Tutkimus- ja teoriatiedon merkitys sosiaalityössä

Millainen merkitys tutkimus- ja teoriatiedolla on sosiaalityössä? Pohjolan (2018, 290) ja Paasion (2018,257) mukaan sosiaalityö on selkeästi tiedeperustainen ammatti. Sen yhtenä tietoperustan ulottuvuutena on teoreettinen, tutkimusta korostava tieto (Sipilä 2011, 137 ).

Sosiaalityön teorian merkittävin tehtävä on luoda pohja sosiaalityölle toimintana (Raunio 2004,112). Sosiaalityössä tulisi hyödyntää tutkimustietoa ja toisaalta tuottaa hyödyllistä tut-kimustietoa käytännön työn kannalta. Esimerkiksi Paasion (2018, 257-263) mukaan sosiaa-lityön asiakasprosesseissa tulee hyödyntää tieteellistä tutkimustietoa, mutta toisaalta edistää sellaista toimintaympäristöä, missä on mahdollista tuottaa sosiaalityön käytännön työn kan-nalta relevanttia tutkimustietoa. Hän nostaa esille myös sen tärkeyden, että arvioidaan kriit-tisesti erilaisia tutkimuksia sekä niiden käyttöarvoa asiakastyössä. Sosiaalityössä tulisikin

arvioida sitä, kuinka tutkimustulokset ovat hyödyttäneet sen palvelutyön tai asiakkaan on-gelman ratkaisemisessa, johon tutkimuksella oli tarkoitus saada vastausta (Satka 2013,168).

Kyse on siis vaikuttavuus-tiedosta. Pohjola (2018, 290) niin kuin Paasiokin (2018,249) nos-tavat esille juuri sosiaalityön vaikuttavuustiedon. Tieteeltä jopa vaaditaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta (Pehkonen & Jokinen 2017,1). Hiilamon (2014, 74) mukaan tietoa tarvitaan yhteisten resurssien ohjaamiseen siten, että esimerkiksi ihmisten puute, sairaudet, kurjuus ja toimettomuus väistyisivät ja kuinka kriisitilanteisiin joutuneet ihmiset sekä yhteisöt voisivat selviytyä ja millaiset tekijät heitä voisivat siinä auttaa. Paasion (2018,249) mukaan on il-meistä, että tieto vaikuttavuudesta tulee olemaan keskeinen tiedontuotannon kohde sekä pal-velujen ohjauksen väline. Tämä on noussut esille myös Sipilän (2011, 136-137) tutkimuk-sessa. Hänen mukaan tyypillinen systeemin edellyttämä tietämisen ja osaamisen tarve on näyttöön perustuva tieto, vaikuttavuuden arviointi menetelmätiedosta sekä hyvistä käytän-nöistä. Esille on myös noussut konsernijohtamisen mukana sosiaalityöhön tullut tulokselli-suusvaatimus.

Millainen rooli tieteellä sitten ylipäänsä on sosiaalityön asiantuntijuuden rakentumisessa?

Paynen (2014,18) mukaan teoriat tuovat tietoa käytäntöön. Sosiaalityön luonne ja tavoitteet vaikuttavat siihen, miten valitsemme ja käytämme käytännön erilaisia teorioita. Jos pyrimme toimimaan näiden teorioiden mukaan, ne vaikuttavat siihen mitä teemme. Tämä vuorostaan vaikuttaa tietoon sosiaalityöstä, joko ammatillisen tai sosiaalisen keskustelun kautta tai suo-remminkin, koska se miten ihmiset näkevät ja kokevat sosiaalityön, vaikuttaa heidän ym-märrykseensä siitä.

Tutkimustiedon hyödyntäminen sosiaalityössä ei ole aina selkeää. Päätöksentekijät eivät välttämättä halua kuulla tutkimuksien tuloksia esimerkiksi eriarvoisuuden, köyhyyden tai syrjäytymisen seurauksista, koska ne voivat osoittaa jotain sellaista, mitä ei haluta kuulla.

Tutkimustulokset voivat tuoda esimerkiksi esille sen, kuinka oikeudenmukaisuuden ja ylei-sen edun nimissä toteutettu politiikka suosii vain hyväosaisia, kun muut kärsivät. (Hiilamo 2014, 74.) Käytännön työssä voi olla myös vaikeutta valita oikeanlaista tutkimustietoa.

