10.3 Tutkimuksen rajoitteet ja vahvuudet sekä jatkotutkimusehdotukset
Tutkimuksen vahvuus oli melko suuri otos (N=5925), joka oli valtakunnallisesti kattava.
Yleistettävyyttä lisää myös se, että kyselyyn on vastattu suomalaisissa peruskouluissa, joihin oppilasaines ei yleisesti ottaen valikoidu. Toisaalta tarkimmat analyysit tehtiin erikseen eri luokkatasojen tytöille ja pojille, minkä johdosta otoskoko ikään kuin pieneni kuudennekseen.
Lisäksi fyysisen aktiivisuuden vaikutukset uneen olivat useimmiten melko pieniä. Voidaan siis ajatella, että tutkimuksen otos ei välttämättä ollutkaan tarpeeksi suuri, jotta kaikki mahdolliset erot voitaisiin löytää.
Muuttujien uudelleen luokittelussa on aina uhkana informaation menettäminen.
Käyttämämme fyysisen aktiivisuuden luokittelu saattoi osaltaan vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Yhdistimme kolme inaktiivisinta luokkaa vähän liikkuviksi ja toisaalta kaksi aktiivisinta luokkaa paljon liikkuviksi. Vaarana on, että tällainen luokittelu vähentää ääripäiden tuomaa kontrastia. Toisaalta myöskään liian pienien luokkien käyttäminen ei ole järkevää. Käytimme tutkimuksessa paljon ristiintaulukointia ja χ²-testiä, joissa solujen frekvenssit eivät voi jäädä liian pieniksi. Käytetty luokittelu oli siis tietyllä tapaa kompromissi. On mahdollista, että erityisesti unen keston kohdalla erilainen luokittelu olisi voinut tuottaa merkitsevämpiä tuloksia.
51
Kokeilimme yhtä erilaista fyysisen aktiivisuuden luokittelua fyysisen aktiivisuuden ja unen keston välisen yhteyden löytämiseksi. Otimme vähän liikkuviin vain 0–1 päivänä viikossa vähintään 60 minuuttia liikkuvat ja teimme sitten yksisuuntaisen varianssianalyysin eri luokkatasojen tytöille ja pojille. Fyysisen aktiivisuuden luokkien unen kestojen keskiarvoissa oli varianssianalyysin mukaan tilastollisesti merkitsevää eroa seitsemännen luokan pojilla, mutta parivertailuissa merkitsevyyttä ei kuitenkaan löytynyt. Päätimme siis käyttää samaa fyysisen aktiivisuuden luokittelua koko tutkimuksessa.
On myös hyvä huomata, että unen kesto ei välttämättä ole erityisen hyvä mittari sille, nukkuuko henkilö tarpeeksi tai hyvin. Langin ym. (2016) mukaan subjektiivisesti mitatut unen kesto ja laatu korreloivat heikosti. Unen tarve on hyvin yksilöllinen eikä unen määrässä enemmän ole aina parempi (Porkka-Heiskanen & Stenberg 1991, 24–25). Siksi fyysisen aktiivisuuden ja unen yhteyden tutkimuksen ei tule keskittyä vain unen kestoon. Sen sijaan viikonlopun ja arkipäivien unen keston erotus voisi olla mielenkiintoinen mittari. Se kertoo viikon aikana kertyvästä univajeesta, joka on yhteydessä väsymykseen. WHO-koululaistutkimuksessa kysytään nukkumaanmeno- ja heräämisaikoja sekä viikolta että viikonlopulta eli univajeen mittaaminen olisi mahdollista. Mittarin hyödyntäminen jatkotutkimuksissa voisi tuoda tuloksiin lisäarvoa.
