Perinteisesti käytetyt validiteetin ja reliabiliteetin käsitteet tutkimuksen luotetta-vuutta arvioitaessa eivät useinkaan sovellu suoraan laadullisen tutkimuksen ar-viointiin (Tuomi & Sarajärvi 2018, 161; Eskola & Suoranta 2008, 211). Laadulli-sessa tutkimukLaadulli-sessa sen sijaan tutkijan rooli nousee merkittävään asemaan, sillä pääasiallinen luotettavuuden kriteeri on tutkija itse, minkä vuoksi luotettavuu-den arviointi tulee ulottaa koskemaan koko tutkimusprosessia, jolloin olennai-seen asemaan nousee erityisesti tutkimuksen koherenssi eli sisäinen johdonmu-kaisuus (Tuomi & Sarajärvi 2018, 163; Eskola & Suoranta 2008, 210). Tässä tutki-muksessa keskityin jokaiseen työvaiheeseen huolella, etenin johdonmukaisesti sekä pidin koko ajan mielessäni tutkimuksen tarkoituksen ja tavoitteen valintoja tehdessäni.
Eskola ja Suoranta (2008, 211–212) tuovat esille neljä erilaista luotettavuu-den arviointiin sopivaa käsitettä, jotka ovat uskottavuus, siirrettävyys, varmuus ja vahvistuvuus. Uskottavuutta tämän tutkimuksen kohdalla lisää muun muassa
runsas alkuperäisviittausten käyttö tulososiossa, sillä niiden kautta osallistujien ääni pääsee ikään kuin kuuluviin ja esitetyt tulokset saavat vahvistuksen. Aineis-ton analysoinnissa uskottavuuden kannalta onkin olennaista kuvata, miten tu-loksiin on päädytty. Samoin ylipäätään koko tutkimuksen raportointi on merkit-tävässä asemassa, sillä mitä yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin aineiston kokoa-misen ja analysoinnin kuvaa, sitä helpompi lukijoiden on ymmärtää. (Tuomi &
Sarajärvi 2018, 164.) Tämän olen ottanut omassa tutkimuksessani huomioon niin, että tulosten analysointi -luvussa on kuvattu analyysin eteneminen yksityiskoh-taisesti taulukoiden avulla, koska niiden kautta prosessin kulku selkeytyy luki-joille huomattavasti paremmin.
Tutkimustulosten siirrettävyys puolestaan liittyy siihen, voiko tuloksista tehdä yleistyksiä. Tämän tutkimuksen kohdalla osallistujien määrä ja aineiston koko muodostavat kuitenkin melko pienen kokonaisuuden, joten yleistyksiä ei niiden perusteella voida tehdä. Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara (2009, 182) toteavat-kin, että laadullisessa tutkimuksessa päätelmiä ei tehdä yleistettävyyttä ajatellen, mutta kuinka myös yksittäisiä tapauksia tarkasti tutkimalla saadaan näkyville, mikä tutkittavassa ilmiössä on merkittävää ja mitkä asiat toistuvat, kun ilmiötä tarkastellaan yleisemmällä tasolla. Tämän tutkimuksen aineistossa muun mu-assa toistuvat tietyissä määrin samanlaiset työhön liittyvät stressitekijät ja voi-mavarat sekä samankaltaiset kokemukset, joten tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina sekä myös aikaisempaa tutkimusta vahvistavina, koska tulokset olivat samansuuntaisia verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin. Eskolan ja Suorannan (2008, 212) mukaan tutkimuksen vahvistuvuudella tarkoitetaankin sitä, että teh-dyt tulkinnat saavat tukea toisista samaa asiaa tarkastelleista tutkimuksista.
Tutkimuksen varmuutta lisätään muun muassa ottamalla huomioon tutki-jan mahdolliset ennakko-oletukset (Eskola & Suoranta 2008, 212). Tämä tutkimus on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaan, joten tutkimuksen taus-talla on ollut alusta lähtien tietty teoria ja näin ollen minulla on ollut jonkinlainen näkemys siitä, mitä voin tuloksilta odottaa. Valittu teoria on myös osittain ohjan-nut tutkimusta, esimerkiksi teemahaastattelurungon laadintaa. En kuitenkaan antanut ennakko-oletusteni millään muulla tavoin ohjata tutkimuksen kulkua,
kuten esimerkiksi haastattelutilanteiden etenemistä tai aineiston analysointia vaan olin avoin uusille asioille, joita aineistosta mahdollisesti nousisi esille. Var-muutta lisäsi myös se, että tutkimus saavutti ainakin osittain saturaatiopisteensä, sillä aineiston keruun loppuvaiheessa haastatteluissa alkoivat toistua samat asiat.
