Tässä luvussa kuvaan tutkimuksen toteutusta esittelemällä alaluvussa 5.1 tutkimusaineiston, alaluvussa 5.2 aineiston keruun sekä alaluvussa 5.3 aineiston analyysitavan. Alaluvussa 5.4 käsittelen tutkimuksen etiikkaa. Tutkimuksen kehykseksi valikoitui laadullinen tarkaste-lunäkökulma, koska tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita asunnottomien perheiden koke-muksista asunnottomuudesta. Tarkastelun kohteena on, mitä asunnottomat perheet kertovat asunnottomuuden syistä, seurauksista ja saamastaan tuesta. Lisäksi pohdin, kuinka nämä ko-kemukset asettavat perheitä marginaaliin tai osalliseksi yhteiskunnassa. Tutkimuksessa kes-kitytään todellisen elämän kokonaisvaltaiseen kuvaamiseen, ja todellisuus ymmärretään mo-ninaisena (ks. Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes ja Paula Sajavaara 2014, 160). Mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa on tutkittavan luoman sosiaalisen todellisuuden sisäisen näkemyk-sen esille nostaminen tutkittavan näkökulmasta. Tutkimuknäkemyk-sen lähestymistapa on aineisto-lähtöinen. (Kiviniemi 2007, 76,78.) Tutkimusta ovat kuitenkin ohjanneet aiemman teorian käsitteellistykset marginaalista ja osallisuudesta.
5.1 Tutkimusaineisto
Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla erään suuren eteläsuomalaisen kaupungin sosiaalihuollon asiakkaana olevia lapsiperheitä, jotka ovat jääneet asunnottomaksi ja asuvat sosiaalitoimen järjestämässä tilapäismajoituksessa. Tutkimuksen kohderyhmää laajennettiin aineiston haun aikana koskemaan myös niitä perheitä, jotka ovat lähimenneisyydessään ol-leet asunnottomia, ja asuneet sosiaalitoimen järjestämässä tilapäismajoituksessa. Suomessa asunnottoman käsitteellä ei viitata pelkästään kadulla asuviin henkilöihin, vaan myös tuetun asumisen piirissä asuviin henkilöihin (Saari 2015, 23). Samaan määritelmään olen päätynyt myös tässä tutkimuksessa. Lapsiperheellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tilastokeskuksen määritelmää perheestä, jonka perusteella perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avo-liitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän alaikäiset lapsensa. Per-heeksi luetaan myös jompikumpi vanhemmista lapsineen. (Tilastokeskus.) Tutkimuksen ul-kopuolelle olen rajannut oman työskentelyalueeni asunnottomat asiakasperheet lastensuoje-lun sosiaalityössä jääviysongelman välttämiseksi. Kriteerinä tutkimukseen osallistumiselle asetin haastateltavien osalta riittävä suomen tai englannin kielen taidon haastattelun suju-vuuden varmistamiseksi, koska tutkimuksessa ei ollut mahdollista käyttää tulkkia.
Kartoitin haastateltavia aluksi sosiaalitoimen tietyssä tilapäismajoituksessa olevista per-heistä asumisohjaajien kautta. Haastateltavien saaminen tutkimukseen osoittautui vaikeaksi mahdollisesti aiheen arkaluonteisuuden ja kesäajan vuoksi työntekijöiden ollessa lomalla.
Muutaman perheen kohdalla myös kielimuuri nousi haastattelun esteeksi. Lopulta sain haas-tateltavat tutkimukseeni kysymällä kollegoiltani suoraan tutkimukseni kohderyhmään sovel-tuvia perheitä. Perheille tutut työntekijät tiedustelevat heiltä ennakoivasti halukkuutta osal-listua tutkimukseen ja lupaa yhteydenotolleni. Tässä vaiheessa perheet saivat myös yhtey-denottokirjeen (Liite 1), josta ilmenee tutkimuksen tavoite, toteuttamistapa sekä haastavien anonymiteetin säilyminen.
Saatuani haastatteluun suostuneiden vanhempien yhteystiedot, lähestyin heitä puhelimitse, esittelin itseni sekä tutkimuksen tarkoituksen. Kerroin samalla tutkimuksen anonymiteetistä, vapaaehtoisuudesta, haastattelun nauhoittamisesta sekä tutkimusaineiston tuhoamisesta tut-kimuksen päätteeksi. Lisäksi tarjouduin lähettämään tutkimussuunnitelman luettavaksi en-nen haastattelua. Vain yksi haastateltava toivoi suunnitelman etukäteen luettavakseen. Sovin haastateltavien kanssa haastatteluajan ja -paikan heidän toiveitaan noudattaen. Kriteerinä paikan valinnalle edellytin kuitenkin rauhaisaa ympäristöä, koska haastattelussa sivuttiin haastateltavan elämän yksityisasioita ja mahdollisesti vaikeita elämäntilanteita. Noudatin avointa ja läpinäkyvää linjaa tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja anonymiteetista haas-tateltavien kanssa alusta lähtien aina puhelinsoitosta haastattelun toteuttamiseen.
