Työhypoteesi ja kuvaus tutkielman etenemisestä

Ugaritin tekstien tutkimus on lähes kiistatta nykyaikaisen psalmitutkimuksen kes-kiössä, sillä tekstilöytöjen tarjoama kielellinen ja temaattinen vertailumateriaali on vertaansa vailla.¹²⁷ Ugaritin tekstit tarjoavat Raamatun kertomuksille vertailukoh-dan, joka kertoo sekä vuosisataisten perinteiden jatkumosta että kulttuurisesta ja uskonnollisesta murroksesta.¹²⁸ Vaikka Ugaritin tekstit ovatkin vähintään 300–400 vuotta varhaisimpiakin heprealaisia psalmeja vanhempia, on niiden välillä silti yh-teyksiä – paitsi kielikuvien ja fraasien muodossa myös kokonaisten säkeiden tasol-la.¹²⁹ Heprean ja ugaritin välillä on länsiseemiläisinä kielinä dialektinen yhteys,¹³⁰ ja protoheprean kieliopin on esitetty olleen yhdenpitävä nimenomaan ugaritinkie-listen runotekstien kieliopilugaritinkie-listen piirteiden kanssa.¹³¹

Koska Baʿalin ja Jahven välille on tutkimuksessa haettu yhtäläisyyksiä, ja länsiseemiläisen Baʿal jumalan piirteitä on etsitty Vanhan testamentin teksteistä, on mielestäni mahdollista tarkastella myös Jahven suhdetta mereen ja verrata sitä Ugaritin Baʿalia ja Jammua käsitteleviin teksteihin.¹³² Vaikka psalmeja ja Ugaritin tekstejä onkin vertailtu, kukaan ei ole vielä systemaattisesti käynyt niitä läpi verra-takseen termejä ym ja םי, sekä tarkastellakseen sitä, miten edellisen esiintyminen ugaritinkielisissä teksteissä vaikuttaa jälkimmäisen tulkintaan hepreankielisissä runoteksteissä. Uskon, että Ugaritissa sanaa ym on käytetty ainakin osittain saman-laisessa merkityksessä kuin hepreankielessä sanaa םי, joten niiden vertailu on yli-päänsä mielekästä. Termien merkityssisältö ei kuitenkaan välttämättä ole ollut täs-mälleen samanlainen.

Riekkinen ja Veijola kirjoittavat metodioppinsa johdannossa tekstiltä

saa-127Craigie 1983a, 47–49; Loretz 1990, 29, 230; Segert 1999, 170; Hutton 2007, 271.

128Loretz 1990, 51. Widengren 1958, 155, ”In the Ugaritic mythological poems a connecting link was found between Israel and Canaan, with the ancient Near East providing the general cultural background”.

129Alter 1978, 244; Hutton 2007, 271. Loretz 1990, 54, ehdottaa, että psalmien sepittäjät olisivat käyttäneet hyväkseen sitaatteja. Koska suurin osa tällaisesta materiaalista on kadonnut aikojen kuluessa, intertekstuaalisuuden koko kirjo tuskin koskaan avautuu nykylukijalle. Loretz 2002, 406, myös sitaattien tunnistamisen vaikeudesta.

130Loretz 1990, 15, kuitenkin esittää, että ugarit olisi pohjoisseemiläinen kieli, johon on myöhem-min kerääntynyt kanaanilaisia vaikutteita, mutta joka ei kuitenkin itsessään ole kanaanilainen kieli. Segert 1999, 170, on sitä mieltä, että luokiteltiinpa ugarit kanaanilaiseksi tai luoteisseemi-läiseksi kieleksi, heprealaisten runotekstien tutkimuksessa sillä on erittäin tärkeä asema.

131Craigie 1983a, 54. Kaikki Ugaritista löytynyt kirjallisuus, lukuun ottamatta listoja ynnä muita sen tyyppisiä tekstejä, on runomuodossa.

132Herrmann 1999, 138.

dun vastauksen riippuvan sille esitetyn kysymyksen luonteesta. Heidän mukaansa kysymyksenasettelun olisi myös hyvä pysyä riittävän avoimena, jotta teksti ylipää-tään saisi mahdollisuuden vastata sille esitettyihin kysymyksiin välttäen sen vaa-ran, että ne sisällöllisesti etukäteen värittyisivät tai määräytyisivät tietynlaisiksi.

Heidän mukaansa tutkimusprosessia ei myöskään tulisi käsittää keinoksi, jolla en-nakkokäsitykset todistetaan oikeiksi, vaan tekstiä tulisi lähestyä niin laajasti, että näköpiiriin mahtuisivat myös mahdollisesti ennalta tuntemattomat vastaukset.¹³³ Näitä edellä mainittuja seikkoja olen pyrkinyt pitämään tutkielmani lähtökohtina.

