Tutkimuksen filosofinen perusta ja näkemys totuudesta vaikuttavat tutkimuksen luotettavuuden arviointiin. Pragmaattisessa tutkimuksessa totuutena pidetään käytännölliseksi havaittua (Patton 2002, 542, 577). Tutkimuksen totuus on vain kyseisessä ajassa ja paikassa, sillä muutoksesta johtuen tutkimus ole
samanlaisena toistettavissa (Huttunen, Kakkori & Heikkinen 1999, 113—114).
Tämän tutkimuksen tulokset ovat yhden kasvattajatiimin yhden pienryhmän ohjauksessa koettua ja toteutettua, eivätkä tulokset ole yleistettävissä. Niitä voi kuitenkin soveltaa lasten sosiaalisen kompetenssin tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskontekstin tiheä kuvaus mahdollistaa tulosten hyödyntämisen, jos konteksti on riittävän samankaltainen (Stringer 2004, 59).
Pyrin tarkkaan kuvaukseen toimintatutkimuksen eri vaiheista ja kontekstista, jotta tutkimusta olisi mahdollista arvioida. Tutkimukseen osallistuneet kasvattajat toimivat tutkimuksessa subjekteina, jotka olivat oman toimintansa asiantuntijoita.
Tämä pro gradu –tutkielma on laajin tekemäni tutkimus ja joku kokeneempi tutkija olisi ehkä tehnyt erilaisia ratkaisuja. Pyrin kuitenkin mahdollisimman läpinäkyvään raportointiin tekemieni ratkaisujen suhteen.
Tutkijalla tuleekin olla tietoisuus tekemistään valinnoista, jotka tulee selventää läpinäkyvästi tutkimuksen raportoinnissa (Reason & Bradbury 2008).
Tutkimuksen luotettavuus laadullisessa tutkimuksessa näkyy tutkimuksen kuvauksen ja sen yhteensopivuutta selityksien ja tulkintojen kanssa (Hirsjärvi 2001, 214). Myös tutkijan kokeneisuus ja harjoittelu vaikuttavat tutkimuksen luotettavuuteen (Patton 2002, 522).
Jotta luottamuksellinen suhde voidaan luoda osallistujiin, on kontekstiin perehtyminen riittävän pitkään tarpeen luotettavuuden lisäämiseksi toimintatutkimuksessa (Stringer 2004, 57). Tutkimukseen osallistuneista varhaiskasvattajista enemmistö oli minulle ennestään tuttuja ja minut voi tutkijana määritellä sisäpiiriläiseksi myös ammatillisesti. Minun oli helppo löytää osallistujat tutkimukseen, mikä on tyypillistä sisäpiiriläiselle kuten myös luottamuksen saavuttaminen (Juvonen 2017, 346). Toisaalta minun piti tutkimuksen aikana olla kriittinen sen suhteen, etten olettanut tietäväni liikaa ja jättänyt siksi kysymättä esimerkiksi tarkentavia kysymyksiä. Osallistujien toimintaan osallistaminen tietoa kerättäessä, tutkimuksen johdonmukainen dokumentointi sekä aineiston analysointi lähellä aineistoa osallistujien käyttämään kieleen ja terminologiaan perustuen kuvattaessa osallistujien
kokemuksia ovat toimintatutkimuksessa keskeisiä elementtejä (Stringer 2004, 57—59) ja näihin pyrin myös tutkielman teossa.
Toimintatutkimuksessa triangulaatio lisää tutkimuksen luotettavuutta (Stringer 2004, 57—58; Nowell ym. 2017). Tässä tutkimuksessa yhdistyivät tutkimuksen teoriatausta, toimintatutkimuksen ryhmäkeskustelut ja kasvattajien haastattelut. Lisäluotettavuutta tutkimukselle olisi voinut saada havainnoinnista ja esimerkiksi haastattelemalla toimintatutkimuksessa ohjattua lapsiryhmää.
Toimintatutkimuksessa luotettavuutta lisää myös jälkiarvioinnin mahdollisuus osallistujilla. Tutkijan tulee esittää raportissa kaikkien osallistujien näkökulmat tutkittavasta asiasta, myös eriävät näkökulmat. Toimintatutkimuksessa jäsentarkastus on olennainen ja sille tulee varata riittävästi aikaa sekä korjata raporttia tarvittaessa heidän palautteensa perusteella. (Stringer 2004, 58—59.) Lähetin tutkimukseen osallistuneille kasvattajille litteroimani haastattelut, tekemäni analyysin sekä tutkimuksen tulokset ja pohdinnan luettavaksi. Pyysin heitä lukemaan ne kriittisesti sekä antamaan palautetta kirjoittamastani, jotta tutkimus olisi myös osallistujien mielestä totuudenmukainen. Kasvattajat hyväksyivät tekemäni tulkinnat, eivätkä esittäneet niihin muutoksia.
