Hengittyvän pölyn osalta IOM-näytteenkeräysaika oli tässä tutkimuksessa hyvin lyhyt, mikä voi aiheuttaa mittausepävarmuutta tuloksiin. Pidentämällä hengitysvyöhykkeeltä kerättävien näytteiden keräysaikaa voitaisiin saada luotettavampaa tietoa hengittyvän pölyn hiukkaspitoisuuden alenemasta ja näin ollen arvioida kattavammin vesisumutuksen puhdistavaa vaikutusta pölyä tuottavan työvaiheen jälkeen. Toisaalta lyhytkestoisen sumutuksen vaikutusaika on lyhyt ja näin ollen lyhyet näytteenottoajat ovat perusteltuja. IOM- näytekasettien tai suodattimien käsittelyssä tapahtuneet mahdolliset kontaminaatiot, suodattimien punnitusvirheet tai keräimiin liitetyn ilmanottopumpun toimintahäiriöt voivat aiheuttaa virheellisyyttä tutkimustuloksissa.
7 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän Pro Gradu- tutkielman tavoitteena oli selvittää työvaiheen jälkeen tehtävän lyhytkestoisen vesisumutuksen toimivuutta alentaa pölypitoisuuksia tutkittavassa tilassa.
Lyhytkestoisen vesisumutusmenetelmän käytön tavoitteena oli välttää perinteisiin märkämenetelmiin liitettyjen suuren vesimäärän aiheuttamat haittavaikutukset. Menetelmä ei korvaa työvaiheen aikaisia pölyntorjuntakeinoja. Vesisumutusmenetelmä on rinnastettavissa pitoisuuksia laimentavaan tilan yleisilmanvaihtoon. Tutkimuksessa arvioitiin vesisumutuksesta aiheutuvaa kosteuskuormaa tutkittavan tilan rakennus- ja pintamateriaaleille.
Vesisumutusmenetelmää, joka tässä tutkimuksessa toteutettiin käsikäyttöisellä kannettavalla sumutuslaitteella, voidaan pitää saatujen pölyn alenema ja tehollisen puhtaan ilman tuoton tulosten perusteella tehokkaana menetelmänä lyhentää erityisen pölyisistä työvaiheista työskentelytilaan vapautuneita pölyhiukkaspitoisuuksia pienehkössä tilassa. Vesisumutuksen keston pidentäminen kahdesta neljään minuuttiin havaittiin olevan selvästi tehokkaampi ratkaisu alentaa pölypitoisuuksia. Toisaalta pidempi veden sumutusaika tuotti tutkittavaan tilaan selkeästi suuremman kosteuskuorman, kun tarkasteltiin visuaalisesti kondensoitumista pinnoille sekä mitattiin ilman suhteellista kosteutta. Näin ollen kehitettäessä menetelmää tehokkaammaksi (sumutusajan optimointi), jatkossa tulisi selvittää materiaalien kostumista pintojen kosteusmittauksin. Vesisumutusmenetelmän kehittämisessä tulisi myös jatkossa ottaa huomioon pisarakoon vaikutus eri pölyhiukkasjakeiden depositioon. Tässä tutkimuksessa syötetyn vesisumun pisarakoko oli kaikissa kokeissa sama, mutta pisarakokoa muuttamalla, erityisesti hienojakoisimman pölyn hiukkaspitoisuuksien alenemaa voitaisiin selvittää tarkemmin. Lisäksi myös suuttimen ominaisuuksia, kuten kuviointia ja suuntaavuutta voitaisiin tutkia tarkemmin.
Vesisumutus toimii täydentävänä menetelmä muiden pölyntorjuntakeinojen rinnalla, joista tärkeimpiä ovat muun muassa tilojen osastointi ja alipaineistus, työkoneiden kotelointi tai työkoneisiin liitettävät kohdeilmanvaihtoratkaisut. Vesisumutus on hyödyksi pölyn leviämisen hallinnassa.
LÄHTEET
Aulanko M. 2006. Pesu- ja puhdistusaineet. Teoksessa Johdatus siivouskemiaan. Suomen Siivoustekninen liitto ry. 2. Painos.
Akbar-Khanzadeh F., Brillhart R. 2002. Respirable crystalline silica dust exposure during concrete finishing (grinding) using hand-held grinders in the construction industry. Annals of Occupational Hygiene 46: 341-346.
Beamer B.R., Shulman S., Maynard A., Williams D., Watkins D. 2005. Evaluation of misting controls to reduce respirable silica exposure for brick cutting. Annals of Occupational Hygiene 49: 503-510.
Belle B.K., Ramani R.V. 1997. Laboratory evaluation of a two-phase spray system for airborne dust suppression. Applied Occupational and Environmental Hygiene 12: 872-881.
CEN. 1993. Workplace atmospheres -Size fraction definitions for measurement of airborne particles. Eurooppalainen standardi EN 481.
Charinpanitkul T., Tanthapanichakoon W. 2011. Deterministic model of open-space dust removal system using water spray nozzle: Effects of polydispersity of water droplet and dust particle. Separation and Purification Technology 77: 382-388.
Cheng L. 1978. Optimizing water sprays for dust suppression. US Bureau of Mines, Pittsburgh Mining and Safety Research Center.
Chisholm J. 1999. Respirable dust and respirable silica concentrations from construction activities. The Journal of the International Society of the Build Environment. Indoor and Build Environment 8: 94-106.
Christian G. 1994. Environmental analysis: Air analysis. Teoksessa Analytical Chemistry 5th edition, s. 620 - 635. University of Washington.
