1. Johdanto
1.1. Tutkimuskysymykset, aiheen rajaus ja aiempi tutkimus
Venäläiset muodostivat autonomian aikana Helsingin suurimman vähemmistön, joka koostui sotaväestä ja siviiliväestöstä. Vaikka Helsingin venäläinen siviiliväestö oli määrältään sotaväkeä vähäisempi, sillä oli sosiaalisesti ja taloudellisesti suurempi merkitys. Venäläisestä siviiliväestöstä tärkeimmän ja vaikutusvaltaisimman ryhmän muodostivat kauppiaat. Pro gradu -tutkielmassani kartoitan Helsingin venäläisperäistä kauppiasyhteisöä ja heidän toimintaansa vuosien 1840 ja 1860 välisenä aikana. Selvitän venäläisen kauppiasyhteisön yleisiä ominaisuuksia, kaupankäyntiä, muita ansaitsemistapoja ja venäläistä kauppiasyhteisöä osana helsinkiläistä kauppiaskuntaa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavanlaiset: Miten suuri ja minkälainen oli Helsingin venäläinen kauppiasyhteisö? Millaista liiketoimintaa venäläiset kauppiaat harjoittivat? Miten he istuivat Helsingin kauppiasyhteisöön? Oliko venäläisyydestä liiketoiminnan kannalta etua tai haittaa?
Luvuissa kaksi ja kolme esittelen venäläisiin sovellettua lainsäädäntöä, Helsingin väestöä ja aikakauden helsinkiläistä kaupunkiyhteisöä, jossa noudatettiin vielä tiukkoja säädöksiä ammatinharjoittamisen suhteen. Luvussa neljä selvitän venäläisen kauppiaskunnan yleisiä ominaisuuksia. Viidennessä luvussa keskityn venäläisen kauppiaanoikeuksien hakuun ja ammatin harjoittamisen edellytyksiin. Luvussa kuusi käsittelen varsinaista liiketoimintaa ja sen eri osa-alueita.
Venäläisen kauppiasyhteisön olen rajannut kattamaan ainoastaan kaupungin lailliset koti- ja ulkomaankauppiaat sekä viktuaalikauppiaat, jotka kuuluivat kauppaseuroihin. Venäläisen kauppiaskunnan olen valinnut paitsi venäläisyyteen liittyvien määrittelykysymysten ja lähdeaineiston takia niin myös Helsingin venäläisten kauppiaiden suuren merkityksen vuoksi.
Aikarajaukseni olen valinnut sillä perusteella, että venäläisistä elinkeinonharjoittajista autonomian ensimmäisinä vuosikymmeninä oli olemassa jo kattava tutkimus, Marjaana Hakalan pro gradu -työ Helsingin venäläiset asukkaat ja heidän elinkeinonsa 1809–1840.1 Työ käsitteli myös venäläisiä kauppiaita. Ajallisesti jatkan tästä, mutta keskityn kaikkien venäläisten elinkeinonharjoittajien sijaan ainoastaan Helsingin venäläiseen kauppiaskuntaan.
1 Hakala, Marjaana: Helsingin venäläiset asukkaat ja heidän elinkeinonsa 1809–1840. Suomen historian pro gradu -‐tutkielma. Helsingin yliopisto. 1997.
Vuosien 1840 ja 1860 välinen aika on mielenkiintoinen siitä syystä, että siihen sisältyi tapahtumia ja muutoksia, jotka vaikuttivat myös venäläisten kauppiaiden liiketoimintaan.
Tällaisia olivat 1840-luvun ja 1850-luvun alun Helsingin kylpyläkaupunkikausi, koleraepidemiat, 1854–1856 Itämerelle ulottuneet sotatoimet osana Krimin sotaa sekä sodan jälkeinen lyhyt lamakausi. Ammattikuntalaitos eli viimeisiä hetkiään ja merkantilistisen ajan kaupunkiyhteisö alkoi vähitellen muuttua. Katson 21 vuoden ajanjakson riittäväksi venäläisen kauppiaskunnan luonteen ja toiminnan selvittämiseen.
