Työvoima ja yhteistyötoiminta

Jo tutkimuksen alussa tuli esille, että tapahtumien työvoima on vapaaehtoispohjalla.

Kokeneet tapahtumanjärjestäjät ovat tärkeitä ja koko henkilöstön vaihtaminen on aina riski (Kauhanen 2002, s.39). Science fiction-tapahtuma Finnconin tapahtumanjärjestäjät ovatkin kouluttaneet japanilaisen populaarikulttuurin harrastajatapahtumien järjestäjiä vähitellen (Hirsjärvi 2009, s.240), jotka taas ovat kouluttaneet lisää järjestäjiä. Tämä kokemus on tärkeää, sillä tapahtumien järjestämisestä tulee siten ikään kuin rutiini, joka toistuu samana kerrasta toiseen. Desu-tapahtumat pyrkivät myös koko ajan uudistumaan, ja tässä tärkeitä ovat yhteistyökumppanit, mutta myös uudet järjestäjät uusine visioineen (ks. Kauhanen 2002).

Järjestäjäorganisaation huipulla on Kehittyvien conien Suomi ry. ”Kcs on ikäänku se yhdistys, mikä - - voi tehä - - sopimuksia” (Tvh) ”- - se toimii sellasena oikeushenkilönä - -” (Svh). Yhdistys siis toimii tapahtumien asettajana, eli päättää tapahtumien suunnittelun käynnistämisestä ja huolehtii edellytyksistä rahoitukselle ja yhteistyökumppaneille (Kauhanen 2002, s.31, 32). Asettajasta seuraavana organisaation järjestyksessä on johtoryhmä, joka tässä tapauksessa olisi KcS ry:n hallitus. Ero asettajan ja johtoryhmän välillä on kuitenkin niin vähäinen, että tässä tapauksessa johtoryhmää voitaneen pitää asettajana. Johtoryhmän alla työskentelee projektipäällikkö, joka Desu-tapahtumien kyseessä ollessa on tapahtumien pääjärjestäjä.

Pääjärjestäjällä on puolestaan omat työntekijänsä eli jokaisen osa-alueen vastaavat,

jotka tekevät omat tehtävänsä omien vänkäreidensä avulla (ks. Kauhanen 2002.)

Desu-tapahtumien pääjärjestäjä Antti Myyrä on se joka ”oikeestaan tekee kaikkein vähiten”, ainakin omien sanojensa mukaan. Vastaavilla on suurin työ tapahtumanjärjestämisessä ja ”niin kaua[n] kun vastaavat hoitaa hommansa tosi hyvin, ni[in] pääjärjestäjälle tulee tosi vähän hommaa” (Pjh.) Pääjärjestäjän tärkeimpänä tehtävänä tuntuisikin olevan päätösten tekeminen. Tätä mieltä on ainakin entinen pääjärjestäjä Jussi Kari Desuconissa 2012 pitämällään luennolla ”Yksi anime, yksi hahmokaarti, yksi johtaja” (Kenttämuistiinpanot, s.77.) Vastaavia puolestaan onkin Desu-tapahtumissa paljon ”hoitamassa hommiaan”. Syytä tähän pääjärjestäjä luonnehtii työn vapaaehtoisuudella: ”- - kukaan ei tee tätä täyspäiväsesti, niin sitä hommaa ei voi jakaa - - että olis - - järkyttävä määrä - - duunia yhelle ihmiselle” (Pjh.) Vastaavia on Kesän 2013 Desuconia järjestämässä tapahtuman internetsivujen mukaisesti 26 pääjärjestäjä mukaan lukien ja heidän toimialansa vaihtelevat teknologian huolehtimisesta aina ”iltbile”- ja cosplay-vastaaviin.

Vänkäreiden hankkimisesta tapahtumiin huolehtii työvoimavastaava, joka Desucon Frostbitessa oli Simo Mikkonen. Desucon 2012-tapahtumassa hänen nimikkeekseen vaihtui tilavastaava, joten työnimikkeiden vaihtoa vastaavien keskuudessa on. Näin on luultavasti sen vuoksi, jotta kukaan ei ehtisi kyllästyä yhteen tehtävään, sillä vapaaehtoistapahtumina Desu-tapahtumat yrittävät varmasti pysyä erilaisina ja uusina myös järjestäjille. Vänkärit haetaan tapahtumiin internetin kautta. Hakuun saa osallistua kuka tahansa ja heistä valitaan vänkärikokemuksen, iän sekä muiden meriittien perustein työläiset tapahtumiin (Kenttämuistiinpanot, s. 66). Erään vänkärin mukaan myös se, miten paljon pystyy olemaan tapahtumapaikalla, on yksi valintaperuste (mt.).

Vänkärit jaetaan tapahtumien alussa ryhmiin. Sitten heidän osa-alueensa vastaavat jakavat heille työtehtävät ja perehdyttävät heidät niihin. Jo ennen tapahtumaa heille on lähetetty työnkuvaus sähköpostilla (Tvh), mutta erityisalan koulutus annetaan vasta itse tapahtumassa. Monilla vänkäreillä oli myös cosplay-asut tapahtumassa, eli he olivat tavallaan myös kävijöitä. Eräs vänkäri kertoi olevansa vapaaehtoistyöläisenä mielellään ja etenkin Desu-tapahtumissa, sillä työ on rentoa ja vastalahjaksi saa ilmaisen pääsyn tapahtumaan, yöpymispaikan ja ruokaa. ”Inhimilliset työvuorot. Voi päivällä olla kavereiden kanssa ja yöllä työskennellä” (Kenttämuistiinpanot, s. 75.) Välissä ehtinee nukkua jonkin aikaa, mutta vain viikonlopun mittaisessa tapahtumassa unen voi

olettaakin jäävän vähemmälle, mikäli haluaa tapahtumaan töiltä osalistua.

