Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkoituksena on selvittää kansalaisten näkemyksiä ja mielipiteitä liittyen julkiseen hyvinvointivastuuseen 2000 - luvun Suomessa. Kyselyn tuloksista riippuen on mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, ovatko kansalaisten asenteet enemmän vahvan julkisen vallan hyvinvointivastuun puolella, vai kannattavatko he enemmän mallia missä julkisen vastuun tulisi olla vähäisempää.
Tulokset ilmentävät suomalaisten suhtautumista hyvinvointivastuun jakamiseen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kannatukseen.
Vastuukysymystä lähestytään kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma painottuu julkisen vallan ja yksilön välisen vastuunoton kannattamiseen. Tarkoituksena on mitata yleisellä tasolla ihmisten mielipiteiden muutosta vuosina 2000, 2005 ja 2009.
Tulosten kautta saadaan kattava kuva kansalaisten asennemaailmasta läpi 2000 - luvun.
Tästä voidaan muotoilla ensimmäinen tutkimuskysymys.
Tutkimuskysymys 1: Miten suomalaisten näkemykset julkisen vallan ja yksilön välisestä hyvinvointivastuun kannattamisesta ovat muuttuneet vuosina 2000−2009?
Toisen tutkimuskysymyksen keskiössä ovat julkinen valta sekä hyvinvointiin liittyvät kysymykset. Tarkastelun alla ovat muun muassa työhön, terveydenhoitoon sekä elintasoon liittyvät asiat. Tuloksien kautta voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka vahvasti ihmiset kannattavat yhteiskunnan vastuuta tärkeissä hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Analyysissä tarkastellaan myös taustamuuttujien yhteyttä vastuuasenteisiin. Taustamuuttujina käytetään sukupuolta, ikää, koulutustasoa, tulotasoa sekä poliittista suuntautumista.
Tutkimuskysymys 2: Minkälaisia ovat suomalaisten julkiseen vastuuseen liittyvät mielipiteet eräissä keskeisissä hyvinvointipoliittisissa kysymyksissä? Onko taustamuuttujilla vaikutusta julkisen vallan kannatukseen?
38 6.2 Aineisto ja aineiston hankinta
Tutkimuksessa on käytetty valmiiksi kerättyä kvantitatiivista aineistoa. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä aineistona käytetään World Values Surveyn (WVS) Suomen aineistoja vuosilta 2000 ja 2005 sekä European Values Studyn (EVS) Suomen aineistoa vuodelta 2009.
Ensimmäinen EVS-kyselyaineisto kerättiin vuonna 1981 silloisissa EY-jäsenmaissa sekä Espanjassa. Aineiston kautta kartoitettiin eurooppalaisten arvomaailmaa, asenteita ja elämäntilannetta. Tutkimus herätti laajaa huomiota maailmalla ja aineistonkeruu toistettiin 14 muussa maassa. World Values Survey sai alkunsa, kun eri maiden aineistot koottiin yhteen. (World Values Survey (WVS) ja European Values Study (EVS) 2010.)
WVS aineistoja on kerätty kuudessa eri aallossa; 1981−1984, 1989−1993, 1994−1999, 1999−2004, 2005−2008 ja 2010−2011. EVS aineistoja on puolestaan kerätty neljässä aallossa; 1981, 1990, 1999−2000 ja 2008. Suomen aineistot on kerännyt Suomen Gallup (TNS Gallup). Aineistonkeruun rahoittajina ovat eri vuosina toimineet Gallup, Kirkon tutkimuskeskus, Suomen akatemia, Kansaneläkelaitos, Valtioneuvoston kanslia ja yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. (World Values Survey (WVS) ja European Values Study (EVS) 2010.)
Aineistojen havaintoyksikkönä on henkilö ja perusjoukkona toimii Suomen 18 vuotta täyttänyt väestö. Vuosien 2000 ja 2005 aineistoissa ei ole huomioitu Ahvenanmaata.
Vuosien 2000 ja 2005 aineistot on kerätty käyntikyselyinä käyttäen apuna strukturoitua kyselylomaketta. Vuonna 2005 haastateltaville on jätetty täytettäviksi myös niin kutsuttu perävaunulomake. Otantamenetelmänä on käytetty monivaiheista ositettua otantaa. Vuoden 2009 aineisto on puolestaan kerätty Internet-paneelin kautta. Paneeliin rekrytoitiin 1300 ihmistä satunnaisotantaa käyttäen. (World Values Survey 2000:
Suomen aineiston koodikirja; World Values Survey 2005: Suomen aineiston koodikirja;
EVS 2008 Method Report 2010.)
39
Havaintomäärältään aineistot ovat lähellä toisiaan. Vuoden 2000 aineistossa havaintoja on 1038. Vuoden 2005 aineistossa havaintoja on 1139 ja vuoden 2009 aineistossa 1134.
(World Values Survey 2000: Suomen aineiston koodikirja; World Values Survey 2005:
Suomen aineiston koodikirja; EVS 2008 Method Report 2010.)