Croteau G., Flanagan M., Camp J., Seixas N. 2004. The efficacy of local exhaust ventilation for controlling dust exposures during concrete surface grinding. The Annals of Occupational Hygiene 48: 509-518.
Echt A., Sieber K., Jones E., Schill D., Lefkowitz D., Sugar J., Hoffmer K. 2003. Control of respirable dust and crystalline silica from breaking concrete with a jackhammer. Applied Occupational and Environmental Hygiene 18: 491-495.
Enbom S., Heinonen K., Lehtimäki M. 1996. Vesisumun käyttö pölynhallinnassa. INVET-teknologiaohjelma. TEKES, MET. Raportti 62.
Flanagan ME., Seixas N., Majar M., Camp J., Morgan M. 2003. Silica dust exposure during selected construction activities. American Industrial Hygiene Association Journal 64: 319-328.
Flynn MR., Susi P. 2003. Engineering controls for selected silica and dust exposures in the construction industry. Applied Occupational and Environmental Hygiene 18: 268-277.
Gottesfeld P., Nicas M., Kephart John W., Balakrishnan K., Rinehart R. 2008. Reduction of respirable silica following the introduction of water spray applications in Indian stone crusher mills. International Journal of Environmental Health 14: 94-103.
Hak-Joon K., Bangwoo H., Kim YJ., Tetsuji O. 2012. Efficient test method for evaluating gas removal performance of room air cleaners using FTIR measurement and CADR calculation.
Building and Environment 47: 385-393.
Hallin N. 1983. Occurrence of quarz in the construction sector. Teoksessa An investigation of the occurrence of quarz dust in connection with various operations in the construction sector, s.
5-59. Bygghälsan, Stockholm.
Heinonen K., Kulmala I., Riipinen H., Säämänen L., Welling I. 2004. Pölyntorjunta, s. 1-141.
Heston T. 2011. Wet dust collection snuffs hazards of industrial dusts. The Fabricator.
http://www.thefabricator.com/article/safety/wet-dust-collection-snuffs-hazards-of-industrial-dusts Luettu 22.5.2014.
Hinds W.C. 1999. Aerosol technology. 2.edition.
Joshi M. 2009. Failure of dust suppression systems at coal handling plants of thermal power stations – A Case Study. http://www.plant-maintenance.com/articles/dust_suppression.pdf Luettu 9.4.2014.
Kansainvälinen yhteistyö- ja tiedonvälitys hanke hyvien työympäristöratkaisujen edistämiseksi.
2004. http://virtual.vtt.fi/virtual/proj3/polyverkko/pace.pdf Luettu 11.4.2014.
Kobrick T. 1970. Water as a control method, state of the art sprays and wetting agents. In Proceedings of the Symposium on Respirable Coal Mine Dust. Washington DC, November 3 - 4 1969. USBM Information Circular 8458: 123 - 132.
Mody V., Jakhete R. 1998. Dust control handbook. Noyes Publications, Westwood, NJ, USA.
Mohan B.R., Jain R.K., Meikap B.C. 2008. Comprehensive analysis for prediction of dust removal efficiency using twin-fluid atomization in a spray scrubber. Separation and purification technology 63: 269-277.
Murfitt PG., Seymour D. 1989. The effect of additives on dustiness. Report LR 697 (PA).
Warren Spring Laboratory, Stevenage, United Kingdom.
Noh K.C., Oh M.D. 2015. Variation of clean air delivery rate and effective air cleaning ratio of room air cleaning devices. Building and Environment 84: 44-49.
Noh K.C., Yook S.J. 2016. Evaluation of clean air delivery rates and operating cost effectiveness for room air cleaner and ventilation system in a small lecture room. Energy and Buildings 119: 111-118.
Novoselac A., Siegel J.A. 2009. Impact of placement of potable air cleaning devices in multizone residential environment. Building and Environment 44: 2348 - 2356.
Peters S., Thomassen Y., Fechter-Rink E., Kromhout H. 2009. Personal exposure to inhalable cement dust among construction workers. Journal of Environmental Monitoring 11: 174-180.
Pollock D., Organiscak J. 2007. Airborne dust capture and induced airflow of various spray nozzle designs. NIOSH, Respiratory Hazards Control Branch, Pittsburgh, Pennsylvania, USA.
Aerosol Science and Technology 41: 711-720.
Riala R. 1988. Dust and quartz exposure of Finnish construction site cleaners. Annals of Occupational Hygiene 32: 215-220.
Shepherd S., Woskie S., Holcroft C., Ellenbecker M. 2009. Reducing silica and dust exposures in construction during use of powered concrete-cutting hand tools: Efficacy of local exhaust ventilation on hammer drills. Journal of Occupational and Environmental Hygiene 6: 42-51.
Shepherd S., Woskie S. 2013. Controlling dust from concrete saw cutting. Journal of Occupational and Environmental Hygiene 10: 64-70.
Tessum M.W., Raynor P.C. 2016. Effects of spray surfactant and particle charge on respirable coal dust capture. Division of Environmental Health Sciences. University of Minnesota, Minneapolis, USA.
Thorpe A., Ritchie A.S., Gibson M.J., Brown R.C. 1999. Measurement of the effectiveness of dust control on cut-off saws used in the construction industry. The Annals of Occupational Hygiene 43: 443-56.
Wallace K.A., Cheung W.M. 2013. Development of a compact excavator mounted dust suppression system. Journal of Cleaner Production 54: 344–352.