3 KASVATUSTYYLIT OPETTAJIEN JA OPPILAIDEN VÄLISEN VUOROVAIKUTUKSEN TEOREETTISENA
7.4 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimuksen luotettavuus muodostuu kahdesta osa-alueesta, reliaabeliudesta ja validiudesta.
Tutkimuksen reliaabeliutta on tarkasteltu mittaritasolla summamuuttujien suhteen jo luvussa viisi.
Koko tutkimuksen tasolla reliaabeliudella tarkoitetaan sitä, että tulokset eivät ole sattumanvaraisia. Tutkimuksen validiudella puolestaan tarkoitetaan tulosten yleistettävyyttä koko populaatioon ja tutkimuksen pätevyyttä eli tarkastellaan tutkimuksen kykyä mitata sitä, mitä sen on ollut tarkoituskin mitata. Tutkimuksen pätevyys on pitkälti riippuvainen mittarin pätevyydestä.
(Hirsjärvi ym. 2009, 231, Metsämuuronen 2003, 86)
Tutkimuksen reliaabeliuteen voi vaikuttaa muun muassa se, minkälaisessa tilanteessa opettajat ovat täyttäneet kyselyn. Jos ajankohta on työn puolesta kiireinen tai kyselyn täyttäjä on hyvin väsynyt ja stressaantunut, nämä tekijät voivat vähentää hänen keskittymistään ja näin ollen lisätä vastausten sattumanvaraisuutta. Toisaalta tällaisten tilannetekijöiden kontrolloiminen on hankalaa, koska tutkija ei ole ollut läsnä kyselyyn vastaamisen hetkellä. Opettajien vastauksiin voi vaikuttaa myös se, että he tietävät jonkun toimintamallin vähemmän hyväksytyksi kuin toisen eivätkä halua myöntää olevansa tietynlaisia opettajia. Voi olla esimerkiksi vaikea myöntää, että näyttää suuttumuksen oppilaille.
Tutkimuksen otoksesta riippuu, kuinka hyvin tulokset on yleistettävissä koko populaatioon eli tässä tapauksessa Suomessa toisen luokan oppilaita opettaviin luokanopettajiin ja laaja-alaisiin erityisopettajiin (Nummenmaa 2009, 25). Otoksen tulisi olla mahdollisimman tarkka pienoismalli koko populaatiosta ja siksi esimerkiksi erityisopettajia ja luokanopettajia tulisi olla otoksessa samassa suhteessa kuin heitä on työelämässäkin (emt., 26). Vuonna 2010 Suomessa työskenteli 15467 luokanopettajaa tai esiopettajaa kun erityisopettajia tai erityisluokanopettajia oli 5380 (Opetushallitus 2011). Nämä luvut eivät täysin vastaa populaation tietoja muun muassa sen vuoksi, että tilastotietoon on laskettu luokanopettajat ja erityisopettajat kaikilta alakoulun luokka-asteilta sekä myös yläkouluissa työskentelevät erityisopettajat ja erityisluokanopettajat. Toisaalta
tarkka tieto ei ole tarpeenkaan, koska jo näiden tietojen ja maalaisjärjen perusteella voidaan varmasti sanoa, että luokanopettajia tulisi olla otoksessa huomattavasti erityisopettajia enemmän. Koska tässä aineistossa erityisopettajia on 33 ja luokanopettajia 24, otos ei tältä osin vastaa populaatiota.
Tämän tutkielman aineiston erityisopettajien otos on valikoitunut siten, että Suomesta on valittu neljä kuntaa, joiden on ajateltu olevan edustava otos kaikista Suomen kunnista. Edelleen seurantatutkimukseen otettiin mukaan Kuopiossa, Joensuussa ja Laukaassa koko vuonna 2000 syntyneiden ikäluokka ja Turussa noin puolet ikäluokasta (Räsänen 2006). Erityisopettajat valikoituivat tutkimukseen sen vuoksi, että he opettivat kyseisenä vuonna seurantatutkimuksessa mukana olleita lapsia. Erityisopettajia on siis kaikista neljästä Alkuportaat-hankkeessa mukana olevasta kunnasta Turusta, Laukaasta, Kuopiosta ja Joensuusta. Myös luokanopettajat ovat valikoituneet hankkeeseen mukaan samoin perustein, mutta koska Alkuportaat-erityisopetustutkimushankkeella ei ole hallinnollisia oikeuksia luokanopettajien aineistoon, tätä tutkielmaa varten saatiin käytettäväksi luokanopettajien aineisto vain Joensuun osalta.
