Tutkimusmenetelmät

Tutkimustyön tehtävänä on tuottaa havaintojen ja johtolankojen avulla vastauksia sel-laisiin asioihin, joita ei välttämättä voida havainnoida silmillä. Tutkimustyötä voidaan tehdä niin, että tulos on yleisesti julkaistavissa tai tuloksena voi olla vain käytännölli-nen ratkaisu. Tutkijat voidaan jakaa kahteen ryhmään tekniseen ja kysyvään tutkijaan.

Teknisellä tutkijalla hänen maailmankuvansa on välineellinen, kun taas kysyvän tutki-jan maailmankuva on osallistuva. (Varto 1996, 11–16.)

Tutkimusprosessi on valintojen polku. Tutkimus alkaa tutkimustavoitteiden asettami-sesta. Ilkka Niiniluoto jakaa tutkimuksen kolmeen osaan: perustutkimus, soveltuvatut-kimus ja kehittämistyö. Perustutkimuksella pyritään uuden tiedon etsintään ilman pyr-kimystä käytännöllisiin tavoitteisiin ja sovelluksiin. Soveltuvalla eli tavoitetutkimuk-sella on käytännöllinen ja soveltuva tavoite rakentavan omaperäisen tiedon etsintään.

Kehittämistyön päämääränä on tutkimustulosten avulla saavuttaa uusia ja parannettuja käytännön sovelluksia. Hän pitää tieteelliselle tutkimukselle tärkeänä, että tutkija pe-rustelee ja selkiyttää tavoitteensa. (Niiniluoto 2002, 13.)

Tutkimuksen vaiheet

Tutkimus käynnistyy kohteena olevan ilmiön määrittelystä ja tämä antaa tutkimuspro-sessille pohjan. Määrittelyvaihe on erittäin tärkeä, vaikka ilmiö tuntuu alussa itsestään selvältä niin se voi tutkimuksen edetessä johdattaa täysin poikkeavaan suuntaan. Epä-selvä määrittely kostautuu tutkijalle yleensä ylimääräisenä työnä, koska hän on har-hautunut väärille tieteenaloille ja etsinyt vääränlaista aikaisempaa tutkimustietoa. Tie-teellisen tutkimuksen keskeinen kriteeri on johdonmukainen päättelyketju. Tutkijan aidon kiinnostuksen pitäisi johdattaa ilmiön määrittelyä. Jos hän ei ole aidosti kiinnos-tunut ilmiöstä, tieteellistä tutkimusta on vaikea tehdä. (Kyrö 2003, 34–35.)

Seuraava vaihe tutkimuksessa on tutkimusmenetelmän valinta. Tutkimusmenetelmän valintaan vaikuttaa mihin tutkimuksella pyritään. Kuvassa 1 nähdään tieteellisen kimuksen jakautuminen teoreettiseen ja empiiriseen tutkimukseen. Teoreettisessa tut-kimuksessa voidaan puhua tutkimusongelman sijaan tutkimustehtävästä. Teoreettises-sa tutkimuksesTeoreettises-sa on tavoitteena luoda luetun pohjalta itsenäinen esitys, joka antaa vastauksen kysymyksiin. Empiiriset tutkimukset voidaan jakaa kokeelliseen tai

ei-kokeelliseen tutkimukseen. Ei-kokeellinen tutkimus voidaan jakaa vielä tiedonkeruu-tavan mukaan kahteen ryhmään primääriaineistoon tai sekundaariaineistoon. Primaa-riaineistossa tieto kerätään itse kentältä kysely-, haastattelu- tai havainnointitutkimuk-sella. Sekundaaritutkimuksessa tutkimus tehdään aikaisemmin kerätyistä tiedoista kuten tilastoista tai arkistoista. (Järventausta ym. 1999, 48–51.)

KUVA 1. Tieteellisen tutkimuksen jakautuminen (Järventausta ym. 1999, 47)

Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmänä käytän toimintatutkimusta, koska työssä halu-taan selvittää yritysjohdon tarpeet nykyjohtamiseen ja auttaa heitä kehittämään talous-hallintoaan. Toimintatutkimuksesta voidaan käyttää myös nimeä kehittämistutkimus.

Halutessamme kehittää jotain, sinne pitää luoda jotain mitä siellä ei ole ollut aikai-semmin. Toiminta tarvitsee käsitteitä ja näkemyksiä, jotta se pystyy kehittymään. En-nen kehittämistyön alkamista meidän täytyy kuitenkin luoda ennakkokäsitteitä asiois-ta. Kehittäminen tarvitsee näkemyksen, jonka mukaan kehittämistyö aloitetaan. Nä-kemyksen ei kuitenkaan tarvitse olla selkeä, koska kehittämistyössä kerätään koke-muksia, jotka selkeyttävät näkemyksiä. Kokemuksen kehittäminen on prosessuaalinen ilmiö, eikä sitä voida oppia teoriassa, vaan kehittäminen tapahtuu henkilökohtaisen kokemuksen kautta. (Turunen 1995, 250–251.)

