3 TYÖN AINEISTO JA MENETELMÄT
5.2 Työn validiteetti ja reliabiliteetti
Työssä käytettiin kuuden viittojan tuottamaa sarjakuvilla elisitoitua pientä narratiiviaineistoa, joka sisälsi valmiiksi annotoituna konstruoidun toiminnan astetyypeittäin. Elisitaatio itsessään ei ole täysin ongelmaton tutkimusmenetelmä. Esimerkiksi tämän työn aineiston keruussa käy-tetyn elisitaatiomateriaalin kuvamainen luonne on saattanut vaikuttaa siihen, miten ja minkä-laisia kuvailevien viittomien ja konstruoidun toiminnan tyyppejä tutkittavassa aineistossa on esiintynyt, ja miten niitä on yhdistelty kielen käytössä. Tekstilajilla ylipäätänsä lienee vaiku-tuksensa tuloksiin. Aineistovaliditeetin, eli menetelmän ja aineiston vastaavuuden (Anttila 2006: 514) kannalta valittu aineisto on sopiva tämän työn tavoitteisiin, sillä työ rajattiin koske-maan narratiiveja. Työn luotettavuutta lisää myös se, että tulokset ovat samassa linjassa kor-pustutkimuksista saatujen tulosten kanssa (Ferrara 2012; Jantunen 2017).
Epäkonventionaalisten ja hämärärajaisten ilmiöiden määritteleminen ei yleisesti ottaen ole yksioikoista. Tästä kertoo jo terminologian ja määritelmien hajanaisuus (luvut 2.2 ja 2.3).
Konstruoitua toimintaa, jota on kuvattu myös muun muassa roolinvaihtona (esim. Sandler &
Lillo-Martin 2006: 379–389) ja surrogaattitilana (Liddell 2003), on tässä työssä tarkasteltu jat-kumoluonteisena ja astetyyppisenä ilmiönä (Cormier ym. 2015). Kuvailevia viittomia, joita on analysoitu myös esimerkiksi klassifikaattoripredikaatteina (Supalla 1990) ja polymorfeemaat-tisina verbeinä (Engerberg-Pedersen 1993), on tarkasteltu tässä työssä simultaaniin kertomiseen ja näyttämiseen pohjautuen viittomien jatkumona, jossa sekä eleisemmät että vakiintuneemmat
esiintymät on luettu mukaan kuvaileviin viittomiin (Ferrara & Halvrosen 2017). Jatkumoluon-teisuutta on yleisesti ottaen sovellettu myös moniin muihin viittomakielten ilmiöihin (esim.
Johnston & Schembri 2010; Jantunen 2010; 2018).
Jatkumoluonteinen tarkastelu mahdollistaa marginaalisten esiintymien mukaan ottamisen analyysiin. Tässä työssä tällä tarkoitetaan käytännössä konstruoidun toiminnan heikkoa aste-tyyppiä, ja kuvailevien viittomien jatkumon molempia ääripäitä. Jatkumoajatteluun sisältyy aja-tus siitä, että molemmissa jatkumon päädyissä on edelleen jonkinlainen näyttämisen ja kerto-misen ominaisuus (Ferrara & Halvrosen 2017). Tästä kertoo myös työssä käytettyjen termien kuvailemisen ja kuvaamisen sekalainen, osittain jopa synonyyminen käyttö.
Toisaalta mitä enemmän ilmiöiden rajat hämärtyvät ja niiden määrittelyn rajoja hämärre-tään, sitä enemmän on riskinä, että subjektiivinen tulkinnallisuus kasvaa. Subjektiivinen tutki-musote on ongelmallinen siinä mielessä, ettei tutkijan totuus välttämättä vastaa yleisestä to-tuutta (Anttila 2006: 470). Subjektiivisuuden minimoimiseksi annotointityön tai muun analyy-sin voi teettää useammalla kielentutkijalla (esim. Cormier ym. 2015), mikä on yksi triangulaa-tion eli menetelmällisen luotettavuuden tarkentamisen keinoista (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009: 233). Käsillä olevassa tutkielmassa kuvailevat viittomat on annotoitu ja luokiteltu yhden ihmisen toimesta, joten triangulaatio ei toteudu.
