Käytän lapsentahtisesta ja ekologisesta äitimisen tyylistä ja näitä arvoja edustavista ihmisistä nimitystä luomuäiti. Termi ei varsinaisesti ole yleisessä käytössä, eivätkä äidit kutsu itseään tällä nimellä. Tarvitsin kuitenkin jonkin lyhyen vaikkakin ehkä keinotekoisen termin korostamaan sitä, että puhun nimenomaan tätä äitiyden tyyliä edustavista yksilöistä, enkä äideistä yleensä. Luomuäitiys - termissä tiivistyy postmoderni, ekologinen ja luonnonmukainen ajattelu. Esimerkiksi sata vuotta sitten luonnollisena pidetystä asiasta ei olisi käytetty sanaa luomu. Nyt luomu viittaa puhtaaseen ja tavoiteltavaan, johonkin alkuperäiseen ja oikeaan. Esimerkiksi Kaarina Kailo (2006) käyttää teksteissään luomu -etuliitettä mielikuvituksellisesti tarkoittaessaan medikalisaatio- ja kulutuskriittistä ajattelua edustavia nais- ja ihmisystävällisiä ratkaisuja. Luonnollinen äitiys -termiä on käytetty paikoitellen äitiystutkimuksessakin: esimerkiksi Andersson (1991, 32) kutsuu äitiä, joka
”synnyttää ilman teknologiaa - omalla tekniikallaan eli ruumiin viesteihin sopeutumalla - ja imettää omista rinnoistaan” luonnonmukaiseksi äidiksi. Luomuäiti tekee siis arjen valintansa ekologiseen ja lapsentahtiseen arvopohjaan nojaten ja määrittää näin äitiysidentiteettinsä.
Luomuäitiydessä on sävyjä kiintymyssuhdeteoriasta, jota feministinen tutkimus on vahvasti kritisoinut (ks. esim. Oakley 1981b, 214 & Yesilova 2009, 52-58).
Kiintymyssuhdeteoria on psykoanalyytikko ja psykiatri John Bowlbyn viime vuosisadalla kehittämä teoria, jossa on vaikutteita sekä psykoanalyysistä, evoluutioteoriasta että etologiasta. Kiintymyssuhdeteoria painottaa voimakkaasti vauvan ensisijaisen hoitajan (äidin) antaman hoivan ja turvallisuuden tunteen merkitystä tämän kehitykselle ja koko elämänkaarelle. Kiintymysvanhemmuus perustuu William Searsin kehittämään käytännön kiintymysvanhemmuuteen, joka pohjaa osin Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan. Searsin teesit pienen lapsen hoidosta korostavat intensiivisen hoivan merkitystä lapsen hoidossa. Kiintymysvanhemmuuden teesejä ovat varhainen kiinnittyminen vauvaan, lapsentahtinen imetys, lapsen kantaminen, lapsen kanssa nukkuminen, tarpeisiin vastaaminen välittömästi ja tasapainon hakeminen lapsen ja vanhemman välille. Sears myös varoittaa vauvakouluttajista, joiden neuvoja ei tule kuunnella. (Sears 2008).
Kiintymysvanhemmuudesta käytetään myös joskus nimitystä vaistovanhemmuus.
Vaikka luomuäitiä voisivat myös korvata sellaiset termit kuin kiintymysvanhemmuus tai vaistovanhemmuus, koen luomuäitiyden laajemmaksi termiksi, joka sisältää myös ekologisen ajattelun mutta ei ole niin dogmaattinen kuin edellä mainitut ideologiat.
Lapsentahtista ja ekologista elämäntapaa tukevilla keskustelufoorumeilla, joiden käyttäjiä ja perustajia luomuäidit ovat, keskustellaan esimerkiksi aktiivisesta
3
synnytyksestä, imetyksestä, kantoliinoista, kestovaipoista, lapsentahtisesta kasvatuksesta ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Vaikka nämä aiheet näyttävätkin määrittävän luomuäidin arkea, ne kaikki eivät ole automaattisesti osa jokaisen luomuäidin elämää, vaan äiti valitsee omat tapansa toimia arjessaan, kuitenkin yleensä samankaltaiselta lapsentahtiselta ja ekologiselta arvopohjalta.
Perinteinen, tässä ajassa tavallinen äitiys ja äitien vastakulttuuri, jota luomuäidit edustavat, eivät ole selkeärajaisia, vaikka eronteoilla tehdäänkin osallisuutta ryhmiin:
neuvottelu osallisuudesta muodostuu arkipäivän käytännöissä. Esimerkiksi lapsen kantaminen kantorepussa ja kantoliinassa on yleistynyt paljonkin katukuvassa, eikä lastaan kantava vanhempi välttämättä ajattele millään tavalla kuuluvansa luomuäiteihin. Luomuäitiys on määritelmä, kategoria, johon minun on ollut sulautettava haastateltavani selkeyttääkseni, mistä ilmiössä on kysymys. Ymmärrän luomuäidin sellaiseksi äitimisen tyyliksi, joka korostaa naisen kehon omia voimavaroja synnytyksessä ja imetyksessä ja pitää tiivistä kiintymyssuhdetta lapsen kanssa tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Lapsen hoivaaminen perustuu lapsen tarpeiden tunnistamiseen ja täyttämiseen, lapsia kannetaan ja imetetään kauan ja vanhemmat nukkuvat usein perhepedissä imetyksen onnistumisen takaamiseksi ja läheisyyden vuoksi. Auktoriteettisuhde lapseen on neuvotteleva. Luomuäitiydelle tyypillistä ovat myös tiedon kyseenalaistaminen ja naisten välinen yhteisöllisyys.