Tämä tutkimus toi esille sekä opettajien työhön liittyviä stressitekijöitä että voimavaroja, ja tarjosi näin ollen laajan näkökulman liittyen opettajien työhyvin-vointiin sekä herätti toisaalta myös monia erilaisia jatkotutkimusmahdollisuuk-sia. Esille tuli muun muassa, että opettajien työtä kohtaan osoitettu arvostus on vähentynyt, mikä näkyy esimerkiksi vanhempien kasvavina vaatimuksina ja luottamuksen puutteena. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön keskittyvä tut-kimus voisikin tuottaa merkittävää tietoa, jonka myötä molempien osapuolien tyytyväisyyttä voitaisiin kehittää.
Tuloksissa oli myös havaittavissa, että vähemmän aikaa työssä olleet opet-tajat kokivat työssään enemmän stressiä kuin kokeneemmat opetopet-tajat, minkä vuoksi tarkempaa ja systemaattisempaa tutkimusta aiheesta tarvittaisiin, jotta saataisiin selville, minkälaisissa asioissa uudet opettajat erityisesti tarvitsisivat ja kaipaisivat tukea. Tämän tiedon avulla esimerkiksi mentorointia ja työyhteisön toimintaa voitaisiin kehittää tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Samoin olisi tär-keää tutkia, miten opettajien työhyvinvointia tuetaan ja millaisia tuloksia tukitoi-mien avulla on saavutettu sekä ylipäätään, millaiset tekijät koetaan toimivina työhyvinvoinnin ja jaksamisen tukemisen kannalta. Ennen kaikkea opettajien työhyvinvointia ja jaksamista tulisi tutkia enemmän sekä kehittää jatkuvasti pa-rempaan suuntaan, koska opettajat tekevät arvokasta ja merkityksellistä työtä.
LÄHTEET
Ahola, K. & Lindholm, H. 2012. Mitä stressi on? Teoksessa: S. Toppinen-Tanner
& K. Ahola (toim.) Kaikkea stressistä. Helsinki: Työterveyslaitos, 11–14.
Amabile, T. & Kramer, S. 2012. Pienet suuret teot: opi johtamaan kehitystä.
Suom. Rosenström, M. Helsinki: Talentum.
Bakker, A. & Demerouti, E. 2007. The Job Demands-Resources model: state of the art. Journal of Managerial Psychology 22 (3), 309–328.
Ballet, K. & Kelchtermans, G. 2009. Struggling with workload: Primary
teachers´ experience of intensification. Teaching and Teacher Education 25 (8), 1150–1157.
Christensen, M., Straume, L., Kopperud, K., Borg, V., Clausen, T., Hakanen, J., Lindström, K., Aronsson, G. & Gustafsson, K. 2009. Validation of test of central concepts in positive work and organizational psychology: The sec-ond report from the Nordic project Positive factors at work. Copenhagen:
Nordic Council of Ministers.
Cooper, C. & Marshall, J. 2013 Occupational Sources of Stress: A Review of the Literature Relating to Coronary Heart Disease and Mental Ill Health. Teo-ksessa: C. Cooper (ed.) From Stress to Wellbeing. Volume 1, The Theory and Research on Occupational Stress and Wellbeing. Basingstoke: Pal-grave Macmillan, 3–23.
Crawford, E., LePine, J. & Rich, B. 2010. Linking Job Demands and Resources to Employee Engagement and Burnout: A Theoretical Extension and Meta-Analytic Test. Journal of Applied Psychology 65 (5), 834–848.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2008. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 8. painos.
Tampere: Vastapaino.
Fernet, C. & Austin, S. 2014. Self-Determination and Job Stress. Teoksessa: M.
Gagné (ed.) The Oxford Handbook of Work Engagement, Motivation, and Self-Determination Theory. New York: Oxford University Press cop, 231–
244.
Gluschkoff, K. 2017. Psychosocial work characteristics, recovery, and health-re-lated outcomes in teaching. Väitöskirja: Helsingin yliopisto.
Gorgievski, M. & Hobfoll, F. 2008. Work Can Burn Us Out or Fire Us Up: Con-servation of Resources in Burnout and Engagement. Teoksessa: J. Halbes-leben (ed.) Handbook of Stress and Burnout in Health Care. New York:
Nova Science Publishers, 7–22.
Hakanen, J. 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos.
Hakanen, J., Ahola, K., Härmä, M., Kukkonen, R. & Sallinen, M. 2009. Voiman lähteet: työn voimavarojen ABC. 6. painos. Helsinki: Työterveyslaitos.
Hakanen, J. 2006. Opettajien työn imu ja työuupumus. Teoksessa: M. Perkiö-Mäkelä, N. Nevala & V. Laine (toim.) Hyvä koulu. Helsinki: Työterveys-laitos, 29–42.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15 painos. Hel-sinki: Tammi.
Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja: Helsingin yliopisto.
Jokinen, H. & Sarja, A. 2006. Mentorointi uusien opettajien tueksi. Teoksessa: A.
R. Nummenmaa & J. Välijärvi (toim.) Opettajan työ ja oppiminen. Jyväs-kylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, 183–198.
Kinnunen, U. & Feldt, T. 2009. Työkuormituksesta palautuminen: psykologinen näkökulma. Teoksessa: U. Kinnunen & S. Mauno (toim.) Irtiottoja työstä:
työkuormituksesta palautumisen psykologia. Tampere: Tampereen yli-opisto, psykologian laitos, 7–27.
Kiviniemi, K. 2018. Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa: R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. 5. painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 73–
87.
Kristof-Brown, A. L. & Billsberry, J. 2013. Fit for the Future. Teoksessa: A. L.
Kristof-Brown & J. Billsberry (ed.) Organizational Fit: Key Issues and New Directions. Chichesters UK: Wiley Blackwell, 1–18.
Kuula, A. 2011. Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. 2. pai-nos. Tampere: Vastapaino.
Kyriacou, C. 2015. Teacher Stress and Burnout: Methodological Prespectives. In-ternational Encyclopedia of Social & Behavioral Sciences. 2nd edition, Vol 24, 72–74.
Kääriäinen, P. 5.3.2018. Uupuminen uhkaa. Opettaja-lehti 5/2018.
Laine, T. 2018. Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma.
Teoksessa: R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. 5. painos. Jy-väskylä: PS-kustannus, 29–50.
Lapinoja, K-P. 2006. Opettajan kadonnutta autonomiaa etsimässä. Väitöskirja:
Jyväskylän yliopisto, Chydenius-instituutti.
Luukkainen, O. 2004. Opettajuus – Ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä?
Väitöskirja: Tampereen yliopisto.
Manka, M-L. & Manka, M. 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro.
Manka, M-L. 2015. Stressikirja: Mistä virtaa? Helsinki: Talentum.
Manka, M-L. 2010. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. 3. painos. Hel-sinki: Talentum.
Mäkinen, O. 2006. Tutkimusetiikan ABC. Helsinki: Tammi.
Mäkitalo, J. 2012. Työkyvyn ulottuvuudet. Teoksessa: K-P. Martimo, M. Antti-Poika & J. Uitti (toim.) Työstä terveyttä. Helsinki: Duodecim, 162–169.
Nieminen, T. 2006. Työnohjaus koulutyön tukena. Teoksessa: M. Perkiö-Mä-kelä, N. Nevala & V. Laine (toim.) Hyvä koulu. Helsinki: Työterveyslaitos, 43–50.
Nummelin, T. 2008. Stressi haastaa työkyvyn: varhainen puuttuminen esimie-hen työkaluna. Helsinki: Talentum Media.
Nurmi, H. 2017. Työuupumuksen itsehoito: kuinka kierrän karikot. 2. painos.
Helsinki: Duodecim.