Luotettavuuden lisäämiseksi ja subjektiivisuuden vähentämiseksi työssä pyrittiin sen si-jaan dialektiseen, eli subjektiivisen ja objektiivisen vuorovaikutteiseen tutkimusotteeseen (Ant-tila 2006: 470). Kuvailevien viittomien määrittelyssä ja luokittelussa tämä tarkoittaa käytän-nössä eri teorioiden yhdistelyä ja suhteuttamista ainestoesiintymiin sekä elisitointimateriaaliin palaamista. Kuvailevia viittomia tarkasteltiin jatkumoluonteisesti (Ferrara & Halvrosen 2017) ja niiden rajaamisessa, eli aineistossa esiintyvien kuvailevien viittomien määrittelemisessä ja tunnistamisessa, sovellettiin näyttämisen ominaisuutta (esim. Ferrara & Hodge 2018; Ferrara
& Halvrosen 2017; Johnston & Ferrara 2014; Hodge & Johnston 2014; Ferrara 2012). Vuoro-vaikutuksellista otetta pyrittiin lisäämään vertaamalla aineistoesiintymiä aineistokeruussa käy-tettyyn elisitointimateriaaliin eli sarjakuviin, jotta näyttämisen tunnistamisen perusteena on muutakin kuin tutkijan tulkinta.
Kuvailevien viittomien tyypittelyssä alaluokkiin haasteeksi nousi sopivan ja riittävän kat-tavan tyypittelyn löytäminen. Yleisesti ottaen kuvailevia viittomia on tavattu tyypitellä kolmeen tai neljään luokkaan: käsittelyä kuvaileviin, kohteen staattisia ominaisuuksia kuvaileviin ja koh-teen sijaintia ja liikkumista kuvaileviin viittomiin (esim. Supalla 2003; Johnston & Schembri 2007; Takkinen 2008, 2010; Ferrara 2012). Aina tyypittelyissä ei kuitenkaan käy eksplisiitti-sesti ilmi, millä perusteella kuvailevia viittomia on luokiteltu. Tässä työssä kuvailevia viittomia
luokiteltiin käsimuotojen perusteella, mikä mukailee yleisesti tehtyjä luokitteluja (mt.), mutta poikkeaa myös joiltain osin.
Vaikka luokittelu rajattiin perustumaan käsimuotoihin, oli viittomia tarkasteltava koko-naisuuksina. Samalla käsimuodolla voidaan kuvata esimerkiksi käsittelyä ja kohteen kokoa ja muotoa. Pelkän käsimuodon lisäksi oli siis tarkasteltava, mitä viittomalla ilmaistaan viittomis-hetkellä ja minkälainen liike siinä on.
Tutkielmassa käytetty tyypittely ja siihen liittyvät laajennukset, tarkennukset ja rajaukset (ks. luku 3.2) johtivat myös siihen, että kuvailevien viittomien tyypin nimi ei välttämättä aina täsmännyt siihen, mitä viittoma todellisuudessa kuvailee. Esimerkiksi niitä kuvailevia viitto-mia, joita perinteisesti on nimetty käsittelyä kuvaileviksi viittomiksi (esim. Takkinen 2008, 2010), nimettiin tässä työssä kättä kuvaileviksi viittomiksi. Tämä perusteltiin sillä, että käsitte-lyä ja muita kättä kuvailevien viittomien välillä ei ole käytännössä muuta eroa, kuin objektin puuttuminen. Viittomatyypin nimi saattaa kuitenkin olla siinä mielessä harhaanjohtava, että tyypillisesti kättä kuvaileva viittoma ilmaisee jonkinlaista toimintaa, mitä taas nimitys käsitte-lyä kuvaileva viittoma tuo paremmin ilmi. Kättä kuvailevalla viittomalla voidaan kuitenkin si-multaanisti ilmaista monenlaista tietoa liittyen kuvattavaan hahmoon, käsittelyn kohteeseen, toimintaan, liikkeeseen ja asioiden välisiin suhteisiin.
