
A23 SAVILAHTI AKP 3,4 X
A39 VALKINHOVI AKP 0,6 X X
A40 TALKKUNA AKP 1,0 X
3.1.4 Savitaipale
Kuvassa 44 on esitetty Savitaipaleen ekopisteet ja kuivajätteen aluekeräyspisteet vuonna 2012. Tarkempia tietoja pisteistä on nähtävissä liitteestä I ja taulukosta 21.
Kuva 44. Savitaipaleen ekopisteet ja kuivajätteiden aluekeräyspisteet vuonna 2012 (Ilvonen 2012).
Taulukko 21. Tietoja Savitaipaleen aluekeräyspisteistä vuodelta 2013 (Hämäläinen 2013a; Ilvonen 2012).
Kuivajäte/ Ekopiste Osuus
jätteistä Keräysmatka 600-690 l
Nro/ kirjain kartalla [%] > 500 km/a [kpl]
1 PEIJONSUON JÄTEASEMA 8,6 X X X
Taulukosta 21 on nähtävissä, että laskennallinen jätemäärä vaihtelee pisteillä välillä 0,9-11,2
%. Ekopiste on viidellä pisteellä. Alueella ei ole kesäpisteitä. Tyhjennystiheys vaihtelee vuoden aikana kaikilla pisteillä. Osassa aluekeräyspisteitä on tyhjennystä kaksi kertaa viikossa. Alueella on kolme pistettä, joihin laskennallinen keräysmatka on yli 500 km/a.
Alueella ei käytetä pienempiä jäteastioita (600-690 l), vaan astiakoot vaihtelevat välillä 4-8 m3 (Hämäläinen 2013a). Alueella on ilmoitettu olevan yksi ongelmapiste ja samalla pisteellä on myös kameravalvonta. Kamerasta seurannut muutos pisteellä ei ole ollut niin merkittävä kuin Ruokolahdella. (Ilvonen 2012.)
Kuvassa 45 on nähtävissä esimerkkejä alueen keräyspisteistä. Kuvassa on jo nähtävissä eko-pisteen uusia astioita. Ekopisteverkoston uusimisen yhteydessä on poistettu käytöstä Savi-taipaleen vanhoja keräyskoppeja (SaviSavi-taipaleen tekninen ltk. 2011, 27 §; Ilvonen 2012).
Kuva 45. Esimerkkejä Savitaipaleen aluekeräyspisteistä (EKJH 2012a).
3.1.5 Luumäki
Luumäellä on kartalle määritettyjen haja-asutus- ja taajama-alueiden pohjalta järjestetty kuivajätteen keräys haja-asutusalueelta aluekeräyspisteiltä ja taajama-alueelta kiinteistöiltä (Pöllänen et al. 2012). Kuvassa 46 on esitetty Luumäen ekopisteet ja kuivajätteen alueke-räyspisteet vuonna 2012. Tarkempia tietoja pisteistä on nähtävissä liitteestä I ja taulukosta 22.
Kuva 46. Luumäen ekopisteet ja kuivajätteiden aluekeräyspisteet vuonna 2012 (Ilvonen 2012).
Taulukko 22. Tietoja Luumäen aluekeräyspisteistä vuodelta 2013 (Hämäläinen 2013a; Ilvonen 2012).
Osuus
36 TAAVETIN JÄTEVEDENPUHD. AKP 5,7 X
37 LAKKALANTIE AKP 1,5 X X
Taulukosta 22 on nähtävissä, että laskennallinen jätemäärä vaihtelee pisteillä välillä 0,6-7,7
%. Alueen pisteistä kolmella on ekopiste ja alueella on yksi kesäpiste. Tyhjennystiheys vaihtelee vuoden aikana 66 % pisteistä. Osassa aluekeräyspisteitä on tyhjennystä kaksi kertaa viikossa. Alueella on vain yksi piste, johon laskennallinen keräysmatka on yli 500 km/a. Alueella ei käytetä pienempiä jäteastioita (600-690 l), vaan astiakoot vaihtelevat välil-lä 4-8 m3 (Hämäläinen 2013a). Alueella on ilmoitettu olevan yksi ongelmapiste. Kuvassa 47 on nähtävissä esimerkkejä alueen keräyspisteistä.
Kuva 47. Esimerkkejä Luumäen aluekeräyspisteistä (EKJH 2012a).
3.1.6 Taipalsaari
Kuvassa 48 on esitetty Taipalsaaren ekopisteet ja kuivajätteen aluekeräyspisteet vuonna 2012. Tarkempia tietoja pisteistä on nähtävissä liitteestä I ja taulukosta 23.