Opetusalan työolobarometri (OAJ). 2017. https://www.oaj.fi/cs/oaj/Opetus-alan%20tyoolobarometri%202017 (Viitattu: 12.11.2018.)
Pakka, J. & Räty, T. 2010. Työstä hyvinvointia. Työturvallisuuskeskus TTK.
https://ttk.fi/files/5625/Tyosta_hyvinvointia.pdf (Viitattu 19.11.2017.) Patton, M. Q. 2002. Qualitative Research & Evaluation Methods. 3rd edition.
Thousand Oaks (CA): Sage cop.
Penttinen, V., Pakarinen, E. & Lerkkanen, M-K. 2018. Esiopettajat kokevat työs-sään sekä stressiä että työn imua. Ruusupuiston kärkiuutiset: Kasvatus ja koulutusuutisia Jyväskylän yliopistosta. https://jyx.jyu.fi/bitstream/han-
dle/123456789/58895/esiopettajat%20kokevat%20tyos- saan%20seka%20stressia%20etta%20tyon%20imua.pdf?sequence=1&isAl-lowed=y (Viitattu: 15.11.2018.)
Pietikäinen, A. 2014a. Joustava mieli: vapaudu stressin, uupumuksen ja masen-nuksen ylivallasta. 22. painos. Helsinki: Duodecim.
Pietikäinen, A. 2014b. Kohti arvoistasi: suuntaa mielekkäisiin muutoksiin. Hel-sinki: Duodecim.
Puttonen, S., Hasu, M. & Pahkin, K. 2016. Työhyvinvointi paremmaksi. Keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpai-koilla. Helsinki: Työterveyslaitos. http://www.julkari.fi/bitstream/han- dle/10024/130787/Ty%C3%B6hyvinvointi%20paremmaksi.pdf?se-quence=1&isAllowed=y (Viitattu: 6.11.2018.)
Robertson, I. & Cooper, C. 2011. Well-Being: Productivity and Happiness at Work. Basingstoke (U.K.): Palgrave Macmillan.
Ryan, R. M. & Deci, E. 2017. Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. New York: The Guil-ford Press.
Räisänen, K. 2012. Työstressirokotus. Helsinki: Työterveyslaitos.
Räisänen, K. & Lestinen, J. 2013. Kyllin hyvä. 5. painos. Helsinki: Työterveyslai-tos.
Scaufeli, W. & Salanova, M. 2014. Burnout, Boredom and Engagement in the Workplace. Teoksessa: M. Peeters, J. De Jonge & T. Taris. (ed.) An Intro-duction to Contemporary Work Psychology. Hoboken: Wiley, 293–320.
Seligman, M. E. P., Steen, T. A., Park, N. & Peterson, C. 2005. Positive Psychol-ogy Progress: Empirical Validation of Interventions. American Psycholo-gist 60 (5), 410–421.
Setälä, M-L. & Ala-Tuuhonen, K. 2012. Työyhteisön toiminnan kehittäminen.
Teoksessa: K-P. Martimo, M. Antti-Poika & J. Uitti (toim.) Työstä ter-veyttä. Helsinki: Duodecim, 255–261.
Silvasti, T. 2014. Sisällönanalyysi. Teoksessa: I. Massa (toim.) Polkuja yhteiskun-tatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus, 33–48.
Soini, T., Pietarinen, J. & Pyhältö, K. 2008. Pedagoginen hyvinvointi peruskou-lun opettajien työssä. Aikuiskasvatus 28 (4), 244–257.
Sonnentag, S. & Kruel, U. 2006. Psychological Detachment from Work during Off-job Time: The Role of Job Stressors, Job Involvement, and Recovery-related Self Efficacy. European Journal of Work and Organizational Psychology. Vol 15 (2), 197–217.
Sonnentag, S. & Fritz, C. 2007. The Recovery Experience Questionnaire: Deve-lopment and Validation of a Measure for Assessing Recuperation and Un-winding From Work. Journal of Occupational Health Psychology. Vol 12 (3), 204–221.
Suutarinen, M. 2010. Työhyvinvoinnin organisointi. Teoksessa: M. Suutarinen
& P-L. Vesterinen (toim.) Työhyvinvoinnin johtaminen. Helsinki: Otava, 11–44.