Käytimme tutkimuksessamme kolmea unen laadun mittaria: koettua aamuväsymystä, nukkumisvaikeuksia ja unilääkkeiden käyttöä. Niiden avulla saadaan suhteellisen monipuolista tietoa unen laadusta, mutta ei kuitenkaan täysin kattavaa. Koettu päiväväsymys ja liian aikainen herääminen voisivat olla hyviä lisäyksiä subjektiiviseen unen laadun mittaamiseen. Moni nuori saattaa kokea itsensä aamulla väsyneeksi, mutta jaksaa kuitenkin hyvin läpi päivän. Huolestuttavampaa on, jos nuori on väsynyt päivällä. Liian aikainen herääminen taas tukisi hyvin nukkumisvaikeuksia (eli nukahtamisvaikeuksia ja yöllisiä heräilyjä), sillä ne muodostavat yhdessä unettomuuden käsitteen (Huttunen, 2015). WHO-koululaistutkimuksen lomakkeessa koettua päiväväsymystä ja liian aikaista heräämistä ei kysytä, mutta jatkotutkimuksien kannalta ne olisivat hyvä lisä.
Unilääkkeiden käyttöön voi vaikuttaa medikalisaatio ilmiönä, sillä kaikenlaisiin ongelmiin on totuttu saamaan apu lääkkeistä. Vuodesta 2013 lähtien melatoniinivalmisteita on saanut ilman reseptiä apteekeista. Melatoniinivalmisteiden käytön voidaan olettaa siis yleistyneen viime
52
vuosina. WHO-koululaistutkimuksen kyselylomakkeessa ei eritellä lasketaanko luonnollinen melatoniinihormoni unilääkkeeksi. Onkin huomionarvoista pohtia, onko unilääkkeiden käyttö itseasiassa hyvä unen laadun mittari vuonna 2014. Toisaalta tieto unilääkkeiden käytöstä on jo itsessään arvokasta tietoa nuorten terveyskäyttäytymisestä.
Jatkotutkimuksia tehdessä on hyvä pohtia, onko fyysisen aktiivisuuden ja unen yhteyden tutkiminen mielekästä samanaikaisesti kaikilla kolmella luokkatasolla. Näin voidaan saada monipuolista tietoa yhteydestä, mutta samalla asetelma on hyvin haastava. Murrosiän vaikutukset nuorten liikkumis- ja nukkumistottumuksiin voivat olla hyvinkin suuria ja siten hämärtää niiden välisiä suhteita. Tässä tutkimuksessa seitsemäsluokkalaisilla fyysinen aktiivisuus ei vaikuttanut tuottavan parempaa unta. Myös luokkatasojen sisällä eri sukupuolilla maturaatio on keskimäärin eri vaiheissa. Voidaan ajatella, että tyttöjen varhaisemmalla murrosiän alkamisajankohdalla on vaikutusta tyttöjen näennäisesti huonompiin nukkumistottumuksiin. Tällöin unirytmin viivästyminen, unen keston lyheneminen ja muut unessa tapahtuvat muutokset ilmenevät aiemmin kuin vastakkaisella sukupuolella. Sukupuoli on kuitenkin helpommin kontrolloitava tekijä kuin ikä, kun tutkitaan fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä uneen. Monet muutkin tekijät liikunnan lisäksi vaikuttavat murrosikäisen nukkumistottumuksiin. Esimerkiksi stressillä ja päihteiden käytöllä tiedetään olevan unta huonontava vaikutus. (Härmä & Sallinen 2004, 70, 90-92.)
53 LÄHTEET
Ainsworth, B. E., Montoye, H. J. & Leon, A. S. 1994. Methods of Assessing Physical Activity During Leisure and Work. Teoksessa C. Bouchard, R. J. Shephard & T. Stephens (toim.) Physical Activity, Fitness and Health. International Proceedings and Consensus Statement.
Champaign, IL: Human Kinetics, 146–159.
Akerstedt, T. 2006. Psychosocial stress and impaired sleep. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 32 (6), 493–501.
Aldrich, M. S. 1999. Sleep Medicine. Oxford: Oxford University Press. Almquist, F. 2004. Uni ja sen häiriöt. Teoksessa Moilanen, I. Räsänen, E. Tamminen, T. Almquist, F. Piha, J. & Kumpulainen, K. (toim.) Lasten- ja nuorisopsykiatria. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 345–356.