Kuva 48. Taipalsaaren ekopisteet ja kuivajätteiden aluekeräyspisteet vuonna 2012 (Ilvonen 2012).
Taulukko 23. Tietoja Taipalsaaren aluekeräyspisteistä vuodelta 2013 (Hämäläinen 2013a; Ilvonen 2012).
Aluekeräyspiste Osuus
jätteistä Keräysmatka 600-690 l
[%] > 500 km/a [kpl]
1 KALASATAMA AKP 3,6 X
2 SORAMONTTU AKP 7,1 X
3 LOSSIRANTA AKP 3,6 X 4 MERENLAHTI AKP 14,1 ASTIA X
J TEKNINEN VARIKKO 71,7 X ASTIAT
(tyhj. pe)
-/X
(tyhj. ma & to) X
Kamera Ekopiste Kesäastia
Tyhjennys-tiheys vaihtelee
Tyhjennys 2 krt/vko
Ongelma-piste Nro/
kirjain kartalla
Taulukosta 23 on nähtävissä, että laskennallinen jätemäärä vaihtelee pisteillä välillä 3,6-71,7
%. Teknisen varikon osuus on nähtävissä merkittäväksi. Ainoastaan teknisellä varikolla otetaan vastaan hyötyjätteitä ja Taipalsaaren alueella ei ole kesäpisteitä. Tyhjennystiheys vaihtelee vuoden aikana 100 % pisteistä. Ainoastaan teknisellä varikolla on tyhjennystä kaksi kertaa viikossa. Keräysmatkat ovat alueella alle 500 km/a ja alueella ei käytetä pienempiä jäteastioita (600-690 l), vaan astiakoot vaihtelevat välillä 6-8 m3 (Hämäläinen 2013a). Alueel-la ei ole ilmoitettu olevan ongelmapisteitä tai kameravalvontaa.
3.2 Ekopiste- ja aluekeräyspisteverkoston uusiminen
Vuonna 2011 EKJH:n hallitus on päättänyt aloittaa ekopisteverkoston uusimisen PARARU- ja SALUUTA-alueilla (Luumäen tekninen ltk. 2011, 89 §). Vanhat ekopisteet ovat olleet väärin-käytöksille alttiita ja näin aiheuttaneet suhteettoman paljon käsitöitä ja ylimääräisiä kustan-nuksia (Savitaipaleen tekninen ltk. 2011, 27 §). Hyötyjätteiden keräyksessä on siirrytty pin-takeräysastioista pääasiassa syväkeräysastioihin ja periaatteena on ollut 1 ekopiste/ 1000 asukasta (Luumäen tekninen ltk. 2011, 89 §). Suhteella on haluttu osoittaa pienemmille kunnille vähimmäisraja, että laatu ei heikkene. Kyseinen suhde on ollut toteutusvaiheessa ohjeellinen, esimerkiksi Lappeenrannassa ekopisteitä ei ole osuuden mukaan, mutta pisteillä on sitten useampia astioita. Osassa kuntia ekopisteitä on lisätty, kuten Taipalsaarella. (Suo-malainen 2013.) Uudistuksen yhteydessä on samalla tarkasteltu ekopisteiden paikkoja, min-kä seurauksena niitä on lopetettu semin-kä siirretty soveltuvimpiin paikkoihin (Luumäen tekni-nen ltk. 2011, 89 §).
Ekopisteiden astioiden tyhjennykset kuuluvat eri kilpailutukseen kuin aluekeräyspisteiden kuivajätetyhjennykset. Aluekeräyspisteiden uudistamiseen liittyen on noussut esille, että
- tyhjennysten optimointi on haastavaa esimerkiksi kesämökkien alku- ja loppusiivouk-sien, juhannuksen ja joulun vuoksi, sillä kyseisinä aikoina tulee poikkeuksellisen pal-jon jätettä aluekeräyspisteille.
- kaksi kertaa viikossa tapahtuva astiatyhjennys olisi hyvä tapahtua perjantain lisäksi maanantaina eikä keskiviikkona.
- pisteiden paikkoja kannattaa verrata siihen, missä ihmiset liikkuvat ja asuvat sekä tu-lee pitää mielessä kattavuus, miten kaukana pisteet saavat sijaita.
- uusien omakotitaloalueiden ei kuuluisi käyttää aluekeräyspisteitä.
