15 KIUSAAMISEEN PUUTTUMINEN
17.7 Tutkimustulosten analysointi
Aineistoa analysoitiin vertailemalla lasten, vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden mielipiteitä keskenään. Halusimme selvittää, onko näiden ryhmien näkemyksissä kiusaamisesta eroja. Joidenkin kysymysten kohdalla laadimme analyysin pohjalta myös diagrammeja. Avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen eli vastaukset koottiin yhteen kirjoittamalla jokaisen kysymyksen kaikki vastaukset allekkain. Samantyyppiset vastaukset ryhmiteltiin yhteen ja niistä tehtiin omia teemoja. Lopuksi teemoja yhdisteltiin laajemmiksi kokonaisuuksiksi, kuitenkin niin, etteivät tulokset vääristyneet. Tämän jälkeen suoritettiin kvantifiointi eli laskettiin, kuinka monta vastausta kuhunkin teemaan kuuluu ja verrattiin sitten eri teemojen vastausten määriä. Näin pystyimme myös laskemaan prosentteja, jotka on siis laskettu
jakamalla tiettyyn teemaan kuuluvien ilmaisujen määrä kaikkien samaan kysymykseen kuuluvien teemojen vastausten määrällä. Näin on toimittu kaikkien kysymysten kohdalla. Prosentteja laskemalla pystyimme parhaiten vertailemaan ja havainnollistamaan eri osapuolten näkemyksiä ja niissä esiin tulevia eroja ja yhtäläisyyksiä.
18 LASTEN HAASTATTELUN ANALYYSI
Kysyimme lasten haastatteluun kirjallisesti luvan esikoululaisten vanhemmilta.
Lupakyselyyn liitimme lasten kyselylomakkeen, jotta vanhemmat näkivät, minkälaisia kysymyksiä aioimme lapsilta kysyä. Toiseen esikoululaisryhmään kuului 14 lasta ja toiseen 19 lasta. Toisessa ryhmässä oli esikoululaisten lisäksi muutama ensi vuoden esikoululainen. Toiselta päiväkodilta saimme luvan kuuden ja toiselta päiväkodilta kahdentoista lapsen haastatteluun eli pääsimme haastattelemaan yhteensä 18 lasta. Näin ollen vastausprosentti lasten kohdalla on 54,5 % (18 lasta 33:sta). Haastattelimme seitsemää tyttöä ja yhtätoista poikaa.
Tyttöjen osuus on siis noin 39 % ja poikien noin 61 %. Ikäjakauma on seuraavanlainen:
Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneiden lasten ikäjakauma.
IKÄ TYTÖT POJAT
4-vuotiaat 1 0
5-vuotiaat 4 3
6-vuotiaat 2 8
Haastattelimme jokaista lasta yksitellen. Lasten haastattelutilanteessa tuloksiin on voinut vaikuttaa se, että emme olleet suurimmalle osalle lapsista tuttuja ennestään, mutta pyrimme tekemään haastattelutilanteesta lapselle mahdollisimman mukavan ja rennon. Osa jännitti tilannetta ja osa taas puhui hyvin avoimesti ja reippaasti.
Kysymykset muotoilimme niin, että lapsen oli mahdollisimman helppo vastata niihin. Osalle lapsista jouduimme kertomaan myös esimerkkejä, mutta yritimme parhaamme mukaan olla johdattelematta lapsen vastauksia. Aikaa kunkin lapsen haastatteluun kului noin 5-10 minuuttia. Haastattelut sujuivat pääsääntöisesti hyvin ja annoimmekin jokaiselle lapselle positiivista palautetta haastattelun päätteeksi.
63,4%
Fyysistä Sanallista Ei tiedä Toisen satuttamista ja
Ensimmäisenä kysyimme lapsilta, mitä kiusaaminen heidän mielestään tarkoittaa.
Vastauksia tähän saimme 41 kappaletta. Kolmessa tapauksessa (7,3%) tähän kysymykseen ei osattu vastata mitään.
Seitsemän (17,1%) mielestä kiusaaminen tarkoittaa nimittelyä, rumien puhumista ja vaatteiden haukkumista (”Sanoo possuks.”).
41 vastauksesta 26 kappaletta (63,4%) käsitteli fyysistä kiusaamista. Näitä olivat esimerkiksi lyöminen, potkiminen, töniminen, raapiminen ja hiekan heittäminen päälle (”Ainaki se, että mä haluan raapia sua.”).
Kahden mukaan (4,9%) kiusaaminen on toisen satuttamista ja mielen pahoittamista (”Toisen mielen pahoittaminen.”).