Myös kokoa ja muotoa kuvaaviin ja piirtäviin viittomiin luokiteltiin perinteisestä tyypit-telystä poiketen sellaisia viittomia, jotka ovat käsimuodoltaan osoittaen piirtäviä, mutta koko-naisuudessaan kohteen liikkeitä kuvailevia viittomia. Näin jälkikäteen katsottuna edellä kuva-tut, tyypin kokoa ja muotoa kuvaavista ja piirtävistä viittomista käsimuodoltaan piirtävät, mutta kokonaisuudessaan kohdetta kuvailevat viittomat olisi hyvä luokitella täysin omaksi viittoma-tyypikseen. Tämä marginaalinen viittomajoukko käyttäytyy muihin, yleensä staattisia ominai-suuksia ilmaiseviin, kokoa ja muotoa kuvaaviin ja piirtäviin viittomiin nähden eri tavoin. Funk-tionsa näkökulmasta ne ovat lähempänä kokonaista kohdetta kuvailevia viittomia.
Kuitenkin nämä viittomat ovat käsimuodoltaan hyvin erilaisia, kuin kokonaista kohdetta kuvailevat viittomat, joten tähänkään viittomajoukkoon ne eivät täysin asetu. Viittomia olisi otollista tarkastella omana kuvailevien viittomien tyyppinä. Tätä näkökulmaa puoltaa myös Ferraran ja Hodgen (2018) tuore artikkeli, jossa viittomakielen peruselementteihin on luettu kertovan ja näyttävän aineksen lisäksi osoittava kielen aines (Clarkin 1996 pierceläiseen lähes-tymiseen perustuen). On mahdollista, että käsimuodoltaan osoittaen piirtävät kuvailevat viitto-mat kumpuavat käsimuodoltaan tämäntyyppisestä kielen aineksesta. Lisää tutkimusta näistä, kuten muistakin kuvailevista viittomista, kuitenkin tarvitaan.
6 LOPUKSI
Tutkielmassa tarkasteltiin kuvailevien viittomien esiintymistä narratiiveissa yhdessä konstruoi-dun toiminnan kanssa ja ilman sitä. Viittomat määriteltiin jatkumoluonteisesti vakiintuneemmat ja vapaammat yksiköt mukaan lukien ja ne luokiteltiin käsimuotojen pohjalta kolmeen alaluok-kaan: kuvaileviin viittomiin, joiden käsimuoto kuvaa kokonaista kohdetta tai kohteen osaa; ku-vaileviin viittomiin, joiden käsimuoto kuvaa tai piirtää kokoa ja muotoa; ja kuku-vaileviin viitto-miin, joiden käsimuoto kuvaa kättä ja sen toimintoja. Konstruoitua toimintaa analysoitiin kom-ponenttisena ja jatkumoluonteisena, ja sen esiintymistä suhteessa kuvaileviin viittomiin tarkas-teltiin astetyypeittäin. Astetyypit määräytyivät konstruoituun toimintaan osallistuvien artiku-laattoreiden ja niiden käytön voimakkuuden mukaan. Heikon, osittaisen ja vahvan konstruoidun toiminnan lisäksi tarkasteltiin peruskerronnan eli konstruoitua toimintaa sisältämättömien teks-tin jaksojen aikana esiintyneitä kuvailevien viittomien tyyppejä.
