Tutkimustulosten yhteenveto

Tässä tutkimuksessa opettajan arvioon omasta valmiudesta vaikuttivat regressiomallissa voimakkaimmin innostus, aiempi kokemus sekä koulutus ja käsitys siitä, mitä ohjelmoinnin opettaminen edellyttää opettajalta.

Tämän tutkimuksen perusteella ei voida vielä sanoa, miten yleinen ilmiö ohjelmoinnin opettamisesta koettu jännitys/pelko on opettajien keskuudessa ja miten se vaikuttaa opettajan kokemaan valmiuteen. Vastaajista 53 % oli eri mieltä väitteen ”Ohjelmoinnin opettaminen jännittää/pelottaa minua” kanssa. Opettajista 58 % arvioi kuitenkin koulun monien muiden opettajien jännittävän tai pelkäävän ohjelmoinnin opetusta. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa onkin hyvä huomioida, että aineiston ulkopuolelle on todennäköisesti jäänyt juuri ohjelmoinnin opettamista pelkääviä/jännittäviä opettajia. Vaikka tässä tutkimuksessa muiden opettajien kokema jännitys/pelko ja motivaation eivät vaikuttaneet merkittävästi opettajan arvioon omasta valmiudesta, on aiemmissa tutkimuksissa huomattu, että muiden opettajien pelokas tai vastustava asenne vaikuttavat esimerkiksi opettajan teknologian käyttöön (Ertmer et al., 2012, s. 428–432).

Ohjelmointia jännittävien/pelkäävien vastaajien (n=86) valmius erosi kuitenkin myös tässä tutkimuksessa selkeästi keskimääräisestä vastaajasta, sillä 62 % oli arvioinut valmiutensa melko huonoksi tai sitä huonommaksi. Kaikista vastaajista vain 38 % oli arvioinut valmiutensa melko huonoksi tai sitä huonommaksi.

Ohjelmoinnin opetusta jännittävistä/pelkäävistä vain harva (6 %) oli ilmoittanut käsityksensä siitä, mitä ohjelmoinnin opettaminen heiltä edellyttää hyväksi tai

59 melko hyväksi. Myös aiemmissa tutkimuksissa uusien toimintatapojen jalkauttamisesta haasteiksi ovat nousseet juuri opettajien riittämätön sisältöosaaminen sekä opetussuunnitelman tavoitteiden tulkitseminen puutteellisesti (Wilson et al., 2010; The Royal Society, 2012; Webb et al., 2016).

Erityisesti matematiikka-pelkoa käsittelevissä tutkimuksissa vähäisen valmiuden on huomattu olevan yhteydessä opettajan kokemaan ahdistukseen ja pelkoon (Bursal & Paznokas, 2006).

Suurin osa (86 %) tutkimuksen opettajista oli silti sitä mieltä, että he tarvitsevat lisäkoulutusta. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, miksi myös ne opettajat, jotka kokivat valmiutensa hyväksi, tarvitsivat lisäkoulutusta. Osassa avoimista vastauksista kerrottiin halustaan oppia lisää. Koulutuksen tarve ei välttämättä kuvannutkaan puutteellista osaamista, kuten seuraavasta esimerkissä käy ilmi:

Minulla on jo jonkinlainen käsitys ohjelmoinnista ja halu opetella lisää. (n209) Koulutustarvetta voi osaltaan selittää myös se, ettei opettajilla ollut täysin selvää käsitystä siitä, mitä ohjelmoinnin opettaminen heiltä edellytti. Vaikka valmius olisikin arvioitu hyväksi, avoimien vastauksien perusteella puutteita löytyi vielä siitä, mitä kaikkea opettajan vastuulle ohjelmoinnin opettamisessa kuului. Osa koki, että alaluokkien opettaminen sujuisi hyvin, mutta haastavammista konsepteista (tai siitä mitä ne ovat) ei ollut vielä ymmärrystä, kuten seuraavista kommenteista käy ilmi:

Ohjelmoinnin alkeet onnistuvat, mutta pidemmälle menevään ohjelmointiin tarvitsen täydennyskoulutusta. (n136)

Tiedän ohjelmoinnin opetuksesta ja pienillä se on kaikkea muuta kuin tietokoneella tehtävää, mutta ihan oikeaa ohjelmointia en osaisi opettaa.