Yhtä monen lapsen mukaan (4,9%) kiusaaminen on tyhmää ja tylsää tekoa (”Kiusaaminen on tylsää tekoa.”)
Vain yksi lapsi (2,4%) mainitsi leikistä pois jättämisen kiusaamiseksi. (”Sanoo että sä et saa tulla leikkiin.”)
Seuraavaksi kysyimme lapsilta (kysymys numero 2), onko heitä koskaan kiusattu päiväkodissa. Viisi (27,8%) vastasi, että ei ole kiusattu ja kolmetoista (72,2%), että on kiusattu. Kiusatuista lapsista kolmea (23,1%) on kiusattu vain kerran ja kymmentä lasta (76,9%) on kiusattu useasti.
Niiden lasten kohdalla, joita ei ollut kiusattu, siirryimme tämän kysymyksen jälkeen suoraan viimeisiin kysymyksiin (6 ja 7), sillä kysymykset 3-5 käsittelivät lapsen kokemia kiusaamistilanteita.
Kiusatuilta lapsilta kysyimme, miten heitä on kiusattu päiväkodissa. Tähän saimme 13 lapselta yhteensä 22 vastausta.
Vastauksista viisi (22,7%) liittyi nimittelyyn, haukkumiseen ja rumien puhumiseen eli sanalliseen kiusaamiseen (”Lällätelty pahkasiaks.”).
Seitsemän vastausta (31,8%) koski leikeistä pois jättämistä eli henkistä kiusaamista (”Kun kukaan ei halunnu ottaa mua leikkiin...sitä tapahtuu monesti.
Mua tönittiin ja jouduin leikkii yksin.”).
Kymmenen vastausta (45,5%) taas käsitteli fyysistä satuttamista (”Vähä sillä tavalla että vähä tönitty.”).
Kysyimme lapsilta myös kiusaamistilanteeseen puuttumisesta (kysymykset numero 3 ja 4). Halusimme selvittää, kuka/ketkä ovat puuttuneet kiusaamiseen ja millä tavalla. Kuudessa tapauksessa (46,2%) tilanteeseen on puuttunut päiväkodin hoitaja, neljässä tapauksessa (30,8%) sekä päiväkodin hoitajat että kaverit.
Kahden lapsen (15,4%) mukaan kiusaamistilanteeseen ei ole puuttunut kukaan ja yhdessä tapauksessa (7,7%) kaveri/toinen lapsi.
Kuvio 2. Lasten ilmauksia siitä, miten kiusaamiseen on puututtu.
Kiusaamiseen on puututtu enimmäkseen eli 8 kertaa (53,3%) sanomalla, ettei toista saa kiusata (”Sanonu jotain, että riita poikki ja voita väliin.”)
Toiseksi eniten eli 3 kertaa (20%) kiusaamiseen on puututtu varmistamalla, että kaikilla on leikkikaveri (”Kaverit on sanonu, että tuu leikkii meidän kaa.”).
Kahden mukaan (13,3%) kiusaamiseen ei ole puututtu mitenkään (”Ei oo puututtu mitenkään.”).
Yhdessä tapauksessa (6,7%) kiusaaja on saanut rangaistuksen eli laitettu jäähypenkille (”Kiusaaja on laitettu jäähypenkille.”).
Yksi (6,7%) kertoi, että kiusaamiseen on kyllä puututtu, muttei muistanut, millä tavalla (”Ne on tehny jotain, mä en muista enää mitä.”).
Kuvio 3. Lasten ilmaisuja siitä, minkälainen mieli jäi kiusaamistilanteesta ja siihen puuttumisesta.
Seuraavaksi (kysymys numero 5) kysyimme lapsilta, minkälainen mieli heille jäi kiusaamistilanteesta ja siihen puuttumisesta.
Neljälle lapselle (30,8%) jäi tilanteesta itkuinen tai paha mieli (”Vähän paha mieli, koska se kiusas mua.”).
Yhtä lailla neljälle (30,8%) jäi vaihteleva eli välillä hyvä ja välillä paha mieli (”Välillä mä oon unohtanu sen ja välillä se jää hetkeks mulle mieleen.”)
Kolmelle lapselle (23,1%) jäi hyvä mieli (”Kiva mieli, ku ne kaverit sano niille, että ei saa kiusata.”).
Kahdelle lapselle (15,4%) taas jäi tilanteesta vihainen mieli (”Vihanen. Mäki löin sitä, ku se löi mua.”)