Baron, K. G., Reid, K. J. & Zee, P. C. 2013. Exercise to improve sleep in insomnia: exploration of the bidirectional effects. Journal of Clinical Sleep Medicine 9 (8), 819–824.
Bear, M. F., Connors B. W. & Paradiso M. A. 2007. Neuroscience. Exploring the brain. 3rd edition.
Baltimore: Lippincott Williams & Wilkins. Borbély, A. A., Daan, S., Wirz-Justice, A., Deboer, T.
2016. A two process model of sleep regulation: a reappraisal. Journal of Sleep Research 25, 131–143.
Blair, S. N., Kohl, H. W. III, Paffenbarger, R. S. Jr., Clark, D. G., Cooper, K. H. & Gibbons, L. W. 1989.
Physical fitness and all-cause mortality: a prospective study of healthy men and women.
Journal of the American Medical Association 262 (17), 2395–2401.
Blair, S. N., Kampert, J. B., Kohl, H. W. III, Barlow, C. E., Macera, C. A., Paffenbarger, R. S. Jr. &
Gibbons, L. W. 1996. Influences of cardiorespiratory fitness and other precursors on cardiovascular disease and all-cause mortality in men and women. Journal of the American Medical Association 276 (3), 205–210.
Blair, S. N., LaMonte, M. J. & Nichaman, M. Z. 2004. The evolution of physical activity recommendations: how much is enough? American Journal of Clinical Nutrition 79 (5), 913S–
920S.
Blomqvist, M., Mononen, K., Konttinen, N., Koski, P. & Kokko, S. 2015. Urheilu ja seuraharrastaminen.
Teoksessa S. Kokko & R. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa:
LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 73–82.
Bouchard, C. & Shephard, R. J. 1994. Physical activity, fitness, and health: The model and key concepts. Teoksessa C. Bouchard, R. J. Shephard & T. Stephens (toim.) Physical Activity, Fitness and Health. International Proceedings and Consensus Statement. Champaign, IL:
Human Kinetics, 77–97.
54
Bouchard, C., Blair, S. N. & Haskell, W. L. 2012. Why study physical activity and health? Teoksessa C.
Bouchard, S. N. Blair & W. L. Haskell (toim.) Physical activity and health. Second edition.
Champaign, IL; Human Kinetics, 3–20.
Budgett, R. 1990. Overtraining syndrome. British Journal of Sport Medicine 24 (4), 231–236.
Buman, M. P. & King, A. C. 2010. Exercise as a treatment to enhance sleep. American Journal of continuous wakefulness on the physiological arousal, cognitive performance, self-reported mood, and simulator flight performance of F-117A pilots. Military Psychology 16 (3), 163–
181.
Carskadon, M. A. 1982. The second decade. In: Guilleminault C, ed. Sleeping and Waking Disorders:
Indications and Techniques. Menlo Park, CA: Addison-Wesley; 99–125.
Carskadon, M. A. 1990. Patterns of sleep and sleepiness in adolescents. Pediatrician 17, 5–12.
Carskadon, M. A. 1999.When Worlds Collide. Adolescent Need for Sleep Versus Societal Demands.
Phi Delta Kappan 1, 348–353.
Carskadon, M. A., Acebo, C. 2002. Regulation of sleepiness in adolescents: update, insights,and specification. Sleep 25, 606–614.
Carskadon, M. A., Harvey, K., Duke, P., Anders, TF., Litt IF, Dement WC. 1980. Pubertal Changes in Daytime Sleepiness. Sleep 2(4), 453–460.
Carskadon M. A., Viera C, Acebo C. 1993. Association between puberty and delayed phase preference. Sleep 16(3), 258–262.