Tulokset osoittavat, että kuvailevien viittomien tyyppien välillä on selkeitä eroja siinä, miten ne esiintyvät yhdessä konstruoidun toiminnan kanssa. Kokonaista kohdetta kuvailevat viittomat esiintyvät tasaisimmin sekä konstruoidun toiminnan kanssa että ilman sitä. Kokoa ja muotoa kuvaavat ja piirtävät viittomat esiintyvät pääasiassa ilman konstruoitua toimintaa. Kättä kuvailevat viittomat esiintyvät eniten vahvan konstruoidun toiminnan kanssa. Tämän työn tu-lokset ja niiden vertailu muuhun kuvailevien viittomien ja konstruoidun toiminnan keskinäistä esiintymistä koskevaa tutkimukseen (Ferrara 2012; Jantunen 2017) viittaa siihen, että ilmiöiden väliseen keskinäiseen esiintymiseen vaikuttaa merkittävästi mitä kuvailevien viittomien viitto-matyyppiä tai -tyyppejä tarkasteluun otetaan mukaan.
Tutkielman perusteella näyttää siltä, että kuvailevat viittomat ovat viittomina hyvin eri-tyyppisiä, ainakin sen suhteen miten ne esiintyvät narratiiveissa konstruoidun toiminnan kanssa ja ilman sitä. Jatkotutkimusta varten voidaan nostaa seuraavanlaisia pohdinnan aiheita: Onko kuvailevien viittomien tyyppien välillä eroja siinä, miten ne esiintyvät muiden kielen ilmiöiden kanssa ja kielen rakenteissa? Tulisiko koko viittomajoukkoa käsitellä erillisinä kuvailevien viit-tomien tyyppeinä, eikä yhtenä viittomajoukkona? Kielen kuvauksen ja rakenteen tutkimisen kannalta olisi tärkeää tietää, miten erityyppiset kuvailevat viittomat esiintyvät esimerkiksi viit-tomakielen lauseissa. Esiintyvätkö kuvailevat viittomat toisistaan poikkeavalla tavalla myös syntaktisella tasolla?
Työssä ei tarkasteltu lähemmin sitä, miten kuvailevien viittomien jatkumolle asettuvat esiintymät (Ferrara & Halvrosen 2017) käyttäytyvät suhteessa konstruoituun toimintaan.
Tutkielman tekemisen aikana havaittiin, että ainakin viittoman ajallisella pituudella vaikuttaisi olevan jonkinlainen yhteys kuvailevan viittoman leksikaalisuuteen. Mitä kuvailevampi, eli mitä eleisempi tai de-leksikaalistuneempi viittoma oli kyseessä, sitä pidempi näytti viittoma ajalli-sesti olevan. Vakiintuneet muodot ja jopa saman tekstin sisällä tilanteiajalli-sesti leksikaalistuneet viittomat vaikuttivat puolestaan ajallisesti lyhyemmiltä. Tämä on linjassa Ferraran ja Halvrosen (2017: 384‒386) havainnon kanssa. Aihetta ei ole toistaiseksi selvitetty sen tarkemmin, joten lisää tutkimusta tarvitaan.
Yleisesti ottaen kuvailevilla viittomilla ja konstruoidulla toiminnalla näyttäisi olevan merkittävä rooli viittomakielissä narraatioissa. Tämän työn aineistossa esiintyneistä viittomista karkealla arviolla joka neljännes oli kuvaileva. Jonkinasteista konstruoitua toimintaa ilmaistiin ajallisesti noin puolet kerronnasta. Nämä eleisesti näyttävät, epäkonventionaaliset ja hämärära-jaiset ainekset näyttäytyvät tärkeänä osana viittomakielen narraatiota ja merkitysten välittä-mistä niissä. Konstruoitua toimintaa ja kuvailevia viittomia yhdisteltiin monin eri tavoin aineis-tossa: kaikkien astetyyppien aikana esiintyi kuvailevia viittomia ja kaikkien kuvailevien viitto-mien tyyppien kanssa esiintyi jonkinasteista konstruoitua toimintaa. Toisaalta kuvailevia viit-tomia esiintyi runsaasti myös peruskerronnan aikana, mikä viittaa laajemmalti tarkasteltuna epäkonventionaalisen ja hämärärajaisen aineksen tiukasta sidoksisuudesta myös konventionaa-liseen ja tarkkarajaiseen ainekseen. Viittomakielen narraatiossa näyttäisi siis olevan tyypillistä myös simultaanisti näyttää ja kertoa.
