Fenomenografisessa tutkimuksessa hyödynnetään erilaisia aineistonkeruutapoja, mutta tavoitteena niissä kaikissa on se, että aineisto on muokattu kirjalliseen muotoon. Kes-keistä aineistonkeruussa on kysymyksenasettelun avoimuus, joka mahdollistaa sen, että erilaiset käsitykset tulevat ilmi aineistosta. (Huusko & Paloniemi 2006, 163–164.) Tutkimuksen menetelmällisiä valintoja tehdessäni haastatteluaineiston kerääminen osoittautui parhaaksi tavaksi kerätä tietoa siitä, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä on kunniaväkivaltailmiöstä. Haastattelun idea perustuu siihen, että jos halutaan tietoa esimerkiksi ihmisten elämästä, on myös järkevintä kysyä asiasta suoraan ihmisiltä itsel-tään (Kvalimotv). Näin ollen tässä tutkielmassa, jossa tarkastelen kunniaväkivaltaa sosi-aalityöntekijöiden näkökulmasta, oli järkevintä tiedustella asiasta heiltä, joiden näkökul-masta tarkastelen aihetta.
Haastattelussa on kyse tutkijan ja haastateltavan välisestä keskustelusta tutkimusai-heesta. Tämä voidaan luonnehtia kahden ihmisen väliseksi viestinnäksi, joka perustuu kielen käyttöön. Siinä tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutus koostuu sanoista ja niiden kielellisestä merkityksestä sekä tulkinnasta. Keskustelu tutkijan ja haastateltavan välillä voi olla enemmän tai vähemmän strukturoitu riippuen haastattelutyypistä. Haastattelun avulla voidaan saada monipuolista tietoa, joka voidaan sijoittaa laajempaan kontekstiin.
Haastattelussa tutkija on suoraan kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavan kanssa ja tämä tilanne luo mahdollisuuden siihen, että tieto saadaan suoraan siinä tilanteessa.
Haastattelussa yhtenä etuna on se, että tutkittavalle annetaan mahdollisuus tuoda esille itseään koskevia asioita omin sanoin. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 34–35, 48.)
Haastattelutyyppejä ja -tapoja on useita. Valitsin näistä haastattelutyypeistä puolistruk-turoidun teemahaastattelun. Puolistrukturoitua teemahaastattelua pidetään lomake-haastattelun ja strukturoimattoman lomake-haastattelun välimuotona (Hirsjärvi & Hurme 2008, 47). Puolistrukturoitu haastattelu eroaa strukturoidusta haastattelusta siten, että tässä kysymykset ovat kaikille samat, mutta siinä ei käytetä vastausvaihtoehtoja, vaan haas-tateltava voi vastata omin sanoin (Eskola & Suoranta 2005, 86). Valitsin puolistruktu-roidun teemahaastattelun, sillä halusin kysyä kaikilta haastateltavilta tietyt ennalta laa-ditut kysymykset, mutta samalla siten, että antaisin joustavuudelle tilaa.
Ennen haastattelurungon laatimista pohdin kunniaväkivallan ilmiötä ja teemoja, jotka olivat tulleet esille teorialuvun kirjoittamisen yhteydessä. Näiden teemojen pohjalta laa-din haastattelurungon. Haastattelurunkoon laalaa-din yhteensä kuusi eri teemaa, joiden alle olin etukäteen pohtinut kysymykset. Kävin haastatteluissa läpi suunnitellut kysymykset.
Kysymykset olivat kaikille lähes samat. Haastattelun kuluessa täydensin haastattelua tar-vittaessa muilla relevanteilla ja lisätietoa tuovilla kysymyksillä. Myös haastateltavat saat-toivat pyytää tarkennusta kysymyksiin sekä vaihtoehtoja kysymyksiin vastaamiseen. Tä-hän vaikutti osaltaan se, että joillekin haastateltaville aihepiiri oli vieras, minkä vuoksi kysymyksiin vastaaminen oli vaikeaa.
Tutkimusaineistoni koostuu seitsemästä tekemästäni haastattelusta, joissa osallistujina oli sosiaalityöntekijöitä. Keräsin tämän aineiston maalis- ja huhtikuun aikana 2017 kah-desta eri sosiaalitoimistosta, jotka molemmat sijaitsevat samaisessa kunnassa. Otin yh-teyttä kyseisen kunnan kolmeen eri sosiaalitoimistoon, joissa maahanmuuttaja-asiakkai-den osuus on suuri verrattuna muihin sosiaalitoimistoihin. Näistä kolmesta sosiaalitoi-mistoista, joihin olin ottanut yhteyttä ja joista olin saanut tutkimusluvat, vain kahdesta toimistosta osallistui sosiaalityöntekijöitä haastatteluun. Yhdestä sosiaalitoimistosta ei osallistunut yhtään sosiaalityöntekijää, sillä sinä hetkenä kyseisessä toimistossa oli mer-kittävä henkilöstöpula. Haastatteluun osallistui loppujen lopuksi 5 maahanmuuttajatyö-hön erikoistunutta sosiaalityöntekijää ja 2 lastensuojeluun erikoistunutta sosiaalityön-tekijää.