Toisessa tutkimuskysymyksessä on niin ikään käytetty valmista kvantitatiivista aineistoa. Aineistona on käytetty International Social Survey Programmen (ISSP) Valtion tehtät IV: Suomen aineistoa. Aineisto on vuodelta 2006. ISSP on maailmanlaajuinen yhteiskuntatieteellinen vertailututkimusohjelma. Ohjelma perustuu kansainvälisesti integroituun vuosittaiseen aineistonkeruuseen eri osallistujamaissa.
Aineistonkeruu alkoi vuonna 1985. Suomi liittyi mukaan vuonna 2000. (International Social Survey programme 2006: Valtion tehtävät 4: Suomen aineiston koodikirja.) Valtion tehtävät IV - tutkimuksessa (2006) on selvitetty ihmisten käsityksiä liittyen julkiseen valtaan ja vallankäyttäjiin sekä siihen, mikä yhteiskunnassa on oikein ja mikä väärin. Aineiston havaintoyksikkönä toimii henkilö ja perusjoukon muodostavat 15−74 vuotiaat suomalaiset. Aineiston kerääjänä on toiminut tilastokeskus. Keruumenetelmänä on käytetty kirjekyselyä hyödyntäen strukturoitua kyselylomaketta. Otantamentelmänä on käytetty systemaattista satunnaisotantaa väestörekisteristä. Aineistossa on 1189 havaintoa. (International Social Survey programme 2006: Valtion tehtävät 4: Suomen aineiston koodikirja.)
6.3 Menetelmät
Aineiston analyysi toteutettiin SPSS 14.0 for Windows- ohjelmalla. Koska kyseessä oli valmis aineisto, niin työläältä tietojen keräykseltä ja tallentamiselta vältyttiin. Dataa päästiin siis välittömästi analysoimaan. Tosin näin laajan kvantitatiiviisen aineiston kerääminen olisi ollutkin gradutasolla mahdotonta.
Vastuukysymyksiin liittyviä asenteita tarkasteltiin erilaisten frekvenssien ja tunnuslukujen kautta. Taustamuuttujien vaikutusta vastuuasenteisiin mitattiin puolestaan keskiarvovertailulla sekä lineaarisella regressioanalyysillä. Analyysien avulla selvitettiin onko taustatekijöillä yhteyttä julkisen vallan vastuun kannattamiseen.
40
Taustamuuttujina käytettiin ikää, sukupuolta, koulutustasoa, tulotasoa sekä poliittista suuntautumista. Tulosten luotettavuutta arvioitiin laskemalla tilastollisia merkitsevyyksiä. Tilastolliset merkitsevyydet on ilmoitettu tähdin seuraavalla tavalla:
* p ≤ 0.05; ** p ≤ 0.01; *** p ≤ 0.001.
Analyysissä on käytetty painomuuttujaa, joka perustuu iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaisiin väestöjakaumiin. Vuoden 2009 aineiston painomuuttujassa painona on huomioitu myös poliittinen suuntautuminen (tutkimuskysymys 1). Valtion tehtävät IV - aineistossa (tutkimuskysymys 2) paino perustuu sukupuolen, iän ja alueiden lisäksi myös kuntatyyppiin (kaupunki - kaupunkimainen maas. - maaseutu). Aineiston painottamisella on olemassa selkeät syynsä. Aineistoa voidaan painottaa, jotta otosaineisto kuvaa paremmin otospopulaatiota. Aineiston painottaminen analyysissä estää tiettyjen ryhmittymien yli- tai aliedustukset. (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto:
Menetelmäopetuksen tietovaranto > Havaintojen painottaminen 2008.)
Muuttujan arvot kuten "ei osaa sanoa" ja "ei vastausta" on analyysissä määritelty puuttuviksi tiedoiksi. Nämä arvot eivät olleet tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia.
Tutkimuksen luotettavuutta pohdittaessa on otettava huomioon mittauksen reliabiliteetti sekä validiteetti. Reliabiliteetillä tarkoitetaan mittarin johdonmukaisuutta eli sitä, että se mittaa aina kokonaisuudessaan samaa asiaa. Kyse on mittauksen toistettavuudesta. Mikäli mittaustulokset ovat samat, niin mittari on reliaabeli. Mittarin valideetilla tarkoitetaan sen hyvyyttä mitata juuri sitä, mitä sen on tarkoituskin mitata. Validiteetti liittyy läheisesti operationalisointiin eli tutkimuksen keskeisten käsitteiden määrittelyyn.
(Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto: Menetelmäopetuksen tietovaranto> Mittaaminen:
Mittarin luotettavuus 2008.)