Ilmiöiden keskinäistä esiintymistä on tarkasteltu tässä tutkielmassa ainoastaan yhden-tyyppisissä teksteissä, narratiiveissa. Vaikka sekä kuvailevien viittomien että konstruoidun toi-minnan esiintyminen on yleisempää narratiiveissa kuin keskusteluissa, esiintyy niitä myös jäl-kimmäiseksi mainitun tyyppisissä teksteissä (Takkinen ym. 2018; Ferrara 2012). Toistaiseksi ei tiedetä, miten kuvailevat viittomat esiintyvät konstruoidun toiminnan kanssa ja ilman sitä esimerkiksi keskusteluissa.
Tämä maisterintutkielma on ensimmäinen kuvailevien viittomien ja konstruoidun toimin-nan keskinäistä esiintymistä tyypeittäin tarkasteleva tutkielma. Tutkittavat ilmiöt – konstruoitu toiminta ja kuvailevat viittomat – kiteytyvät eleisen, epäkonventionaalisen ja hämärärajaisen kielen aineksen, näyttämisen, ympärille. Tarkastelun kohteena oli näiden kahden keskinäinen esiintyminen. Lisäksi tutkittiin peruskerronnan esiintymisyhteyttä kuvaileviin viittomiin ja nii-den tyyppeihin, joten myös konventionaalisen ja tarkkarajaisen aineksen sulautumista epäkon-ventionaalisten ja hämärärajaisten ilmiöiden kanssa sivuttiin. Laajemmalti tarkasteltuna olisi kiintoisaa tietää, miten epäkonventionaalinen ja hämärärajainen aines, kuten konstruoitu toi-minta ja kuvailevat viittomat, sekoittuvat osaksi muun tyyppistä kielen ainesta. Miten ja
minkälaisia konventionaalisia lekseemejä esiintyy yhdessä konstruoidun toiminnan astetyyp-pien aikana? Entä tuotetaanko konventionaalisia ei-manuaalisia elementtejä simultaanisti ku-vailevien viittomien kanssa ja jos tuotetaan, minkälaisia ne ovat?
Kielen syvin olemus saattaa kyteä juuri näiden kahden erityyppisen kielen aineksen vuo-rovaikutuksessa ja integroitumisessa. Jatkossa kielen rakenteen kuvaus, niin puhuttujen kuin viitottujenkin, tulisi perustua sekä näyttämisen että kertomisen ainekseen ja erityisesti niiden keskinäiseen kiteytymiseen. Ainekset eivät ole aina edes erotettavissa toisistaan kielen yksi-köissä (Ferrara & Halvrosen 2017: 373), joten ne molemmat on otettava huomioon. Jos kielen kuvauksessa keskitytään tarkastelemaan ainoastaan konventionaalisia ja tarkkarajaisia ilmiöitä ja kuvaus perustetaan ainoastaan näihin, ei päästä likimainkaan kieliolion todellista luonnetta.
Ymmärtääksemme kieltä ja sen olemusta, meidän on ymmärrettävä näiden kahden kielen ai-neksen keskinäistä vuorovaikutusta.
LÄHTEET
Anttila, Pirkko 2006: TUTKIVA TOIMINTA ja Ilmaisu, Teos, Tekeminen. Hamina: AKATIIMI Oy.
Arnoff, Mark – Meir, Irit – Padden, Carol – Sandler, Wendy 2003: Classifier Constructions and Morphology in Two Sign Languages. Teoksessa K. Emmorey (toim.) Perspectives on Classifier Constructions in Sign Languages. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates.