Osallistujien arvio totuudenmukaisuudesta lisää toimintatutkimuksen luotettavuutta (Kiviniemi 1999, 81; Nowell ym. 2017).
Litteroin aineistot tarkasti ja luin litterointeja moneen kertaan läpi, kirjoitin muistiinpanoja ja piirsin erilaisia kaavioita, tein analyysin huolellisesti ja palasin litterointeihin moneen kertaan vielä analysoinnin jälkeenkin. Nowellin ja kumppaneiden (2017) mukaan temaattisen analyysin luotettavuutta vahvistaakin raaka-aineiston hyvä arkistointi, aineistoon sitoutumisen ja siihen säännöllisesti palaamisen lisääminen, reflektoivien ja teoreettisten ajatusten sekä alustavien teemojen ja koodien dokumentointi. Myös graafisten esitysten tekeminen teemojen suhteiden selventämiseksi ja kenttämuistiinpanojen, tekstien ja refleksiivisten päiväkirjojen tallentaminen lisäävät temaattisen analyysin luotettavuutta. (Nowell ym. 2017.) Myös vaihtoehtoisten teemojen etsiminen, poikkeavat mallit, vastakkaiset selitykset ja poikkeukset on hyvä raportoida luotettavuuden lisäämiseksi (Patton 2002, 533). Nowell ym. (2017)
mainitsevat tutkijoiden triangulaation temaattisen analyysin luotettavuutta lisääväksi tekijäksi, mutta tässä tutkimuksessa tutkimuksen tekijöinä olivat minä ja tutkimukseen osallistuvat kasvattajat. Kasvattajat osallistuivat arvioimalla tekemääni analysointia.
Toimintatutkimuksen aktiivinen vaihe kesti kaksi kuukautta ja pidempi ajanjakso ja useammat draaman toteutuskerrat olisivat voineet tukea enemmän lasten sosiaalisen kompetenssin taitoja ja sitä kautta kehittää ryhmän vuorovaikutusta. Interventiotutkimuksissa, joissa merkittävää muutosta on tapahtunut, toteutuskertoja on ollut vähintään 9 (kts. Wright 2006; Catterall 2007;
Kemppainen ym. 2010; Joronen, Konu, Rankin & Åstedt-Kurki 2012, Goldstein &
Lerner 2018). Mielenkiintoista olisikin toteuttaa vastaava tutkimus pidemmällä ajanjaksolla ja intensiivisemmin tai laajemman tutkimusjoukon kanssa.
Tässä tutkimuksessa keskityttiin vain kasvattajien näkemyksiin.
Draamakasvatuksessa lasten aktiivinen toimijuus on keskeistä ja lapset ovat oman oppimisensa subjekteja, joten heidän näkökulmansa tutkimuksessa olisi perusteltua jatkotutkimuksessa.
Opettajien ja vanhempien interventio-ohjelmassa pystyttiin vahvistamaan vanhempien kompetenssia, lasten sosiaalisia taitoja, koti-koulu –yhteistyötä ja positiivista luokan ilmapiiriä (Webster-Stratton, Reid ja Hammond 2001).
Mielenkiintoinen tutkimuskohde olisikin sekä kasvattajien että vanhempien toiminnan tukeminen draamakasvatuksen menetelmillä.
Kasvattajat tukevat työssään lasten sosiaalista ja emotionaalista oppimista.
Heidän työtyytyväisyytensä on yhteydessä heidän kokemaansa osaamiseen ja resursseihin niiden tukemisessa. (Zinsser, Christensen & Torres 2016.) Olisikin mielenkiintoista tutkia kasvattajien työtyytyväisyyden ja draamaosaamisen yhteyttä.
Pohdin edellä joitakin jatkotutkimushaasteita. Säännöllisesti toteutetulla sosiodraaman elementtejä hyödyntävällä draamakasvatuksella, on paljon annettavaa lasten sosiaalisen kompetenssin tukemisessa, mutta sillä voi olla paljon annettavaa myös kasvattajien pedagogiselle osaamiselle, sosiaaliselle kompetenssille ja työhyvinvoinnille.
