Tämän tutkimuksen tulokset on esitetty seuraavassa luvussa siten, että ensin on tar-kasteltu aineistosta nousseita ydinkategorioita, eli tietoperusteista kokemustodelli-suutta, suoriteperusteista toimintatodellisuutta ja kehityksellistä yksilötodellisuutta.
Ydinkategorioiden esittelyn jälkeen on esitelty kunkin ydinkategorian sisällöllisesti laajin ja vaikuttavin alakategoria. Laajimmat, ja ydinkategoriaan voimakkaimmin vaikuttavat alakategoriat olivat vastaavassa suhteessa myös keskenään, ja näitä teita on kuvattu eri kuvioissa nuolien avulla. Alakategorioiden, ja niiden välisten suh-teitten, esittäminen etenee hierarkkisesti sen mukaan, minkälainen on alakategorian vaikutus ollut ydinkategoriaan toiminnallisesti ja sisällöllisesti. Lopussa on lyhyt yh-teenveto hallinnollisen ajattelukyvyn mallin olemuksesta.
Ydinkategoriat
Tutkimusaineiston mukaan hallinnollisen ajattelukyvyn muodostamat ydinkategoriat ovat tietoperusteinen kokemustodellisuus, suoriteperusteinen toimintatodellisuus ja kehityksellinen yksilötodellisuus.
Kuvio 1. Hallinnollisen ajattelukyvyn ydinkategoriat.
Hallinnollinen ajattelu- kyky
Tietoperustei- nen kokemusto- dellisuus
Kehityksellinen yksilö- todellisuus
Suoriteperustei-nen toimintato- dellisuus
Lopullisiksi ydinkategorioiksi muotoutui useamman kehittelyvaiheen jälkeen lopulta tietoperusteinen kokemustodellisuus, suoriteperusteinen toimintatodellisuus ja kehi-tyksellinen yksilötodellisuus. Tietoperusteisen kokemustodellisuuden alakategorioita yhdistävä tekijä on eri muotoinen omaksuttu tieto. Tieto perustuu pääsääntöisesti teo-reettisiin opintoihin, mutta haastattelun kuluessa ilmeni, että tietoon on aina yhdisty-nyt myös asenteita ja omia kokemuksia kyseessä olevasta asiasta, ja kokemukset ko-ko ajan myös muokkaavat tiedollista sisältöä. Hallintokäsitykseen liittyvä tieto perus-tui useinkin akateemisten perusopintojen yhteydessä omaksuttuun tietoon. Tieto- ja oppimiskäsitykseen liittyvä tietokäsite nousi omasta asiantuntemuksesta ja siihen liit-tyvästä koulutuksesta. Politiikkakäsityksessä yhdistyi voimakkaimmin sekä opittu tieto että omat kokemukset ja asenteet. Arkitieto liittyi sekä teoreettisiin opintoihin että omiin kokemuksiin arjessa elämisestä.
Suoriteperusteinen toimintatodellisuus muodostui niistä käytännöllisistä hallinnolli-sista toiminnoista, joita joudutaan suorittamaan päivittäin, ja jotka havaintojen ja ko-kemusten kautta jatkuvasti muovaavat hallinnollista ajattelukykyä, ohjaavat tiedonet-sintää ja muokkaavat myös yksilön kehityksellistä todellisuutta. Yhdistävä käsite ydinkategoriassa oli konkreettinen tekeminen. Keskeisimmät hallinnolliset toiminnot olivat päätöksenteko, ongelma hallinta, kehitys ja muutos ja poliittinen ohjaus.
Kolmanneksi ydinkategoriaksi muodostui kehityksellinen yksilötodellisuus. Tämä ydinkategoria muotoutui niistä yksilöllisistä perinnöllisistä, kehityksellisistä ja vuo-rovaikutteisista ominaisuuksista, joiden perusteella ihmiset eroavat toisistaan. Yhdis-tävä käsite eri alakategorioiden kohdalla oli yksilöllisesti sisäistetyt ominaisuudet.
Näitä yksilöllisen kokemisen alueeseen kuuluvia asioita olivat motivaatioperusta, toimintaperiaatteet, hallinnon prosessitaitojen omaksuminen ja itsehuoltotaidot.
Seuraavassa on eritelty tarkemmin näiden ydinkategorioiden ominaisuuksia.
Tietoperusteinen kokemustodellisuus tarkoittaa tässä tutkimuksessa tutkimusaineis-ton perusteella yksilöllisesti konstruoitunutta kokonaisvaltaista ajattelurakennetta, jonka muodostavat omaksuttu teoreettinen tieto, omakohtaiset kokemukset ja ympä-ristöstä omaksutut arvostukset ja asenteet.