Caspersen, C., Powell, K. & Christenson, G. 1985. Physical Activity, Exercise, and Physical Fitness:
Definitions and Distinctions for Health-Related Research. Public Health Reports 100 (2), 126–
131.
Chang, A.-M., Aeschbach, D., Duffy, J. F. & Czeisler, C. A. 2015. Evening use of light-emitting eReaders negatively affects sleep, circadian timing, and next-morning alertness. Proceedings of the National Academy of Sciences 112 (4), 1232–1237, doi: 10.1073/pnas.1418490112.
Crowley SJ, Acebo C, Carskadon MA. 2007. Sleep, circadian rhythms, and delayed phase in adolescence. Sleep Medicine 8, 602–612.
Currie, C., Roberts, C., Morgan, A., Smith, R., Settertobulte, W., Samdal, O. & Barnekow Rasmussen, V. 2004. Young people’s health in context: Health Behaviour in School-aged Children (HBSC)
55
study: international report from the 2001/2002 survey. Health Policy for Children and Adolescents, No. 4. Kööpenhamina: WHO Regional Office for Europe.
Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. R. F. &
Barnekow, V. 2012. Social determinants of health and well-being among young people:
Health behaviour in school-aged children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. Health Policy for Children and Adolescents, No. 6. Kööpenhamina: WHO Regional Office for Europe.
Dahl, R. E. 1999. The consequences of insufficient sleep for adolescents. Links between sleep and emotional regulation. Phi Delta Kappan 80, 354–359.
Dahl, R. E. & Lewin, D. S. 2002. Pathways to adolescent health: sleep regulation and behavior. Journal of Adolescent Health 31, 175–184.
Davenne, D. 2009. Sleep of athletes – problems and possible solutions. Biological Rhythm Research 40 (1), 45–52.
Drinkwater, B. L. 1994. Physical Activity, Fitness and Osteoporosis. Teoksessa C. Bouchard, R. J.
Shephard & T. Stephens (toim.) Physical Activity, Fitness and Health. International Proceedings and Consensus Statement. Champaign, IL: Human Kinetics, 724–736.
Driver, H. S. & Taylor, S. R. 2000. Exercise and sleep. Sleep Medicine Reviews (4) 4, 387–402.
Dumith, S., Hallal, P., Reis, R. & Kohl III, H. 2011. Worldwide prevalence of physical inactivity and its association with human development index in 76 countries. Preventive Medicine 53 (1–2), 24–28.
Fallone, G., Owens JA., Deane, J. 2002. Sleepiness in children and adolescents: clinical implications.
Sleep Medisine Reviews 6, 287–306.
Fogelholm, M. 2010. Fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan arviointi. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U.
Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 77–91.
Fogelholm, M. & Kaukua, J. 2010. Lihavuus. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 423–437.
Fogelholm, M. & Oja, P. 2011. Terveysliikuntasuositukset. Teoksessa M. Fogelholm, I. Vuori & T.
Vasankari (toim.) Terveysliikunta. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 67–75.
Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. 2008. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä, Opetusministeriö ja Nuori Suomi.
Hardman, A. E. & Stensel, D. J. 2009. Physical Activity and Health: The evidence explained. New York:
Routledge.
56
Hasselberg, M. J., Porsteinsson, A. P., Boyle, L. & Parker, K. P. 2013. Subjective and Objective Measures of Sleep Quality in Advanced Cancer: A Possible Clinical Marker for Depression.
Journal of Sleep Disorders & Therapy 2 (5), doi:10.4172/2167-0277.1000135.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. 2016a. Liikeaktiviteettirekisteröinti eli aktigrafia. Viitattu 31.10.2016. http://www.hus.fi/sairaanhoito/kuvantaminen-ja-fysiologia/tietoa-tutkimuksista/liikeaktiviteettirekisterointi/Sivut/default.aspx
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. 2016b. Unenaikaiset tutkimukset. Viitattu 31.10.2016.
http://www.hus.fi/sairaanhoito/kuvantaminen-ja-fysiologia/tietoa-tutkimuksista/Unenaikaiset-tutkimukset/Sivut/default.aspx
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Helsinki: Tammi.