Tims, M., Bakker, A. B. & Derks, D. 2013. The Impact of Job Crafting on Job De-mands, Job Resources, and Well-Being. Journal of Occupational Health Psychology. Vol 18 (2), 230–240.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Hel-sinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Tuomi, K. 2007. Työyhteisön toiminta, henkilöstön hyvinvointi ja yrityksen me-nestyminen työelämän murroksessa. Teoksessa: A. Kasvio & J. Tjäder (toim.) Työ murroksessa. Helsinki: Työterveyslaitos, 121–134.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2009. Humanistisen, yhteiskunta-tieteellisen ja käyttäytymisyhteiskunta-tieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. Helsinki.
http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf (Viitattu:
4.11.2018.)
Työ ja terveys Suomessa. 2012. Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista.
Helsinki: Työterveyslaitos. https://www.researchgate.net/publica-tion/268220318_Tyoelaman_muuttuva_rakenne (Viitattu: 12.11.2018.) Van Veldhoven, M. 2014. Quantitative Job Demands. Teoksessa: M. Peeters, J.
De Jonge & T. Taris (ed.) An Introduction to Contemporary Work Psychol-ogy. Hoboken: Wiley, 117–143.
Warren, M., Donaldson, S. & Luthans, F. 2017. Taking Positive Psychology to the Workplace: Positive Organisational Psychology, Positive Organisati-onal Behavior and Positive OrganisatiOrganisati-onal Scholarship. Teoksessa: M.
Warren & S. Donaldson (ed.) Scientific Advances in Positive Psychology.
Santa Barbara, California: Praeger, 195–227.
Zapf, D., Semmer, N. K. & Johnson, S. 2014. Qualitative Demands at Work. Teo-ksessa: M. Peeters, J. De Jonge & T. Taris (ed.) An Introduction to Contem-porary Work Psychology. Hoboken: Wiley, 144–168.
Zijlstra, F. R. H. & Sonnentag, S. 2006. After Work is Done: Psychological Pers-pectives on Recovery from Work. European Journal of Work and Or-ganizational Psychology: 15 (2), 129–138.
LIITTEET
Liite 1. Teemahaastattelun runko
Teema 1: Työhyvinvointi
- Mitä työhyvinvointi mielestäsi tarkoittaa?
o Mikä siihen vaikuttaa positiivisesti?
o Entä negatiivisesti?
- Kuinka arvioisit omaa työhyvinvointiasi?
Teema 2: Stressi
- Mitkä tekijät työssäsi aiheuttavat stressiä?
- Aiheuttaako työ sinulle paljon stressiä?
- Millä tavoin olet yrittänyt ratkaista stressiä aiheuttavia tilanteita?
- Ajatteletko töitä myös vapaa-aikanasi?
Työn vaatimukset:
- Työmäärä, mitä tehtäviä työhön kuuluu? Onko vaatimuksia liikaa?
- Aikapaine, mikä aiheuttaa kiirettä?
- Esiintyykö työssä ristiriitaisia tavoitteita tai vaatimuksia?
Työn hallintamahdollisuudet:
- Miten työyhteisössä päätetään asioista?
- Koetko, että sinulla on riittävästi aikaa kaikkien työtehtävien suoritta-miseen sekä suunnitteluun?
- Pystytkö hyödyntämään työssäsi omia vahvuuksiasi ja osaamistasi?
Teema 3: Sosiaalinen tuki:
- Millä tavoin työyhteisössänne tuetaan työhyvinvointia?
- Millaista vuorovaikutus on työyhteisössä?
- Onko työpaikalla hyvä yhteishenki? Miten se tulee esille?
- Käsitelläänkö vaikeita asioita ja vastoinkäymisiä avoimesti yhdessä?
- Koetko, että voit kertoa huolistasi kollegoille?
- Oletko saanut tukea hankalissa tilanteissa? Millaisia tilanteet ovat ol-leet?
- Koetko, että olisit jäänyt työssä yksin tai ilman tukea?
- Millaista tukea olet itse tarjonnut kollegoille?
Teema 4: Voimavaratekijät
- Miten koet oman ammattitaitosi, hallitsetko työsi riittävästi?
- Koetko, että työssä on enemmän onnistumisia ja positiivisia kokemuk-sia kuin epäonnistumikokemuk-sia tai vastoinkäymisiä?