Kutsun tässä tutkimuksessani informanttejani äideiksi, luomuäideiksi tai haastateltavikseni kontekstista riippuen.
Lapsentahdilla tarkoitetaan sellaisten synnytys-, hoiva- ja kasvatusratkaisujen tekemistä arjessa, jotka nähdään ihmislajille ”luontaisiksi”. Lapsentahtisen ideologian rinnalla kulkevat usein myös ekologiset arvot. Uusi vihreä elämäntapa on kehittynyt Suomessa 1970-luvun lopulla, kun yhteiskunnalliseen pysähtyneisyyteen kyllästynyt sukupolvi aktivoitui. Luonnonsuojelussa on ollut jatkuvasti vahvana arjen näkökulma: ekologisia valintoja tehdään aktivismin lisäksi nimenomaan arjessa (Määttä 2006, 148) ja myös lapsiperheet ovat yhä kiinnostuneempia ekologisemmasta ja hitaammasta elämäntavasta. (Ahlqvist & Heiskanen 2006, 57) Sukupolvikokemuksena vihreiden arvojen nouseminen voi olla niin merkittävä, että se vaikuttaa sukupolven jäsenten identiteettiin (Määttä 2006, 141). Äitiydessä ekologisten arvojen omaksuminen voi näkyä arjessa esimerkiksi kertakäyttökulutuksen minimointina; useat perheet eivät halua käyttää kertakäyttövaippoja tai talouspaperia ja lelut, vaatteet ja vauvantarvikkeet pyritään ostamaan käytettyinä mahdollisimman pitkälle. Ekologisia valintoja voivat olla myös vegetarismi ja autottomuus. Ekologisuus ja lapsentahtisuus ovat toisiaan tukevia arvoja, esimerkiksi pitkä imetys on sekä lapsentahtista että ekologista.
Äitiyden ideaali näyttäisi muuttuneen vähitellen lapsentahtisuutta ja ekologisuutta tukevaksi. Kuitenkaan niiden äitien arkielämä, joille nämä valinnat ovat tärkeitä, ei näyttäydy itsestään selvänä tai helposti hyväksyttävänä hyvänä äitiytenä. Olen kiinnostunut siitä, kuinka ne äidit, jotka elävät elämäänsä mahdollisimman
4
lapsentahtisesti ja ekologisesti, kertovat henkilökohtaista identiteettitarinaansa arjesta ja valinnoistaan.
Tutkimuskysymyksikseni muotoutuvat äitien subjektiasemat ja toiminta-alat arjessa.
Täsmällisemmin pohdin arjen politiikkaa ja äitien identiteettitarinoita naisten kertomusten perusteella. Katson näiden lasien läpi äitien tarinoista rakentuvaa aineistoani ja selvitän tarkempien kysymysten avulla äitien arkea. Millaiset tunteet ovat yleisiä äidiksi tulevilla naisilla ja mitkä tunteet liittyvät nimenomaan tähän äitiyden tyyliin? Millaisia yhteentörmäyksiä he kokevat arjessaan asiantuntijuuksien ja muiden äitien kanssa? Pohdin myös, millainen feminismin, ymmärrettynä länsimaisen palkkatyöyhteiskunnan naisasiaideaksi, ja luomuäitiyden ristiriitainen suhde on ja pyrinkin tässä tutkielmassa myös vastaamaan tähän kysymykseen tai ainakin antamaan lukijalle avaimet pohtia tätä kysymystä. Tutkiessani äitiyttä ja arkea pohdin samalla, mitä laajempaa se kertoo tästä ajasta ja yhteiskunnasta.
Äitiyttä tehdään kulttuurisen moraalikoodiston sisällä, joka on hyvin tiukka. Äidit myös itse määrittelevät jatkuvasti uudelleen moraalikoodistoa, eli sitä, kuinka toimimalla äitimistä tehdään oikein, eettisenä subjektina. Äideille eivät ole samanlaiset identiteetit ja toimimisen tavat sallittuja kuin isille. Olen kiinnostunut siitä, millaisen moraalikoodiston sisällä luomuäidit toimivat, millaisista asioista he potevat huonoa omaatuntoa ja millaiset äitimisen tavat nähdään tavoiteltaviksi ja tavoittamattomiksi ja millainen äitiys taas näyttäytyy ei-toivottavana. Kuinka näitä määritellään uudelleen arjessa ja kuinka ne ohjaavat äitien arjen valintoja?
Tutkimusongelma, johon pyrin vastaamaan on: millaista arjen politiikkaa lapsentahtista ja ekologista elämäntapaa noudattavat äidit tekevät ja kuinka he kertovat identiteettitarinaa?
Pyrin vastaamaan näihin kysymyksiin tässä tutkielmassa analysoimalla laadullisin menetelmin lapsentahtista ja ekologista elämäntapaa toteuttavien äitien kertomuksia, jotka olen kerännyt teemahaastatteluilla.
5
2 KESKUSTELUA TUTKIMUSKIRJALLISUUDEN KANSSA
Tutkielmani sijoittuu äitiystutkimukseen kenttään, mutta koska äidit ovat osa perheinstituutiota, käsittelen tässä luvussa myös kriittistä perhetutkimusta. Käsitystäni äitimisestä ohjaa teoria todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta.