Työntekijöiden väärinkäytökset

Useat haastatellut kertoivat työntekijöidensä tekemistä väärinkäytöksistä.

Eniten väärinkäytöksiä oli kohdattu hankintatoiminnassa, mikä heijastaa korruption yleisyyttä yritysten välisessä kaupankäynnissä Venäjällä.

Hankinnoista vastaavat henkilöt olivat vaatineet tavarantoimittajilta ja palveluntarjoajilta voitelurahaa vastineeksi jatkosopimuksista tai jättäneet kilpailutuksia tekemättä. Muita haastatteluissa esiin tulleita tyypillisiä väärinkäytösten muotoja olivat erilaiset välistävedot. Pienimuotoista välistävetoa esiintyi esimerkiksi tilanteissa, joissa tuotteita säilytetään tietyssä lämpötilassa. Yksittäinen työntekijä voi päättää kyseisen lämpötilan ylittyneen, kirjata tuotteen hävikiksi ja myydä sen sitten omaan laskuunsa.

Kustannuksiltaan merkittävämpiä tapauksia puolestaan olivat mm.

yrityksen liiketoiminnan ohjaaminen ohi kirjanpidon tai yrityksen varojen käyttäminen omiin tarkoitusperiin. Yritykset kertoivat myös tapauksista, joissa yrityksen palkkalistoilta löytyy ”työntekijöitä”, joita ei todellisuudessa

66

ole olemassakaan ja joiden palkat menevätkin esimerkiksi yrityksen paikallisjohtajille eri tilien, yritysten ja sijoitusten kautta.

Väärinkäytösten tultua ilmi suomalaisyritykset olivat yleensä irtisanoneet siihen osallistuneet työntekijät. Heidän saattamisensa edesvastuuseen asiasta on kuitenkin erittäin vaikeaa, sillä esimerkiksi lahjusten vaatimista on vaikea todistaa, koska asia esitetään usein suullisesti.

Etenkin pk-yritysten kohdalla väärinkäytökset tuntuvat paljastuvan useammin sattumalta kuin systemaattisen kontrollin ansiosta. Tapaukset olivat tulleet ilmi joko tavarantoimittajien kautta, jotka ottivat yritykseen johtoon yhteyttä ja kertoivat saamistaan vaateista, tai muun henkilöstön kautta käytäväpuheina. Yritykset pyrkivätkin aktiivisesti rohkaisemaan tavarantoimittajiaan ilmiantamaan väärinkäytöksiä. Haastatellut korostivat riskien ehkäisyssä erityisesti hyvin toimivien varastonseuranta-, laskutus- ja ostotoiminnan tietojärjestelmien tärkeyttä. Peruskontrollin muistutettiin olevan Venäjällä korostetun tärkeässä asemassa. Esimerkiksi ostotoimintaan liittyvien lahjuspyyntöjen tekoa vaikeuttaa se, että neuvotteluja ei saa käydä yksin ja ne on raportoitava sähköisesti.

Toimittajasopimusten seuranta ja kontrollointi on hyvä keskittää yhdelle henkilölle Suomen organisaatiossa. Yrityksen varojen väärinkäyttöä voidaan ehkäistä ennalta hyväksyttämällä Venäjän tytäryrityksen laskut Suomessa ja valvomalla yrityksen luottokortin käyttöä. Useimmilla venäläispankeilla on tarjolla palvelu, jolla tilin omistaja saa jokaisesta kortilla tehdystä ostosta tiedon saman tien.

Lahjus jatkosopimuksesta

Mitä tapahtui: Yrityksen hankintapuolella Venäjällä työskennellyt esimiesasemassa oleva henkilö ja hänen kaksi alaistaan kiristivät rahaa yrityksen tavarantoimittajilta jatkosopimuksella. Toiminnan epäiltiin jatkuneen jo pidempään. Asia selvisi, kun yksi yrityksen tavaran-toimittajista otti yhteyttä ja kertoi, että hankintapuolen työntekijä vaatii noin 10.000 euron maksua yhteistyösuhteen jatkamisesta. Tämän jälkeen lahjusten vaatiminen selvisi tarkemmin sisäisen tutkinnan kautta. Jo tätä ennen oli alkanut kuulua käytäväpuheita ja huhuja siitä, että tällaista tapahtuu.

Miten ratkaistiin: Henkilöt irtisanottiin niin, että heidän kanssa tehtiin molemminpuolinen sopimus työsuhteen päättymisestä. Asiaa ei lähdetty viemään eteenpäin, sillä selkeätä näyttöä rikoksesta ei ollut. Ongelmana oli, että asiat tapahtuivat epävirallisissa keskusteluissa, minkä takia niihin oli vaikea päästä käsiksi.

67 Hankintajohtajan konsulttipalkkiot

Mitä tapahtui: Suomalaisyritys tarkisti hankintasopimuksiaan ja huomasi, että osa kauppasummista palautuu takaisin venäläiselle hankintajohtajalle. Hankintajohtaja ohjasi hankinnat tiettyjen yritysten kautta, mistä kyseiset yritykset maksoivat hänelle ”konsulttipalkkion”.

Miten ratkaistiin: Asian selvittyä hankintajohtaja erotettiin tehtävästään.