- Luumäki on alueista poikkeuksellinen, sillä siellä on haja-asutusalueella aluekeräys-pisteet ja taajama-alueella kiinteistökeräys.
- joka alueella voi olla omat käytännöt aluekeräyksen suhteen, että kuntien toiveet tu-lee selvittää. Toiveena kuitenkin on yhtenäistää käytäntöjä. (Suomalainen et al.
2013.)
EKJH on alkanut vuonna 2014 kerätä kunnilta palautetta ”Etelä-Karjalan jätehuollon palvelu-taso vuoteen 2016” -luonnoksesta. Luonnoksessa kiinteistökeräys järjestetään perusnouto-alueella. (Pöllänen et al. 2014.) Perusnoutoalueella tarkoitetaan teitä, joilla jätteiden keräys- ja kuljetusolosuhteet ovat tavanomaiset: taajamien kadut ja tiet, päätiet, Tiehallinnon ylläpi-tämät yleiset tiet sekä kunnan päätylläpi-tämät hyväkuntoiset yksityistiet rajauksin. Yksityisteiden valinnassa huomioidaan tien kunto, asukkaiden määrä ajokilometriä kohden sekä kääntö-paikka tai läpiajettavuus. (Jätekukko Oy_b.) Perusnoutoalueen ulkopuolella ei lähtökohtai-sesti järjestetä kiinteistökeräystä, vaan käytössä on aluekeräyspisteet (Pöllänen et al. 2014).
3.3 Toteutetut kilpailutukset
EKJH on vastannut toukokuusta 2013 alkaen koko Etelä-Karjalan alueen asukkaiden kuiva- ja biojätteenkuljetuksista, niihin liittyvästä asiakaspalvelusta, laskutuksesta sekä neuvonnasta (EKJH 2012d). Tämä tarkoittaa, että EKJH vastaa myös aluekeräyspisteiden kuljetusten kil-pailutuksesta. EKJH siis kilpailuttaa tutkimuksessa mukana olevien alueiden (PARARU & SA-LUUTA) asukkaiden kuiva- ja biojätekuljetukset. Aluekeräyspisteiden tyhjennykset kilpailute-taan samaan aikaan kiinteistökeräysten kanssa eli astioiden tyhjennyksistä vastaavat samat jäteautot. (Pöllänen et al. 2012.)
Taulukkoon 24 on koottu esimerkkejä EKJH:n vuosina 2008, 2009 ja 2012 kilpailuttamien asukkaiden kuiva- ja biojätekuljetusten urakkaohjelmissa esitetyistä asioista. Taulukosta voidaan havaita, että ympäristönäkökohtien kannalta merkittävin muutos on tapahtunut, kun Euro-luokan raja on muutettu luokasta II luokkaan IV. Kerätty kuiva- ja biojäte on pyy-detty toimittamaan kaikissa kilpailutuksissa Kukkuroinmäen jäteasemalle Lappeenrantaan (Hulkonmäentie 130) (EKJH 2008; EKJH 2009; EKJH 2012f).
Taulukko 24. Esimerkkejä Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n esittämistä asioista urakkaohjelmissa vuosina 2008, 2009 ja 2012.
Tilaaja hyväksyy urakoitsijan käyttämät kuiva- ja biojätesäkit X X X KULJETUSTEN OHJAUSJÄRJESTELMÄ
Urakoitsija hankkii ajoneuvoon laitteet ja ohjelmistot liittyen
kuljetus-ten ohjausjärjestelmään X X X
Tilaaja järjestää keskitetyn koulutuksen kuljetusten
ohjausjärjestel-mästä X X X
Urakoitsija suorittaa jäteastioiden hienopaikannuksen X X X
AJONEUVOKALUSTO
Urakoitsijalta edellytetään enemmän kuin yhden auton kapasiteettia - X X
Kaluston tulee täyttää vähintään Euro … päästönormit II II IV
Polttoaineen tulee täyttää viranomaisvaatimukset X X X
VARIKKOPALVELUT
Urakoitsijan tulee esittää, missä sijaitsevat varikkopalvelut ja mistä
autot lähtevät urakka-alueelle jne. X X X
Vara-auton tulee olla käytössä kahdessa tunnissa - - X
LAADUNVALVONTA
Mikäli urakoitsijalla on käytössä ympäristö- ja/tai laatujärjestelmä, se
tulee liittää tarjoukseen X X X
Tilaaja voi suorittaa etukäteen ilmoittamatta sopimuskatselmuksia X X X
Tilaaja pitää yllä palauterekisteriä X X X
Puutteiden lukumäärästä riippuen urakoitsija voi saada enintään 4 %
bonuksen tai enintään 15 % maksun vähennyksen X X X
TOIMINTAVAKUUS
Urakoitsija antaa vakuudeksi … kuukauden urakkasummaa vastaavan
takauksen 2 2 4
HENKILÖKUNTA
Henkilökunnalla on oltava riittävä koulutus ja tieto X X X
Henkilökunnan tulee osallistua tilaajan järjestämään
aliurakoitsijakou-lutukseen X X X
Urakoitsija osallistuu aktiivisesti tilaajan järjestämiin kehittämis- ym.