Auslan Signbank 2014: vehicle (at). http://www.auslan.org.au/dictionary/words/vehi-cle%20(at)-1.html. Viitattu 20.5.2019.
Brennan, Mary 1992: The visual world of BSL: An introduction. Teoksessa D. Brien (toim.) Dictionary of British Sign Language/English, s. 1‒133. Lontoo: Faber & Faber.
Brentari, Diana 1998: The prosodic model of sign language phonology. Cambridge, Massachu-setts: MIT Press.
Clark, Herbert: Using language. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
Cormier, Kearsy – Quinto-Pozos, David – Sevcikova, Zdenka – Schembri, Adam 2012: Lexi-calisation and de-lexiLexi-calisation processes in sign languages: Comparing depicting con-structions and viewpoint gestures. Julkaisussa Language and Communication 32(4), s.
329–348.
Cormier, Kearsy – Smith, Sandra – Sehyr, Zed Sevcikova 2015: Rethinking constructed action.
Julkaisussa Sign Language & Linguistics 18:2 (2015), s. 167‒204. John Benjamins Pub-lishing Company. DOI: 10.1016/j.langcom.2012.09.004
Crasborn, Onno – Sloetjes, Han 2008: Enhanced ELAN functionality for sign language corpora.
Julkaisussa Construction and Exploitation of Sign Language Corpora. 3rd Workshop on the Representation and Processing of Sign Languages, s. 39–43. Paris: ELRA
DeMatteo, Asa 1977: Visual imagery and visual analogues. Teoksessa L. Friedman (toim.) On the other hand: Recent perspectives on American Sign Language, s. 109‒136. New York:
Academic Press.
Enfield, Nick 2009: The anatomy of meaning: Speech, gesture, and composite utterances. Cam-bridge: Cambridge University Press.
Engberg-Pedersen, Elisabeth 1993: Space in Danish Sign Language. The Semantics and Mor-phosyntax of the Use of Space in a Visual Language. Hampuri: Signum Verlag.
Ferrara, Lindsay 2012: The grammar of depiction: Exploring gesture and language in Austral-ian Sign Language (Auslan). Väitöskirja. Department of Linguistics, Macquarie Univer-sity, Sydney, Australia.
Ferrara, Lindsay – Halvrosen, Rolf Piene 2017: Depicting and describing meanings with iconic signs in Norwegian Sign Language. Julkaisussa Gesture 16:3, s. 371‒395. John Benja-mins Publishing Company.
Ferrara, Lindsay – Hodge, Gabrielle 2018: Language as Description, Indication, and Depiction.
Julkaisussa Frontiers in Psychoology. 9:716, s. 1–15. doi: 10.3389/fpsyg.2018.00716 Frisberg, Nancy 1975: Arbitrareness and iconity: Historical change in American Sign
Lan-guage. Julkaisussa Language, 51. s. 676–710.
Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula 2009: Tutki ja kirjoita. Porvoo: Bookwell Oy.
Hodge, Gabrielle – Johnston, Trevor 2014: Points, depictions, gestures and enactment: partly lexical and non-lexical signs as core elements of single clause-like units in Auslan (Aus-tralian sign language). Julkaisussa Aus(Aus-tralian Journal of Linguistics 34(2), s. 262–291.
Hodge Gabrielle – Cormier, Kearsy 2019: Reported speech as enactment. Julkaisussa Linguis-tics Typology 2019; 23(1), s. 185–196. https://doi. org/10.1515/lingty-2019-0008
Jantunen, Tommi 2010: Suomalaisen viittomakielen pääsanaluokat. Teoksessa T. Jantunen (toim.) Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon, s. 57–78. Jyväskylä: Jyväskylän ylio-pisto.
––––– 2015. How long is the sign? Julkaisussa Linguistics 53:1, s. 93–124.
––––– 2017: Constructed Action, the Clause and the Nature of Syntax in Finnish Sign Lan-guage. Julkaisussa Open Linguistics 2017; 3, s. 65‒85. De Gryuter Open.