Muita tapahtumien työntekijöitä ovat järjestyksenvalvojat sekä ensiapupisteen valvojat.

Keskustelin joidenkin kanssa toisen kenttätyön kuluessa ja kysyin heiltä heidän kokemuksistaan tässä tapahtumasta. Järjestyksenvalvojina tapahtumassa oli vapaaehtoisia, joilla oli ennestään järjestyksenvalvontakokemusta. Ymmärrettävästi tällaista tapahtuman aspektia ei voi jättää kokemattomille. Järjestyksenvalvojat kiittelivät tapahtuman rauhallista ilmapiiriä sekä päihteettömyyttä. He niinikään vertasivat tapahtumaa rauhalliseen konserttiin tai seminaariin (Kenttämuistiinpanot, s.73.) Desuconissa sekä Desucon Frostbitessa on myös Sibeliustalon omia järjestyksenvalvojia (Tvh), mikä sekin on ymmärrettävää, sillä tapahtumapaikkana on niin merkittävä ja suuri rakennus. Ensiapupisteen henkilökunta on niinikään koulutettuja ammattilaisia, jotka ovat tulleet Suomen Punaisesta Rististä tapahtumanjärjestäjien pyynnöstä. Myös he pitivät päihteetöntä tapahtumaa järkevänä ja pitivät tapahtumassa vallitsevasta yhteishengestä (Kenttämuistiinpanot, s.77.)

Tapahtumien yhteistyökumppaneita ovat Helsingin Anime- ja Mangayhdistyksen, YAMA:n lisäksi Lahden Otakuliitto Bakanat. Yhteistyökumppaneita ovat myös muut suomalaiset tapahtumat, kuten Animecon ja Tracon sekä japanilaisen populaarikulttuurin ympärille nousseet yhteisöt, kuten Kupoli, jotka mainostavat itseään ja toimintaansa tai myyvät lippuja tuleviin tapahtumiin Desu-tapahtumien yhteistyöpöydillä. Yhteistyökumppaneiden tarkoituksena on tuoda erinäisiä lisiä tapahtumiin, mutta yhteistyö ulottuu monesti tapahtumien ulkopuolellekin. Esimerkiksi Tracon ry:n kanssa Kehittyvien conien Suomi ry on yhteydessä jalkapallopelin merkeissä sen lisäksi, että yhdistysten välillä tapahtuu ideoiden ja järjestäjien vaihtoa (Svh). Tracon ry ei ole virallinen yhteistyökumppani (mt.), mutta se kertoo siitä, ettei tapahtumienjärjestäminen ole liian vakavaa vaan tilaa on myös epävirallisille yhteyksille. Näistä yhteistyökumppaneista Lahden otakuliitto aivan kuten Helsingin anime ja mangayhditys tuo käytännön tukea tapahtumille. Liiton jäsenet tarjoavat tiloja tapahtumanjärjestäjien käyttöön sekä tarjoutuvat työvoimaksi tapahtumiin (Svh.)

Desuconiin ja Desucon Frostbiteen kuuluvat myös yhteistyöyhdistysten pöydät. Kuten mainitsin, näillä saatetaan mainostaa tulevia tapahtumia ja myydä niihin lippuja. Myös monet japanilaisen populaarikulttuurin kanssa tekemisissä olevat suomalaiset

yhdistykset ja yritykset esittelevät itseään ja jakavat esitteitä. Esimerkkinä näistä on Jrock Suomi, joka muun muassa järjestää japanilaisten yhtyeiden konsertteja Suomessa.

Desucon Frostbitessa yhteistyöpöydillä oli esillä myös eräs tanssiryhmä sekä Piraattipuolue, joka puhuu sananvapauden ja yksilönvapauksien puolesta (Kenttämuistiinpanot, s.51.) Piraattipuolueen internetsivujen mukaan kyseessä on Suomen suurin eduskunnan ulkopuolinen puolue, joka pyrkii kulttuurin ja tiedon avoimuuden lisäämiseen ja yksilönvapauksien turvaamiseen. Tällaisen puolueen tuki japanilaisen populaarikulttuurin harrastajatapahtumille on mielenkiintoista. Se on kyllä ymmärrettävää, sillä japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen on hyvin pitkälti piratismia. Näin on sen vuoksi, että animesarjoja tulee Suomeen erittäin vähän laillisia teitä ja harrastajuuden laajentaminen suorastaan vaatii tältä osin sitä, että sarjoja joko katsotaan internetissä tai ladataan sieltä laittomasti (Pikkarainen & Tahvanainen 2011, s.20.) Mielenkiintoiseksi Piraattipuolueen kannatuksen kuitenkin tekee se, että vielä Desucon Frostbiten aikana tapahtumaa tehtiin pitkälti opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella (mt.). Tämän jälkeen keväällä 2012 ministeriö kuitenkin leikkasi useita menojaan muun muassa Museoviraston sekä Kehittyvien conien Suomi ry:n toiminnan osalta.

Myös muun muassa tapahtumapaikan omistaja, oheisohjelman järjestäjät, kuten myyntipöytäsalin yritykset, alihankkijat, jotka pitävät yllä Sibeliustalon ravintolaa ja turvallisuutta sekä tapahtumanaikaista ensiapua ovat tapahtumanjärjestäjien yhteistyötahoja. Kaikkien näiden yhteistyötahojen kanssa yhteyksissä on tapahtumien sidosryhmävastaava. Vaikeinta tämän työtehtävässä on kommunikaatio-ongelmat.

Joskus viestintä voi tuoda mukanaan väärinymmärryksiä, etenkin jos yhteistyötä täytyy pitää yllä sähköpostiviesteillä (Svh.)