Laadullisen tutkimusmenetelmän valinta myös rajaa käytettävissä olevia aineis-tonhankintamenetelmiä. Haastattelu on Hirsjärven ja Hurmeen (2008, 34) mu-kaan yksi käytetyimmistä menetelmistä, koska se on joustava ja soveltuu käytet-täväksi moniin eri tarkoituksiin. Haastattelu tulisi toteuttaa aidossa tilanteessa ja haastateltavan kannalta tutussa ja turvallisessa ympäristössä, jolloin hän voi ker-toa luontevasti asioista (Hirsjärvi ym. 2009, 164). Haastattelimme luokanopettajia internetin välityksellä, jolloin haastateltavamme olivat omissa kodeissaan ja me tutkijat omissamme. Tämä järjestely oli pakon sanelema valtakunnassa vallitse-vien olosuhteiden vuoksi, mutta koimme, että haastateltavat kokivat olonsa
luonteviksi ja turvallisiksi ja pystyimme luomaan luontevan vuorovaikutustilan-teen fyysisestä välimatkasta huolimatta.
Aineistonkeruumenetelmäksi valitsimme puolistrukturoidun teemahaas-tattelun. Tutkiessamme luokanopettajien kokemuksia totesimme haastattelun olevan paras tapa saada niistä kattava kuva. Haastattelussa haastateltava pystyy kertomaan ja selventämään vastauksiaan huomattavasti helpommin kuin esi-merkiksi kyselylomakkeessa tai esseetä kirjoittamalla. Totesimme myös, että haastattelemalla saamme todennäköisesti kattavamman aineiston kuin kirjalli-silla menetelmillä, myös tutkimukseen osallistuvien saaminen on helpompaa, kun he tietävät, että heiltä odotetaan vain puhumista kirjoittamisen sijaan.
Kuten olemme edellä todenneet, fenomenologia ei suoraan tarjoa menetel-mää aineiston keräämiseen (Laine 2018, 29). Fenomenologinen tutkimus on kui-tenkin luonteeltaan kuvailevaa ja selventävää (Backman 2010, 66). Herme-neutiikka puolestaan tuo tutkimukseen tarpeen ymmärtää aineiston merkityksiä, joita parhaiten pääsee tutkimaan haastattelemalla. Haastattelussa haastateltava voi purkaa kokemuksiaan sanoiksi ja tutkija pystyy löytämään haastateltavan kokemuksista mahdollisimman oikean tulkinnan. Näiden syiden vuoksi valit-simme aineistonkeruutavaksi haastattelun. Haastattelu mahdollisti meille tutki-joille myös sen, että saatoimme kysyä tarkentavia kysymyksiä tai pyytää haasta-teltavia selittämään asioita laajemmin, jolloin pystyimme siinä tilanteessa ym-märtämään parhaalla mahdollisella tavalla toisen ihmisen kokemuksia ja niiden merkityksiä. (Laine 2018, 33–35.) Haastattelun avulla on mahdollista selvittää, miten haastateltava on kokenut jonkin asian.
Perttulan (2005, 116–119) mukaan fenomenologiassa ollaan kiinnostuneita kokemuksista: sekä tiedostamattomista että tiedostetuista. Tiedostamattomat ko-kemukset eivät ole täydentyneet tiedostetuiksi, elämyksellisesti valmiiksi koke-muksiksi. Teoriassa tiedostamattoman ja tiedostetun kokemuksen väliseksi ra-jaksi on selkeästi määritelty se, onko kokemuksesta saatu tajunnallinen merkitys vai ei. Todellisuudessa näiden kahden elämyksellinen raja voi olla hyvinkin lä-hellä toisiaan. (Perttula 2005, 116–119.) Myös Moilanen ja Räihä (2018, 51–57) tuo-vat esiin tiedostetut ja tiedostamattomat merkitykset sekä niiden kietoutumisen
toisiinsa merkitysrakenteita muodostaen. Heidän mukaansa tästä johtuu se, että ilmiötä tutkittaessa täytyy selvittää koko merkitysverkko, taustat ja yhteydet il-miöön. Ei voida selvittää vain yhtä merkitystä. Samasta ilmiöstä voidaan löytää useampia erilaisia merkityksiä. Erilaiset merkitykset johtuvat niihin liittyvistä erilaisista merkitysrakenteista.
Tutkimusta tehdessämme meidän oli myös tiedostettava, että hermeneutii-kan soveltaminen käytännön tutkimukseen voi olla haasteellista, jos tutkijan omat havainnot jäävät liian pintapuolisiksi, jotta niitä voitaisiin käyttää hyödyksi aineiston analyysissä (Kajander 2013, 68). Haastattelukysymyksiä mietties-sämme meidän oli myös huomioitava se, että kokemuksia voi olla vaikea il-maista, kuten Moilanen ja Räihä (2018, 59) totesivat. Tarvittaessa täytyi myös pyytää selvennyksiä haastateltavilta, jotta varmasti pääsemme käsiksi haastatel-tavan tarkoittamiin merkityksiin ja kokemuksiin.