Howley, E. 2001. Type of activity: resistance, aerobic and leisure versus occupational physical activity.
Medicine & Science in Sports & Exercise 33 (6), 364–369.
Huber, M., Knottnerus, J. A., Green, L., van der Horst, H., Jadad, A. R., Kromhout, D., Leonard, B., Lorig, K., Loureiro, M. I., van der Meer, J. W., Schnabel, P., Smith, R., van Weel, C. & Smid, H.
2011. How should we define health? BMJ 343 (4163), 235–237.
Hublin, C., Kaprio, J., Partinen, M. & Koskenvuo, M. 2001. Insufficient sleep – a population-based study in adults. Sleep 24 (4), 392–400.
Huttunen, M. 2015. Unettomuus. Viitattu 27.11.2016.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00534 Huutoniemi, A. & Partinen, M. 2015. Unen aika. Helsinki: Auditorium.
Hyyppä, M. & Liikanen, H.-L. 2005. Kulttuuri ja terveys. Helsinki: Edita.
Härmä, M. & Sallinen, M. 2004. Hyvä uni- hyvä työ. Helsinki: Työterveyslaitos.
Härmä, M. & Kukkonen-Harjula, K. 2010. Uni, vuorotyö, aikaerorasitus ja fyysinen aktiivisuus.
Teoksessa I. Vuori, S. Taimela, U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 4. painos. Helsinki:
Kustannus Oy Duodecim, 251−256.
Inchley, J., Currie, D., Young, T., Samdal, O., Torsheim, T., Augustson, L., Mathison, F., Aleman-Diaz, A., Molcho, M., Weber, M. & Barnekow, V. 2016. Growing up unequal: gender and socioeconomic differences in young people’s health and well-being: Health behaviour in school-aged children (HBSC) study: international report from the 2003/2014 survey. Health Policy for Children and Adolescents, No. 7. Kööpenhamina: WHO Regional Office for Europe.
Irwin, M. R. 2015. Why sleep is important for health: a psychoneuroimmunology perspective. Annual Review of Psychology 66, 143–172.
57
Janssen, I. & LeBlanc, A. G. 2010. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7 (40), doi: 10.1186/1479-5868-7-40.
Jyväskylän yliopisto. 2014. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus. WHO-koululaistutkimus. Viitattu 31.10. https://www.jyu.fi/sport/laitokset/tutkimusyksikot/tetk/vahvuus/who
Kivelä, S-L. 2007. Voimavaroja unesta – hyvä uni iäkkäänä. Helsinki: Kirjapaja
Kokko, S. & Vuori, M. 2007. Terveysliikunta – katse yksilöstä toimintaympäristöön. Liikunta & Tiede 44 (1), 11–15.
Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. & Kannas, L. 2015.
Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. Teoksessa S. Kokko & R. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 13–20.
Kredlow, M. A., Capozzoli, M. C., Hearon, B. A., Calkins, A. W. & Otto, M. W. 2015. The effects of physical activity on sleep: a meta-analytic review. Journal of Behavioral Medicine 38 (3), 427–
44.
Kronholm, E. 1993. Uni ja päivävireys. Psykofysiologinen väestötutkimus. Turku:
Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML: 121.
Kronholm, E. 2011. Uniongelmien ja unen keston epidemiologia ja yhteiskunnallinen merkitys.
Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 48, 114–22.
Kronholm, E., Puusniekka, R., Jokela, J., Villberg, J., Urrila, A-S., Paunio, T., Välimaa, R., Tynjälä, J.
2015. Trends in self-reported sleep problems, tiredness and related school performance among Finnish adolescents from 1984 to 2011. Journal of sleep research 24 (1), 3–10.