- Oletko tyytyväinen omaan arkeesi ja työhösi?
- Mitkä tekijät työssäsi motivoivat ja palkitsevat?
- Millä tavoin voit vielä kehittyä työssäsi?
- Miten suhtaudut tulevaisuuteen?
Liite 2. Taulukot 2 ja 3 aineiston pelkistämisestä
TAULUKKO 2. Aineiston pelkistäminen työn vaatimusten ja stressin osalta
Alkuperäisilmaukset Pelkistetyt ilmaukset
”Tuntuu, et niinkun miljoona asiaa on koko ajan kesken.”
(Kirsi, 43v.)
”Se, että hommat kasaantuu, että se on ehkä se eniten pinnalla oleva, että ehtii asiat.” (Paula, 43v.)
Keskeneräiset asiat
”Sillä tavalla koko ajan tapahtuu paljon, on erilaisia projekteja ja sinkoillaan vähän niin sanotusti sinne tänne.” (Jonna 32 v.)
”Ne työpäivät siel koulussa on niinku tosi hektisiä, et siel ei ehdi mitään muuta, ku olla siinä oppilaiden käytettävissä ja se työmäärä vaan niinku koko ajan kasvaa.” (Liisa 46v.)
Hektisyys
”On liikaa töitä, liikaa liikkuvia osia.” (Kaisa 30v.)
”Semmosta niin sanotusti ylimäärästä tai extra-tehtävää, ni se kuormittaa sit niin paljon, että se syö tosi paljon sitä työhyvin-vointia.” (Jonna, 32v.)
Monenlaiset työtehtävät
”Uudessa OPS:issa on edelleen ihan hirveesti sisältöjä eikä mi-tään vanhaa olla periaatteessa otettu pois, ni aika ei vaan niinku riitä siihen kaikkeen.” (Kaisa, 30v.)
OPS:in laajuus
”Esimerkiks se, minkälaisilla resursseilla meijän tuen järjestä-minen tapahtuu kouluissa, ni se on tällä hetkellä riittämätön ajatellen sitä ehkä niihin vaatimuksiin nähden.” (Sari, 39v.)
”Itellä ei tällä hetkellä oo käytännössä ohjaaja resurssia lain-kaan, ni se on vähän semmonen, mikä harmittaa.” (Jonna 32v.)
Pula erityisopettajista ja avusta-jista
”Ei meille anneta koulutusta niihin tai sit jos meille on koulu-tusta, ni ne on aina työajan ulkopuolella.” (Kaisa, 30v.)
Täydennyskoulutuksen vähäi-syys
”Opettajille kyllä asetetaan ihan hirveet vaatimukset, siis se on ihan niinku naurettavaa. Niinku tuntuu, että tota ne on koh-tuuttomia vähän joka suunnalta.” (Sari 39v.)
Paljon vaatimuksia
”Ei niinku yksinkertasesti vaan ehdi, et pitäis joka välissä niinku arvioida ja itsearvioida ja vertaisarvioida ja keskustella oppilaiden kans ja muuta.” (Kaisa, 30v.)
Liikaa tavoitteita
”Että ku tämmönen erityinen tuki on karsittu niin minimiin ja entistä enemmän painitaan niinku isojenkin mielenterveyson-gelmien kanssa lasten suhteen, ni sit pitäis olla niinku tosi montaa asiaa, et pitäis olla äiti ja sairaanhoitaja ja psykologi ja kuraattori ja niinku kaikki.” (Kirsi, 43v.)
Roolien moninaisuus
”Vanhemmilla voi olla tosi isokin rooli siihen, että kuinka hy-vin jaksaa ja viihtyy työssään, koska yleensähän ne haasteet
Yhteistyö vanhempien kanssa
tulee sit siinä vaiheessa, kun ollaan vanhemman kanssa eri lin-joilla.” (Paula, 43v.)
”Et jos on jotain ongelmaa ja joutuu viestittelee päivittäin ja vanhemmat valittaa ja epäilee ja kyseenalaistaa, ni sillon kyl huomaa, et stressit alkaa nousta.” (Kaisa, 30v.)