Omassa tutkimuksessamme katsomme kokemukseen liittyvän tajunnalli-sen, kehollisen ja situationaalisen aspektin. Katsomme, että osaa kokemuksista ei koskaan pystytä sanallistamaan, eivätkä kaikki kokemukset yllä ihmisen tajun-taan saakka, vaikka kehoon jää jälki. Kokemukset ovat merkityskokonaisuuksia, joihin vaikuttaa ihmisen historia ja konteksti. Sama kokemus voi merkitä hyvin-kin eri asioita eri ihmisille ja kaksi eri tutkijaa voivat tehdä täysin erilaisia tulhyvin-kin- tulkin-toja samasta aineistosta. (esim. Moilanen & Räihä 2018, 51–57.) Tutkimukses-samme meidän tuli ottaa tämä huomioon siinä, että haastattelussa saamamme kertomukset ovat vain yhden henkilön kertomus kokemuksesta ja nämä kerto-mukset ovat vaillinaisia ja niihin vaikuttaa myös meidän oma läsnäolomme ja tulkintamme asiasta. Tässä tutkimuksessa katsomme molemmat aineistoamme omista taustoistamme käsin ja etsimme merkityksiä. Kahden tutkijan yhteistyötä tutkimuksessa Eskola ja Suoranta (1998, 70) kutsuvat tutkijatriangulaatioksi. Hei-dän mukaansa triangulaatio tarkoittaa tutkijoiden, menetelmien, teorioiden tai lähteiden yhdistämistä tutkimuksessa. Tutkijatriangulaatio myös parantaa tutki-muksen objektiivisuutta.
Hirsjärven ja Hurmeen (2008, 43) mukaan haastattelulle ominaista ovat seu-raavat asiat: haastattelu on suunniteltu ja tutkija on tutustunut tutkimuksen ai-heeseen sekä kohteeseen, aloitteen haastatteluun tekee tutkija, haastattelua ohjaa haastatteleva tutkija, jonka on huolehdittava haastateltavan motivoinnista tattelun tekemiseen. Tutkijan tulee tiedostaa oma roolinsa haastattelijana, haas-tateltavan on voitava luottaa siihen, että haastattelussa antamiaan tietoja käsitel-lään luottamuksellisesti. Tärkeä on huomioida, että haastattelu on vuorovaiku-tustilanne. (Metsämuuronen 2009, 245; Hirsjärvi & Hurme 2008, 43; Hirsjärvi &
Hurme 1993, 27.)
Haastatteluamme varten valmistelimme muutamia aiheeseemme sopivia kysymyksiä sekä tarkentavia kysymyksiä. Haastattelurunkomme löytyy liit-teestä 1. Haastattelukysymysten aiheet johdimme omista tutkimuskysymyksis-tämme sekä aikaisemmista tutkimuksista. Haastattelutilanteet kuitenkin py-rimme pitämään enemmän keskustelunomaisina, jolloin haastateltavillamme oli mahdollisuus kertoa ja tarkentaa omia kokemuksiaan mahdollisimman vapaasti.
Näin ollen haastattelumme oli puolistrukturoitu haastattelu, kuten teemahaas-tattelu yleensä on.
Aineiston hankita tapahtui haastatteluilla internetin välityksellä keväällä 2020 vallitsevan valtakunnallisen tilanteen vuoksi. Haastattelutilanteissa läsnä oli molemmat tutkijat sekä haastateltavat luokanopettaja. Olimme molemmat läsnä haastatteluissa, jotta molemmilla oli samat olosuhteet kokea haastattelut, ja jotta pystyimme keskustelemaan analyysivaiheessa yhteisesti jaetusta kokemuk-sestamme. Etukäteen ilmoitimme haastateltaville käyttämämme etäneuvottelu-sovelluksen tiedot (Zoom) ja varmistimme, että heille sopi käyttää kyseistä so-vellusta. Valmistauduimme antamaan myös teknistä tukea haastateltavillemme, mikäli he kokivat sitä tarvitsevansa sovelluksen käynnistämisessä. Koimme, että haastattelutilanteet sujuivat hyvin, vaikka olimme fyysisesti etäällä toisistamme.
Yhteydet pelasivat pääsääntöisesti hyvin kaikkien haastattelujen aikana, ja haas-tattelemamme luokanopettajat saivat käytetyn sovelluksen toimimaan helposti.
Varmistaaksemme hyvän äänenlaadun haastattelun aikana. Pidimme omat
mik-rofonimme kiinni haastateltavan vastatessa. Kerroimme tämän jokaiselle haasta-teltavallemme, jolloin he eivät ihmetelleet, jos meidän reaktiomme tai lisäkysy-myksemme tulivat pienellä viiveellä. Pyysimme myös luvan jokaiselta haastatel-tavalta heidän haastattelunsa tallentamiseen tietokoneellemme, josta poistimme tallenteet litteroinnin jälkeen.
Haastattelut kestivät noin neljäkymmentä minuuttia kukin. Mielestämme haastateltavat pystyivät kertomaan kokemuksistaan avoimesti ja mielellään.
Haastattelujen yhteiskesto oli 134 minuuttia. Litteroimme haastattelut sanasta sa-naan täytesanat ja tauot huomioiden. Toinen meistä tutkijoista litteroi yhden haastattelun ja toinen kolme. Haastateltavien nimet koodattiin heti alusta pitäen H1-H4 säilyttääksemme haastateltavien anonymiteetin. Litteroitu aineisto koos-tui 14:sta A4-arkista. Käytimme Arial-fonttia, jonka koko oli 12 ja riviväli yksi.