Vain kaksi lasta kolmestatoista kertoi, että tilanteesta jäi hyvä mieli. Niissä kahdessa tapauksessa, joissa kukaan ei ollut puuttunut kiusaamiseen, oli toiselle lapselle jäänyt vihainen ja toiselle paha mieli. Vain muutama lapsi osasi perustella, miksi tilanteesta jäi tietynlainen mieli. Suurin osa kertoi vain, minkälainen mieli tilanteesta jäi, muttei perustellut vastaustaan.
Kuudennen ja seitsemännen kysymyksen pystyimme kysymään myös niiltä lapsilta, joita ei ollut kiusattu. Näihin viimeisiin kysymyksiin ovat siis vastanneet kaikki haastattelemamme 18 lasta.
Kysyimme lapsilta, miksi kiusaamista heidän mielestään tapahtuu (kysymys numero 6). Tämä oli selvästi kaikista vaikein kysymys, sillä jopa 12 lasta (66,7%) ei osannut vastata kysymykseen.
Kolmen lapsen (16,7%) mielestä kiusaamista tapahtuu, koska lapsille tulee riitaa jostain (”Sen takia niinku, että toinen sanoo, että en mä tehny sitä ja sit tulee sitä riitaa.”)
Yksi lapsi (5,6%) oli sitä mieltä, että kiusaaja kiusaa, koska ei ymmärrä tekevänsä väärin (”No ku se ei tiiä, että toiselle tulee paha mieli siitä, että se kiusaa.”).
Kaksi lasta (11,1%) pohti kiusaamista tapahtuvan sen vuoksi, että kaikki eivät ota toisia leikkiin mukaan ja ole kavereita keskenään (”Siks koska ne ei halua, että ne tulee leikkii mun kaa.”).
Kuvio 4. Lasten ilmaisuja kiusaamisen vähentämisestä.
Lopuksi kysyimme (kysymys numero 7), miten kiusaamista voitaisiin lasten mielestä vähentää. Kaksi lasta (10%) ei osannut vastata kysymykseen mitään.
Kolme lasta (15%) oli sitä mieltä, että aikuinen voisi tehdä asialle jotain.
Yhtä moni eli kolme (15%) oli sitä mieltä, että lapsi voisi kertoa kiusaamisesta aikuiselle (”Sanoo jotain, jos täällä päiväkodissa kiusataan, niin sanoo jolleki tädille.”).
Kahden lapsen (10%) mielestä kiusaamista voitaisiin vähentää niin, että kaikki olisivat kavereita keskenään (”Jos kaikki kaverustuis.”).
Neljä lasta (20%) uskoi kiusaamisen vähenevän, jos jokaisella olisi leikkikaveri (”Että jos leikkii toisen kaa.”). Yhtä moni uskoi anteeksipyynnöllä olevan merkitystä kiusaamisen vähenemiseen.
Yksi lapsi (5%) oli sitä mieltä, että kiusaaminen vähenee, jos kiusattu ei ärsyynny kiusaajan teoista, vaan jättää ne omaan arvoonsa (”Koko ajan vähentyy vaan se kiusaaminen jos tekee sellasta että jos joku härnää nii antaa sen olla, ei härnää takasin.”).
Yksi lapsi (5%) taas pohti, että jos kiusaaja ymmärtäisi tekevänsä väärin, ei hän enää kiusaisi (”Jos kiusaaja hoksais, että se ei oo muista mukavaa.”).
19 VANHEMPIEN VASTAUSTEN ANALYYSI
Kuvio 5. Vanhempien ilmaisuja kiusaamisesta.
Ensimmäinen kysymys vanhemmille oli, mitä kiusaaminen heidän mielestään tarkoittaa. Vastauksia saimme tähän yhteensä 29 kappaletta. Yhdessä vastauksessa (3,4%) sanottiin, ettei se ole hyvä asia.
Kahden (6,9%) mielestä toiset kokevat kiusaamisen herkemmin ja toiset eivät piittaa kovinkaan pienistä (Kiusaamista on monenlaista, toiset ottavat pienenkin hipaisun kiusaamiseksi, toiset eivät pienistä piittaa.”).
Kuudessa vastauksessa (20,7%) todettiin kiusaamisen olevan fyysistä (”Voi olla fyysistä, jolloin nyrkit heiluu.”).
Viidessä vastauksessa (17,2%) kiusaamisen määriteltiin olevan sanallista (”No kiusaaminen voi olla nälvimistä, haukkumista tai muuta sellaista.”).
Niin ikään viidessä vastauksessa (17,2%) sen pohdittiin olevan sitä, että kiusattu kokee tilanteen epämiellyttäväksi tai toinen loukkaa toisen tunteita. (”Toisen huonosti kohtelua, jonka kiusauksen kohde kokee inhottavaksi – tärkeintä ei ole
se, täyttyvätkö ”kiusaamisen kriteerit” jonkun muun mielestä, vaan se, miten uhri sen kokee.”).
Suurimman osan mielestä (34,5%) kiusaaminen on henkistä (Uhkailua, kiristämistä ja niin edelleen.”).
Seuraavaksi kysyimme vanhemmilta (kysymys numero 2), onko päiväkodissa, missä heidän lapsensa on, ilmennyt kiusaamista. Neljän vanhemman (36,4%) mukaan päiväkodissa ei ole ilmennyt kiusaamista, kun taas seitsemän vanhemman (63,7%) mukaan kiusaamista tapahtuu.
Ne vanhemmat, joiden mielestä kiusaamista ei ole tapahtunut päiväkodissa, saivat siirtyä suoraan kysymykseen kuusi, sillä kysymykset 3-5 käsittelivät kiusaamiseen liittyviä kokemuksia.
Niiltä vanhemmilta, jotka vastasivat kysymykseen kaksi myöntävästi, kysyimme, minkälaista kiusaamista päiväkodissa on tapahtunut. Tähän saimme seitsemältä vanhemmalta yhteensä 19 vastausta. Vastauksista yhdentoista (57,9%) mukaan kiusaaminen ilmenee fyysisenä. Neljän vastauksen (21,1%) mukaan kiusaaminen on sanallista ja neljän (21,1%) mukaan henkistä.
Kysymyksessä kolme kysyimme, ovatko päiväkodin työntekijät puuttuneet asiaan.
Kaikki seitsemän vanhempaa vastasivat tähän ”kyllä” eli sadan prosentin mukaan päiväkodin työntekijät ovat puuttuneet kiusaamiseen.
66,7%
Kuvio 6. Vanhempien ilmaisuja siitä, millä tavalla kiusaamiseen on puututtu?
Seuraavaksi kysyimme vanhemmilta, millä tavalla kiusaamiseen on puututtu.
Tähän saimme yhteensä 12 vastausta. Yksi vanhempi (8,3%) ei tiennyt kuinka päiväkodin työntekijät puuttuvat kiusaamiseen ja yhdessä vastauksessa (8,3%) pohdittiin, että kiusaamisesta aiheutuu mahdollisia jatkotoimenpiteitä.
Kahdessa vastauksessa (16,7%) tuotiin esille, että asiasta on tiedotettu vanhempia, kun he ovat hakeneet lapsiaan päiväkodista. (”Kiusaamisesta on kerrottu vanhemmille lasta kotiin hakiessa.”)
Suurimmassa osassa eli kahdeksassa vastauksessa (66,7%) kerrottiin, että kiusaamistilanteet on hoidettu heti lasten kesken. (”Lapset ovat joutuneet/saaneet sopia asian, selvitetty minkä takia on kiusattu. Päiväkoti on puuttunut asiaan mielestäni oikealla tavalla.”)
Kysymyksessä viisi halusimme tietää, onko kiusaamiseen puuttuminen vastannut vanhempien odotuksia. Kaikki nämä seitsemän vanhempaa vastasivat kysymykseen myöntävästi, joten 100 prosenttia vanhemmista oli tyytyväisiä siihen, kuinka päiväkodin työntekijät ovat puuttuneet kiusaamistilanteisiin.
Kuitenkin näistä seitsemästä vanhemmasta yksi oli vastannut olevansa sekä tyytyväinen että tyytymätön. Jos kysymykseen viisi vastasi kieltävästi, jatkokysymyksenä oli, mitä tilanteessa oltaisiin voitu tehdä toisin. Tähän tämä vanhempi vastasi seuraavalla tavalla:
”Ei saa lähteä syyllistämään kiusattua, otettava selvää kiusaajalta miksi on kiusattu ja tehdä selväksi ettei saa kiusata enää. Vaikea tietää aina kuka on aloittanut kiusaamisen, jos ei ole ollut paikalla näkemässä”
Kuvio 7. Ilmaisuja siitä, miksi kiusaamista vanhempien mukaan tapahtuu.
Kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen ovat vastanneet kaikki 11 vanhempaa.
Kysymyksessä kuusi kysyimme vanhempien mielipidettä siitä, miksi kiusaamista tapahtuu. Näissä vastuksissa tuli paljon hajontaa. Vastauksia tuli yhteensä 24 kappaletta. Yksi vanhempi (4,2%) ei osannut vastata mitään. Kateellisuus mainittiin eniten eli viisi kertaa (20,8%). Tähän kategoriaan vanhemmat olivat maininneet esimerkiksi, että lapset ovat toisilleen kateellisia, jos toinen osaa jotakin paremmin kuin itse tai jos joku ei ota leikkiin mukaan, niin tämä tulee ja sotkee leikin. Yhtä moni (20,8%) mainitsi erilaisuuden olevan yksi kiusaamisen syy. Kolmessa vastauksessa (12,5%) kerrottiin kiusaamista tapahtuvan sen vuoksi, että kiusaajalla on paha olla ja saman verran mainittiin myös kasvatuksen olevan syy kiusaamiseen. Tähän oli vastattu esimerkiksi se, että vanhemmat eivät ole puuttuneet kiusaamiseen, eivätkä he ole kertoneet lapselle, että se on väärin.
Kahden mielestä (8,3%) lapset hakevat huomiota kiusaamisen avulla ja yhtä moni (8,3%) mainitsi mallioppimisen olevan syy kiusaamiseen. Tähän vanhemmat olivat vastanneet, että lapset oppivat kiusaamisen muilta lapsilta tai tv:n kautta.
Loput kolme vastausta (12,5%) lisäsimme kategoriaan ”muut vastaukset”, koska niillä ei ollut mitään yhteneväisyyksiä. Näitä vastauksia olivat lasten ajattelemattomuus, ryhmän paine ja rajojen hakeminen.
Kuvio 8. Vanhempien ilmaisuja kiusaamisen vähentämisestä.
Kysyimme vanhemmilta miten kiusaamista voitaisiin vähentää (kysymys seitsemän). Vastauksia saimme yhteensä 22 kappaletta.
Yhdessä vastauksessa (4,5%) todettiin, että lasten pitäisi olla tasa-arvoisia ja samoin yhdessä vastauksessa (4,5%) pohdittiin, että samanhenkiset lapset voisivat olla samassa ryhmässä (herkät/arat sekä rohkeat/vilkkaat).
Yhdeksän vastauksen (45,5%) mukaan pitäisi puhua sekä kiusaajan että kiusatun kanssa (”lapsen iästä/kehitystasosta riippuen kiusaamisesta pitää puhua – siitä mitä se voi aiheuttaa, miksi sitä ei saa tehdä jne.”).
Yhtä monen vastauksen (45,5%) vastauksen mukaan kiusaamista voitaisiin vähentää päiväkodin työntekijöiden avulla. Vastauksista nousi päällimmäisenä esiin se, että kiusaamiseen pitää puuttua välittömästi (”tärkeää on myös aina puuttua asiaan välittömästi, niin lapsi oppii ymmärtämään ja toimimaan oikein.”).
Viimeisenä (kysymys kahdeksan) vanhemmat saivat lisätä aiheeseen jotakin, jos halusivat. Vanhemmista seitsemän (63,6%) vastasi vielä tähän. Tässä esimerkkejä mitä vanhemmat vastasivat kysymykseemme ”Haluaisitteko lisätä vielä jotakin aiheeseen liittyen”:
”Hyvä ja tärkeä aihe josta ei voi koskaan puhua liikaa.”
”Jokainen lapsi on oma yksilö. Nautitaan toistemme erilaisuudesta ja ollaan kaikki yhdessä kavereita.”
”Varhaisen puuttumisen tärkeyttä! Kiusaaminen täytyy ehdottomasti kitkeä pois jo varhaiskasvatuksessa, ettei sitä esiintyisi koulussa niin paljon!”
”Kaikkeen esim nimittelyyn ei tarvitse, puuttua lapset tarvitsevat myös tilaa oppia selvittämään asioita keskenään, niin heillä on paremmat eväät kohdata rankka maailma.”
”Kun jokainen vanhempi pitäisi lastansa sylissä aika ajoin, päivittäin, edes pienen hetken ja kertoisi miten tärkeä lapsi on yms.
voisi elää elämäänsä terveen itsetunnonvoimin, ehkä yksi kiusattu/kiusaaja vähemmän. Kannustaa, kehua ja olla kiinnostunut aidosti.”
20 TYÖNTEKIJÖIDEN VASTAUSTEN ANALYYSI
Henkistä Fyysistä Sanallista Toisen mielen pahoittamista
Ensimmäisenä kysyimme, mitä kiusaaminen työntekijöiden mielestä tarkoittaa.
Saimme kuudelta työntekijältä tähän yhteensä 19 määritelmää.
Vastauksista kuusi (31,6%) koski fyysistä kiusaamista (”Tahallista fyysistä toistuvaa kiusaa.”).
