Työkokeiluprosessi työnantajien näkökulmasta

Kyselyssä lähes kaikki työantajat olivat käyttäneet työkokeilua ja työharjoittelua julki-sena työvoimapalveluna. Vastaava tulos työantajien julkisten työvoimapalvelujen käy-töstä on nähtävissä Ala-Kauhaluoman ja Härkäpään (2008, 73) tutkimuksessa. Tässä kyselytutkimuksessa muutama vastaaja jätti vastaamatta kysyttäessä työkokeilun käy-töstä. On pääteltävissä, että he ovat voineet erehtyä tai muistaa toimenpiteiden nimik-keet väärin. Hyvin usein työantajat ja itse toimenpiteisiin osallistujatkin sekoittavat muun muassa työkokeilun, työharjoittelun ja työelämävalmennuksen nimikkeet keske-nään. Käytäntö on myös osoittanut, että työkokeilijat ja työnantajat käyttävät työkokei-lusta mieluimmin työharjoittelun nimikettä.

Muita julkisia työllistämispalveluja, kuten työvoimakoulutusta, työvalmentajan tukipal-veluita, tukityön hakua aktivoivaa Sanssi -korttia ja työolosuhteiden järjestelytukea oli

käytetty huomattavasti harvemmin kuin työkokeilua ja työharjoittelua. Järvikoski ja Härkäpää (2011, 218) toteavatkin, että työolosuhteiden järjestelytukea on pystytty so-veltamaan ainoastaan poikkeustapauksissa. Tässä osatutkimuksessa nousi esille, miten työnantajien keskuudessa työllistämispalvelut ovat melko huonosti tunnettuja. Tämä on myös nähtävissä Ala-Kauhaluoman ja Härkäpään (2008, 75) tutkimuksessa.

Työkokeilujakso voi kestää yhdessä organisaatiossa yhtäjaksoisesti jopa puoli vuotta, jolloin työkokeilijan työorientaatio, motivaatio ja työelämän pelisäännöt nousevat mer-kittävästi esille, varsinkin jos työkokeilijan edellisestä työjaksosta on kulunut vuosia.

Esiin voi nousta myös työantajalähtöisiä työkokeiluun vaikuttavia tekijöitä. Nämä asiat yhdessä voivat tuoda mukanaan tilanteita, joissa tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja (ks. McQuaid 2006, 411) esimerkiksi konfliktien selvittämiseksi. Aina tilanteiden sel-vittely ei kuitenkaan johda mielekkääseen päätökseen. Tämä voi johtaa huonoon koke-mukseen työkokeilusta ja sillä voi olla vaikutusta koko työkokeilujaksolle. Seuraukset voivat olla moninaiset. Tällöin punnitaan erityisesti työttömyyden vaikutuksia hyvään itsetuntoon, joka aina ei ole vajaakuntoiselle työnhakijalle itsestäänselvyys. (Heponiemi 2008, Järvikosken ym. 2011, 104 mukaan.)

Bräysyn ym. (2008, 4) mukaan työkokeilu vaatii onnistuakseen intervention oikea-aikaisuutta, vahvaa ja monipuolista panostusta eri osapuolilta, kuten työkokeilijalta, työnantajalta ja järjestävältä taholta. Työ- ja elinkeinotoimiston kautta järjestetty työko-keilu on aina tavoitteellista toimintaa. Tässä tutkimuksessa yksityisen sektorin työanta-javastauksissa nousi esiin ammattiin tutustumisen, työllistymisen ja työelämään siirty-misen tavoitteet. Julkinen sektori painotti useimmin vastauksissaan työkyvyn ja työssä jaksamisen testaamisen tavoitteita. Huomioiden työkokeilun kohderyhmä eli vajaakun-toiset, ovat työkokeilulle asetetut tutustumis-, kiinnostavuus-, testaamis- ja työllistymis-tavoitteet hyvin realistisia.

