Tutkimuksen aineiston keräämiseksi olin aluksi yhteydessä kahden kaupungin sosiaalitoi-men vastaavaan sosiaalityöntekijään, jotka puolestaan kartoittivat kaupungin sisällä, ketkä olisivat halukkaita osallistumaan tutkimukseeni. Ryhmäkeskusteluja järjestettiin kahdessa kaupungissa, sillä yhden kaupungin ryhmäkeskustelu olisi antanut kuvaa lähtökohtaisesti vain sen kaupungin toimintatavoista. Mainittakoon, että en tehnyt ryhmäkeskusteluja orga-nisaatiossa, jossa itse työskentelen.
Saatuani vastaavilta sosiaalityöntekijöiltä henkilöiden nimet, jotka osallistuisivat ryhmä-keskusteluihin, lähetin kaikille sähköpostitse ehdotusta keskustelun ajankohdasta. Samaan aikaan lähetin ohjaajalleni tutkimusluvan ja tutkimussuunnitelman hyväksyttäväksi. Saa-tuani allekirjoitetun tutkimusluvan ja suunnitelmani hyväksyttiin, lähetin kaupunkeihin tutkimuslupa-anomukset, joihin liitin tutkimussuunnitelmani. Saatuani kaupungeilta myönnetyt tutkimusluvat, lähetin kaikille keskusteluun osallistujille sähköpostitse tiedoksi tutkimussuunnitelmani, tietosuojailmoituksen ja suostumuslomakkeen. Tutkimussuunni-telmassani oli laatimani keskustelurunko (LIITE 1). Tämä mahdollisti keskusteluihin osal-listujien valmistautumisen keskusteluun (ks. Tuomi & Sarajärvi 2009, 73). Tutkimuslupa-hakemuksien teko ja niiden hyväksyminen ajoittuivat tammi-helmikuulle 2020.
Keskustelurunkoon laadin teemoja, joista ryhmäkeskusteluissa keskusteltiin, eli minulla ei ollut tarkkoja haastattelukysymyksiä. Jokaiseen teemaan olin laatinut muutamat apukysy-mykset avaamaan teeman tarkoitusta. Teemoittelu ei sido haastattelua liian tiukasti tiettyyn muottiin, vaan haastattelu etenee keskeisten teemojen mukaisesti (Hirsjärvi & Hurme 2001, 48). Näin tapahtui myös ryhmäkeskusteluissa; keskusteluissa keskusteltiin paljon enemmän aiheesta, eikä vastattu ainoastaan tukikysymyksiin fokusryhmäkeskustelun luon-teen mukaisesti. Teemojen ja tukikysymysten avulla pyrin saamaan aikaan vuorovaikutusta keskustelijoiden välille (Alho 2017, 114; Valtonen 2005, 224). Teemoittelun avulla pyrin siihen, etten tarkoilla kysymyksillä myöskään johdatellut haastateltavien vastauksia. Tämä on tärkeää myös eettisesti, koska työskentelen itse perhepalveluissa ja halusin säilyttää
42 objektiivisen tutkijaroolini myös ryhmäkeskusteluissa. Suostumuslomakkeet allekirjoitim-me ennen keskusteluja paikan päällä, jolloin minulle ja keskustelijalle itselleen jäi oma kopio allekirjoitetusta suostumuslomakkeesta.
Ryhmäkeskustelut järjestettiin maaliskuun 2020 aikana. Keskusteluryhmiä oli yhteensä kaksi; yksi molemmista kaupungeista (jatkossa kaupungit A ja B). Kaupunkiin A osallistui kaksi sosiaalityöntekijää, jotka työskentelivät lapsiperheiden sosiaalityössä ja kaksi lasten-suojelun avohuollossa. Kaupungin B ryhmäkeskusteluun osallistui kaksi lapsiperheiden sosiaalityöntekijää ja kolme lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijää. Yhteensä tut-kimukseen osallistui siis yhdeksän sosiaalityöntekijää (haastateltavat a-i). Kokemusta sosi-aalityöntekijän tehtävistä oli vaihtelevasti. Yksi oli aloittanut työnsä kesällä 2019, kun toi-sella oli työkokemusta sosiaalityöntekijän tehtävistä yli 12 vuotta. Jaottelin tutkimukseen osallistujien työkokemukset seuraavasti taulukon 1 mukaisesti. Osallistujista neljä oli aloit-tanut sosiaalityöntekijän työt ennen sosiaalihuoltolain uudistusta. Viisi oli aloitaloit-tanut sosiaa-lityöntekijänä lakiuudistuksen jälkeen, eikä heillä näin ollen ollut kokemusta tilanteesta ennen lakiuudistusta.
TAULUKKO 1. Tutkimukseen osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden työkokemus vuosina.
Molemmat kaupungit, joissa tutkimukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät työskentelevät, ovat asukasluvultaan kooltaan keskisuuria Suomen kaupunkeja. Molemmissa kaupungeissa lapsiperheiden sosiaalityön ja lastensuojelun avohuollon tiimi on eriytetty. Molemmissa
0 1 2 3 4 5 6
alle 5 vuotta 5-9 vuotta 10 vuotta tai enemmän
Työkokemus
43 kaupungeissa oli lisäksi erikseen arviointitiimi. Kaupungissa A lapsiperheiden sosiaalityö-hön kuuluu kolme sosiaalityöntekijää ja ohjaaja, tiimillä ei ole omaa vastaavaa sosiaali-työntekijää. Lastensuojelun avohuollossa työskenteli useampi (10-11) sosiaalityöntekijä, joiden lisäksi tiimiin kuului sosiaaliohjaajia. Lastensuojelun avohuollon tiimiin kuuluu lisäksi useampi vastaava sosiaalityönkijä. Kaupungissa B lapsiperheiden sosiaalityön asi-akkuuksia hoitavia sosiaalityöntekijöitä on neljä ja kaksi sosiaaliohjaajaa. Asiakkuuksista vastaavien työntekijöiden lisäksi samaan tiimiin kuuluu arviointitiimi ja heidän yhteinen vastaava sosiaalityöntekijä. Avohuollossa työskentelee 10 sosiaalityöntekijää ja kaksi sosi-aaliohjaajaa. Avohuollon tiimillä on lisäksi oma vastaava sosiaalityöntekijä.