Tässä tutkielmassa käytetyn mittarin pätevyyttä olen jo arvioinut jonkin verran psykologisen kontrollin sekä opettajien oppilaan autonomiaan suhtautumisen näkökulmasta. Yhteenvetona voidaan todeta, että opettajat vastaavat psykologista kontrollia mittaaviin väittämiin aivan eri tavalla kuin vanhemmat ja on syytä jatkossa pohtia, onko ylipäätään mielekästä mitata psykologista kontrollia opettajien ja oppilaiden välisessä vuorovaikutussuhteessa. On myös todennäköistä, että opettajien kyselylomakkeen asemesta psykologisesta kontrollista saataisiin paremmin tietoa oppilaiden haastatteluiden perusteella, koska psykologisella kontrollilla on luultavasti merkitystä vain, jos kasvatettava kokee sen sellaisena (Barber 1996, 3313).
Kyselylomaketta voisi edelleen kehittää myös siltä osin, että oppilaiden itsemääräämisoikeuden tai autonomian kunnioittaminen tulisi siinä paremmin esiin. Muutamalla aiheeseen liittyvällä lisäväittämällä saataisiin luultavasti riittävän reliaabeli uusi summamuuttuja (Nummenmaa 2009, 356).
LÄHDELUETTELO
Aunola, K. & Nurmi, J-E. 2004. Maternal affection moderates the impact of psychology control on a child’s mathematical performance. Developmental Psychology 40 (6), 965-978.
Aunola, K. & Nurmi, J-E. 2005. The role of parenting styles in children’s problem behavior. Child Development 76 (6), 1144-1159.
Bandura, A. 1997. Self-efficacy. The exercise of control. New York: W. H. Freeman and Company.
Barber, B. K. 1996. Parental psychological control: revisiting a neglected construct. Child development 67, 3296 – 3319.
Battistich, V., Solomon, D., Watson, M. & Schaps, E. 1997. Caring school communities.
Educational Psychologist 32 (3), 137 – 151.
Baumrind, D. 1966. Effects of authoritative parental control on child behavior. Child development 37 (4), 887 – 907
Baumrind, D. 2005. Patterns of parental authority on adolescent autonomy. New directions for child and adolescent development 108, 61 – 69
Deci, E. L., Nezlek, J. & Sheinman, L. 1981. Characteristics of the rewarder and intrinsic motivation of the rewardee. Journal of Personality and Social Psychology. 40: 1-10
Deci, E. L., Koestner, R. & Ryan, R. M. 1999. A Meta-analytic review of experiments examining the effects of extrinsic rewards on intrinsic motivation. Psychological bulletin 125 (6), 627 – 668 Deci, E. L. & Ryan, R. M. 1985. Intrinsic motivation and self-determination in human behavior.
New York: Plenum.
Evans, C., Harkins, M. J. & Young, J. D. 2008. Exploring teaching styles and cognitive Styles:
Evidence from school teachers in Canada. North American Journal of Psychology 10 (3), 567-582.
Gerris, J. R. M., Vermulst, A., van Boxtel, D., Janssens, J., van Zutphen, R. & Felling, A. 1993.
Parenting in Dutch families. University of Nijmegen. Institute of Family Studies.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Holopainen, L., Mäkihonko, M., Savolainen, H., Savolainen, P. & Siekkinen, M. 2008. Oppimisen ja motivaation huippututkimusta. Ostiensis 1/2008, 4-9
Iyengar, S. S. & Lepper, M. 2002. Choice and its consequences: On the costs and benefits of self-determination. Teoksessa A. Tesser, D.A. Stapel & J. V. Wood: Self and motivation. Emerging psychological perspectives. Washington D. C.: APA, 71-96
Jantunen, A., Kannisto, H-K. & Holopainen, L. 2006. Kasvatustyylien ja suoritusstrategioiden yhteys koulusuoriutumiseen ja lukutaitoon. NMI-bulletin 16 (4), 15-22.
Kettunen, N., Krats, S. & Kinnunen, U. 1996. Parisuhde ja lasten kasvattaminen. Teoksessa L.
Pulkkinen. Lapsesta aikuiseksi. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 74-89.
Komulainen, E. & Karma, K. 2002. Tilastollisen kuvauksen perusteet käyttäytymistieteissä.
Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen laitos.
Krokfors, L. & Patrikainen, S. 2006. Hyvä, paha opetus. Teoksessa J. Husu & R. Jyrhämä (toim.) Suoraa puhetta. Kollegiaalisesti opetuksesta ja kasvatuksesta. Jyväskylä: PS-kustannus Lam, B-H. & Kember, D. 2006. The relationship between conceptions of teaching and approaches
to teaching. Teachers and Teaching: Theory and Practice 12 (6), 693-713.
Maccoby, E. E. & Martin, J. A. 1983. Socialization in the context of the family: Parent-child interaction. Teoksessa P. H. Mussen & E. M. Hetherington. Handbook of child-psychology.
Vol. 4. Socialization, personality, and social development (4th edition). New York: Wiley, 1-101.
Malvern, D. & Skidmore, D. 2001. Measuring value consensus among teachers in respect of special educational needs. Educational Studies 27 (1), 17-29.
Metsämuuronen, J. 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: International Methelp Ky.