L
ÄHTEETAitolehti, S. 2008. Sosiodraama. Teoksessa S. Aitolehti & K. Silvola (toim.) Näkökulmia psykodraamaan. Helsinki: Duodecim, 111—126.
Alasuutari, P. 2001. Laadullinen tutkimus. 3. uud. painos. Tampere: Vastapaino.
Alencar, A. I., de Oliveira Siqueira, J. & Yamamoto, M. E. 2008. Does group size matter? Cheating and cooperation in Brazilian school children. Evolution and Human Behavior, 29 (1), 42—48.
doi:10.1016/j.evolhumbehav.2007.09.001
Alhojailan, M. I. 2012. Thematic Analysis: A critical review of its process and evaluation. West East Journal of Social Sciences, 1 (1), 39–47.
Armstrong, F. & Moore, M. 2004. Action research: developing inclusive practice and transforming cultures. Teoksessa F. Armstrong & M. Moore (toim.) Action Research for inclusive education: Changing places, changing practices, changing minds. London; New York:
RoutledgeFalmer, 1–16.
Bandura, A. 2001. SOCIAL COGNITIVE THEORY: An Agentic Perspective. Annual Review of Psychology, 52(1), 1-26.
doi:10.1146/annurev.psych.52.1.1
Bandura, A. 2012. On the functional properties of perceived self-efficacy revisited. Journal of Management, 38 (1), 9-44.
doi:10.1177/0149206311410606
Bandura, A. 2017. Sosiaaliskognitiivinen teoria. Teoksessa R. Vasta (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä. 3. painos. Suomi: UNIpress, 13—82.
Barblett, L. & Maloney, C. 2010. Complexities of assessing social and emotional competence and wellbeing in young children. Australasian Journal of Early Childhood, Vol. 35, (2), 13-18.
Bayat, M. 2011. Clarifying issues regarding the use of praise with young children. Topics in Early Childhood Special Education, 31(2), 121-128. doi:10.1177/0271121410389339
Blair, C. & Raver, C. C. 2015. School readiness and self-regulation: a developmental psychobiological approach. Annual Review of Psychology, 66(1), 711-731. doi:10.1146/annurev-psych-010814-015221
Braun, V. & Clarke, V. 2006. Using thematic analysis in psychology. Qualitative
Research in Psychology, 3(2), 77-101.
doi:10.1191/1478088706qp063oa
Brophy-Herb, H. E., Lee, R. E., Nievar, M. A. & Stollak, G. 2007. Preschoolers’
social competence: Relations to family characteristics, teacher behaviors and classroom climate. Journal of Applied Developmental Psychology, 28 (2), 134–148.
Bronfenbrenner, U. 2017. Ekologisten järjestelmien teoria. Teoksessa R. Vasta (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä. 3. painos. Tallinna: United Press Global, 221–288.
Caldarella, P. & Merrell, K. W. 1997. Common dimensions of social skills of children and adolescents: a taxonomy of positive behaviors. School Psychology Review, 26, (2), 264-278.
Carlson, S. M., White, R. E. & Davis-Unger, A. C. 2014. Evidence for a relation between executive function and pretense representation in preschool children. Cognitive Development, 29(1), pp. 1-16.
doi:10.1016/j.cogdev.2013.09.001
Carr, W. & Kemmis, S. 2004. Becoming critical: Education, knowledge and action research. London: Taylor & Francis Group. E-kirja.
Catterall, J. S. 2007. Enhancing peer conflict resolution skills through drama: An experimental study. Research in Drama Education: The Journal of Applied Theatre and Performance, 12(2), 163-178.
doi:10.1080/13569780701321013
Çetingöz, D. & Günhan, B. 2012. The effects of creative drama activities on social skills acquisition of children aged six. Çukurova University. Faculty of Education Journal, 41(2), 54-66. doi:10.14812/cufej.2012.017 Currell, D. 1999. Puppets and puppet theatre. Ramsbury: The Crowood Press.
Deci, E. & Ryan, R. 2000. The "what" and "why" of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11(4), 227-268. doi:10.1207/S15327965PLI1104_01
Denham, S. A., Blair, K. A., Demulder, E., Levitas, J., Sawyer, K., Auerbach–
Major, S. & Queenan, P. 2003. Preschool emotional competence:
Pathway to social competence? Child Development, 74(1), 238-256.
doi:10.1111/1467-8624.00533
Dewey, J. 1916. Democracy and education: An introduction to the philosophy of education. The Macmillan Company.