Lang, C., Kalak, N., Brand, S., Holsboer-Trachsler, E., Pühse, U. & Gerber, M. 2016. The relationship between physical activity and sleep from mid adolescence to early adulthood. A systematic review of methodological approaches and meta-analysis. Sleep Medicine Reviews 28, 32–45, doi: 10.1016/j.smrv.2015.07.004.
Lee, I-M. 1994. Physical Activity, Fitness and Cancer. Teoksessa C. Bouchard, R. J. Shephard & T.
Stephens (toim.) Physical Activity, Fitness and Health. International Proceedings and Consensus Statement. Champaign, IL: Human Kinetics, 814–831.
Léger, D., Beck, F., Richard, J-B., Sauvet, F., Faraut, B. 2014. The Risks of Sleeping ‘‘Too Much’’. PLoS ONE 9(9): e106950. doi:10.1371/journal.pone.0106950.
Lim, J. & Dinges, D. F. 2010. A meta-analysis of the impact of short-term sleep deprivation on cognitive variables. Psychological Bulletin 136 (3), 375–389.
58
Lindberg, N., Tani, P., Appelberg, B., Stenberg, D., Porkka-Heiskanen, T. 2004. Uni mielenterveyden häiriöissä. Suomen Lääkärilehti 31, 3039–3044.
Loprinzi, P. D. & Cardinal, B. J. 2011. Association between objectively-measured physical activity and sleep, NHANES 2005–2006. Mental Health and Physical Activity 4 (2), 65–69.
Malina, R., Bouchard, C. & Bar-Or, O. 2004. Growth, Maturation and Physical Activity. Second edition.
Champaign, III: Human Kinetics.
Matricciani, L., Olds, T. & Williams, M. 2011. A Review of Evidence for the Claim that Children are Sleeping Less than in the Past. Sleep 34 (5), 651–659.
Merikanto, I., Partonen, T., Lahti, T. 2015. Iltavirkut ovat alttiita monille sairauksille. Suomen lääkärilehti 70 (19), 1333–1337.
Metsämuuronen, J. 2005. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 3. laitos. Jyväskylä:
Gummerus.
Millman RP and Working Group on Sleepiness in Adolescents/Young Adults; and AAP Committee on Adolescence. 2005. Excessive Sleepiness in Adolescents and Young Adults: Causes, Consequences, and Treatment Strategies. Pediatrics 115, 1774–1786.
Monk, T. H., Reynolds, C. F., Kupfer, D. J., Buysse, D. J., Coble, P. A., Hayes, A. J., Machen, M. A., Petrie, S. R. & Ritenour, A. M. 1994. The Pittsburgh Sleep Diary. Journal of Sleep Research 3 (2), 111–120.
Morgan, K. 2003. Daytime activity and risk factors for late-life insomnia. Journal of Sleep Research 12 (3), 231–238.
Morris, J. N., Clayton, D. G., Everitt, M. G., Semmence, A. M. & Burgess, E. H. 1990. Exercise in leisure time: coronary attack and death rates. British Heart Journal 63 (6), 325–334.
Morris, J. 2009. Physical activity versus heart attack: a modern epidemic. Teoksessa I-M. Lee (toim.) Epidemiologic methods in physical activity studies. New York: Oxford University Press, 3–12.
Myllymäki, T., Kyröläinen, H., Savolainen, K., Hokka, L., Jakonen, R., Juuti, T., Martinmäki, K., Kaartinen, J., Kinnunen, M-L. & Rusko, H. 2011. Effects of vigorous late-night exercise on sleep quality and cardiac autonomic activity. Journal of Sleep Research 20 (1pt2), 146–153.
Myllyniemi, S. & Berg, P. 2013. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013.
Nuorisoasianneuvottelukunnan julkaisuja nro 49.
Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A. & Björkqvist, S. 2004. Ihmisen fysiologia ja anatomia. 15.
uudistettu painos. Helsinki: WSOY.
Nordlund, H., Norberg, H., Lennernäs M., Gillberg M. & Pernlern H. 2004. Dygnsrytm och skolarbete.
Umeå universitet. Pedagogiska institutionen. Nr 74.
