Opinnäytteen taiteellisen osuuden parissa työskentely on sujunut kovan ja palkitsevan työn merkeissä. Työskentelyn aikana on syntynyt valtavasti uutta tietoa kaikista grafiikan-vedoksen vaiheista ja erityisesti vedostamisesta, pääteemastani. Työskentelyn ajan olen kirjannut päiväkirjaan, miltä työskentely on tuntunut. Olen myös tehnyt teknisiä huo-mioita, joista on syntynyt aina uudelleen uusia tutkimisen kohteita. Olen pohtinut paljon käyttämiäni värejä. Päiväkirjateksteissäni olen pyrkinyt viittaamaan variaatioiden vedos-tamiseen.
Jo alkumetreillä hahmottui variaatioiden tekemisen tuottama nautinto työskentelystä.
Näin olen pohtinut ensimmäiset R-sanat ja V-sanat vedostettuni.
Ote päiväkirjasta 8.8.2014
Onnistumisia tuli kyllä. Vedostaminen on ihanaa :) Jännittää vaan niin paljon tehdessä. Tooni oli mielenkiintoinen löytö. Siitä ei vaan yhtään tiedä, miten se käyttäytyy. Tuntuu kyllä hyvältä työskennellä näin. Ei oo mitään paineita. Jos joku menee pilalle, niin sitten menee, kaikesta oppii.
Surun keskellä havaitsin, että työskentely tuntuu todella hyvältä, palkitsevalta ja loh-duttavalta surun käsittelyn yhteydessä ja taiteellinen osuus tuntui syntyvän ilman sen kummempia paineita, pikemminkin rauhallisesti edeten. Nautin grafiikan tekemisestä ja surusta huolimatta olin onnellinen, koska taiteellinen prosessi sujui niin hyvin ja toimi lohduttavana tekijänä surun käsittelyssä. Vedostaessa korostui värien käytön merkitys.
En ainoastaan valinnut värejä esteettisin tavoittein, vaan myös sen perusteella, mitä väriä himoitsin tunnetasolla. Värit vaihtelivat prosessissa suuresti. Vedostaessa huomasin käyt-täväni sellaisia värejä, joista tunsin saavani voimaa tai joiden avulla tunsin voivani pienen-tää kokemaani tuskaa. Henkisen hyvinvoinnin saaminen taiteen teosta muodostui mer-kittäväksi.
Ote päiväkirjasta 2.10.2014
Vedostin pohjavärejä. Ruskeaa ja oranssia ja keltaista. Muutama vaaleanpunai-nen. Surun suojavärejä. Mitä kirkkaampia, sitä parempia. Huomasin että, noi eri merkkiä olevat värit on totaalisesti erilaisia. Tooni muuttui tässä myös. Toi peru-söljyväri mitä käytän puskee yli kaikesta. Ja keltainen on kinkkisin väri kaikista.
Tuntuu hyvältä vaan tehdä päätöksiä värin suhteen fiiliksen mukaan, onneks en oo vedostamassa sarjaa, missä kaikki ois samanlaisia. Ei oo mitään pakkoja. Toki toteutan omaa suunnitelmaani.
Prosessissa on ollut myös tilanteita, kun kaikki ei ole sujunut niin kuin pitäisi, esi-merkiksi muutama teos on jäänyt kesken piirustusvaiheessa. En ole kuitenkaan tuhonnut keskeneräisiä teosten alkuja, niihin voi palata joku päivä, jos ja kun aika on kypsä. Vas-toinkäymisiä on tullut eteen myös eri materiaaleja käyttäessä. Toisaalta virheet ovat olleet yhtä lailla opettavia, kuin onnistumisetkin, joten prosessissa oli mukana jatkuva tiedon karttuminen ja hiljaisen tiedon kehittyminen.
Näyttelykokonaisuuden luominen tuntui helpolta näitä takapakkeja lukuun ottamatta ja huomasin, että käsittelen kaikissa töissäni ystävän poismenon aiheuttamia tunteita, jotka olivat monimutkaisia ja ulottuivat laidasta laitaan menetyksen aiheuttamasta surusta ja katkeruudesta onneen ja kiitollisuuteen ystävyydestä, josta sain nauttia kymmenisen vuotta. Suru ulottui myös tekemiseeni ja käyttämiini teknisiin ratkaisuihin.
Ote päiväkirjasta 23.10.2014
Vedostin mustalle. Musta tuntuu hyvältä. Kaipaan mustaa. Oon käyttänytkin vaan pelkkää mustaa Villen kuoleman jälkeen, pukeutunut päästä varpaisiin mustaan.
Syksy kului laattojen tekemisessä ja vedostamisessa. Viimeiset laatat näyttelyteok-sista tein tammikuussa 2015. Tekeminen tuntui hyvältä ja oli hyvin kokeilevaa. Sattuma oli mukana tekemisessä, koskaan ei voinut tietää etukäteen, miltä lopullinen vedos tulee näyttämään. Työskentelyssäni oli mukana tavoitteet, mutta jos niihin ei päädytty, päädyt-tiin erilaisiin tuloksiin, jotka sinällään olivat jopa parempia kuin itse olisin osannut
kuvi-tellakaan. Lopullinen vedos näyttäytyy vasta, kun väri on kuivunut, mikä vei prosessissa käyttämieni materiaalien kanssa useamman kuukauden.