palavereihin X X X
Autonkuljettajalla tulee olla siisti ja yhdenmukainen työasu X X X
Lähde EKJH vuosina 2008, 2009 ja 2012. Taulukkoon on merkitty vihreällä voittanut tarjous. Taulukosta on nähtävissä, että Imatran tarjouksista suurin osa (60 %) on annettu vaihtoehdolle 2 eli keräyksen ja kuljetuksen toteuttamiselle kaksilokeroautolla. Taulukosta on myös havaitta-vissa, että Etelä-Karjalan aluetta ja jopa yhtä alueen kaupungeista on jaettu osiin, jotta pie-nemmätkin yritykset voivat helpommin osallistua kilpailutuksiin.
Taulukko 25. EKJH:n kuiva- ja biojätteen keräys- ja kuljetuskilpailutukset vuosina 2008, 2009 ja 2012.
PARARU
Hankintamenettely Avoin menettely Avoin menettely Avoin menettely
Valintaperuste Alin hinta b Alin hinta b Alin hinta b
Urakka-aika 1.1.2009–30.9.2013 + 2 vuoden optiojakso
TARJOUKSET Vaihtoehto Vaihtoehto Vaihtoehto
HFT Network Oy
Reijola Oy
Tarjouksia yhteensä
[kpl] 6 10 7 8
Lähde EKJH 2008 EKJH 2009 EKJH 2012f
a = Sisältynyt myös Lemi (EKJH 2009).
b = Urakoitsijaksi on valittu alimman hinnan antanut tarjoaja, perustuen 1. vuoden vuosikustannuksiin, joiden laskentaan on käytetty tarjoajan yksikköhintoja ja tilaajan astiatyhjennysten lukumääriä (EKJH 2008).
c = Edellytettiin, että annettiin myös vaihtoehdon 1 mukainen tarjous (EKJH 2008; EKJH 2009).
Tutkimuksessa on poimittu esimerkkejä kuljetusyritysten antamista tiedoista tarjousten yh-teydessä:
- Toiminta-/johtamisjärjestelmä täyttää seuraavien standardien vaatimukset: Laa-dunhallintastandardi ISO 9001:2008, ympäristöstandardi ISO 14001:2004, työterve-ys- ja turvallisuusstandardi OHSAS 18001:2007 (EKJH 2012f).
- Kuljetusyritys raportoi tilaajalle EMISTRAn raportointipohjilla (EKJH 2012f). EMIST-RA-järjestelmä on kuljetusalan energia- ja ympäristöasioiden seurantajärjestelmä (Klaus 2009, 10). Järjestelmä tuottaa raportoitujen tietojen pohjalta kulutus- ja pääs-tötiedot kuukausi- ja vuositasolla. Järjestelmästä on saatavissa myös kuljetusalan keskiarvotietoja. (Leinonen 2009, 3-4.)
- Jäteautoissa on käytössä Ecomond Oy:n TCS (engl. Transport Control System) -ajonohjausjärjestelmä (EKJH 2009).
- Kuljettajat ovat käyneet taloudellisen ajotavan koulutuksen (EKJH 2009).
- Kuljetusyritys toteuttaa asiakastyytyväisyyskyselyjä (EKJH 2012f).
- Kuljetusyrityksen tavoitteena on nolla työtapaturmaa (EKJH 2012f).
- Henkilöstölle tarjotaan hierontaa 12 kertaa/a (EKJH 2012f).
- Kuljetusyrityksellä on matalalattia-autoja (työergonomia ja -turvallisuus) (EKJH 2012f).
- Kaikista jäteautoista löytyy peruutuskamerat (EKJH 2012f).
- Hydrauliikassa käytetään lähes 100 % biohajoavia öljyjä (EKJH 2012f).
- Kuljetusyrityksellä on ympäristö-, terveys- ja työturvallisuusohjelma, joka sisältää muun muassa energia- ja ympäristötavoitteita, joilla ohjataan ja kehitetään yrityk-sen toimintaa (EKJH 2009).