Kaksi vastausta (10,5%) koski sanallista kiusaamista (”Tahallista sanallista toistuvaa kiusaa.”).
Seitsemän vastausta (36,8%) liittyi henkiseen kiusaamiseen (”Toistuvasti sama lapsi jätettäisiin leikin ulkopuolelle.”).
Yhden (5,3%) mukaan kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus. Kahden vastauksen (10,5%) mukaan kiusaamisen on toisen mielen pahoittamista ja huonoa kohtelua sekä yhdessä määritelmässä (5,3%) sanottiin kiusaamisesta olevan kyse silloin, kun kiusaamistilanteessa on toistuvasti sama tekijä ja uhri.
Seuraavaksi kysyimme, onko päiväkodissa ilmennyt kiusaamista. Viisi työntekijää (83,3%) vastasi tähän ”kyllä” ja yksi (16,7%) vastasi ”ei”.
Myöntävästi vastanneilta kysyimme, minkälaista kiusaamista päiväkodissa on ilmennyt. Vastauksia tähän saimme viideltä työntekijältä yhteensä 15. Fyysinen kiusaaminen mainittiin seitsemän kertaa (46,7%). Yhdessä fyysiseen kiusaamiseen liittyvässä vastauksessa kerrottiin päiväkodissa tapahtuvan päivittäisiä ”kahnaustilanteita”, jotka eivät varsinaisesti ole kiusaamista vaan normaalia lasten kehitykseen kuuluvaa toimintaa (”Päivittäisiä
”kahnaustilanteita”, jotka mielestäni ihan normaalia lasten kehitykseen kuuluvaa toimintaa.”), (”Kolmas osapuoli saattaa käydä körmyyttämässä jotakuta, joka on kiusannut hänen omaa kaveriaan (tätä ilmenee tosi usein mamu-lasten kesken).”) Henkinen kiusaaminen eli tässä tapauksessa yleisimmin leikeistä tai porukasta poissulkeminen mainittiin yhtä monta kertaa (40%) (”Ei oteta mukaan leikkiin ja toiselle tulee paha mieli.”).
Sanallinen kiusaaminen eli nimittely ja haukkuminen mainittiin kahdesti (13,3%) (”Haukkuvat toisia ilkeillä sanoilla.”).
Kuvio 10. Työntekijöiden ilmaisuja siitä, millä tavalla kiusaamiseen on puututtu?
Kysyimme myös, miten kiusaamiseen on puututtu päiväkodissa (kysymys numero 3). Tähän saimme yhteensä 25 vastausta.
Kuuden vastauksen mukaan (24%) kiusaamistilanne selvitetään keskustelemalla kiusaajan ja kiusatun kanssa (”Osapuolet otetaan keskustelemaan, kysellään syitä miksi näin kävi, selvitetään kiusaaja/kiusattu.”).
Yhtä monen vastauksen (24%) mukaan, että kiusaamistilanteesta ja kiusaamisen aiheuttamista tunteista puhutaan yleisesti koko lapsiryhmän kanssa (”Jutellaan lasten kanssa yleisesti kiusaamisesta, pahan mielen aiheuttamisesta toiselle.”).
Viiden vastauksen mukaan (20%) kiusaamiseen puututaan välittömästi ja neljä vastauksessa (16%) kerrottiin anteeksipyynnön olevan tärkeä asia kiusaamistilanteen selvittelyssä. Kahdessa vastauksessa (8%) tuotiin esiin asian puheeksi ottaminen vanhempien kanssa. Yhdessä vastauksessa (4%) ilmeni, että lasten on hyvä opetella selvittämään pienet kahnaukset myös itse ja yksi (4%) vastasi kiusaamiseen puututtavan tilannekohtaisesti.
Neljäs kysymyksemme oli, onko tyttöjen ja poikien kiusaamistavoissa eroja. Viisi (83,3%) vastasi tähän myöntävästi ja yksi (16,7%) vastasi, ettei osaa sanoa.
Kuvio 11. Työntekijöiden ilmaisuja tyttöjen ja poikien kiusaamistapojen eroista.
Kysyimme myös, minkälaisia eroja tyttöjen ja poikien kiusaamisessa on.
Vastauksia tähän saimme yhteensä 20.
Yleisin vastaus oli, että tyttöjen harjoittama kiusaaminen on psyykkisempää kuin poikien. Tällaisia vastauksia oli yhteensä seitsemän (35%) (”Mielestäni tytöillä on enemmän sitä, että jotakin lasta ei oteta joukkoon.”)
Toiseksi eniten eli kuusi kertaa (30%) vastattiin, että poikien kiusaaminen on fyysisempää (”Pojilla voi olla fyysisempää.”).