Tässä tutkimuksessa reliabiliteettia nosti tarkastelun alla olevan ilmiön mittaaminen usean eri muuttujan kautta. Tämä edisti tulosten kattavuutta ja uskottavuutta. Tutkimuksen validiteetille asetti haasteen jo se, että kyse oli valmiista aineistosta. Valmiin aineiston johdosta käytettyjen mittareiden operationalisointiin ei ollut luonnollisesti mahdollista vaikuttaa. Julkisen vallan vastuuasenteita mittaavissa muuttujissa itse vastuuta ei määritelty tarkemmin. Teoriaosassa nostettiin esille, että julkisen vallan vastuu voidaan nähdä kuitenkin joko järjestämisvastuuna tai tuottamisvastuuna. Tutkimustulosten kannalta tämä ei
41
kuitenkaan ole ongelma. Tutkimuksen keskeisenä asiana on ollut yleisesti julkisen vallan vastuu ja rooli hyvinvointipoliittisella kentällä − ei siis järjestämis- ja tuottamisvastuun erottelu. Tulosten validiteetti ei näin ollen kärsi, olivatpa yksittäiset vastaajat ymmärtäneet kysymykset kuinka tahansa.
42 7 TULOKSET
7.1 Julkisen vallan ja yksilön välisen vastuunoton kannattaminen 2000-luvulla
Tutkimuksen teoriaosassa on käsitelty hyvinvointivastuun jakautumista hyvinvointivaltiollisissa intituutioissa. Kuten on käynyt ilmi, niin hyvinvointivastuu on ilmiönä varsin monisäikeinen. Tutkimuksen tavoitteena on ollut ilmiön mahdollisimman selkokielinen käsitteellistäminen ja avaaminen.
Pohjoismaista hyvinvointivaltiota on perinteisesti pidetty instituutiona, joka huolehtii kansalaisistaan kehdosta hautaan. Pohjoismainen malli nähdään solidaarisena ja oikeudenmukaisena järjestelmänä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvinvointivaltio on saanut kuitenkin osakseen myös kritiikkiä. Vastakkainasettelun vuoksi onkin mielenkiintoista tarkastella kansalaisten mielipiteitä pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle tyypilliseen julkiseen vastuuseen liittyen. Tässä luvussa selvitetään suomalaisten ihmisten julkisen vallan vastuuseen liittyviä asenteita 2000-luvun Suomessa. Aineistot ovat vuosilta 2000, 2005 ja 2009. Aineistoja käsitellään erillisinä, mutta niiden kesken tehdään vertailua.
Vastaajilta tiedusteltiin mielipidettä yksilön ja julkisen vallan välisestä vastuunottamisesta. Kuviossa 3 on esitettynä tulokset vuodelta 2000 pylväsdiagrammin muodossa. Vastaajat ovat sijoittaneet mielipiteensä 10-portaiselle asteikolle, jossa ääripäinä ovat (arvo 1) "yksilön tulisi ottaa enemmän vastuuta itsestään" ja (arvo 10)
"Julkisen vallan pitäisi ottaa enemmän vastuuta, että kaikilla on sitä mitä elämiseen tarvitaan".
On huomionarvoista mainita, että kysymyksenasettelu on aineistoissa ollut suhteellinen.
Vastaajilta on tiedusteltu kumman pitäisi ottaa vastuuta enemmän. Vastaajien on siis täytynyt suhteuttaa vastuunoton kysymys nykytilanteeseen ja sen pohjalta muodostaa mielipide.
Lyhenteet tarkoittavat seuraavaa: N = havaintojen lukumäärä, ka = keskiarvo, md = mediaani.
43
Kuvio 3 osoittaa, että suurin osa vastaajista kannattaa yksilön vastuun lisäämistä. Tämä käy ilmi myös tarkastelemalla tunnuslukuja. Vastausten keskiarvo oli 4,57 ja mediaani 4,00. Yksilön vastuun painotus tulee ilmi myös tarkastelemalla asteikon ääripäitä.
Julkisen vallan kannatuksessa arvot 9 ja 10 saivat selkeästi vähiten kannatusta.
Kuviossa vasemmalla yksilön vastuun kannatuksessa tilanne oli toisenlainen. Arvo 1 sai viidenneksi eniten kannatusta ja arvo 2 sai kannatusta jo toiseksi eniten. Arvo 3 on saanut kannatusta kaikkein eniten (164 havaintoa). Vastaavasti arvo 10 on saanut kannatusta kaikkein vähiten (32 havaintoa). Tulokset osoittavat, että vuonna 2000 suomalaisten asenteet ovat vahvemmin yksilön vastuun lisäämisen kannalla.
Kuviossa 4 on esitettynä sama asetelma vuoden 2005 osalta. Vuoden 2005 alkuperäisessä datassa 10 - portainen asteikko oli vuosista 2000 ja 2009 poiketen käännetty toisin päin. Arvona 1 oli siis julkisen vallan vastuu ja arvona 10 ihmisten vastuu. Jotta tuloksista saatiin vertailukelpoiset, niin vuoden 2005 asteikko käännettiin vastaavanlaiseksi vuosien 2000 ja 2009 kanssa. Tämä toteutettiin muodostamalla uusi muuttuja ja antamalla muuttujalle arvot päinvastaisessa järjestyksessä mitä alkuperäisessä datassa.
Kuvio 3 Mielipiteet yksilön ja julkisen vallan vastuunottamisesta, vuosi 2000.