Teoreettinen tieto osana tietoperusteista kokemustodellisuutta sisältää kaiken sen tie-toaineksen, jonka yksilö on omaksunut varsinaisen opiskelun yhteydessä peruskoulu-tuksessa, tutkintoon johtavassa kouluperuskoulu-tuksessa, täydennyskoulutuksissa, lisäkoulutuk-sissa tai omaehtoisessa opiskelussa, ja joka perustuu joko henkilökohtaisiin mielty-myksiin tai työtehtävien edellyttämiin osaamisvaatimuksiin.
Omakohtaiset kokemukset muodostavat yksilöllisen ja tunnesävytteisen mielikuvan siitä todellisuudesta, jossa ihminen elää ja toimii. Omakohtaiset kokemukset muok-kaavat osaltaan omaksutun tiedon luonnetta, ja painottavat niitä tekijöitä, joista on itselle kertynyt kokemusta, ja etäännyttäen niistä tekijöistä, joihin omaa kokemuksel-lista kosketuspintaa ei ole.
Ympäristön arvostukset ja asenteet yksilö kohtaa tiedotusvälineiden välityksellä, olemalla vuorovaikutuksessa omien sidosryhmiensä kanssa niin työ- kuin vapaa-aikanakin ja elämällä omassa yhteisössään yksilöllisten valintojensa mukaisesti. Ym-päristön arvostusten ja asenteiden vaikutus omiin käsityksiin on osin ajattelun kautta tietoisesti havainnoitua ja omaksuttua ja osin tiedostamattomasti sisäistettyä.
Hallinnollisen ajattelukyvyn ydinkategoriana tietoperusteinen kokemustodellisuus sisällöllisesti tulee esiin ja todentuu erilaisissa käsityksissä siitä, mikä on hallinnon olemus ja merkitys yleensä yhteiskunnassa, oppimiseen ja tiedonhankintaan perustu-van tieto- ja oppimiskäsityksen olemus ja merkitys, tietoon ja asenteisiin perustuperustu-van politiikan rooli ja merkitys ja arkielämän hallintaan perustuva ymmärrys ihmisen elämän kulusta. Omaksutussa käsityksessä yhdistyy yksilöllisesti painottuen varsi-nainen tieto asiasta, omakohtaiset kokemukset ja niiden synnyttämät tunteet ja mieli-kuvat, ja ympäristöstä omaksutut arvostukset ja asenteet, jotka sitten yhdessä määrit-tävät tietoperusteisen kokemustodellisuuden olemuksen hallinnollisessa ajatteluky-vyssä.
Suoriteperusteinen toimintatodellisuus tarkoittaa tässä tutkimuksessa tutkimustu-losten perusteella hallinnon prosessien ja suoritteiden aikaansaamisen yhteydessä, ja työskentelyn seurauksena kehittyvien, havaintojen, kokemusten ja opittujen työsken-telymallien muodostamaa yksilöllistä toiminnallista osaamiskokonaisuutta.
Hallinnon prosesseissa mukana oleminen ja suoritteiden aikaansaaminen edellyttää jatkuvaa havainnointia. Havainnointitaito kehittyy jatkuvasti siten, että ensin havain-not kattavat työprosessien pakolliset ja välttämättömät osatekijät ja niiden väliset suh-teet. Ajan myötä havaintokenttä laajenee yksityiskohtien ja osatekijöiden havainnoin-nista kokonaisuuksien ja yhteisvaikutusten havainnointiin, ja yhä monimutkaisem-pien ja kokonaisvaltaisemmonimutkaisem-pien suhteiden ja yhteisvaikutusten tiedostamiseen.
Osallistuminen työprosesseihin synnyttää jatkuvasti erilaisia kokemuksia, joihin yh-distyy positiivisia, neutraaleja tai negatiivisesti koettuja tunteita. Positiiviset koke-mukset kannustavat yhä haastavampien kokemusten hankintaan, ja siten yksilöllisen suorituskyvyn kasvattamiseen, ja tyytyväisyyden ja viihtymisen tunteisiin. Positiivi-set tunteet myös lisäävät halua sitoutua työyhteisöön ja samaistua sen toimintakult-tuurin arvoihin. Neutraaliksi koettuja tunteita syntyy työprosessien sellaisista osateki-jöistä, jotka jo koetaan hallittavan hyvin, ja jotka eivät synnytä välitöntä uuden asian omaksumisen tarvetta, mutta jotka kuitenkin koetaan tarpeellisina toiminnan jatku-vuuden kannalta ja toimintakulttuurin ylläpitämiseksi.
Negatiiviset kokemukset syntyvät työprosesseissa silloin, kun koetaan epäonnistu-mista tavoitteiden saavuttamisen suhteen, ja asenteet epäonnistuepäonnistu-mista kohtaan ovat lannistavat ja mitätöivät kannustavan, rohkaisevan ja oppimista edistävän asenteen sijaan. Negatiiviset kokemukset synnyttävät työyhteisössä vetäytymistä ja eristäyty-mistä työyhteisöstä, aikaansaannosten viivästymisiä ja laadullisesti heikkotasoisia suoritteita.