Neljä (20%) oli sitä mieltä, että tytöt käyttävät enemmän sanallista kiusaa (”Tytöillä enemmän sanallista kiusaa.”)
Kun taas kahden vastauksen (10%) mukaan poikien harjoittama kiusaaminen on useammin sanallista ja äänekästä. Yhden (5%) kerran mainittiin, että poikien käyttämä kiusaaminen on psyykkisempää kuin tyttöjen.
Seuraavaksi kysyimme, miksi kiusaamista työntekijöiden mielestä tapahtuu (kysymys numero 5). Tähän saimme 19 vastausta. Vastauksissa oli melko paljon hajontaa, mutta jonkin verran löytyi myös yhdistäviä tekijöitä.
Yleisimmäksi syyksi kiusaamiselle määriteltiin jostain asiasta kilpaileminen.
Kilpailua voi olla esimerkiksi jonkun lapsen suosiosta, omasta asemasta ryhmässä
tai vaikkapa siitä, kenellä on parhaat taidot jossain asiassa. Kilpailuun liittyviä vastauksia oli yhteensä kuusi (31,6%).
Lapsen tarve päteä mainittiin kiusaamisen syyksi kaksi kertaa (10,5%) (”Tytöillä saattaa olla kilpailua taidoistaan, toisinaan vertaillaan esim. peräti vaatetuksia.”).
Niin ikään kahdessa vastauksessa (10,5%) tuotiin esiin erilaisuus kiusaamisen syynä (” Syynä saattaa olla erilaisuus.”).
Yhtä paljon (10,5%) pohdittiin kiusaajan kiusaavan, koska hänellä on paha olla (”Ehkäpä kiusaajalla on itsellä paha olla.”)
Kahdessa vastauksessa (10,5%) tuli esiin myös empatian puute kiusaamisen syynä (”Empatiakyvyn puute.”).
Vain kerran (5,3%) kiusaamisen syyksi mainittuja asioita olivat lapsen itsekkyys, isot ryhmät ja ahtaus, lasten väsymys, huomion hakeminen sekä lapsen kyvyttömyys sanalliseen kommunikointiin, jolloin ”nyrkit puhuvat” helpommin.
23,8%
19%
14,3% 14,3%
9,5% 9,5%
4,8% 4,8%
0 5 10 15 20 25
Miten kiusaamista voitaisiin vähentää?
Kuvio 12. Työntekijöiden ilmaisuja siitä, miten kiusaamista voitaisiin vähentää?
Kysyimme myös, miten kiusaamista voitaisiin vähentää (kysymys numero 6).
Tähän kysymykseen oli eroteltavissa 21 vastausta.
Yleisimmin eli viisi kertaa (23,8%) vastattiin, että kiusaamista voidaan vähentää puuttumalla kiusaamistilanteisiin heti (”Mielestäni puuttumalla heti asiaan.”).
Toiseksi eniten eli neljä kertaa (19%) vastattiin, että lasten kanssa puhuminen kiusaamisesta ja sen herättämistä tunteista on tärkeää (”Keskusteltava lasten kanssa kiusaamisesta ja tunteista, kuvia apuna → mamu-lapsille selvempää.).”
Kolme (14,3%) oli sitä mieltä, että positiivisen ilmapiirin luominen ryhmään auttaa vähentämään kiusaamista (”Mukavilla yhteisillä tekemisillä.”).
Yhtä moni (14,3%) painotti ennaltaehkäisyn tärkeyttä (”Varhainen puuttuminen.”).
Kaksi (9,5%) toi esiin päiväkodin ja vanhempien välisen kasvatuskumppanuuden tärkeyden (”Täytyy luoda luottamuksellinen suhde vanhempiin, jotta hankalistakin asioista voidaan keskustella → kotona samat säännöt.”).
Lasten jakaminen pienempiin ryhmiin sai saman verran kannatusta (9,5%) (”Jakamalla pienryhmiin.”).
Yhden kerran (4,8%) mainittiin erilaisuuden kunnioittaminen sekä se, että kaikilla lapsiryhmän aikuisilla on oltava samat säännöt.
Työntekijät saivat lopuksi halutessaan lisätä vielä jotain aiheeseen liittyvää. Neljä työntekijää (66,7%) oli kirjoittanut mietteitään tähän viimeiseen ”kysymykseen”.
Tässä työntekijöiden ajatuksia kiusaamiseen liittyen:
”Valitettavasti TV syytää lapsille paljon vääriä ristiriitojen ratkaisumalleja, mietityttää vain, että jos lastenohjelmat eivät olisi niin väkivaltaisia, vähenisikö lasten kiusaaminen.”