Venäläisiä Suomessa on tutkittu paljon eri näkökulmista. Tiina Korhosen mukaan venäläisiä on suomalaisessa tutkimuksessa pääasiallisesti lähestytty kolmella tasolla: 1) hallitsijoina ja heidän edustajinaan, 2) emigrantteina tai 3) tavallisina yhteisönsä edustajina. Ensimmäinen taso keskittyy valtion ja kansakunnan politiikkaan, johon liittyvät poliittisen kehityksen kannalta merkittävät asiat kuten Suomen oikeudet tai autonomian luonne. Emigrantit liittyvät vuoden 1918 jälkeiseen ajanjaksoon ja heitä tutkittaessa ollaan oltu kiinnostuneita muun muassa heidän poliittisesta toiminnastaan, kulttuuristaan ja suhteestaan suomalaiseen valtaväestöön. Oman tutkimukseni kannalta mielenkiintoisin on Korhosen jaottelun kolmas taso, jossa tutkimuksen kohteena on ”tavallinen” Suomen venäläinen. Tällä tasolla on tutkittu esimerkiksi kauppiaiden ja papiston historiaa Suomessa.2 Juuri tätä tasoa käsittelee suurin osa hyödyntämästäni tutkimuskirjallisuudesta ja tälle tasolle asettuu myös oma tutkimukseni.
Jo 1950-luvulla venäläisiä kauppiaita Helsingissä ovat sivunneet Matti Castrén vuonna 1952 laudatur-työssään Helsingin koti- ja ulkomaankauppiaat vv. 1809–533 sekä useat kirjoittajat vuonna 1950 julkaistussa Helsingin kaupungin historia4 -teoksessa, jossa käsitellään niin kaupungin talous- ja kunnalliselämää kuin ulkomaalaisia elinkeinonharjoittajiakin.
Varsinaisesti Helsingin venäläisiin kauppiaisiin keskittyi Seppo Perälä vuonna 1970 julkaistussa artikkelissaan Helsingin venäläissyntyinen kauppiaskunta 1809–79.5 Venäläiset ja venäläisyys autonomian ajan Suomessa herättivät tutkijoiden mielenkiinnon taas 1980-luvun alussa, jolloin ilmestyi aiheeseen liittyvän seminaarin pohjalta artikkelikokoelma Venäläiset
2 Korhonen. 2005. 197.
3 Castrén, Matti J.: Helsingin koti-‐ ja ulkomaankauppiaat vv. 1809–53. Laudatur-‐työ. Helsingin yliopisto. 1952.
4 Esim. väestöolosuhteista on kirjoittanut Heikki Waris, kaupasta, teollisuudesta ja liikenteestä Martti Kovero ja kunnalliselämästä Onni Wiherheimo ja Gabriel Rein. Helsingin kaupungin historia. Osat III & IV. Helsinki. 1950, 1951, 1956.
5 Perälä, Seppo: Helsingin venäläissyntyinen kauppiaskunta vuosina 1809–79. Entisaikain Helsinki VIII. Helsinki.
1970.
Suomessa 1809–1917.6 Helsingin venäläisyyttä valotti 1984 ilmestynyt Helsingin kaupunginmuseon julkaisu Venäläisyys Helsingissä 1809–1917.7
1990luvun lopulla Marjaana Hakala jatkoi tutkimusaiheen käsittelyä jo mainitulla pro gradu -työllään, jonka pohjalta hän myös kirjoitti artikkelin Venäläisen kauppiasyhdistyksen vuonna 2002 julkaisemaan kokoelmateokseen Venäläiset kauppiaat Helsingin historiassa.8 Muiden Suomen kaupunkien venäläisistä yhteisönsä edustajina on niinikään olemassa tutkimusta, yhtenä tuoreimpana mainittakoon Lotta Anderssonin pro gradu -tutkielma Ryssar i Åbo 1843–
1853 – integrerade eller inte vuodelta 2008.9 Anderssonin työ erosi vanhemmasta tutkimuksesta ennen kaikkea siinä, että se toi venäläisten käsittelyyn myös teoreettista pohdintaa maahanmuutosta ja vähemmistöistä. Korhosen jaossa ensimmäiselle tasolle sijoittuu valtion ja kansakunnan politiikkaan keskittynyt Olli Filpuksen laudatur-työ Venäjän kansalaisten oikeuskysymys autonomian ajan Suomessa, jossa selvitetään venäläisten asemaa Suomessa.10
Helsingin venäläisiä kauppiaita on siis käsitelty paljonkin, mutta ei niinkään venäläisen kauppiasyhteisön ja sen jäsenten keskinäisten suhteiden näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Helsingin venäläisiä kauppiaita ennen kaikkea omana yhteisönään ja käytän tässä apuna yhteiskuntatieteistä lainattuja käsitteitä. Yhteisön käsite juontaa juurensa ennen kaikkea 1800-luvun kaupungistumisen ja teollistumisen tapaisten suurten yhteiskunnallisten muutosten aikaan, jolloin sosiaalisen elämän välttämättömyys nousi puheenvuorojen aiheeksi.