Hallinnon työprosessien toimintamallit omaksutaan työyhteisöltä, esimiehiltä ja säännöksiin perustuvista ohjeista ja määräyksistä. Toimintamallien omaksumista ja sisäistämistä edeltää niiden muokkaaminen omaan persoonaan sopiviksi ja itselle hy-väksyttävissä oleviksi malleiksi, joiden tulee toimia myös työyhteisön muodostamas-sa kokonaisuudesmuodostamas-sa. Toimintamallien omaksuminen voi tapahtua hyväksi ja toimivik-si havaittuihin malleihin ja etoimivik-simerkkeihin samaistumalla, ja löytämällä toimintamal-lit, jotka mahdollistavat selviytymisen ongelmallisten mallien ja esimerkkien kanssa työyhteisössä.
Hallinnollisen ajattelukyvyn ydinkategoriana suoriteperusteinen toimintatodellisuus todentuu hallinnon työprosesseissa päätöksenteon eri vaiheiden ja vaatimusten ym-märtämisessä ja hallinnassa, ongelmahallinnassa, kehittämis- ja muutosprosessien tunnistamisessa ja ohjaamisessa ja esimiehenä toimimisen edellytysten osaamisessa.
Erityinen toimintatodellisuutta hallinnossa määrittävä tekijä on poliittisen ohjauksen yhteensovittamistarve hallintokoneiston kanssa. Omaksutussa toimintamallissa yhdis-tyy, yksilöllisesti painottuen, havainnoinnin kehittyneisyys, työprosesseissa mukana olemisesta syntyvien kokemusten laatuominaisuudet ja omaksuttujen toimintamallien toimivuus työyhteisössä, jotka sitten yhdessä määrittävät suoriteperusteisen toiminta-todellisuuden olemuksen hallinnollisessa ajattelukyvyssä.
Kehityksellinen yksilötodellisuus tarkoittaa tässä tutkimuksessa tutkimustulosten perusteella sellaista jokaiselle ihmiselle rakentunutta yksilöllistä minäkuvaa, joka pe-rustuu yksilön omiin synnynnäisiin, kehityksellisiin ja vuorovaikutuksellisiin ominai-suuksiin, ja vuosien varrella kertyneisiin kokemuksiin selviytymisestä ympäristön kanssa näillä ominaisuuksilla varustautuneena. Minäkuvassa on tiedostettuja ja itsen tunnistettavissa olevia ominaisuuksia ja tiedostamattomia ominaisuuksia, jotka joltain osin ovat kuitenkin ympäristön välillisesti havainnoitavissa.
Synnynnäisinä ominaisuuksina yksilö saa geeniperimänä tietyt ulkoiset ominaisuudet, joilla voi jossain määrin olla vaikutusta yksilölle yhteisössä muotoutuviin rooleihin ja siten yksilön tekemiin valintoihin. Omaksumiskykyä ja – nopeutta voidaan ainakin joltain osin pitää synnynnäisenä ominaisuutena, ja siten näillä ominaisuuksilla on vaikutusta koulutustason ja ammatin suhteen tehtäviin valintoihin.
Kehityksellisten ominaisuuksien muotoutumisessa on lapsuuden kodilla merkittävä rooli, ja kodin ominaislaadusta ja ilmapiiristä käsin aletaan rakentaa omaa itseyttä.
Sellaisilla työelämässä persoonallisiksi ominaisuuksiksi koetuilla tekijöillä, kuten kestävyys, pitkäjänteisyys, stressin sieto, epäonnistumisten sieto, realiteettien hah-mottaminen, periaatteellisuus, tavoitteellisuus ja positiivinen optimistisuus, on yhteys kehityskaaren (lapsuus-nuoruus-aikuisuus) aikaisiin kokemuksiin ja ihmissuhteisiin.
Näihin suhteisiin perustuen muotoutuneille ja sisäistyneille ominaisuuksille on tyypil-listä yksilöllisyys ja ainutkertaisuus.
Hallinnollisen ajattelukyvyn ydinkategoriana kehityksellinen yksilötodellisuus toden-tuu välillisesti havainnoitavaksi, sisäistettyjen motiivien ja toimintaa ohjaavien
peri-aatteiden, hallinnon työtaitojen ja vuorovaikutustaitojen, ja itsehuoltotaitojen välityk-sellä. Kehityksellisessä yksilötodellisuudessa yhdentyy ainutkertaisella tavalla yksi-lön synnynnäiset, kehitykselliset ja vuorovaikutukselliset ominaisuudet ympäristön kokemaksi persoonaksi, ja siten myös osaksi hallinnollista ajattelukykyä.