N = 1022, ka = 4,57, md = 4,00 N = 1022, ka = 4.57, md = 4,00
44
Vuoden 2005 datan painomuuttujassa ei jostain syystä huomioitu ruotsinkielistä erillisotosta (125 havaintoa). Koodikirjasta kuitenkin selvisi, että erillisotos on jätetty pois tarkoituksella. Ruotsinkielisten otoksen pois jättämisellä olisi kuitenkin ollut selkeä vaikutus tuloksiin. Mikäli painona käytettiin ainoastaan erillisotosta, niin yksilön ja julkisen vallan välisen kannatuksen keskiarvo oli 5,49 ja mediaani 6,00.
Ruotsinkielisten otos kohotti siis merkittävästi keskiarvoa julkisen vallan kannatuksen puolelle. Tämän takia myös vuosien 2000 ja 2009 painomuuttujista tarkastettiin puuttuvien havaintojen määrä. Kummankaan vuoden painomuuttujissa ei kuitenkaan puuttuvia havaintoja ilmennyt. Tulosten vertailukelpoisuuden vuoksi vuoden 2005 painomuuttujaan oli siis lisättävä ruotsinkielisten erillisotos. Tämä toteutettiin siten, että uudelleenkoodauksessa 125 puuttuvalle havainnolle annettiin arvo 1. Näin ollen painomuuttujassa oli nyt huomioituna kaikki aineiston havainnot (1139 havaintoa).
Vuoden 2005 osalta vastausten keskiarvo oli 5,07 ja mediaani 5,00. Arvot 9 ja 10 saivat vuoden 2000 tapaan vähiten kannatusta. Muutosta sen sijaan on tapahtunut asteikossa vasemmalla yksilön vastuun kannatuksessa. Arvojen 1 ja 2 havaintojen lukumäärä oli selvästi alhaisempi mitä vuonna 2000. Kaikkein eniten kannatusta sai jälleen arvo 3
Kuvio 4 Mielipiteet yksilön ja julkisen vallan vastuunottamisesta, vuosi 2005.
N = 1134, ka = 5,07, md = 5,0
45
(207 havaintoa). Vähiten kannatusta sai arvo 10 (41 havaintoa). Tunnuslukuja tarkastelemalla havaitaan, että kansalaisten asenteet ovat viidessä vuodessa kääntyneet hieman julkisen hyvinvointivastuun kannatusta kohden.
Kuviossa 5 on esitettynä vastaajien mielipiteet vuodelta 2009. Mielenkiintoisena havaintona sekä keskiarvo että mediaani ovat täsmälleen samat mitä vuonna 2000.
Tunnuslukujen täsmääminen kahden desimaalin tarkkuudella aiheutti epäilystä näinkin suurten aineistojen kohdalla. Asia kuitenkin varmistettiin ja keskiarvoa tarkasteltiin lähemmin. Vuonna 2000 vastausten keskiarvo oli neljän desimaalin tarkkuudella 4,5728 ja vuonna 2009 keskiarvo oli 4,5689.
Vuonna 2009 julkisen vallan ääripään arvot 9 ja 10 saivat vähiten kannatusta aiempien vuosien tapaan. Yksilön vastuuta vahvimmin kuvaavat arvot 1 ja 2 nostivat kannatusta verrattuna vuoteen 2005. Vuoden 2000 lukemiin ei silti päästy. Arvo 3 sai jälleen eniten kannatusta (220 havaintoa). Kaikkein vähiten kannatusta keräsi arvo 9 (30 havaintoa).
Vuonna 2009 suomalaisten mielipiteet ovat edelleen hiukan enemmän yksilön hyvinvointivastuun lisäämisen kannalla.
Kuvio 5 Mielipiteet yksilön ja julkisen vallan vastuunottamisesta, vuosi 2009.
N = 1075, ka = 4,57, md = 4,00
46
Tulosten valmistuttua heräsi kysymys mistä voisi johtua vuoden 2005 tulosten poikkema verrattuna vuosiin 2000 ja 2009. Kysymyksenasettelu oli kaikissa kolmessa aineistossa identtinen lukuun ottamatta vuoden 2005 käännettyä asteikkoa. Sanamuodot poikkesivat ainoastaan siten, että vuonna 2005 puhuttiin ihmisten vastuusta. Vuosina 2000 ja 2009 ihmisten tilalla oli yksilö.
Vuoden 2005 poikkeamasta johtuen oli oleellista selvittää onko otantasattumalla vaikutusta tuloksiin. Testiksi valittiin T-testi ja testiarvoksi 4,57 (vuosien 2000 ja 2009 keskiarvo). Tarkoituksena oli siis testata vuoden 2005 aineistosta onko tutkimuspopulaation vastuukysymykseen liittyvien asenteiden keskiarvo yhtä kuin 4.57.
P-arvoksi saatiin 0,000, joten nollahypoteeesi hylättiin. Vuoden 2005 keskiarvon (5,07) ero testiarvoon 4,57 oli siis tilastollisesti erittäin merkitsevä. Testin tulos tarkoittaa sitä, että otantasattumalla ei voida selittää vuoden 2005 keskiarvon poikkeamaa.