59
Ohida, T., Kamal, A. M., Uchiyama, M., Kim, K., Takemura, S., Sone, T. & Ishii, T. 2001. The influence of lifestyle and health status factors on sleep loss among the Japanese general population.
Sleep 24 (3), 333–338.
Oja, P. 2005. Liikunnan ja terveyden annos-vastesuhteet terveysliikunnan annostelun perustana.
Terveysliikunnan tutkimusuutiset 2005, 2.
Oja, P., Bull, F. C., Fogelholm, M. & Martin, B. W. 2010. Physical activity recommendations for health:
what should Europe do? BMC Public Health 10 (10), doi: 10.1186/1471-2458-10-10.
Ortega, F. B., Chillon, P., Ruiz, J. R., Delgado, M., Albers, U., Alvarez-Granda J. L., Marcos, A., Moreno, L. A. & Castillo, M. J. 2010. Sleep patterns in Spanish adolescents: associations with TV watching and leisure-time physical activity. European Journal of Applied Physiology, 110 (3), 563–573.
Paavonen, EJ., Stenberg, T., Nieminen-von Wendt, T., von Wendt, L., Almqvist, F., Aronen, ET. 2008.
Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen Lääkärilehti 63, 1393–1398.
Paffenbarger, R. S. Jr., Hyde, R. T., Wing, A. L. & Hsieh, C. C. 1986. Physical activity, all-cause mortality, and longevity of college alumni. The New England Journal of Medicine. 314 (10), 605–613.
Partinen, M. & Huovinen, M. 2011. Unikoulu aikuisille – opi selättämään unettomuus. Hel- sinki:
WSOY
Partonen, T. 2010. Mielenterveyden häiriöt. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 508–512.
Pate, R. R. 2012. Historical Perspectives on Physical Activity, Fitness, and Health. Teoksessa C.
Physical Activity Guidelines for Americans. 2008. U.S. Department of Health and Human Services.
Viitattu 12.5.2016. http://www.health.gov/paguidelines/pdf/paguide.pdf
Porkka-Heiskanen, T. & Stenberg, D. 1991. Unen fysiologia. Teoksessa M. Partinen, ym. (toim.) Unettomuus. Kouvola: Recallmed Oy
Rechtshaffen, A., Siegel, J. 2000. Sleep and dreaming. Principles of Neuroscience. Fourth Edition, 936–947.
Saarenpää-Heikkilä, O. 2009. Koululaisten uniongelmia voidaan ehkäistä ennalta. Suomen Lääkärilehti 64, 35–41.
60
Sallis, J. F. & Owen, N. 1999. Physical Activity and Behavioural Medicine. Thousand Oaks, CA, Sage.
Sartorius, N. 2006. The meanings of Health and its Promotion. Croatian Medical Journal 47 (4), 662–
664.
Scheerder, J., Thomis, M., Vanreusel, B., Lefevre, J., Renson, R., Vanden Eynde, B. & Beunen, G.P.
2006. Sports participation among females from adolescence to adulthood. International Review for the Sociology of Sport 41 (3-4), 413–430.
Scher, A. 2012. Continuity and change in infants’ sleep from 8 to 14 months: A longitudinal actigraphy study. Infant Behavior and Development 35, 870–875.
Shapiro, C. M. & Bachmayer, D. 1988. Epidemiological aspects of sleep in general public and hospital outpatient samples. Acta Physiol Scand Suppl. 574, 41–43.
Stepanski, E. J. & Wyatt, J. K. 2003. Use of sleep hygiene in the treatment of insomnia. Sleep Medicine Reviews 7 (3), 215–225.
Suni, J. & Vasankari, T. 2011. Terveyskunto ja fyysinen toimintakyky. Teoksessa M. Fogelholm, I. Vuori
& T. Vasankari (toim.) Terveysliikunta. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 32–42.