Dewey, J. 2010. Taide kokemuksena. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry.
Dunn, J., Bundy, P. & Stinson, M. 2015. Connection and commitment: exploring the generation and experience of emotion in a participatory drama. International journal of education and the arts, 16(6), 1—21.
Dunn, J. & Stinson, M. 2012. Learning through emotion: Moving the affective in from the margins. International Journal of Early Childhood, 44(2), 203-218. doi:10.1007/s13158-012-0058-x
Eden, C. & Ackermann, F. 2018. Theory into practice, practice to theory: Action research in method development. European Journal of Operational Research, 271(3), 1145–155. doi:10.1016/j.ejor.2018.05.061
Epstein, M., Atkins, M., Cullinan, D., Kutash, K. & Weaver, R. 2008. Reducing behavior problems in the elementary school classroom. IES Practice Guide. NCEE 2008-012. What Works Clearinghouse.
Eskola, J & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:
Vastapaino. E-kirja.
Eskola, J., Lätti, J. & Vastamäki, J. 2018. Teemahaastattelu: Lyhyt selviytymisopas. Teoksessa R. Valli & E. Aarnos. Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5. uud. painos. Jyväskylä: PS-Kustannus, 24–
46. E-kirja.
Fox, N. & Calkins, S. 2003. The development of self-control of emotion: Intrinsic and extrinsic influences. Motivation and Emotion, 27(1), 7-26.
doi:10.1023/A:1023622324898
Gallagher, K. 2018. A reconsideration of social innovation: drama pedagogies and youth perspectives on creative and social relations in canadian schooling.(Essay). Canadian Journal of Education, 41(1).
Goldstein, T. & Lerner, M. 2018. Dramatic pretend play games uniquely improve emotional control in young children. Developmental Science, 21(4).
doi:10.1111/desc.12603
Goldstein, T. R., Tamir, M. & Winner, E. 2013. Expressive suppression and acting classes. Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts, 7(2), 191-196. doi:10.1037/a0030209
Goldstein, T. R. & Winner, E. 2012. Enhancing empathy and theory of mind. Journal of Cognition and Development, 13(1), 19-37.
doi:10.1080/15248372.2011.573514
Hardy, I., Rönnerman, K. & Edwards-Groves, C. 2018. Transforming professional learning: Educational action research in practice. European Educational Research Journal, 17(3), 421-441.
doi:10.1177/1474904117690409
Hart Barnett, J. 2018. Three evidence-based strategies that support social skills and play among young children with autism spectrum disorders. Early Childhood Education Journal, 46(6), 665-672.
doi:10.1007/s10643-018-0911-0
Harter, S., Waters, P. & Whitesell, N. R. 1998. Relational self-worth: differences in perceived worth as a person across interpersonal contexts among adolescents. Child Development, 69(3), 756–766.
doi:10.2307/1132202
Heikkinen, H. 2002. Draaman maailmat oppimisalueina: Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Heikkinen, H. 2003. Draamakasvatus liminaalisena leikkikenttänä – TIE (Theatre-In-Education) –genren teoreettinen viitekehys. Teoksessa
H. Heikkinen & T. L. Viirret. Draamakasvatuksen teillä: Tutkimus TIE (Theatre In Education) -projektista. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitos. 11—24.
Heikkinen, H. 2005. Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! Jyväskylä:
Minerva.
Heikkinen, H. 2018. Toimintatutkimus: Kun käytäntö ja tutkimus kohtaavat.
Teoksessa R. Valli & E. Aarnos. Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle.
5. uud. painos. Jyväskylä: PS-Kustannus. 182–194. E-kirja.
Heikkinen, H. & Viirret, T. 2003. Johdanto. Teoksessa H. Heikkinen & T. L.
Viirret. Draamakasvatuksen teillä: Tutkimus TIE (Theatre In Education) -projektista. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitos. 6—10.
Heikkinen, H. L. T., Kontinen, T. & Häkkinen, P. 2008. Toiminnan tutkimisen suuntaukset. Teoksessa H. L. T. Heikkinen, E. Rovio & L. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Helsinki: Kansanvalistusseura, 39–76.
Hirsjärvi, S. 2001. Tutkimustyypit ja aineistonkeruun perusmenetelmät.