Tulosten mukaan suomalaisten vastuukysymykseen liittyvissä asenteissa on tapahtunut muutoksia vain hiukan 2000-luvulla. Sekä vuonna 2000 että 2009 vastausten keskiarvo ja mediaani oli täsmälleen sama. 10-portaisessa asteikossa ihmisten mielipiteet kallistuivat enemmän yksilön vastuun lisäämisen puolelle. Vuonna 2005 asenteet olivat hiukan enemmän julkisen vastuun puolella mitä vuonna 2000 ja 2009. Kautta 2000-luvun suomalaiset ovat sitä mieltä, että yksilön tulisi ottaa enemmän vastuuta hyvinvoinnistaan suhteessa yhteiskuntaan.
Suhteellisen kysymyksenasettelun johdosta tuloksia on syytä pohtia tarkasti. Tulokset kertovat sen, että yksilön ja julkisen vallan vastuun lisäämisen liittyvässä kysymyksessä ihmiset näkevät yksilön vastuun lisäämisen tärkeämpänä. Tulosta ei kuitenkaan pidä tulkita yksioikoisesti siten, että julkinen valta olisi menettämässä luottamustaan hyvinvointivastuu-kysymyksessä. Asia on ollut juuri päinvastoin, sillä perinteisesti pohjoimainen hyvinvointivaltio on nauttinut suomalaisten keskuudessa vahvaa kannatusta ja muut hyvinvointia tuottavat tahot on nähty ennen kaikkea julkista valtaa täydentävinä toimijoina. Esimerkikisi Forman (1998) tutkimuksessa hyvinvointivaltio on säilyttänyt legitiiminsä 1990-luvun syvästä lamasta huolimatta.
Myös uudemmat tutkimukset antavat tukea tälle hypoteesille ja ovat linjassa saatujen tutkimustulosten kanssa. Muun muassa RAY:n tutkimuksessa vuonna 2008 kansalaisilta
47
tiedusteltiin "Minkä kaikkien seuraavien tahojen vastuun pitäisi mielestänne lisääntyä suomalaisten hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja lisäämisessä seuraavan 10 vuoden aikana?" (kuvio 6). RAY:n tulosten mukaan suomalaiset painottavat sekä yksilön vastuun, että julkisen vallan vastuun lisäämistä. Yksilön vastuu on saanut kannatusta kaikkein eniten eli suomalaisten mielestä yksilövastuun pitäisi kasvaa kaikkein vahvimmin. Yksilövastuun ja ihmisten oman lähipiirin lisäksi suomalaiset painottavat myös julkisen vallan vastuun lisäämistä. Suomalaisten mielestä sekä yksilö ja lähipiiri, että julkinen valta nähdään tulevaisuudessa tärkeimpinä tahoina hyvinvointivastuun toteuttamisessa. Muut tahot ovat saaneet kannatusta vähemmän. Tulos kertoo sen, että julkinen valta nauttii edelleen vahvaa kannatusta yksilön vastuun kuitenkin korostuessa kansalaisten mielipiteissä.
Kuvio 6 Hyvinvointivastuun lisääminen tahoittain vuonna 2008, %.
Lähde: RAY 2008. RAY:n juhlavuoden kansalaiskyselyn tuloksia (Osa 2).
48
7.2 Julkisen vallan vastuunotto keskeisissä hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä
Julkisen ja yksilön vastuun välisen asetelman lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää minkälaisia ovat suomalaisten julkiseen hyvinvointivastuuseen liittyvät asenteet eräissä keskeisissä hyvinvointipoliittisissa kysymyksissä. Tämän tutkimuskysymyksen tarkoituksena oli selvittää yksityiskohtaisemmin suomalaisten mielipiteitä julkista hyvinvointivastuuta kohtaan. Aineistona käytettiin Valtion tehtävät IV: Suomen aineistoa vuodelta 2006. Ensimmäisestä tutkimuskysymyksestä poiketen kysymyksenasettelu ei ollut tällä kertaa suhteellinen. Tulokset antavat siis yksiselitteisemmin kuvaa suomalaisten vastuuasenteista. Aineistosta poimitut kysymykset liittyivät sosiaali- ja terveyspoliittiselle alueella. Vastaajilta tiedusteltiin pitäisikö julkisen vallan olla vastuussa seuraavista asioista:
työpaikan järjestämisestä jokaiselle haluavalle
terveydenhoidon järjestämisestä sairaille
kohtuullisen elintason turvaamisesta vanhuksille
kohtuullisen elintason turvaamisesta työttömille
rikkaiden ja köyhien välisten tuloerojen kaventamisesta
kohtuullisen asumistason järjetämisestä niille, joilla itsellään ei ole siihen varaa
Vastaajien tuli sijoittaa mielipiteensä neliportaiselle asteikolle, jossa muuttujan arvojen selitteet olivat seuraavat: (arvo 1) "Ehdottomasti pitäisi olla", (arvo 2) Luultavasti pitäisi olla", (arvo 3) Luultavasti ei pitäisi olla" ja (arvo 4) "Ehdottomasti ei pitäisi olla".