Sosiaalityöntekijöissä oli sekä maahanmuuttajatyöhön erikoistuneita että lastensuoje-luun erikoistuneita sosiaalityöntekijöitä. Sosiaalityöntekijöiden, jotka työskentelivät maahanmuuttotyössä, työnkuvaan kuului lastensuojelutyön lisäksi aikuis- ja lapsiper-hesosiaalityötä. Haastateltavat erosivat toisistaan iän, työkokemuksen sekä koulutus-taustan perusteella. Viidellä haastateltavalla oli sosiaalityöntekijän ammatillinen päte-vyys ja kahdella oli opinnot kesken. Haastateltavilla oli työkokemusta sosiaalityöstä puo-lesta vuodesta noin 16 vuoteen.
Lähetin ennen haastattelua kaikille haastateltaville tutkimussuunnitelmani, jotta he voi-sivat perehtyä aiheeseeni ennen haastattelutilannetta. Kaikki haastateltavat allekirjoit-tivat suostumuslomakkeen ennen haastattelua. Ennen haastattelutilannetta kerroin
vielä lyhyesti haastateltaville tutkimusaiheestani. Haastattelut järjestettiin haastatelta-vien kanssa heidän omissa työhuoneissaan niin, että olin haastateltahaastatelta-vien kanssa huo-neessa kahdestaan.
Haastattelutilanteet onnistuivat hyvin. Syy tähän saattoi olla se, että tunsin osan haas-tateltavista entuudestaan. Tällaisissa tilanteissa nousee usein ristiriitainen tunne siitä, että mieltävätkö tutkittavat haastattelijan tutkijana vai saman ammattiryhmän edusta-jana. Esimerkiksi monet haastateltavat saattoivat olla avaamatta käsitteitä sen tarkem-min uskoen, että tutkija tietää ne entuudestaan. Toisaalta monet haastateltavat toivat esille sen, ettei heitä jännittänyt haastattelutilanne, sillä haastattelijana oli entuudes-taan tuttu henkilö.
Haastattelutilanteissa olin aktiivinen kyselijä, kuuntelija sekä keskustelun suuntaaja. Py-rin eri kysymystekniikoilla vaikuttamaan aineiston sisältöön ja laatuun, sillä joidenkin haastateltavien kohdalla oli haasteellista saada keskustelua aiheesta. Tavoitteenani oli saada mahdollisimman rikasta ja kiinnostavaa materiaalia. Yleisesti ottaen haastattelu-tilanteissa sosiaalityöntekijät kertoivat avoimesti ja monipuolisesti omista käsityksistään ja näkemyksistään asioista. Sain vaikutelman siitä, että he pitävät tutkimusta tärkeänä.
Monien haastateltavien kanssa jäimme vielä haastattelutilanteen loputtua keskustele-maan aiheesta lisää. Haastateltavat olivat kiinnostuneita myös kuulekeskustele-maan minun näke-myksiä aiheesta.
Nauhoitin kaikki haastattelut. Haastattelujen pituus vaihteli 21 minuutista miltei tuntiin.
Nauhoitettua aineistoa kertyi yhteensä 4 tuntia ja 25 minuuttia. Litteroin aineiston pian kaikkien haastattelujen jälkeen. Litteroinnin helpottamiseksi hyödynsin litterointi- ohjel-maa Express Scribe Transcription Software. Tällä ohjelmalla pystyin säätämään äänen voimakkuutta sekä nopeutta. Yhden haastattelun litteroiminen kesti noin 2-3 päivää riippuen haastattelun pituudesta ja siitä kuinka nopeasti ja selvästi haastateltavat pu-huivat. Litteroin kaikki puheet mahdollisimman tarkasti tekstiksi. Koska analyysin koh-teena ei ole kielen käyttö, niin en kiinnittänyt erityistä huomiota kielenkäyttöön. Koin litteroimisen yhdeksi haastavimmaksi vaiheeksi tutkielmaa. Litteroiminen vie aikaa ja se vaatii tutkijalta tarkkaa keskittymistä. Puheen kuuleminen väärin sekä sen väärin kirjoit-taminen vaikuttavat aineiston luotettavuuteen, jonka vuoksi tarkkaan litteroiminen on tärkeää. Litteroitua aineistoa oli yhteensä 46 sivua.