Ote päiväkirjasta 12.12.2014
Värit vaativat luovuutta. Jokaisesta tulee erivärinen. Oon siis suunnitellut kaiken about valmiiks, mut aion luottaa siihen fiilikseen, joka tulee oikeasta väristä. Mä luulen, että meen vaaleanpunainen ja vihreä –linjalla. Osa on vaaleita ja osa tummia. Noi värit nyt vaan tuntuu hyviltä. Jännittää koko ajan tehdessä, että onko ne nyt täydellisiä. Rankkaa tuo pyrkimys täydellisyyteen, mutta kun siitä vaan saa kiksit. Tai toisaalta parhaat kiksit saa, kun sattuma tuo eteen jotain, mitä et osannut edes kuvitella.
Ote päiväkirjasta 18.12.2014
Kokeileminen on niin kivaa. Vedostaminen tuntuu itse asiassa nyt kaikkein kivoimmalta työvaiheelta. Ja se on paljon sanottu, koska piirtäminen on upeaa.
Mutta kaikki perustuu epäilemättä siihen, että kaikki on mahdollista tekemisessä nyt, kun teen E.v. sarjaa ja uniikkeja. Naurattaa melkein, kun ajattelen niitä pak-koja, mitä grafiikan säännöt on sisältäneet historiassa.
Joissakin tapauksissa teoksen syntyprosessi on ollut pitkä. Teokset Up ja Down on vedostettu samalta laatalta niin, että laatasta on ensin vedostettu Down ja perhosten kai-vertamisen jälkeen Up. Olen piirtänyt kuvan laatalle jo kesällä 2014. Laatta on kuitenkin kaiverrettu vasta tammikuussa 2015. Tuolloin syntyi lopullinen ajatus teoksen aiheesta ja teknisestä kuvaustavasta ja tämä toimi inspiraationa teoksen jatkamiselle ja valmiiksi tekemiselle. Inspiraatio on asia, jota ilman en voi työskennellä. Tällä tarkoitan sitä, että sen vain tuntee, kun aika on kypsä ja on itse valmis ryhtymään seuraavaan vaiheeseen, esimer-kiksi piirtämisestä kaivertamiseen. Jokainen kaiverrettu jälki laatalla on lopullinen, joten kaivertaessa täytyy olla täysin keskittynyt ja varma liikkeistään, sekä varma kuvastaan, jota on kaivertamassa.
Ote päiväkirjasta 19.1.2015
Vihdoinkin se on valmis. Onneks päätin jatkaa sitä. Se on erilainen, kaksiulot-teinen. Tykkään jäljestä. Ja oon niin halunnut toteuttaa tän. Kesti kauan, mutta
onneks se tuli sieltä. Ja sitä on niin kiva vedostaa. Tässä toimii yksinkertaisuus.
Tästä jaksaisin vedostaa miljoona variaatiota. Vedostaessa tulee olemaan niin paljon mahdollisuuksia.
Työskentely oli kokeilevaa, opettavaa ja inspiroivaa. Kuitenkin tekemistä varjosti suru ja sen rankkuus henkisesti. Teosten aihemaailma syntyi nimenomaan oman koetun surun ympärille. Tekemisessä pyrin aitouteen tutkijana, taiteilijana ja ihmisenä.
Ote päiväkirjasta 5.1.2015
Syksy on ollut niin rankka. Vaihdoin vähän suunnitelmia, ja nyt pitäis taas vedos-taa pohjavärejä. Muutama punainen ja vihreä lisää. Luulen että nää on nyt mun turva- tai suojavärit. Ihan kamalalta tuntuis tehdä sinistä, varmaan hukkuisin siihen. (Au, tuo sattui). Onnellista telata väriä vanerin pintaan. Ja aina vaan uusia värejä, ei toistoa.
Työskentelyn aikana pyrin kirjoittamaan ja kuvaamaan päiväkirjaa avoimena koke-mukselle, merkiten muistiin itselleni tärkeäksi esiin nousseita asioita. Tekemisen yhtey-dessä analysoin aineistoani tutkimusta varten, pohdin prosessia ja esiin nousseita asioita laadullisesti, hermeneuttisesti ja fenomenologisesti.
Koko prosessin ajan olen elänyt symbioosissa teosteni kanssa, niin valmiiden kuin kes-keneräisten, jo senkin takia, että olen tehnyt taiteellisen osuuden kotonani. Kotonani ei ole ruokapöytää vaan prässi, eikä tauluja seinillä, vaan keskeneräisiä ja valmiita vedoksia kuivumassa näiden paikoilla. En tiedä kutsuisinko tilaa työhuoneeksi vai kodiksi. Ajoit-tain on ollut tarve lähteä, sulkea ovi perässäni samalla sulkien kuvat pois mielestäni, ajoit-tain taas yksiöni on ollut paras, mielenkiintoisin ja innostavin paikka maailmassa. Taiteen tekemisen prosessi sujui hitaasti ja suhteellisen pitkän ajan, eli noin puolen vuoden sisällä.
Toisaalta jatkan variaatioiden vedostamisen parissa myös jatkossa, joten varsinaisesti pro-sessissa ei ole loppua.
Up, puupiirros, 57 x 77 cm, 2015
Down, puupiirros, 57 x 77 cm, 2015