––––– 2018: VIITTOMAKIELET HYBRIDISYSTEEMEINÄ – HÄMÄRÄRAJAISUUS JA EPÄKONVENTIONAALISUUS OSANA VIITTOMAKIELTEN RAKENNETTA.
Julkaisussa Puhe ja kieli 38:3, s. 109–126.
––––– 2019: Aspects of the Grammar and Prosody of Finnish Sign Language (ProGram). Vii-tattu 29.04.2019. http://users.jyu.fi/~tojantun/ProGram/ProGram.html
Jantunen, Tommi – Puupponen, Anna 2017: Videoaineiston ja mittausdatan yhdistäminen – tapaus viittomakieli. Korpuksesta dataan –tutkijan X-Files. Työpaja XLIV Kielitieteen päivillä Jyväskylässä 20. toukokuuta 2017. http://users.jyu.fi/~tojantun/ProGram/ProG-ram_files/44ktp-workshop-esitys_reduced.pdf
Johnston, Trevor – Ferrara, Lindsay 2012: Lexicalization in Signed Languages – When Is An Idiom Not A Idiom? Teoksessa G. Rundblad – A. Tytus – O. Knapton – C. Tang (toim.) Selected Papers from UK-CLA Meetings, Vol 1, s. 229–248. http://uk-cla.org.uk/ pro-ceedings.
––––– 2014: Elaborating Who's What: A Study of Constructed Action and Clause Structure in Auslan (Australian Sign Language). Julkaisussa Australian Journal of Linguistics, 2014 Vol. 34, No. 2, s. 193–215. http://dx.doi.org/10.1080/07268602.2014.887405
Johnston, Trevor – Schembri, Adam 2007: Australian Sign Language. An Introduction to sign language linguistics. Cambridge: University Press.
––––– 2010: Variation, lexicalization and grammaticalization in signed languages. Julkaisussa Langage et société 2010/1 - n° 131, s. 19‒35.
Kendon, Adam 2004: Gesture: Visible action as utterance. Cambridge: Cambridge University Press.
Keränen, Jarkko 2017: Käsiotteen ja viittomakielisen käsimuodon välinen ikonisuus kognitiivis-semioottisesta näkökulmasta. Maisterintutkielma. Kielten laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
––––– 2019: Modaliteettien välisen ikonisuuden havaitseminen ja tuottaminen viittomakie-lessä. Suomalaisen viittomakielen tutkimusseminaari, 7.5.2019. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Lentz, Ella Mae 1986: Teaching role shifting. Teoksessa C. Padden (toim.), Proceeding of the fourth national symposium on sign language research and teaching, s. 58–69. Silver Spring, MD: NAD.
Liddell, Scott 2003: Grammar, gesture, and meaning in American sign language. Cambridge:
Cambridge University Press.
Liddell, Scott – Johnson, Robert 1987: An analysis of Spatial-Locative Predicates in American Sign Language. Paper presented at the Fourth International Symposium on Sign Lan-guage Research, July, Lappeenranta, Finland.
McNeil, David 1992: Hand and mind: What gestures reveal about thought. Chicago: University of Chicago Press.
Meier, Irit – Sandler, Wendy 2008: A Language in Space. New York: Lawrence Erlbaum As-sociates.
Metzger, Melanie 1995: Constructed dialogue and constructed action in American Sign Lan-guage. Teoksessa C. Lucas (toim.) Sociolinguistics in Deaf communities, s. 255–271.
Washington, DC: Gallaudet University Press.
Okrent, Arika 2002: A Modality-free notion of gesture and how it can help us with the mor-pheme vs. Gesture question in sign language linguistics (Or at least give us some criteria to work with). Teoksessa R. P. Meier – K. Cormier – D. Quinto-Pozos (toim.): Modality and Structure in Signed and Spoken Languages, s. 175–189. Cambridge: Cambridge Uni-versity Press.