Toimintatutkimukselle on tyypillistä pyrkiä löytämään uusia mahdollisuuksia toimin-taan sekä paljastamaan muutosesteet. Toimintatutkimuksen avulla pyritään ymmärtä-mään käytäntöjä syvällisemmin. Toimintatutkimus saa alkunsa käytännönongelmasta ja on siten tilanne- ja ympäristökeskeinen. (Syrjälä ym. 1996, 30–31.)

Toimintatutki-Tieteellinen tutkimus

Teoreettinen Empiirinen

Kokeellinen Ei-kokeellinen

Primaariaineisto Sekundaariaineisto

muksen tavoitteena ei ole järjestää ulkopuolisten suorittamaa muutosta vaan aktivoi-maan tekemään omasta työstään analyysiä ja kehittämään sitä (Syrjälä ym. 1996, 35).

Toimintatutkimuksessa teoriaa ja käytäntöä ei nähdä toisistaan erillisinä vaan saman asian eripuolina. Tätä teoriaa kuvaa hyvin Kurt Lewinin lause: ”Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria.” Ihmisten toiminta perustuu ajatteluun ja on näin teo-riapohjainen. Toimintaan liittyy paljon hiljaista tietoa ja ei ole näin ollen kaikkien saataville. Yksi toimintatutkimuksen tavoitteista on saada hiljainen tieto kaikkien tie-toisuuteen ja näin ollen siitä on saatava kielellinen ilmaisu. (Heikkinen 2001, 170–

171.)

Toimintatutkimuksessa tutkijalla on kaksoisrooli: hän on prosessin alkuunpanija ja muutosagentti, joka hyödyntää tutkimusta muutoksen tuottajana. Hän on tutkija, jonka pitäisi pystyä seuraamaan prosessia ja keräämään tietoa. Tutkijalla pitää olla vahva yhteistyö henkilöiden kanssa joiden yhteisöä ja tilannetta tutkitaan. Tutkimuksen mää-rittely, muutoksen suunnittelu, seuranta ja päämäärien uudelleen muotoilu tehdään yhteistyössä. Tutkija on mahdollistaja ja yksi prosessiin osallistuja eikä johtava asian-tuntija. Tutkimuksen asetelman rakentamiseen on monta mahdollisuutta, se millaista asetelmaa tarvitaan, määräytyy tutkimuksen tavoitteista ja tutkimusongelmasta. (Ron-kainen ym. 2011, 69–70.)

Toimintatutkimuksessa olennainen osa on reflektio. Tutkimuksessa pidetään yleisenä Demeyn ajattelua, jossa toiminta voidaan jakaa kahteen perustyyppiin rutiininomai-seen toimintaan ja ajatteluun eli reflektiivirutiininomai-seen toimintaan. Reflektiivisuus on joustava tapa toimia luokassa ja oppia kokemuksista sekä ajatella intuitiivisesti että rationaali-sesti. Kriittisen reflektion tasolla syvennetään ja kyseenalaistetaan sekä opetus että ympäröivä yhteisö. (Syrjälä ym. 1996, 37.) Friedrich Fichten kuvaa reflektiivi proses-sin tavaksi, jossa ihminen katsoo itseään ”ylimääräisillä silmillä”. Ihminen etääntyy katsomaan toimintaansa kauempaa ja yrittää ymmärtää sitä miksi hän ajattelee ja toi-mii niin kuin hän tekee. (Heikkinen 2001, 176.) Heikkinen kuvaa toimintatutkimuksen toimintaspiraalina kuten kuvassa 2 on esitetty.

KUVA 2. Toimintatutkimuksen spiraali (Heikkinen 2001, 177)

Tutkimussuunnitelmassa yhdistetään tutkimus ja tutkimuskäytännöt yhteen, joka on kaikkien tutkimukseen osallistuvien ohjekirja siitä mitä ollaan tekemässä. Tutkimus-suunnitelmaan on aina hyvä palata jos tutkimus ei etene tai sovitusta poiketaan. Tut-kimussuunnitelmasta tulee käydä ilmi mm. tutkimuksen kohde, toimeksiantaja, tutki-musongelma, tutkimuksen tavoite ja tarkoitus ja aineiston keräämistapa. Tutkimus-suunnitelmaan kirjataan osapuolten vastuut, oikeudet, velvollisuudet, tutkimusaineis-ton säilytysajat ja aineistutkimusaineis-ton omistajat sekä mahdolliset salassapitovelvollisuudet että vaitiolovelvollisuudet. (Vilkka 2005, 58–59.)