Onneksi ei tarvitsekaan kun netissä on kuulemma monia sivustoja, joissa oppilaat ihan itse opiskelevat. (n29)

60 Avoimissa vastauksissa tuotiin esiin myös puutteellinen ymmärrys siitä, mitä ohjelmoinnin opettaminen todellisuudessa opettajilta edellyttää. Kysyttäessä opettajilta, miten ohjelmointipelkoista voitaisiin innostaa, avoimista vastauksista nousi ajatus juuri siitä, että opettajat virheellisesti luulevat ohjelmoinnin opetuksen olevan hankalaa:

Avaamalla se tosiasia, että koodaaminen on asioiden jakamista pienempiin osiin. Sen kaikki opet osaavat. Koodaaminen sanana on niin tekninen, että ajatellaan sen olevan jotain teknistä nippelitietoa. (n246)

Näyttämällä, ettei se ole rakettitiedettä. Rohkaisemalla kokeilemaan. (n28) Kerrottaisiin suoraan, mitä se on. Ovat opettaneet tietämättään jo vuosia.

(n227)

Tutkimuksen opettajista 39 % oli arvioinut käsityksenä siitä, mitä ohjelmoinnin opettaminen heiltä edellyttää melko hyväksi tai sitä paremmaksi. Toisaalta erittäin hyväksi käsityksensä oli arvioinut vain 5 %. Ohjelmoinnin opettamista jännittävien opettajien joukossa taas 57 % arvioi käsityksensä melko huonoksi tai sitä huonommaksi. Opettajan kokemaan valmiuden kanssa korreloikin voimakkaimmin käsitys ohjelmoinnin opettamisen edellytyksistä r(247)=.796, p<.001. Seuraavaksi voimakkaimman korrelaation sai innostus r(247)=.656, p<.001). Myös tutkimuksen regressiomallissa epäselvä käsitys edellytyksistä nousi innostuksen ohella valmiutta parhaimmin selittäväksi tekijäksi.

Epäselvyys siitä, mitä ohjelmoinnin opetus opettajilta edellyttää, oli tutkimuksessa selkeästi hallitseva teema. Opettajista 45 % ei vielä keväällä 2016 tiennyt, miten ohjelmoinnin opetus järjestetään loman jälkeen ja 51 % kertoi, että opettajat opettavat ohjelmointia haluamallaan tavalla. Organisaation muutoksesta tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että uuden toimintatavan jalkauttaminen vaatii jaettua vastuuta ja mahdollisesti koko toimintakulttuurin muutosta, jotta uudet mallit eivät jäisi vain kokeiluksi. Mikäli uusien teknologioiden tai toimintatapojen hyödyt jäävät epäselviksi, on hyvin epätodennäköistä, että ne integroituvat organisaation tai koulun arkeen. (Dawes,

61 2001; Salkowitz, 2008. ) Myös uudessa Digiajan peruskoulu 2017 - selvityksessä kävi ilmi, että vaikka rehtorien mukaan kouluilla oli selkeät yhteiset tavoitteet, eivät opettajat kokeneet tavoitteita yhtä selkeiksi (Kaarakainen et al., 2017, s. 18).

Innostus oli tässä tutkimuksessa yksi valmiuteen voimakkaimmin vaikuttaneista tekijöistä epäselvän käsityksen lisäksi. Lähes 60 % vastaajista oli ohjelmoinnista innostuneita opettajia. Opettajien arvio muiden opettajien motivaatiosta opettaa ohjelmointia oli selkeästi omaa innostuneisuutta alhaisempi, sillä vain 26 % oli samaa mieltä väittämän “Kouluni opettajat ovat motivoituneita opettamaan ohjelmointia” kanssa. Kaikkia opettajia tuskin saadaan koskaan innostumaan ohjelmoinnista, mutta tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että innostukseen ja sitä kautta valmiuteen on mahdollista vaikuttaa esimeriksi koulutusten ja opetuskokeilujen kautta. Opettajat, joita ohjelmoinnin opettaminen ei innostunut, eivät olleet tässä tutkimuksessa ohjelmointia juuri kokeilleet tai saaneet siihen koulutusta. Näillä opettajilla oli myös vähäinen ymmärrys siitä, mitä ohjelmoinnin opettaminen heiltä edellytti ja miksi se oli integroitu osaksi opetussuunnitelmaa. Opettajien tvt-taidoista tehdyissä tutkimuksissa onkin huomattu, että juuri aiemmilla kokemuksilla ja käytännöillä on varsin suuri vaikutus halukkuuteen sekä intoon oppia uusia asioita (Simpson et al., 1999;

Charters et al., 2014). Myös koulun toimintakulttuurin uudistumisen esteiksi ovat aiemmissa tutkimuksissa nousseet vähäinen aika uusien tvt-ratkaisujen kokeilemiseen sekä tehoton täydennyskoulutus (Balanskat et al., 2006; Becta, 2004; Schoepp, 2005).