Padden, Carol 1986: Interaction of morphology and syntax in American Sign Language. Väi-töskirja. University of California, San Diego.
Salonen, Juhana 2018: henkilökohtainen tiedonanto 23.10.2018.
Salonen, Juhana – Wainio, Tuija – Kronqvist, Antti – Keränen, Jarkko 2018: SUOMEN VIIT-TOMAKIELTEN KORPUSPROJEKTIN (CFINSL) ANNOTOINTIOHJEET. Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Viittomakielen keskus. Kevät 2018.
Sandler, Wendy – Lillo-Martin, Diane 2006: Sign Language and Linguistic Universals. Cam-bridge: Cambridge University Press.
Schembri, Adam 2003: Rethinking ´Classifiers´in Signed Languages. Teoksessa K. Emmorey (toim.) Perspectives on Classifier Constructions in Sign Languages, s. 3‒34. New Jersey:
Lawrence Erlbaum Associates.
Signbank 2019: JUODA ja RATSASTAA. Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskus ja Kuu-rojen Liitto: Suomen Signbank. https://signbank.csc.fi/dictionary/?gloss=JUODA&key-word= Viitattu 1.4.2019.
Supalla, Ted 1978: Morphology of verbs of motion and location in American Sign Language.
Teoksessa F. Caccamise – D. Hicks (toim.) ASL in bilingual, bicultural context. Proceed-ing of the Second National Symposium on Sign Language Research and TeachProceed-ing. s. 27–
45. Washington, DC: National Association of the Deaf.
––––– 1982: Structure and acquisition of verbs of motion and location in American Sign Lan-guage. Julkaisematon väitöskirja. San Diego: University of California.
––––– 1986: The classifier system in American Sign Language. Teoksessa C. Craig (toim.) Noun classes and categorization typological studies in language, vol 7. Amsterdam: John Benjamis.
––––– 1990: Serial Verbs of Motion in ASL. Teoksessa Susan D. Fischer – Patricia Siple (toim.): Theorethical Issues in Sign Language Research, vol 1. s. 127–152. Chicago: The University of Chicago Press.
––––– 2003: Revisiting Visual Analogy in ASL Classifier Predicates. Teoksessa K. Emmorey (toim.) Perspectives on Classifier Constructions in Sign Languages, s. 249‒258. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates.
Suvi = Suomalaisen viittomakielen verkkosanakirja 1998. Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 104. Helsinki:
KL Support Oy. http://suvi.viittomat.net. Viitattu 15.5.2019.
Takkinen, Ritva 2008: Kuvailevat viittomat suomalaisessa viittomakielessä. Julkaisussa Puhe ja kieli, 28:1, s. 17–40.
––––– 2010: Kuvailevien viittomien leksikaalinen ja morfologis-gesturaalinen kuvaus: kielen-opetuksen näkökulma. Teoksessa T. Jantunen (toim.) Näkökulmia viittomaan ja viitto-mistoon, s. 99–113. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Takkinen, Ritva ‒ Keränen, Jarkko ‒ Salonen, Juhana 2018: Depicting Signs and Different Text Genres: Preliminary Observations in the Corpus of Finnish Sign Language.11th edition of the Language Resources and Evaluation Conference, 7-12 May 2018, Miyazaki (Ja-pan). http://lrec2018.lrec-conf.org/en/
Tannen, Deborah 1989: Talking voices: Repetition, dialogue, and imagery in conversational discourse. Cambridge: Cambridge University Press.
Valli, Clayton ‒ Lucas, Ceil 1995: Linguistics of American Sign Language: A resource text for ASL users (toinen painos). Washington, DC: Gallaudet University Press.
Varsio, Karoliina 2009: Kuvaus suomalaisen viittomakielen poiju-rakenteista. Pro Gradu -tut-kielma. Kielten laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Wallin, Lars 1996: Polysynthetic signs in Swedish Sign Language. Tukholma: Stockholm Uni-versitet.