Montessori, M. 1950. Lapsen salaisuus. Helsinki: WSOY.
Nummenmaa, L. 2009. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki: Tammi.
Opetushallitus, 2010. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset. Helsinki: Opetushallitus
Opetushallitus. 2011. Opettajat Suomessa 2010. Koulutuksen seurantaraportit 6.
Opetusministeriö. 2007. Erityisopetuksen strategia. Työryhmämuistioita ja selvityksiä 47.
Pianta, R. C. & Stuhlman, M. W. 2004. Teacher-child relationships and children’s succes in the first years of school. School psychology review 33 (3), 444 – 458.
Pulkkinen, L. 1996. Kasvaminen aikuiseksi. Teoksessa L. Pulkkinen. Lapsesta aikuiseksi. Jyväskylä:
Atena Kustannus Oy, 14-44.
Puolimatka, T. 1999. Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat. Minuuden rakentamisen filosofia.
Helsinki: Kirjayhtymä Oy.
Rinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E. 2005. Johdatus kasvatustieteisiin. Helsinki: WSOY.
Roberts, G. C., Block, J. H. & Block, J. 1984. Continuity and change in parents’ child-rearing practices. Child Development 55, 586-597
Räsänen, K. 2006. Alkuportaat tutkii oppimisen ensiaskeleita. https://www.jyu.fi /ajankohtaista/arkisto/ 2006/08/tiedote-2009-10-01-20-17-35-440821 [luettu 30.4.2011]
Salmenkangas, H. & Vasalampi, R. 2007. Vanhemmuustyylien yhteys esiopetusikäisten lasten ongelmakäyttäytymiseen. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma.
Skinner, E. A. & Belmont, M. J. 1993. Motivation in the classroom: reciprocal effects of teacher behavior and student engagement across the school year. Journal of Educational Psychology 85 (4), 571-581.
Soulis, S-G. 2009. Effective special teacher characteristics: perceptions of preschool special educators in Greece. European journal of special needs education 24 (1), 91 – 101.
Valli, R. 2001. Johdatus tilastolliseen tutkimukseen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Vikainen, I. 1984. Pedagoginen auktoriteetti. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.
Julkaisusarja B: 12.
Walker, J. M. T. 2008. Looking at teacher practices through the lens of parenting style. The journal of experimental education 76 (2), 218 – 240.
Wentzel, K.R. 2002. Are effective teachers like good parents? Teaching styles and student adjustment in early adolescence. Child Development 73 (1), 287 – 301.
Witzel, B. S. & Mercer, C. D. 2003. Using rewards to teach students with disabilities. Implications for motivation. Remedial and special education 24 (2), 88-96
LIITE 1. Summamuuttujien histogrammit
KUVIO 1. Summamuuttujien histogrammit
LIITE 2. Taulukot, joita ei sisällytetty tekstiin
TAULUKKO 1. Kolmen yksittäisen muuttujan kuvailevat tunnusluvut klustereittain ja erityis- ja luokanopettajista erikseen.
Kunnioitan oppilaiden mielipidettä
EO LO 1 2 3 4
keskiarvo 3,97 4,12 3,71 4,43 3,77 4,41
keskihajonta 0,77 0,741 0,756 0,787 0,71 0,618
varianssi 0,593 0,549 0,571 0,619 0,505 0,382
Kun olen suuttunut, näytän sen myös
EO LO 1 2 3 4
keskiarvo 3,3 3,54 2,43 3,43 3,5 3,65
keskihajonta 0,847 1,021 1,134 0,787 0,762 0,931
varianssi 0,718 1.042 1,286 0,619 0,58 0,868
Otan opp. ajatukset huomioon heitä kosk. Suunnittelussa
EO LO 1 2 3 4
keskiarvo 3,82 3,67 4 3,71 3,65 3,82
keskihajonta 0,683 0,702 0,816 0,951 0,629 0,636
varianssi 0,466 0,493 0,667 0,905 0,395 0,404
TAULUKKO 2. Summamuuttujien kuvailevat tunnusluvut klustereittain
Behavioraalinen kontrolli Lämpimyys
1 2 3 4 1 2 3 4
keskiarvo 3,29 3,38 3,99 4,59 keskiarvo 4,41 4,76 4,06 4,86 keskihajonta 0,405 0,559 0,457 0,4 keskihajonta 0,317 0,233 0,294 0,147 varianssi 0,164 0,312 0,209 0,16 varianssi 0,101 0,054 0,087 0,022
Psykologinen kontrolli Riittämättömyys
1 2 3 4 1 2 3 4
keskiarvo 1,43 2,46 2,59 2,75 keskiarvo 1,48 1,71 2,55 2,04 keskihajonta 0,374 0,267 0,36 0,508 keskihajonta 0,325 0,405 0,618 0,622 varianssi 0,14 0,071 0,13 0,258 varianssi 0,106 0,164 0,382 0,387