Karttusen ja Hietamäen (2014, 321,323) mukaan tiedon käytössä onkin ollut ongelmia siinä, kuinka sosiaalityössä tuotetaan tietoa, kuinka sitä välitetään ja sovelletaan, millainen tieto on pätevää ja ylipäänsä millaista tietoa tarvitaan. Tutkimustietoa hyödynnetään tutkimusten mukaan käytännön sosiaalityössä vain vähän (Karttunen ja Hietamäki 2014,323). Osaltaan

siihen voi vaikuttaa se, että sosiaalityöntekijöillä on nähty olevan kielteistä suhtautumista tutkimustietoon (Gray & Schuber 2012, Osmond & O´Connor 2006 Karttusen ja Hietamäen 2014,324 mukaan). Tiedon käytön vähäisyys voi selittyä muun muassa sillä, että sosiaalityön ammattikulttuuri korostaa pääsääntöisesti kokemustietoon perustuvaa ammattitaitoa (Laine 2005, Petrelius 2005, Gray & Schubert 2010 ja 2012 Karttusen ja Hietamäen 2014,325 mu-kaan) siitäkin huolimatta, että rationaalinen, virallinen, teoreettinen sekä tieteellinen tieto määrittyy monesti tätä ylemmäksi (Petrelius 2005,85 Karttusen ja Hietamäen 2014,325 mu-kaan).

Karttusen ja Hietamäen (2014,336) mukaan voidaan kysyä, tarjoaako tutkimus tarpeeksi sel-laista tietoa, mitä sosiaalityöntekijät tarvitsisivat juuri asiakastyössään. Sosiaalityössä tiedon tarpeet liittyvät kykyyn luoda asiakassuhde ja tila vuorovaikutukselle, muutoksen tavoitte-luun, työn fokusoitumiseen liittyen sosiaalisiin ongelmiin sekä yksilön ja ympäristön suhtei-siin. Tutkimustieto käsittelee taas usein sosiaalityön poliittista olemusta, sosiaalipalvelujär-jestelmää sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä asioita. Tämä voi selittää sitä, että tutkimustieto ja arjen työssä tarvittava tieto eivät kohtaa riittävästi. Kurosen (2015,318) mu-kaan sosiaalityössä toimitaan lähellä ihmisten päivittäistä elämää ja sen ongelmatilanteita.

Tämän vuoksi sosiaalityön tutkimuksen tulee yltää myös paikallisiin käytäntöihin. Sosiaali-työn tutkimuksessa on aina jollain tavalla tavoitteena sosiaaliSosiaali-työn käytännössä esille tullei-den ongelmien esiin nostaminen, käytäntöjen muuttaminen ja kehittäminen. Haasteena sosi-aalityön tutkimuksessa voi olla löytää uudenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia tutkimusten kiin-nityttyä usein kulloisiinkin juridisesti tai hallinnollisesti määriteltyihin kansallisiin tai pai-kallisiin toimintatapoihin.

Sosiaalityön tutkimuksessa Mäntysaaren ja Haakin (2007, Kananojan, Lähteisen ja Marja-mäen 2016, 587 mukaan) mukaan tutkimukset tuottavat monipuolisesti selkeää tietoa sosi-aalisista pulmista, mutta myös kokemuksellista tietoa asiakkaiden arkielämästä. Tutkimuk-sissa on tuotettu tietoa muun muassa sosiaalityön käytännöistä, menetelmistä ja asiantunti-juudesta. Näiden lisäksi tietoa on tuotettu sosiaalialan toimintaorganisaatioista, hallinnosta, johtamisesta sekä byrokratiasta. Sosiaalityössä tehtyä tutkimusta voidaankin pitää sosiaali-työn käytännön sosiaali-työn kannalta aivan relevanttina. Lisätutkimusta olisi kuitenkin tarpeen saada esimerkiksi köyhyydestä, työttömyydestä, päihteistä sekä myös etiikasta ja moraali-kysymyksistä.

Sosiaalityössä on käytössä monenlaisia tutkimuksia. Paasion (2018,256) mukaan tiedon määrä voi olla hyvinkin suuri. Karttunen ja Hietamäki (2014, 334, 335) viittaavat kansain-väliseen tutkimukseen todetessaan, että tutkijoiden olisi tärkeä kirjoittaa siten, että työnteki-jöiden olisi helppoa hyödyntää tutkimustietoa. Työntekijät hyötyisivät myös koulutuksesta tutkimustiedon hyödyntämiseen. Toisaalta suomalaisessa yliopistokoulutuksessa tutkimus-tiedon hyödyntämistä pidetään tärkeänä ja siihen annetaan valmiuksia.

Tiedon hyödyntämistä ei voi jättää yksin sosiaalityöntekijöiden vastuulle, siihen vaikuttavat muutkin asiat. Organisaation ja johdon rakenteet saattavat olla esteenä tutkimustiedon hyö-dyntämisessä asiakastyössä. Esimerkiksi jo opiskeluvaiheessa tulisi kiinnittää huomioita opiskelijoiden käytännön työssä tarvittavaan tiedon hakuun. Opetuksessa tulisi myös käyttää relevanttia tutkimustietoa. Opiskelijoiden oppiminen systemaattisen tutkimustiedon käyt-töön sekä etsintään edesauttaa ammatti-identiteetin kehittymistä, mutta myös tieteeseen pe-rustuvaa ammattikäytäntöä. (Karttunen ja Hietamäki 2014, 335.)