Vastausvaihtoehtona oli myös "En osaa sanoa", mutta se koodattiin analyysissä puuttuvaksi tiedoksi. Vastuukysymystä selvitettiin tarkastelemalla frekvenssitaulukkojen jakaumia ja tunnnuslukuja. Erityisesti prosenttiosuuksien jakautuminen oli tämän tutkimuskysymyksen kohdalla mielenkiintoista. Taulukossa 5 on esitettynä kansalaisten mielipiteet julkisen vallan vastuusta työhön ja elintasoon liittyvissä kysymyksissä.. Taulukossa 6 on puolestaan raportoitu asenteet terveydenhoidon, tuloerojen ja asumisen kysymyksissä.
49
Taulukko 6 Mielipiteet julkisen vallan vastuunottamisesta; työ ja elintaso.
Jokaisessa kysymyksessä vastaajien enemmistö kannatti julkisen vallan vastuuta (arvot 1 ja 2). Vahvimmin julkisen vallan vastuun kannatus näyttäytyi vanhuksien elintasoon liittyvässä kysymyksessä. 96,7 % vastaajista ilmoitti, että julkisen vallan ehdottomasti tai luultavasti pitäisi olla vastuussa kohtuullisen elintason turvaamisesta vanhuksille.
Kansalaiset pitivät tärkeänä myös julkisen vallan vastuuta työttömien elintason turvaamisessa. Arvojen 1 ja 2 prosenttiosuuksien summa on 85,3 %. Työpaikan järjestämiseen liittyvässä kysymyksessä julkisen vallan vastuun kannatus oli puolestaan alhaisempaa. Keskiarvo 2,35 on lähellä neutraalia kantaa ollen kuitenkin hiukan julkisen vastuun kannatuksen puolella. Taulukossa 7 on esitettynä vielä kolme keskeistä hyvinvointiin liittyvää kysymystä.
Pitäisikö julkisen vallan mielestänne olla vastuussa seuraavista asioista: 3 Luultavasti ei pitäisi olla 4 Ehdottomasti ei pitäisi olla Yhteensä
50
Taulukko 7 Mielipiteet julkisen vallan vastuunottamisesta; terveys, tuloerot ja asuminen. 3 Luultavasti ei pitäisi olla 4 Ehdottomasti ei pitäisi olla Yhteensä
Samanlainen suuntaus vastuukysymykseen näyttäytyy myös terveyden, tuloerojen ja asumisen alueella. Kaikissa kohdissa selkeä enemmistö on puoltanut julkisen vallan vastuuta. Kaikkein suurinta kannatus on ollut terveydenhoidon kysymyksessä. Arvot 1 ja 2 ovat saaneet peräti 98,9 % kannatuksen keskiarvon ollessa 1.21. Myös tuloerojen kaventamisessa ja asumisen järjestämisessä kansalaiset pitivät tärkeänä julkisen vallan roolia. Keskiarvot ja prosenttiosuudet puoltavat selkästi myönteistä asennemaailmaa julkista vastuuta kohtaan.
Tulosten mukaan julkista hyvinvointivastuuta pidetään tärkeänä silloin, kun esillä ovat terveydenhoitoon ja erilaisten sosiaalisten ryhmittymien toimeentulon turvaamiseen kohdentuvat asiat. Julkisen vallan tehtäväksi katsotaan vastuunottaminen silloin, kun yksilö ei enää omaa toimeentuloaan kykene turvaamaan (esimerkiksi vanhukset ja työttömät). Tulokset ilmentävät kansalaisten luottamusta ja kannatusta pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia kohtaan. Vahva julkisen vallan roolin kannatus ja solidaarisuuden tunne ovat selkästi nähtävillä. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on saanut näissä kysymyksissä kansalaisten legitimiteetin.
51
Vastaavasti työpaikan järjestämiseen liittyvä kysymys osoittaa jo selvästi neutraalimpaa kantaa julkisen vallan vastuuta kohtaan. 42,6 % vastenneista oli sitä mieltä, että julkisen vallan luultavasti tai ehdottomasti ei pitäisi olla vastuussa työpaikan järjestämisestä.
Tulosta voidaan tulkita siten, että ihmiset puoltavat myös omaa aktiivisuutta ja yksilön vastuuta. Valtion liiallista holhoamista kaikissa asioissa ei siten pidetä toivottavana.
Tulokset vankistavat edelleen sitä käsitystä, että julkisen vallan rooli nähdään kansalaisten keskuudessa tärkeänä ja olennaisena hyvinvointivastuun toteuttajana.
Yhteiskunnan ei kuitenkaan tule yksin vastata kaikesta vaan vastuun jakamista myös muille sektoreille pidetään arvossa.
7.3 Taustamuuttujien yhteys julkisen vallan vastuun kannattamiseen
7.3.1 Keskiarvovertailu
Taustamuuttujien yhteyttä julkisen vallan kannatukseen mitattiin ensin keskiarvovertailulla. Keskiarvojen vertaaminen soveltuu riippuvuuden tarkasteluun silloin, kun selitettävä (riippuva) muuttuja on kvantitatiivinen ja selittävä (riippumaton) muuttuja on kategorinen, esimerkiksi nominaaliasteikollinen (Mamia 2005, 40).