Teoksessa S. Hirsjärvi, P. Remes & P. Sajavaara. 6.–7. painos. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2011. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.
Hirvonen, A. 2006. Eettisesti hyvä tutkimus. Teoksessa J. Hallamaa, V. Launis, S.
Lötjönen & I. Sorvali (toim.) Etiikkaa ihmistieteille. Helsinki:
Suomalaisen kirjallisuuden seura. 31–49.
Huttunen, R., Kakkori, L. & Heikkinen, H. L. T. 1999. Toiminta, tutkimus ja totuus. Teoksessa H. L. T. Heikkinen, R. Huttunen & P. Moilanen (toim.). Siinä tutkija, missä tekijä. Jyväskylä: Atena. 111—136.
Hyvärinen, M. 2017. Haastattelun maailma. Teoksessa M. Hyvärinen, P.
Nikander & J. Ruusuvuori (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja.
Tampere: Vastapaino, 2017. 9–38. E-kirja.
Häkämies, A. 2005. Tunteet – portti arvomaailmaamme draamatyöskentelyssä.
Teoksessa M. Ventola & M. Renlund. Draamaa ja teatteria yhteisöissä. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu, 146—158.
Häkämies, A. 2007. Metodilla on merkitys - muodolla on mieli:
Draamatyöskentely mielenterveyshoitotyön
ammattikorkeakouluopinnoissa. Tampere: Tampereen yliopisto.
Väitöskirja.
Javadi, M. & Zarea, M. 2016. Understanding thematic analysis and its pitfails.
Journal of Client Care. 1 (1), 33–39.
Joronen, K., Häkämies, A. & Åstedt‐Kurki, P. 2011. Children’s experiences of a drama programme in social and emotional learning. Scandinavian Journal of Caring Sciences, 25(4), 671-678. doi:10.1111/j.1471-6712.2011.00877.x
Joronen, K., Konu, A., Rankin, H. S. & Astedt-Kurki, P. 2012. An evaluation of a drama program to enhance social relationships and anti-bullying at elementary school: A controlled study. Health promotion international, 27(1), 5–14. doi:10.1093/heapro/dar012
Joronen, K., Konu, A., Rankin, H. S. & Åstedt-Kurki, P. 2013. Draamaohjelman vaikutus lasten sosiaalisiin suhteisiin ja kiusaamiskokemuksiin alakoulussa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2013 (50). 139—
149.
Junttila, N., Vauras, M. & Laakkonen, E. 2007. The role of parenting self-efficacy in childrenś social and academic behavior. European Journal of Psychology of Education, 22(1), 41-61. doi:10.1007/BF03173688 Juvonen, A. 2017. Sisäpiirihaastattelu. Teoksessa M. Hyvärinen, P. Nikander & J.
Ruusuvuori (toim.). Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere:
Vastapaino, 344–355. E-kirja.
Jyväskylän yliopisto. 2020. Eettinen suostumus osallistua tutkimukseen.
https://www.jyu.fi/fi/tutkimus/tutkimuspalvelut/tutkimushalli
nto/tutkimusetiikan-tukipalvelut/ihmistieteiden-eettinen-
toimikunta/tee-lausuntopyynto/lausuntopyynnon- liitteet/tutkittavien-osallistumissuostumuslomake/eettinen-suostumus-osallistua-tutkimukseen-oikeusperusteena-yleinen-etu (Luettu 28.5.2020)
Jyväskylän yliopisto. 2019. Tietosuojailmoitus.
https://www.jyu.fi/fi/yliopisto/tietosuojailmoitus/tutkimuksen-tietosuojaohjeet-ja-mallipohjat/tiedote.docx/view (Luettu 28.5.2020)
Järvinen, P. & Järvinen, A. 2004. Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinpajan kirja.
Kana, P. & Aitken, V. 2007. "She didn't ask me about my grandma". Journal of Educational Administration, 45(6), 697-710.
doi:10.1108/09578230710829883
Karlsson, L., Lastikka, A., Vartiainen, J. & Hartonen, V. R. 2018. KOTO - Kohtaamisia taidolla ja taiteella: Kielten ja kulttuurien yhteisöllistä oppimista ja kotoutumista. Joensuu: University of Eastern Finland, 74—83.
Keinänen, R., Aunola, K., Lerkkanen, M., Poikkeus, A., Nurmi, J. & Kiuru, N.
2011. Vanhemmuustyylien merkitys taidoiltaan erilaisten lasten sosiaalisessa kompetenssissa. NMI-bulletin : Niilo Mäki instituutin tiedotteita ja raportteja, 21(3), 15-33.
Kelly, A. 2017. Developing social skills. Tizard Learning Disability Review, 22(3), 159-163. doi:10.1108/TLDR-04-2017-0020
Kemppainen, J., Joronen, K., Rantanen, A., Tarkka, M. & Åstedt-Kurki, P. 2010.
Draama-intervention vaikutus 4.- ja 5.-luokkalaisten oppilaiden sosiaaliseen kompetenssiin. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 47(3), 164-173.
Kennedy, A. 2013. Preschool: Supporting peer relationships and social competence in inclusive preschool programs. YC Young Children, 68(5), 18-25.
Kivimäki, S., Kolehmainen, M., & Sumiala, J. 2010. Tunteet ja tutkimus. Media &
viestintä : kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehti, 2010(4).
Kiviniemi, K. 1999. Toimintatutkimus yhteisöllisenä projektina. Teoksessa H. L.
T. Heikkinen, R. Huttunen & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä:
Atena.
Kirby, P., Lanyon, C., Cronin, K. & Sinclair, R. Building a Culture of Participation.
Involving children and young people in policy, service planning, delivery and evaluation. Research report. The National Children’s Bureau.
http://www.gyerekesely.hu/childpoverty/docs/involving_childr en_report.pdf (Luettu 14.6.2020)
Kok, B. E., Coffey, K. A., Cohn, M. A., Catalino, L. I., Vacharkulksemsuk, T., Algoe, S. B., . . . Fredrickson, B. L. 2013. How positive emotions build physical health: Perceived positive social connections account for the upward spiral between positive emotions and vagal tone. Psychological Science, 24(7), 1123-1132.
doi:10.1177/0956797612470827
Kolb, D. A. 1984. Experiential learning: Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs, N.J: Prentice-Hall.
Konu, A. 2010. Koululaisten hyvinvoinnin arviointi ja alakoulujen hyvinvointi 2000-luvulla. Teoksessa K. Joronen & A. Koski (toim.) Tunne- ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen kouluyhteisössä. Tampere:
Tampere University Press.
Kuorelahti, M., Lappalainen, K. & Viitala, R. 2012. Sosioemotionaalinen kompetenssi ja osallisuuden kokemus. Teoksessa M. Jahnukainen (toim.) Lasten erityishuolto ja –opetus Suomessa. Tampere:
Vastapaino. 277—297.
Kurki, K. 2017. Young children’s emotion and behaviour regulation in socio-emotionally challenging situations. Oulu: Oulun yliopisto.
Väitöskirja.
Kuula, A. 1999. Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Tampere:
Vastapaino.
Kuula, A. 2006. Toimintatutkimus. Teoksessa A. Saaranen-Kauppinen & A.
Puusniekka. Luku 5.4 kokonaisuudesta A. Saaranen-Kauppinen &
A. Puusniekka. KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto
[ylläpitäjä ja tuottaja].
<https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/>. (Luettu 9.3.2020) Kuula, A. 2011. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys.
Tampere: Vastapaino.
Kvale, S. 2007. Doing interviews. Los Angeles, [Calif.] ; London: SAGE. E-kirja.
Laajalahti, A. 2014. Vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen tutkijoiden työssä. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Laakso, E. 2004. Draamakokemusten äärellä: Prosessidraaman oppimispotentiaali opettajaksi opiskelevien kokemusten valossa.
Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Laaksonen, V. 2014. Lasten vertaissuhdetaidot ja kiusaaminen esikoulun vertaisryhmissä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Lewin, K. 1948. Resolving social conflicts: Selected papers on group dynamics.
New York: Harper.
Lindqvist, M. 2005. Sosiodraama matkana yhteisön kollektiiviseen alitajuntaan.
Teoksessa T. Janhunen & S. Sura. Miten käytän toiminnallisia menetelmiä? Tampere: Resurssi, 9–27.
Lintunen, T. 2017. Tunne- ja vuorovaikutusoppiminen yhteenkuuluvuudentunteen ja motivaation edistäjänä. Teoksessa K.
Salmela-Aro & Nurmi, J-E. (toim.) Mikä meitä liikuttaa.
Motivaatiopsykologian perusteet. 3. uud.p. Jyväskylä: PS-Kustannus. E-kirja.