Hitaasti etenevä kilpailutus

Mitä tapahtui: Suomalaisyritys halusi kilpailuttaa tavarantoimittajat, mistä annettiin ohjeet yrityksen Venäjän tytäryhtiöön. Kun asia ei tuntunut etenevän, suomalainen johtaja vaati tytäryhtiöltä selitystä. Tähän vastattiin, että kilpailutus on tehty, minkä jälkeen suomalaisjohtaja otti yhteyttä muutamiin alalla toimiviin yrityksiin. Nämä kertoivat saaneensa tarjous-pyynnön aiemmin samana päivänä. Suomalaisjohtaja jatkoi kilpailutusta itse ja sai tuotteiden hinnat laskemaan 25 %. Hänen mukaansa asiassa täytyi olla vilpillistä toimintaa, koska muutoin näin iso hinnanlasku ei olisi ollut mahdollinen. Yritykselle aiheutui 9 kuukauden viiveestä 120.000 euroa tappiota.

Miten ratkaistiin: Vastuussa olleet henkilöt irtisanoutuivat sen jälkeen, kun suomalaisjohtaja otti heidät puhutteluun ja toi esille epäilyksensä vilpillisestä toiminnasta.

Maksuja vastikkeetta

Mitä tapahtui: Suomalaisyrityksen venäläiselle johtajalle oli annettu hyvin laaja nimenkirjoitusoikeus. Pääkonttorissa alettiin epäillä hänen toimiaan, kun yrityksen asiat eivät edenneet toivotulla tavalla. Kävi ilmi, että kyseinen johtaja teki konsulttisopimuksia kavereidensa ja pienten firmojen kanssa nimenkirjoitusoikeutensa suomin valtuuksin. Tarkempi selvitys paljasti, että kyseiset yritykset ja henkilöt saattoivat saada rahaa tekemättä mitään vastineeksi.

Miten ratkaistiin: Lakiasiaintoimiston suosituksesta venäläinen johtaja irtisanottiin ja hän sai ”kultaisen kädenpuristuksen”.

Muita huomioita: Venäläinen johtaja kosti irtisanomisen usuttamalla miliisit yrityksen kimppuun (ks. 4.2. Yritystoiminnan läpi-näkymättömyyteen liittyvät riskit).

Venäläinen toimitusjohtaja eleli leveästi yrityksen rahoilla

Mitä tapahtui: Suomalaisyrityksen venäläisen tytäryhtiön venäläinen pääjohtaja teki hankintoja Venäjän konttoriin Suomesta ja nosti rahat samaa kuittia vastaan sekä Suomen emoyhtiöstä että Venäjän tytäryhtiön

68

kassasta. Lisäksi hän käytti yrityksen luottokorttia holtittomasti omiin ja perheensä tarpeisiin. Seurauksena henkilö eli 1,5 vuotta leveästi ja suomalaisyrityksen etabloituminen Venäjälle hidastui. Yritys oli riittävän iso, että sen tase kesti tämän. Suomalaisyritys alkoi epäillä vilunkia, kun yritys oli toiminut kyseisen henkilön johdolla Venäjällä jo kaksi vuotta, eikä liiketoiminta alkanut tuottaa. Yrityksellä oli jatkuvasti neuvotteluita asiakkaiden kanssa, mutta kassa oli silti aina tyhjä.

Miten ratkaistiin: Venäläinen pääjohtaja irtisanottiin. Asiaa ei haluttu viedä oikeuteen.

Projekti omaan laskuun

Mitä tapahtui: Liike-elämän palveluja tarjoavan suomalaisyrityksen teknologiatiimin venäläinen vetäjä ehdotti yrityksen asiakkaalle, että voisi tehdä projektin itsenäisesti suoraan asiakkaalle paljon halvemmalla.

Rekrytointikielloista ja sopimussakoista huolimatta asiakas lähti menettelyyn mukaan.

Miten ratkaistiin: Tapaus paljastui vasta jälkikäteen: teknologiatiimin vetäjä oli eronnut yrityksen palveluksesta syksyllä, kun yhteistyö asiakkaan kanssa selvisi saman vuoden joulukuussa. Tällaisilta tapauksilta pystyy parhaiten suojautumaan tarkoilla sopimuksilla. Venäläinen lainsäädäntö ei tosin salli kilpailukieltoja työsopimuksissa. Joissakin tapauksissa on kuitenkin sovittu, että työntekijä saa vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä vuoden palkan, jos hän ei ole sinä aikana mennyt kilpailijan palvelukseen.

Myyntiä ohi yrityksen kirjanpidon

Mitä tapahtui: Suomalaisyrityksen venäläinen myyntihenkilöstö myi yrityksen tavaraa suomalaisyrityksen ohi ja laskutti asiakasta henkilö-kohtaisen yrityksensä kautta. Asia selvisi, kun suomalaisyrityksen sihteeri soitti tavarantoimittajalle muissa asioissa, jolloin tavarantoimittaja mainitsi papereista suomalaisyrityksen myyjälle. Keskustelussa selvisi myös myyjän henkilökohtaisen yrityksen nimi. Tämän jälkeen tavarantoimittaja kieltäytyi antamasta enempää informaatiota.

Miten ratkaistiin: Suomalaisyritys erotti kaikki, joiden ajateltiin olleen mukana kuviossa. Oikeusteitse asiaa ei haluttu lähteä puimaan, koska se on aikaa vievää ja kallista.

69