********
Hallinnollisen ajattelukyvyn ydinkategorioina tietoperusteinen kokemustodellisuus, suoriteperusteinen toimintatodellisuus ja kehityksellinen yksilötodellisuus muodosta-vat kokonaisvaltaisen, yksilöllisesti konstruoituneen ja homeostaattisen ajattelukehi-kon, joka ohjaa hallinnossa työskentelevän havainnointia, kokemusta, toimintaa ja kehittymistä.
Kokonaisvaltaisuus ydinkategorioiden osalta tutkimusaineiston perusteella tarkoittaa sitä, että hallinnossa työskenneltäessä ja hallinnon prosesseissa mukana oltaessa, yk-silön toiminnassa vaikuttavat kolmen ydinkategorian ominaisuudet ja sisällöt limittäi-sesti, päällekkäisesti ja keskenään vuorovaikutteisesti. Ydinkategorioiden sisällölli-nen rakenne on jokaisella hallinnossa toimivalla yksilöllisesti konstruoitunut ja pai-nottunut, vaikka perusrakenteet (ydin- ja alakategoriat) ovatkin yhtäläiset.
Yksilöllisesti konstruoitunut ja painottunut ydin- ja alakategorioiden muodostama hallinnollinen ajattelukyky pyrkii jatkuvasti homeostaattiseen tasapainoon. Tämä tar-koittaa tässä tutkimuksessa sitä, että kun ydinkategorian jonkin ominaisuuden tai si-sällön kohdalla tapahtuu jokin muutos, se vaikuttaa myös muiden kategorioiden omi-naisuuksiin siten, että hallinnollinen ajattelukyky hakee uuden ja muuttuneen tasapai-non tilan. Muutos yhdessä vaikuttaa siis muihin ominaisuuksiin, mutta lopputulokse-na on ailopputulokse-na yksilöllinen tasapaino hallinnollisessa ajattelukyvyssä, vaikkakin se on erilainen kuin muutosta edeltävä. Tämä muuttunut tasapainotila voi laadullisesti arvi-oiden olla joko parempi ja toimivampi kuin aiempi homeostaattinen tila, mutta se voi hallinnollista ajattelukykyä kokonaisuutena ajatellen olla myös toimimattomampi ja huonompi edelliseen tilaan verrattuna. Eli muutos homeostaasissa voi vaikuttaa kah-teen suuntaan hallinnollista ajattelukykyä ajatellen, parempaan tai huonompaan.
Muutos yhdessä vaikuttaa siis muihin ominaisuuksiin, mutta lopputuloksena on aina yksilöllinen tasapaino hallinnollisessa ajattelukyvyssä, vaikkakin se on erilainen kuin muutosta edeltävä.
4.2 Alakategoriat
Kuvio 2. Hallinnollisen ajattelukyvyn ydinkategoriat ja vaikuttavimmat alakate-goriat.
Hallintokäsitys
Tietoperusteisen kokemustodellisuuden keskeisimmäksi ja vaikuttavimmaksi alaka-tegoriaksi muodostui analyysin jälkeen hallintokäsitys. Hallintokäsitys tarkoittaa tä-män tutkimuksen perusteella sitä kokonaisymmärrystä hallinnosta, joka koostuu hal-linnon yhteiskunnallisen tarkoituksen tietämisestä, halhal-linnon arvoperustaisen merki-tyksen ymmärtämisestä, hallinnon rakenteiden ja prosessien hahmottamisesta ja asen-teesta hallintoa kohtaan.
Tutkittavien hallintokäsitys oli saanut pääsääntöisesti tutkittavien kertoman mukaan alustavan muotonsa jo opiskelun aikana ennen varsinaista hallinnossa työskentelyä.
Hallinnossa työskentelyn myötä, ja kokemuksen, ja tiedon karttuessa, omaksuttu hal-lintokäsitys laajeni, syveni ja kokonaisvaltaistui. Halhal-lintokäsitystä muovanneet ko-kemukset olivat luonteeltaan sekä mielihyvän että mielipahan sävyttämiä, mutta kai-kista oli kyetty ottamaan opiksi. Asennoituminen hallintoon oli yhteydessä omaksut-tuun yhteiskunta näkemykseen, ja oman toiminnan motiiviperustaan. Hallinnon näh-tiin toisaalta olevan yksilön perusturvan ja -oikeuksien keskeisin tukipilari yhteiskun-nassa, korkean laadun omaava kansalaisten palveluorganisaatio, ja toisaalta hallinnon
TIETOPERUSTEI- NEN KOKEMUS- TODELLISUUS
SUORITEPERUS-TEINEN TOIMINTA- TODELLISUUS
KEHITYKSELLI- NEN YKSILÖ- TODELLISUUS