Emile Durkheim asetti vastakkain ihmisille elintärkeän yhteisön ja moraaliyhteisön hajottavan yksilöllisyyden. Ferdinand Tönniesin jako pohjautui puolestaan yhteisymmärrykseen perustuvaan yhteisöön ja sopimuksin luotuun yhteiskuntaan. Perinteisessä agraariyhteisössä ihmisiä yhdistivät Tönniesin mukaan yhteinen kulttuuri, käsitykset ja keskinäinen kiintymys, minkä takia tällainen yhteenkuuluvuus muodostui luontevimmin sukulaisuussuhteissa.
Tönniesin yhteisökäsitystä kritisoitiin myöhemmin sen yksimielisyyttä ja yhdenmukaisuutta korostavan luonteen takia. Sittemmin yhteisökeskustelussa on siirrytty perheen, heimon ja kylän kaltaisten peruskäsitteiden sijasta ihmisten välisten suhteiden tutkimiseen sosiaalisina verkostoina. Uudempien tulkintojen mukaan yhteisössä voi olla ryhmittymiä poikkeavin
6 Venäläiset Suomessa 1809–1917 (toim. Pauli Kurkinen). Historiallinen Arkisto 83. SHS. Huhmari. 1985.
7 Venäläisyys Helsingissä 1809–1917. Helsingin kaupunginmuseo. 1984.
8 Venäläiset kauppiaat Helsingin historiassa (toim. Svante Kuhlberg). Helsingin Venäläinen Kauppiasyhdistys ry.
Keuruu. 2002.
9 Ryssar i Åbo 1843–1853 -‐ integrerade eller inte. Avhandling pro gradu i nordisk historia. Åbo Akademi. 2008.
10 Venäjän kansalaisten oikeuskysymys autonomian ajan Suomessa. Suomen historian laudatur-‐tutkielma.
Tampereen yliopiston historian laitos. 1975.
intressein, mikä saattaa johtaa yhteisön sisäisiin konflikteihin. Nykyinen käsitys historiantutkijoiden keskuudessa on, että kaikki yhteisöt ovat ja ovat olleet luonteeltaan monimutkaisia ja ristiriitaisia. Ne ovat kulttuurisesti ja historiallisesti muuttuvia, joten käsitteen tarkka määritteleminen ei ole Jari Eilolan ja Laura-Kristiina Moilasen mukaan mahdollista eikä välttämättä tarpeellistakaan.11
Yhteisöllisyyttä on on käsitelty muun muassa Yhteisöllisyyden perintö - Tutkimuksia yhteisöistä eri vuosisadoilla -teoksessa.12 Yhteisöihin tiivisti liittyviä verkostojen, luottamuksen ja sosiaalisen pääoman käsitteitä on puolestaan tarkasteltu teoksessa Luottamus, sosiaalinen pääoma, historia.13 Näitä yhteiskuntatieteistä omaksuttuja käsitteitä on soveltanut kauppiasyhteisöön esimerkiksi Jarkko Keskinen väitöskirjassaan Oma ja yhteinen etu.
Kauppiaiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö Porin paikallisyhteisössä 1765–184514 ja artikkelissa Luotto, luottamus ja maine – 1800-luvun liiketoiminnan kulmakivet.15