Lobman, C. & Clark, K. (2015). From the dress-up corner to the stage: Dramatic activities for early childhood classrooms. YC Young Children, 70(2), 92-99.
Mages, W. K. (2010). Creating a culture of collaboration: the conception, design, and evolution of a head start theatre-in-education program. Youth Theatre Journal, 24(1), 45-61. doi:10.1080/08929091003732989
Maguire, M. & Delahunt, B. 2017. Doing Thematic Analysis: A practical, step-by-step guide for learning and teaching scholars. AISHE-J, 3, 3351–
33514.
Maiter, S., Simich, L., Jacobson, N & Wise, J. 2008. Reciprocity. An ethic for community-based participatory action research. Action Research, 6 (3), 305—325.
Van Manen, T. G., Prins, P. J. M. & Emmelkamp, P. M. G. 2001. Assessing social cognitive skills in aggressive children from a developmental perspective: The social cognitive skills test. Clinical Psychology &
Psychotherapy, 8(5), 341-351. doi:10.1002/cpp.319
Manninen, S. (2018). Kouluviihtyvyys ja siihen liittyvät tekijät peruskoulussa ja toisen asteen opinnoissa. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
Väitöskirja.
Mcdowell, D. J. & Parke, R. D. 2009. Parental correlates of children's peer relations: An empirical test of a tripartite model. Developmental Psychology, 45(1), 224-235. doi:10.1037/a0014305
Mclaughlin, T., Aspden, K. & Mclachlan, C. 2015. How do teachers build strong relationships? A study of teaching practices to support child learning and social–emotional competence. Early Childhood Folio, 19(1), 31-38. doi:10.18296/ecf.0006
Mejah, H., Bakar, A. Y. A. & Amat, S. (2019). The socio-emotional development of preschoolers: A case study. Konselor, 8(1), 1-5.
doi:10.24036/0201981103975-0-00
Metsämuuronen, J. 2006. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Teoksessa J.
Metsämuuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja.
Helsinki: International Methelp.
Metsämuuronen, J. 2011. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä: E-kirja opiskelijalaitos. Helsinki: International Methelp, Booky.fi.
Moreno, J. L. 1943. The concept of sociodrama: A new approach to the problem of inter-cultural relations. Sociometry, 6(4), 434-449.
doi:10.2307/2785223
Mostow, A. J., Izard, C. E., Fine, S. & Trentacosta, C. J. 2002. Modeling emotional, cognitive, and behavioral predictors of peer acceptance. Child Development, 73(6), 1775-1787. doi:10.1111/1467-8624.00505
Mäkinen, O. 2006. Tutkimusetiikan ABC. Helsinki: Tammi.
Neitola, M. 2011. Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen: Vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat. Turku: Turun yliopisto.
Väitöskirja.
Nowell, L. S., Norris, J. M., White, D. E. & Moules, N. J. 2017. Thematic analysis:
sriving to meet the trustworthiness criteria. Internatonal Journal of Qualitative Methods, 16 (1), 1–13.
Nurmi, R. & Turunen, A. 2014. Eläinlasten elämää: Mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin. Helsinki: Suomen mielenterveysseura.
Ojanen, T., Aunola, K. & Salmivalli, C. 2007. Situation-specificity of children's social goals: changing goals according to changing situations? International Journal of Behavioral Development, 31(3), 232-241.
OPH. 2017. Lasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Raportit ja selvitykset 2017:17. Helsinki:
Opetushallitus.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/lasten_sosioe motionaalisten_taitojen_tukeminen_varhaiskasvatuksessa.pdf (Luettu 1.10.2019)
OPH. 2019. Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet 2018. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki: Opetushallitus.
O'Toole, J. & Burton, B. 2005. Acting against conflict and bullying. The Brisbane DRACON project 1996-2004-emergent findings and outcomes. Research in Drama Education: The Journal of Applied
Theatre and Performance, 10(3), 269-283.
doi:10.1080/13569780500275873
Papilio. https://www.papilio.de/english.html (Luettu 11.6.2020)
Patton, M. Q. 2002. Qualitative research & evaluation methods (3. painos).
Thousand Oaks (CA): Sage.
Pecaski McLennan, D. M. 2012. Using sociodrama to help young children problem solve. Early Childhood Education Journal, 39(6), 407–412.
doi:10.1007/s10643-011-0482-9
Pietilä, I. 2017. Ryhmäkeskustelu. Teoksessa M. Hyvärinen, P. Nikander & J.