Keskiarvovertailu ilmaisee sen, onko selittävällä muuttujalla vaikutusta tutkittavaan ilmiöön tapauksessa, jolloin muiden taustamuuttujien vaikutusta ei huomioida.
Keskiarvovertailussa selittävinä muuttujina käytetään sukupuolta, ikää, koulutustasoa, tulotasoa sekä poliittista suuntautumista. Selitettävinä muuttujina toimivat luvussa 7.2 esitetyt kuusi julkisen vallan vastuuta mittaavaa muuttujaa. Muuttujan arvojen ääripäinä olivat (arvo 1) ja (arvo 4). Arvo 1 osoitti myönteistä suhtautumista julkisen vallan vastuuseen ja arvo 4 vastaavasti kielteistä kantaa.
Tilastolliset merkitsevyydet on merkitty taulukoihin seuraavaalla tavalla: * p ≤ 0.05;
** p ≤ 0.01; *** p ≤ 0.001.
52
Taulukko 8 Keskiarvovertailu: Sukupuolen yhteys julkisen vallan vastuun kannattamiseen.
Pitäisikö julkisen vallan mielestänne olla vastuussa seuraavista asioista:
(1 ehdottomasti pitäisi olla...4 ehdottomasti ei pitäisi olla)
*** *** *** *** *** ***
Keskiarvovertailusta käy ilmi, että sukupuolella on havaittavissa riippuvuutta julkisen vallan vastuun kannattamiseen. Naisten keskiarvo on jokaisessa kysymyksessä miesten keskiarvoa alhaisempi eli lähempänä julkisen vastuun kannatusta. Miesten ja naisten keskiarvojen ero vaihtelee välillä 0,12−0,29. Pienintä ero on sairaiden terveydenhoitoon liittyvässä kysymyksessä ja suurinta tuloerojen kaventamisen kysymyksessä. Miesten ja naisten keskiarvojen eron tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen käytettiin riippumattomien otosten t-testiä. Testin tuloksena jokaisen kysymyksen kohdalla p-arvoksi saatiin p<0,001 (luottamusväli 95%). Keskiarvojen ero on siis kaikissa kohdissa tilastollisesti erittäin merkitsevä. T-testin tulos tarkastettiin vielä nonparametrisellä Mann-Whitney U -testillä. Myös Mann-Whitney U -testi hylkäsi nollahypoteesin täsmälleen samoilla p-arvoilla mitä t-testi. Tulosten mukaan naiset suhtautuvat julkiseen vastuuseen miehiä myönteisemmin.
Naisten julkisen vastuun peräänkuuluttaminen on havaittu myös esimerkikiksi RAY:n (2008) tutkimuksessa. RAY:n tulosten mukaan naiset kannattavat julkisen sektorin lisäksi myös muiden toimijoiden vastuun kasvattamista miehiä voimakkaammin.
2,49 1,27 1,49 1,95 2,03 1,97
556 569 572 556 548 557
1,008 ,479 ,612 ,752 ,934 ,680
2,21 1,15 1,28 1,75 1,74 1,73
553 584 581 564 562 555
1,003 ,389 ,492 ,687 ,828 ,652
2,35 1,21 1,38 1,85 1,88 1,85
1109 1152 1153 1120 1110 1112
1,015 ,440 ,565 ,726 ,894 ,676
Mean
53
Taulukko 9 Keskiarvovertailu: Iän yhteys julkisen vallan vastuun kannattamiseen
Pitäisiko julkisen vallan mielestänne olla vastuussa seuraavista asioista:
(1 ehdottomasti pitäisi olla...4 ehdottomasti ei pitäisi olla)
* * * ***
Eta-arvot: 0,163 0,032 0,163 0,084 0,139 0,109
Iän ja julkisen vallan vastuun kannatuksen yhteyden mittaamista varten ikämuuttuja jaettiin kuuteen luokkaan. Keskiarvotaulukkoa havainnoimalla ei ole kuitenkaan löydettävissä selkeää riippuvuutta iän ja julkisen vastuun kannatuksen välillä. Jotta asiasta saataisiin luotettavampi kuva, niin keskiarvojen tilastollisten merkitsevyyksien testaamiseen käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysiä. Analyysin mukaan sekä terveydenhoitoon, että työttömien elintasoon liittyvissä kysymyksissä riippuvuus ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Muiden muuttujien välillä riippuvuus voidaan todeta tilastollisesti merkitseväksi. Iän ja julkisen vallan vastuun välinen riippuvuus on
kuitenkin kauttaaltaan hyvin vähäistä. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että iällä ei näyttäisi olevan suurempaa yhteyttä julkisen vallan vastuun kannattamiseen.