Ugaritin teksteissä ja niiden käännösehdotuksissa on aina läsnä myös kontekstuaa-listen ongelmien ja tulkintojen erilaisten mahdollisuuksien moninaisuus. Tämä on muistettava tekstejä vertailtaessa, sillä myös arvostetut kääntäjät ja ugaritinkielen tuntijat, kuten Mark Smith tai Simon Parker, perustavat käännöksensä kieliopin, myyttiperinteen sekä kulttuurin ja sen kirjallisten ilmentymien tuntemuksen lisäksi aina omiin tulkintoihinsa niistä. Tutkijan lähtökohdat ja näkökulma auttamatta vä-rittävät tulkintaa ja saattavat toisinaan johtaa ylitulkintaankin, eikä muinaisten tekstien perimmäiseen merkitykseen tai kontekstiin ole välttämättä enää ollenkaan mahdollista päästä käsiksi.

Uskon, että Vanhan testamentin runoteksteistä on mahdollista löytää jälkiä niitä vanhemmasta, yhteisseemiläisestä perinteestä, vaikka se olisi myöhemmän teologisen hiomisen tuloksena muuttanutkin muotoaan miltei tunnistamattomaan asuun. Tarkoitukseni on sen vuoksi tutkielmassani käydä systemaattisesti läpi kaikki Psalmien kirjan heprean kielen merta tarkoittavan םי-sanan esiintymät ja tarkastella niiden suhdetta Ugaritin tekstien tarjoamaan vertailumateriaaliin. Olen huomioinut Psalttarin teksteistä myös muut maininnat merihirviöinä pidetyistä olennoista, sikäli kun ne esiintyvät meri-sanan yhteydessä. Olen tämän lisäksi tar-kastellut Ugaritin Jammun toisen epiteetin ”Naharu” vaikutusta psalmikohtiin, joissa heprean jokea tarkoittava sana רהנ esiintyy sanan םי yhteydessä.

Olen tutkielmaani varten jakanut psalmisäkeet kolmeen pääkohtaan, joista ensimmäisessä käsittelen mereen ja jokeen liitettyjä antropomorfisia määreitä sekä meren antropomorfista esittämistä psalmeissa. Seuraavaan pääkohtaan olen kerän-nyt muinaisitämaiseen konfliktimyyttiin viittaavia meren mainitsevia psalmikoh-tia. Tähän kuuluvat olennaisena osana myös Punaisen meren tai Kaislameren

133Riekkinen & Veijola 1983, 5.

myyttiset aiheet sekä meren halkaisusta ja mahdollisesti myyttisistä ”suurista ve-sistä” kertovat psalmit. Samaan pääkohtaan olen kerännyt psalmeissa meri-sanan yhteydessä esiintyvät maininnat merihirviöistä, kuten Syvyys, Leviatan, Rahab, Käärme, Tannin ja Nahar. Viimeisessä pääkohdassa käsittelen sitä, miten meri ja joki, sekä sanojen yhteisesiintyminen säeparallelismissa, suhtautuvat muinaisis-raelilaiseen kuningasideologiaan ja miksi tätä teemaa on ilmennetty nimenomaan psalmeissa.

Työtäni varten olen kääntänyt relevantit psalmikohdat sekä analysoinut ja tulkinnut niitä käyttäen hyväksi psalmikommentaareja¹³⁴ sekä heprean ja ugaritin kielioppeja ja sanakirjoja. Siellä, missä yhtymäkohdat Ugaritin teksteihin ovat ol-leet ilmeiset, olen tuonut niitä esille. Olen myös erikseen huomioinut kohdat, jois-sa heprealainen teksti on mahdollisesti jois-saanut vaikutteita muusta kuin länsiseemi-läisestä perinteestä tai traditiosta. Tarkoitukseni on seuraavaksi etsiä yhtäläisyyk-siä heprealaisten ja ugaritinkielisten tekstien välillä tutkimalla sanan םי esiintymiä psalmiteksteissä. Pyrin tekemään tämän tarkastelemalla synonyymiparallelismin ja antiteettisen parallelismin¹³⁵ mahdollista toistumista samanlaisena psalmeissa ja Ugaritin teksteissä, kuten myös Jammuun tutkimuskirjallisuudessa liitettyjä te-maattisia aiheita. Aloitan analyysin tarkastelemalla sanaan םי psalmeissa liitettyjä antropomorfismeilta vaikuttavia eli merta inhimillistäviä piirteitä ja määritteitä, erityisesti meri-sanan yhteydessä käytettyjä verbejä.

134Käyttämiini kommentaareihin kuuluvat muun muassa Arthur Weiserin (1962), Mitchell Dahoodin (1970), Robert Alterin (1978) ja Peter Craigien (1983) psalmeja koskevat teokset.

135Eli parallelismus membrorum, ajatuksen tai vastakkaisen ajatuksen toistuminen seuraavassa sä-keessä. Craigie 1983a, 37; Curtis 1985, 109; Loretz & Kottsieper 1987, 17; Loretz 1990, 44–

48; Segert 1999, 173; Loretz 2002, 2–3; Mowinckel 2004, 166–169. Heprean runollisesta pa-rallelismista ja sanapareista muun muassa Schökel 1988, 48–63; ugaritin ja heprean sanaparien liian suorasta samastamisesta Craigie 1981, 105–106.