Tutkimukseen valikoitui yksi aikuissosiaalityön ja kolme lastensuojelun piirissä olevaa per-hettä valitun kunnan sosiaalihuollon asiakkaista, joista haastattelin neljän eri asunnottoman perheen vanhempaa sekä erään perheen kahta teini-ikäistä nuorta yhdessä vanhemman kanssa. Aiemman tutkimustiedon perusteella asunnottomat perheet koostuvat tyypillisimmin yksinhuoltaja äidin ja kahden lapsen perheistä (Chaviano 2016, 38). Yksinhuoltajaperheet näyttelivät enemmistöä myös tässä tutkimuksessa, koska vain yksi neljästä perheestä oli ydinperhe, ja kolme muuta äidin ja lasten muodostamia yksinhuoltajaperheitä. Haastatelta-vista vanhemmista yksi oli isä ja kolme äitiä. Isän osallistuminen tutkimukseen rikasti ai-neistoa tuomalla siihen mies- ja isänäkökulmaa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan vertailla isän ja äitien näkökulmia keskenään, eikä tutkimustulosten esittämisluvussa eritellä vastaajien sukupuolta lainausten yhteydessä haastateltavien anonymiteetin takaamiseksi.
Tavoitteenani oli haastatella pelkästään perheiden vanhempia, mutta eräässä haastattelussa perheen kaksi nuorta osallistuivat isän pyynnöstä spontaanisti haastatteluun. Nuorten osal-listuminen tutkimukseen mahdollisti nuorten äänen esiin tuomisen perheiden asunnottomuu-den kokemuksista. Haastateltavat vanhemmat olivat iältään 23−46 vuotiaita, ja haastatelta-vat nuoret, tyttö ja poika, alle 16-vuotiaita. Nuorten tarkempaa ikää ei tutkimuksessa kerrota heidän tunnistamattomuutensa takaamiseksi. Nuorten osallistumiseen sain vanhemman suostumuksen, ja informoin nuoria tutkimuksesta. Haastatelluista vanhemmista kaksi olivat kantasuomalaista, yksi Suomeen ulkomailta avioliiton perässä muuttanut, ja yksi lapsena vanhemman työn perässä Suomeen ulkomailta muuttanut. Vaikka maahanmuuttajuus ei ko-rostunut haastatteluiden sisällöissä ja perheiden elämäntilanteissa, tässä tutkimuksessa tun-nistetaan asunnottomien maahanmuuttajien olevan kahdella tavalla marginaalissa; sekä asunnottomuutensa että maahanmuuttajataustansa vuoksi (vrt. Huttunen 2004, 135).
Tutkimukseen osallistuneet perheet olivat taustoiltaan toisiinsa nähden hyvin erilaisia.
Aiempaan tutkimustietoon peilaten, tämän tutkimuksen haastateltavat vahvistivat tilastoja sillä, perheet olivat kohdanneet työttömyyttä, osa vanhemmista oli yksinhuoltajia, ja osalla oli alhainen koulutustaso. Kaksi haastateltavista vanhemmista olivat maahanmuuttajataus-taisia. (Chaviano 2016; Buckner & Bassuk 1999; Cumella 1999 a.) Suomessa asunnotto-mista perheistä noin puolet ovat maahanmuuttajaperheitä (ARA 2016, 3, 5). Haastateltavista vanhemmista yhdellä ei ollut lainkaan ammatillista koulutusta, kahdella oli ammatillinen koulutus ja yksi oli akateemisesti koulutettu kotimaassaan. Haastateltavista vanhemmista kaksi oli työelämässä, yksin työtön ja yksi hoitovapaalla. Perheiden alle kouluikäisistä lap-sista yksi oli esikoulussa ja loput kotihoidossa. Loput laplap-sista olivat koulussa. Perheiden koot vaihtelivat vanhemman ja lapsen muodostamasta kaksikosta aina viisihenkiseen per-heeseen. Perheiden lapset olivat iältään 1−17-vuotiaita.
Haastatteluhetkellä perheiden asumistilanteet olivat erilaiset. Kolme perheistä asuivat sosi-aalitoimen järjestämissä erilaisissa väliaikaismajoituksissa, kuten kriisimajoituksessa, väli-aikaismajoituksessa ja välivuokra-asunnossa. Yksi tutkimukseen osallistuneista perheistä oli päässyt juuri muuttamaan omaan asuntoonsa oltuaan aiemmin sosiaalitoimen tuetussa asun-nossa. Kukaan perheistä ei ollut siten absoluuttisesti asunnoton haastattelun ajankohtana.
Kolme perheistä oli kuitenkin tämän tutkimuksen määritelmän mukaan asunnottomia, eli oman asuntonsa menettäneitä ja väliaikaismajoituksessa asuvia.