Osallistuin itse mahdollisimman vähän ryhmäkeskusteluihin, ainoastaan välillä kysyin tar-kentavia kysymyksiä, kuten haastattelijan tehtäviin kuuluukin (Valtonen 2005, 223; Hirs-järvi & Hurme 2001, 61). Ryhmäkeskusteluiden etu on siinä, että saadaan tietoa samanai-kaisesti usealta haastateltavalta. Lisäksi ryhmäkeskusteluilla on merkitystä silloin, kun halutaan selvittää se, miten haastateltavat muodostavat yhteisen kannan johonkin asiaan.
(Hirsjärvi & Hurme 2001, 61.) Ryhmäkeskustelut oli perusteltua järjestää, koska tavoittee-na oli saada yhtenäistä kuvaa siitä, millainen rajapinta perhepalvelujen sosiaalityön ja las-tensuojelun avohuollon välillä on.
Keskustelut kestivät noin tunnin ja ne pidettiin sosiaalityöntekijöiden työtiloissa. Käytän-nössä tämä oli työpaikan neuvotteluhuone. Huoneessa oli itseni lisäksi tutkimukseen osal-listujat ja lisäksi kaupungin A tapaamiseen osallistui myös kaikkien suostumuksella orga-nisaatiossa harjoitteluaan suorittava sosiaalityön opiskelija, mutta hän ei osallistunut lain-kaan keskusteluun. Tallensin keskustelut Kokkolan yliopistokeskus Chydeniukselta lai-naamallani nauhurilla. Keskusteluiden aikana tein myös joitain muistiinpanoja. Keskuste-luiden jälkeen tallensin nauhoitteet koneelleni ja litteroin keskustelut mahdollisimman pian keskusteluiden jälkeen, jolloin keskustelut olivat vielä tuoreessa muistissani ja pystyin te-kemään muistiinpanoja myös tallenteen litteroinnin aikana. Muistiinpanoihin merkitsin muun muassa sellaisia asioita, jotka nousivat keskusteluissa ja joista osaltaan tulikin erään-laiset teemat sisällönanalyysin pohjaksi. Litteroitua aineistoa tuli yhteensä 21 sivua (Times New Roman, kirjasinkoko 12, riviväli 1,5).
Keskusteluiden anonymisoinnin toteutin muuttamalla kaupunkien nimet kaupungeiksi A ja B. Keskusteluun osallistuvien sosiaalityöntekijöiden nimiä en halunnut muuttaa, en
halun-44 nut antaa sosiaalityöntekijöille uusia identiteettejä, vaan nimesin tutkimukseen osallistujat sosiaalityöntekijöiksi a-i. Sosiaalityöntekijöille annetut uudet nimet olisivat saattaneet joh-taa oletuksiin kaupungeista, joissa tutkimukseen osallistujat ovat töissä. Kaupungin A ryhmäkeskusteluun osallistui sosiaalityöntekijät a-d ja kaupungin B ryhmäkeskusteluun osallistui sosiaalityöntekijät e-i. Suoriin lainauksiin olen merkinnyt sen, onko vastaaja lap-siperheiden sosiaalityöntekijä vai avohuollon sosiaalityöntekijä. Poistin äänitallenteet nau-hurista ja tietokoneeltani litteroinnin jälkeen. Litteroidun aineiston tallensin tietokoneelleni word-tiedostona ja tulostin sen. Tämän tiedoston poistin koneeltani vasta, kun tutkimus oli valmis. Halusin varmistaa sen olemassaolon loppuun saakka. Analysoinnin ja tutkimuksen valmistumisen jälkeen tuhosin asianmukaisesti myös tulostetun aineiston. (Ks. Ranta &
Kuula-Luumi 2017, 419).
Litteroidun aineiston lähiluvun suoritin useaan otteeseen. Sisällönanalyysin avulla teemoit-telin aineiston neljään teemaan; asiakkuudet, kriteerit siirtoihin, kehittäminen sekä resurssit ja näkemyserot. Tämän jälkeen annoin jokaiselle teemalle värin ja merkitsin aineistoon värikoodeittain ne tekstikohdat, jotka kuhunkin teemaan sopivat. Tämän jälkeen yhdistin samaan teemaan kuuluvat asiat omiin ryhmiinsä. Käytännössä leikkasin tekstistä pätkiä ja yhdistin ne teemoittain. Tein jokaisesta teemasta miellekartan, joka auttoi minua aineiston tyypittelyssä (ks. Eskola & Suoranta 2005, 180–181). Jonkinlaisen idea- tai miellekartan tekeminen saattaa Metsämuurosen (2005, 236) mukaan helpottaa sisällönanalyysia ja koin, että miellekartan tekeminen auttoi syventämään teemoja ja tekemään siitä tyypittelyjä.
Käytän analyysissäni suoria lainauksia antamaan todellista kuvaa sosiaalityöntekijöiden kokemuksista. Suorat lainaukset on kirjoitettu sitaateiksi ja teksti on kirjoitettu kursiivilla.
Lisäksi sitaatit on sisennetty, jotta lukijan on helppo löytää ne tekstistä.