- Kuljetusyritys on kiinnostunut palkkaamaan tarjouskilpailun menettäneiden yhtiöi-den kuljettajia, jotta urakoitsijan vaihdos olisi mahdollisimman kivuton (EKJH 2009).
- Uudet työntekijät perehdytetään työhönsä (EKJH 2009).
- Kuljetusyritys on suositellut pikakonttien korvaamista työturvallisuuden kannalta turvallisemmilla keräysvälineillä (EKJH 2009).
- Jäteautot täyttävät Euro III -päästönormit (vaatimuksena EURO II) (EKJH 2008).
- Jäteautot täyttävät Euro V -päästönormit (vaatimuksena EURO IV) (EKJH 2012f).
4 ETELÄ-KARJALAN ALUEKERÄYSPISTEIDEN KUIVAJÄTEHUOLLON HIILIJALANJÄLKI
Hiilijalanjälkeä voi kuvata elinkaariarviointina (LCA, engl. Life Cycle Assessment), jossa keski-tytään ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen ja näin ilmastomuutospotentiaalin selvittämi-seen. Kyseessä on yksi ympäristövaikutusten indikaattori. Kasvihuonekaasuja ovat esimer-kiksi vesihöyry (H2O), hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) sekä otsoni (O3).
Osa kaasuista vaikuttaa myös kasvihuonekaasuilmiöön epäsuorasti kuten häkä eli hiili-monoksidi (CO), typen oksidit (NOx) ja VOC-yhdisteet (engl. Volatile Organic Compound) eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet, jotka sopivissa olosuhteissa muodostavat muun muassa ot-sonia. (Suomen ympäristökeskus 2009.)
Hiilijalanjälkitutkimuksia tehdään paljon ja käytetyt laskentatavat vaihtelevat. Eroja on muun muassa siinä, otetaanko mukaan kaikki kasvihuonekaasupäästöt vai ainoastaan CO2, miten huomioidaan vältetyt päästöt, huomioidaanko CO2-päästöt bioperäisestä tuotteesta jne. Vuonna 2013 on julkaistu tekninen spesifikaatio koskien tuotteiden hiilijalanjäljen las-kemista (ISO/TS 14067: 2013). Tavoitteena oli kansainvälinen standardi, mutta sen lopulli-nen versio ei saanut laadintaan osallistuneilta mailta tarpeeksi tukea hyväksyntään (PEF World Forum 2013). Yhteistä standardisoitua hiilijalanjäljen laskentatapaa ei siis ole vielä tutkimuksen tekohetkellä käytössä.
Oman vaikutuksensa tuloksiin antaa taserajat eli, mitkä päästöt otetaan huomioon tutki-muksessa. Asiaa on havainnollistettu katkoviivalla kuvassa 49, jossa on esitelty tutkimukses-sa käytetty jätehuollon hiilijalanjäljen laskennan rajaus. Tutkimuksestutkimukses-sa elinkaaritarkastelu aloitetaan jätteen syntyhetkestä eli siitä, kun tuote heitetään pois. Tutkimuksessa ei ole kui-tenkaan huomioitu asukkaiden jätepussin viennistä aluekeräyspisteelle aiheutuvaa kuljetus-ta, sillä on oletettu, että jätteet tuodaan aluekeräyspisteelle ohikulkumatkalla. Tarkastelua jatketaan loppusijoitukseen tai hyödyntämiseen materiaalina tai energiana. Tarkastelussa huomioidaan muodostuvien suorien ja epäsuorien päästöjen lisäksi myös vältetyt päästöt eli hyvitykset.
Kuva 49. Jätehuollon hiilijalanjäljen rajaus (Perustuen BSI 2011b, 9).
Hiilijalanjälki voidaan ilmoittaa hiilidioksidiekvivalentteina (kg CO2-ekv.) eli kasvihuonekaa-supäästöt muunnetaan yhteismitallisiksi ja näin ilmastovaikutuksiltaan yhteiseen yksikköön.
Tähän voidaan käyttää 100 vuoden GWP-kertoimia (engl. Global Warming Potential, globaali lämpenemiskerroin). (BSI 2011a, 10.) Näillä karakterisointikertoimilla ilmaistaan eri
Tähän voidaan käyttää 100 vuoden GWP-kertoimia (engl. Global Warming Potential, globaali lämpenemiskerroin). (BSI 2011a, 10.) Näillä karakterisointikertoimilla ilmaistaan eri