Ruusuvuori (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere:
Vastapaino, 2017. 88–105. E-kirja.
Pine, G. J. 2009. Teacher action research: Building knowledge democracies.
Thousand Oaks: SAGE Publications. E-kirja.
Poikkeus, A.-M. 2020. Itsesäätely sosiaalisten taitojen ja suhteiden perustana.
Teoksessa M.-L. Laakso & T. Aro. Taaperosta taitavaksi toimijaksi:
itsesäätelytaitojen kehitys ja tukeminen. 80–105 . E-kirja.
Puolimatka, T. 2002. Opetuksen teoria. Konstruktivismista realismiin. Helsinki:
Tammi.
Rasku-Puttonen, H. 2006. Oppijoiden yhteisö, osallisuus ja kasvattajien merkitys.
Teoksessa K. Karila, M. Alasuutari, H. Rasku-Puttonen & M.
Hännikäinen. (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Tampere:
Vastapaino. 111—125.
Rasmussen, B. K. 1990. “Å vaere eller late som om…” Forståelse av dramatisk spill i det tyende århundre. Et drampedagogisk utredningsarbeid.
Universitetet i Trondheim. Institutt for Drama- Film-Teater UNIT.
Rasmussen, B. 2010. The 'good enough' drama: Reinterpreting constructivist aesthetics and epistemology in drama education. Research in Drama Education: The Journal of Applied Theatre and Performance, 15(4), 529–546. doi:10.1080/13569783.2010.512187
Reason, P. 2003. Pragmatist philosophy and action research: readings and conversation with richard rorty. Action Research, 1(1), 103-123.
doi:10.1177/14767503030011007
Reason, P. & Bradbury, H. 2008. Introduction. Teoksessa P. Reason & H.
Bradbury (toim.) The SAGE handbook of action research, 1-10. : SAGE Publications Ltd doi: 10.4135/9781848607934
Rinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E. 2004. Johdatus kasvatustieteisiin. (5.
uud.painos) Helsinki: WSOY.
Rintakorpi, K. 2016. Documenting with early childhood education teachers:
pedagogical documentation as a tool for developing early childhood pedagogy and practises, Early Years, 36:4, 399-412, DOI: 10.1080/09575146.2016.1145628
Rubin, K. H. & Rose-Krasnor, L. 1992. Interpersonal problem-solving and social competence in children. Teoksessa V.B. van Hasselt & M. Hersen (toim.) Handbook of social development: a lifespan perspective.
New York: Plenum.
Rusanen, S. 2002. Koin traagisia tragedioita. Yläasteen oppilaiden kokemuksia ilmaisutaidon opiskelusta. Helsinki: Teatterikorkeakoulu.
Väitöskirja.
Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. 2017. Tutkimushaastattelu ja vuorovaikutus.
Teoksessa M. Hyvärinen, P. Nikander & J. Ruusuvuori (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino. 39–65.
E-kirja.
Räisänen-Ylitalo, S. 2015. "Me - yhdessä kasvaen ja oppien - tuemme ja vahvistamme toinen toisiamme": Sosiaalinen hyvinvointi yhtenäiskoulussa neljän lappilaiskoulun oppilaiden käsitysten mukaan. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Väitöskirja.
Saaranen-Kauppinen, A & Puusniekka, A.. 2006. KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere:
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [Ylläpitäjä ja tuottaja].
https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/ (luettu 6.4.2020)
Saarinen, M. & Takala, M. 2016. Draama osallisuuden innoittajana: Nuorten kokemuksellinen oppimisprosessi. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti : NMI-bulletin, 26(3), 29-50.
Sagor, R. 1992. How to conduct collaborative action research. Alexandria, Va.:
Association for Supervision and Curriculum Development.
Salmivalli, C. 1998. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Helsinki: Gaudeamus.
Salmivalli, C. 2005. Kaverien kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys.
Jyväskylä: PS-Kustannus.
Salmivalli, C., Ojanen, T., Haanpää, J. & Peets, K. 2005. "I'm ok but you're not"
and other peer-relational schemas: explaining individual differences in children's social goals. Developmental Psychology, 41(2), pp. 363-375.
Schellenberg, E. G. 2004. Music lessons enhance IQ. Psychological Science, 15(8), 511-514. doi:10.1111/j.0956-7976.2004.00711.x
Schonmann, S. 2002. Fictional worlds and the real world in early childhood
Schonmann, S. 2002. Fictional worlds and the real world in early childhood