Avoimissa vastauksissa korostuivat erityisesti koulutuksen tarve sekä opetuskokeilut. Osa avoimiin kysymyksiin vastanneista opettajista (n=24) selitti omaa valmiuttaan juuri aiemman kokemuksen ja ymmärryksen kautta.

Kysyttäessä, miten ohjelmointipelkoista opettajaa voisi innostaa ohjelmoinnin opetuksen pariin, korostui 107 vastauksessa juuri koulutus tai opetuskokeilut.

Osa painotti vielä selkeitä ja matalan kynnyksen koulutuksia, joihin opettajien olisi helppo osallistua, ja joissa olisi oman koulun opettajia paikalla. Muilta opettajilta

62 saatu vertaistuen on myös aiemmissa tutkimuksissa koettu auttavan tvt-käytäntöjen sisällyttämistä omaan opetukseen (Tanhua-Piiroinen et al.,2016).

Tämän tutkimuksen puitteissa näyttäisikin siltä, että suurimpia esteitä ohjelmoinnin opetukselle ovat opettajien epäselvät käsitykset ohjelmoinnin opetuksesta sekä vähäinen kokemus ja koulutus.

7.5.1 Tutkimuksen hypoteettinen malli

Tutkimuksen alussa opettajien valmiudesta opettaa ohjelmointia muodostettiin hypoteettinen malli. Tutkimuksen tulosten perusteella ei pystytty selvittämään kaikkien muuttujien yhteyttä, sillä esimerkiksi suurin osa opettajista ei vielä tiennyt, miten ohjelmointia tullaan koulun toimesta opettamaan. Tutkimuksen usean muuttujan lineaarisen regressiomallin voimakkaimmiksi selittäviksi muuttujiksi nousivat käsitys opetuksen edellytyksistä, innostus, aiempi kokemus ja koulutus. Pelko ei tässä tutkimuksessa näyttänyt suoraan vaikuttavat valmiuteen, vaan pikemmin epäsuorasti, sillä ohjelmoinnin opettamista jännittävillä opettajilla oli selkeästi huonompi valmius ja käsitys ohjelmoinnin opettamisesta. Tutkimustulosten perusteella alkuperäistä mallia päivitettiin ja korjattiin. Tutkimuksen aineisto perustuu kuitenkin vielä liian pieneen ja naispainotteiseen vastaajajoukkoon, jotta lopullisissa johtopäätöksiä opettajien yleisestä valmiudesta voisi vetää.

Uusi malli on myös oletus, joskin taustalla on alkuperäistä mallia vahvempi tutkimustausta.

63 Uudessa mallissa valmiuteen vaikuttavat suorat ja epäsuorat tekijät (kuvio 10).

Epäsuorasti vaikuttavien tekijöiden oletetaan tutkimustulosten perusteella olevan yhteydessä suorasti vaikuttaviin tekijöihin, mutta ne eivät selitä valmiutta. Malliin on lisätty suoraan vaikuttavaksi tekijäksi myös teknologinen osaaminen ja oppilaat, vaikka näiden tekijöiden vaikutusta ei tämän tutkimuksen puitteissa pystytty tutkimaan. Aiemmissa tutkimuksissa teknologisen osaamisen sekä oppilaiden on kuitenkin todettu vaikuttavan opettajan valmiuteen opettaa (ks.

Wilson et al., 2010; The Royal Society, 2012; Webb et al., 2016; Shulman, 1986).

Jatkotutkimuksissa olisikin tärkeää huomioida myös nämä tekijät, sillä oppilaat ja teknologian käyttö kuuluvat olennaisesti ohjelmoinnin opettamiseen.

Kuvio 10. Malli opettajan ohjelmoinnin opetusvalmiuteen vaikuttavista tekijöistä.

Koulun ja muiden opettajien vaikutusta ei onnistuttu tämän tutkimuksen puitteissa suoraan tutkimaan. Kuitenkin avoimissa vastauksissa korostui opettajille annettavan koulutuksen merkitys, joka painottui koulun tai muiden opettajien järjestämiin kokeiluihin tai ohjelmointikoulutuksiin. Jatkossa olisi olennaista tutkia myös sitä, miten esimerkiksi koulun omat käytännöt ja muut opettajat tukevat tekijöitä, jotka vaikuttavat opettajan valmiuksiin, sillä aiemmissa tutkimuksissa näiden on todettu vaikuttavan uusien toimintatapojen integroimiseen (Charters et al., 2014).

64

8 Luotettavuus

Tutkimuksen luotettavuutta tarkastellaan tutkimuksen mittarin, aineiston sekä menetelmien kautta.