Tammelin, T., Näyhä, S., Hills, A. P. & Järvelin, M-R. 2003. Adolescent participation in sports and adult physical activity. American Journal of Preventive Medicine 24 (1), 22–28.
Tammelin, T., Laine, K. & Turpeinen, S. 2013. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likes.
Tynjälä, J. 1999. Sleep habits, perceived sleep quality and tiredness among adolescents - A health behavioural approach. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Väitöskirja.
Tynjälä, J. & Kannas, L. 2004. Koululaisten nukkumistottumukset, unen laatu ja väsyneisyys vuosina 1984–2002. Teoksessa L, Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Jyväskylän yliopisto: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus 2004:2, 141– 178, 267–271.
Tynjälä, J. & Kannas, L. 2015. Koululaisten nukkumistottumukset, unen laatu ja väsyneisyys vuosina 1984–2014. Julkaisematon tuloksia täydentävä osio.
Tynjälä, J., Kannas, L., Välimaa, R. 1993. How young Europeans sleep. Health Education Research 8 (1), 69–80.
Uchida, S., Shioda, K., Morita, Y., Kubota, C., Ganeko, M., & Takeda, N. 2012. Exercise effects on sleep physiology. Frontiers in Neurology 3 (48), doi: 10.3389/fneur.2012.00048.
UKK-instituutti. 2009. Liikuntapiirakka. http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka. Viitattu 12.5.2016.
Urponen, H., Vuori, I., Hasan, J. & Partinen, M. 1988. Self-evaluations of factors promoting and disturbing sleep: an epidemiological survey in Finland. Soc Sci Med. 26 (4), 443–450.
61
Urrila, A. S. & Pesonen, A-K. 2014. Nuorten unen erityispiirteet ja ongelmat. Suomen lääkärilehti 69, 19–25.
U.S. Department of Health and Human Services. 1999. Promoting physical activity. Champaign, IL:
Human Kinetics.
https://www.k-state.edu/paccats/Contents/PA/PDF/PA%20by%20Intensity.pdf
Veqar, Z. & Hussain, E. 2012. Sleep Quality Improvement and Exercise: A Review. International Journal of Scientific and Research Publications 2 (8), ISSN 2250-3153.
Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R. & Kannas, L. 2005. Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-koululaistutkimuksessa. Liikunta & Tiede 42 (6), 39–
46.
Vuori, I. 2010. Liikunta, kunto ja terveys. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 16–29.
Vuori, I., Taimela, S. & Kujala, U. 2010. Liikunta ja terveys: päätelmiä. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela &
U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 665–681.
Walter, M & Stickgold, R. 2006. Sleep, memory, and plasticity. Annual Review of Psychology 57, 139–
168.
Wennman, H., Kronholm, E., Partonen, T., Tolvanen, A., Peltonen, M., Vasankari, T & Brodulin, K.
2014. Physical activity and sleep profiles in Finnish men and women. BMC Public Health 14 (82), 1471–2458. doi: 10.1186/1471-2458-14-82.
World Health Organization. 1948. Preamble to the Constitution of the World Health Organization as adopted by the International Health Conference, New York, 19-22 June 1946, and entered into force on 7 April 1948.
World Health Organization. 2010. Global recommendations on physical activity for health. Geneva.
http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/44399/1/9789241599979_eng.pdf
World Health Organization. 2016a. Physical activity. Viitattu 2.5.2016.
http://www.who.int/dietphysicalactivity/pa/en/
World Health Organization. 2016b. What is Moderate-intensity and Vigorous-intensity Physical
Activity? Viitattu 18.5.2016.
http://www.who.int/dietphysicalactivity/physical_activity_intensity/en/
Youngstedt, S. D., Kripke, D. F. & Elliott, J. A. 1999. Is sleep disturbed by vigorous late-night exercise?
Medicine & Science in Sports & Exercise 31 (6), 864–869.
Youngstedt, S. D. & Kline, C. E. 2006. Epidemiology of exercise and sleep. Sleep Biol Rhythms 4 (3), 215–221.