”Kiusaamista on aina ollut ja tulee aina olemaan, valitettavasti.
Siihen ei välttämättä tarvita kuin yksi lapsi. Käy sitten mielessä, mitä lapsi haluaa kiusaamisellaan ilmaista → onko se keino saada huomiota/huono itsetunto/opittu tapa?”
”Meidän aikuisten työ on karsia nämä ikävät tilanteet ja luoda kiva ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa on hyvä olla ja jonne on mukava tulla.”
”Kiusaamisesta ei mielestäni saa tehdä liian suurta numeroa, ei toki saa vähätellä, mutta ei saa myöskään tehdä kärpäsestä härkästä.
Päiväkoti-ikäisillä lapsilla on päivittäisiä riitatilanteita normaalissa kanssakäymisessä.”
21 KAIKKIEN OSAPUOLTEN VASTAUSTEN VERTAILU
Ensimmäiseksi kysyimme kaikilta, mitä kiusaaminen heidän mielestään tarkoittaa.
Työntekijät ja vanhemmat vastasivat kysymykseen hyvin samansuuntaisesti, molemmista enemmistö määritteli kiusaamisen olevan henkistä satuttamista, toiseksi eniten määritelmiä kerrottiin fyysiseen kiusaamiseen ja kolmanneksi eniten sanalliseen kiusaamiseen liittyen. Myös lasten vastauksissa mainittiin nämä kaikki kolme kiusaamismuotoa, mutta ylivoimaisesti eniten lapset kertoivat fyysisen kiusaamisen määritelmiä. Toiseksi eniten lapset mainitsivat sanallisen kiusaamisen. Vain yksi lapsi mainitsi henkisen kiusaamisen, mikä taas aikuisten vastauksissa oli yleisin määritelmä kiusaamiselle. Kaikkien osapuolten vastauksista nousi esiin se, että kiusaaminen on yleisesti ottaen ikävää tekoa ja toisen satuttamista. Sekä lapset, vanhemmat että työntekijät tietävät hyvin, mitä kiusaaminen tarkoittaa.
Kuvio 13. Onko päiväkodissanne ilmennyt kiusaamista/onko sinua kiusattu?
Toinen kysymyksemme oli, onko päiväkodissa ilmennyt kiusaamista. Lapsilta kysyimme tätä asiaa heidän omien kokemustensa kautta eli onko heitä itseään kiusattu päiväkodissa. Sekä vanhemmista, työntekijöistä että lapsista enemmistö vastasi tähän kysymykseen myöntävästi, mistä voimme päätellä, että kiusaamista
todella tapahtuu jo päiväkodissa. Työntekijöistä 83,3 % vastasi kiusaamista tapahtuvan, lapsista näin vastasi 72,2 % ja vanhemmista 63,7 %. Loput vastasivat, ettei kiusaamista ole ilmennyt. Vastausten perusteella vanhemmat ovat siis vähiten tietoisia päiväkodissa tapahtuvasta kiusaamisesta, vaikka tietävätkin siitä melko hyvin. Kaikki tilanteet eivät kuitenkaan mahdollisesti tule vanhempien tietoon. Syynä eri osapuolten vastausten pieniin vaihteluihin voi olla myös se, että jokainen määrittelee kiusaamisen eri tavalla, eli joku asia, minkä toinen kokee kiusaamisena, ei toisen mielestä välttämättä ole sitä. Kiusaamisesta puhuttaessa tulisi aina muistaa se, että se on jokaisen subjektiivinen kokemus. Jos lapsi kokee tietyn tilanteen kiusaamisena, voidaan sen tällöin myös sanoa olevan kiusaamista, vaikkeivät kiusaamisen ”viralliset” määritelmät toteutuisikaan.
45,5
Kuvio 14. Minkälaista kiusaamista päiväkodissanne on tapahtunut?
Seuraava kaikille yhteinen kysymys oli, minkälaista kiusaamista päiväkodissa tapahtuu. Kaikki kolme osapuolta mainitsivat eniten ilmaisuja fyysiseen kiusaamiseen, toiseksi eniten henkiseen ja vähiten sanalliseen kiusaamiseen.
Työntekijöistä yksi oli sitä mieltä. että päiväkodissa ilmenevät ”kahnaustilanteet”
eivät varsinaisesti ole kiusaamista, vaan kuuluvat lapsen kasvuun ja kehitykseen.
eivät varsinaisesti ole kiusaamista, vaan kuuluvat lapsen kasvuun ja kehitykseen.