2,25 1,22 1,54 1,85 1,82 1,75
168 180 177 172 169 166
,922 ,433 ,615 ,684 ,823 ,629
2,57 1,21 1,43 1,93 2,02 1,98
180 185 187 183 181 182
,958 ,464 ,563 ,756 ,887 ,746
2,55 1,20 1,45 1,91 2,04 1,90
196 202 201 194 193 192
1,015 ,402 ,564 ,773 ,916 ,674
2,34 1,23 1,30 1,85 1,93 1,84
222 223 226 219 219 222
1,056 ,464 ,509 ,734 ,941 ,708
2,21 1,19 1,32 1,76 1,73 1,78
205 219 219 211 210 212
1,046 ,446 ,585 ,748 ,827 ,633
2,10 1,19 1,28 1,79 1,73 1,86
138 144 144 141 137 137
,991 ,424 ,504 ,613 ,920 ,626
2,35 1,21 1,38 1,85 1,88 1,85
1109 1152 1153 1120 1110 1112
1,015 ,440 ,565 ,726 ,894 ,676
Mean
54
Taulukko 10 Keskiarvovertailu: Koulutustason yhteys julkisenvallan vastuun kannattamiseen
Pitäisiko julkisen vallan mielestänne olla vastuussa seuraavista asioista:
(1 ehdottomasti pitäisi olla...4 ehdottomasti ei pitäisi olla)
* * * * *
Eta-arvot: 0,327 0,079 0,163 0,148 0,261 0,171
Koulutustason ja julkisen vallan kannatuksen mittaamista varten koulutustaso jaettiin kuuteen luokkaan. Keskiarvotaulukkoa tarkastelemalla huomataan, että kaikkein korkeimmin koulutetut, eli alemman tai ylemmmän korkeakoulututkinnon suorittaneet kannattavat julkisen vallan vastuuta kaikkein heikoimmin. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskiarvo on jokaisessa vastuuta mittaavassa kysymyksessä luokkien korkein. Vastaavasti kansakoulun tai peruskoulun suorittaneet edustavat vastuukysymyksessä toista ääripäätä. Viidessä vastuuta mittaavassa kysymyksessä kansakoulun tai peruskoulun suorittaneiden keskiarvot ovat luokkien alhaisimmat eli lähimpänä ykköstä. Ainoastaan kohtuullisen asumistason järjestämiseen liittyvässä
2,11 1,26 1,48 1,86 1,65 1,71
74 72 71 70 68 64
,967 ,483 ,640 ,773 ,709 ,660
1,96 1,16 1,22 1,68 1,61 1,72
188 197 195 191 188 186
,925 ,419 ,501 ,670 ,782 ,643
2,12 1,21 1,34 1,81 1,71 1,82
265 272 274 269 267 269
,966 ,450 ,534 ,759 ,798 ,679
2,36 1,20 1,43 1,89 1,88 1,76
85 91 92 85 88 90
,924 ,404 ,606 ,817 ,899 ,670
2,56 1,19 1,41 1,90 2,09 1,93
300 313 313 305 303 302
,990 ,404 ,541 ,683 ,969 ,681
2,97 1,27 1,51 2,03 2,24 2,06
147 156 156 153 149 152
,963 ,478 ,577 ,703 ,914 ,671
2,35 1,21 1,38 1,85 1,88 1,86
1059 1101 1101 1072 1063 1062
1,016 ,435 ,557 ,727 ,896 ,679
Mean
55
kysymyksessä kansakoulun tai peruskoulun suorittaneiden keskiarvo (1.72) ei ollut luokkien alhaisin.
Perinteisistä taustamuuttujista koulutus on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä selit ettäessä asenteita julkista hyvinvointivastuuta kohtaan. Tässä tutkimuksessa koulutustasolla voidaan nähdä olevan riippuvuutta julkisen vallan vastuun kannattamiseen. Vähän koulutusta saaneet kannattavat voimakkaammin julkisen vallan hyvinvointivastuuta.
Tulos on odotettu ja se on linjassa muun muassa Forman (1998) tutkimuksen kanssa.
Oletusarvoisesti koulutus takaa kansalaisille paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla ja korkeamman palkkatason. Tästä johtuen korkeammin koulutetulla väestöllä on mahdollisuus turvata hyvinvointiaan erilaisten hyvinvointipoliittisten ratkaisujen kautta.
Tämä ryhmä tulee toimeen ilman julkisen vallan palvelutarjontaa, joten julkisen vallan vastuun ottamista ei nähdä niinkään tärkeänä asiana.
56
Taulukko 11 Keskiarvovertailu: Tulotason yhteys julkisen vallan vastuun kannattamiseen
Pitäisiko julkisen vallan mielestänne olla vastuussa seuraavista asioista:
(1 ehdottomasti pitäisi olla...4 ehdottomasti ei pitäisi olla)
* ** *** * * * Eta-arvot: 0,337 0,119 0,109 0,219 0,316 0,276
Vastaajilta tiedusteltiin kuinka suuret ovat heidän keskimääräiset omat kuukausitulot
Vastaajilta tiedusteltiin kuinka suuret ovat heidän keskimääräiset omat kuukausitulot