Tulokset viittaavat siihen, että julkisen sektorin työkokeilupaikkoihin hakeutuivat usein ne henkilöt, joille on tarpeen saada selvyyttä omasta työkyvystä ja työssä jaksamisen mahdollisuuksista. Lieneekö julkisen sektorin toimijoilla enemmän ymmärrystä kohdata vajaakuntoinen työkokeilija ja onko julkisen sektorin työkokeilupaikka työkokeilijalle itselleen turvallinen valinta? Julkiselle sektorille vajaakuntoinen henkilö ei useinkaan ulkopuolelta työllisty, kun julkisella sektorilla on olemassa omienkin vajaakuntoisten sijoittamisvelvollisuus.

Puolet työantajista oli nähnyt työkokeilijan motivaation merkittävänä tekijänä työkokei-lun onnistumiselle. Asenne työntekoon ja työhön suuntaava motivaatio rakentuvat edel-leen työkokeilutavoitteiden kautta. Niinpä työ- ja elinkeinotoimiston, työkokeilijan ja työantajan olisi tarpeen käydä keskusteluja työkokeilujakson aikana tavoitteiden tarken-tumiseksi.

Työantajat korostivat prosessin aikana tarvittavan tuen ja ohjauksen tarvetta viranomais-taholta. Tahoina esiin nousi Oulun työvoiman palvelukeskus ja OYS:n kuulokeskus.

Muutamat työantajat nostivat esiin myös työkokeilijalle annetavan tuen laajuuden ja siitä keskustelu nähtiin osittain araksi aiheeksi. Työantajat ovat oman osaamisensa ja alansa asiantuntijoita, mutta eivät välttämättä osaa kohdata vajaakuntoista työntekijää.

Riittäisikö työnantajien ja työkokeilijoiden tukemiseksi esimerkiksi työ- ja elinkeinohal-linnon virkailijan soitto työkokeilun aikana? Työantajien oma yhteydenotto työ- ja elin-keinotoimistoon on aina mahdollista ja toivottavaa, jotta työkokeilu toteutuisi tavoittei-den mukaisesti.

Tiiviimpää tukea työkokeiluprosessiin olisi mahdollista järjestää esimerkiksi työval-mentajapalveluiden kautta, jolloin tuki työkokeilijalle ja työantajalle olisi yksilöllisem-pää. Työvalmentajan tuki olisi mahdollista jo alkuvaiheen kokeilupaikan etsinnässä, sen räätälöinnissä ja myöhemmin työssä kehittymisessä ja työllistymisvaiheessa sekä tar-peen mukaan vielä sen jälkeen. (ks. Järvikoski ym. 2011, 109.) Työkokeilija voi tarvita rinnalleen myös ammatillisen kuntoutuksen ammattilaisen, joka uskoo kuntoutujaan.

Tarvittava tuki voi joskus löytyä ryhmästä vertaistuen avulla. (Kuusinen 2011, 281; ks.

myös Heikkilä 2011, 53.)

Työkokeilusta saadun palautteen ja palautteen antamisen tarkoitus on kehittää työkokei-lijaa, työntekijöitä ja työyhteisöä. Työantajat korostivat erityisesti jatkuvan palautteen merkitystä, joka tapahtuu työn ohessa. Työkokeilijalle annetun palautteen koettiin ole-van kannustavaa, kehittävää ja spontaania. (ks. myös Ruohotie 2000, 62 – 63.) Kaulion ym. (2001, 95 – 96) mukaan työkokeilun ohjauksessa merkittävänä tekijänä on rauhalli-nen ”asia kerrallaan” -asenne, joka samalla kehittää myös epävarmuuden sietokykyä.

Palautemuodoista työantajat toivat esille suullisen ja kirjallisen palautteen merkityksen työkokeilujakson aikana. Työkokeilun ohessa annettu suullinen palaute mahdollistaa

työkokeilun aikana suoritustason muutoksen. Kirjallinen palaute auttaa vastaavasti muistamaan työkokeilun tapahtumia, koska suullisessa palautekeskustelussa on usein vaara, että osa keskusteltavista asioista unohtuu. Työhallinnon pyytämä työantajien pa-laute jää usein saamatta ja siten työkokeilukokemusten työstäminen jää liian usein aino-astaan työkokeilijan omien arvioiden varaan. Käytännössä työkokeilijan oma arvio ei valitettavasti ole aina sama kuin työantajan arvio. Palautemuotoja on edelleen syytä kehitellä joustavammiksi.