”Mun mielest ne vaatimukset tulee enemmän sieltä vanhem-milta, et aikasemmin vanhemmat luotti siihen, että opettaja hoitaa homman ja asiat sujuu, mutta nyt tuntuu, että sielt tu-lee, että voisitko tehdä tätä ja voisitko tehdä tota.” (Liisa, 46v.)
”Toki myös tulee semmosia, että jotenki vanhemmat odottaa jotain ihan kummallisia asioita.” (Kirsi 43v.)
Vanhempien vaatimukset
”Täytyy tosi paljon ottaa huomioon eriyttämisen asioita, ku on niin erilaisia, tukee tarvitsevia oppilaita.” (Jonna, 32v.)
Oppilaiden moninaiset tuen tar-peet
”Siin on aina se kynnys siinä, että ku sä niinku, ku se lähtö-kota on se, et mä kuvittelen pärjääväni ja yritän pärjätä, mut ei se aina kuitenkaan sillä lailla mene.” (Esa 55v.)
”Tossa syksyllä sinnittelin tyypillisesti itselleni liian pitkään, vaikka tietäis, että nyt pitäis niinku jarruttaa.” (Kirsi 43 v.)
Stressin vähittäinen kasvu
”Se tuntuu sillain, että on ollu hankala saada välillä henkee ja
et rintaa puristaa, ja se tulee myös yöuniin. (Paula 43 v.) Fyysiset stressioireet
”Mä oon niinku kiireinen ja ehkä lyhyempi pinnainen enkä ehdi kuunnella niitä arkisia höpöhöpö-juttuja.” (Kirsi 43v.)
”Kyl se väsymys näkyy siinä, että on kireempi oppilaittenki kanssa, et kyl se heijastuu aika paljonki sinne.” (Liisa 46 v.)
Käyttäytymisen muutos
”No kyllä mua sen verran väsyttää, että en varmaan kyllä ihan pysty palautumaan täysin. (Jonna 32v.)
Vähäinen palautuminen
TAULUKKO 3. Aineiston pelkistäminen voimavaratekijöiden osalta
Alkuperäisilmaukset Pelkistetyt ilmaukset
”Yhteishenki on ton paikan niinkun iso etu, että sit vaikeetki päivät tuntuu mukavilta, ku on niin hyvä se meijän työyh-teisö.” (Kaisa, 30v.)
Jaksaminen
”Varmaan semmonen tärkein työhyvinvointia edistävä tekijä on se semmonen me-henki, että täällä on tosi hyvä meininki opettajilla. (Kirsi 43v.)
Me-henki
”Esimiesten tasolta pitää tulla paljon sitä tietynlaista henkistä
tukea, et se on oikeestaan sellasta tunnetta, että tapahtuu mitä Esimiehen henkinen tuki
tapahtuu, ni siel on niinku selkänoja, ja se lisää kyllä selkeesti sitä hyvinvointia.” (Sari, 39v.)
”Tää nykyinen rehtori on hyvin empaattinen ja ei niinku kos-kaan kyseenalaista vaan luottaa.” (Kirsi 43v.)
”Siis kyllä mä tiiän, että niinku ihan kelle tahansa kollegalle voi mennä puhuun ihan millon vaan.” (Jonna 32v.)
”Voi niinkun olla eri mieltä ja voi sanoa sen ääneen ja uskaltaa myös sanoa sen, että on puhki ja väsyny ja nyt ei jaksa.”
(Paula, 43v.)
Asioiden jakaminen
”Luokka-astetiimien kesken just tehään ja jaetaan materiaaleja sitte muilleki käyttöön, että ei tarvi tehä kaikkien sitä samaa juttua. (Jonna 32 v.)
Yhteistyö
”No kyllä varmaan se oppilaitten kohtaaminen ja ylipäätään oppilaitten kanssa oleminen, et kyl ne lapset varmaan motivoi kaikkein eniten, et kuitenki ne on ne, ketä varten sitä työtä te-kee.” (Jonna, 32v.)
Lasten kanssa työskentely
”Mä koen, että tässä työssä voi vaikuttaa tämän maapallon tu-levaisuuteen, et ei oo tärkeempää duunia.” (Paula, 43v.) Mä oon voinu olla kuitenkin semmonen merkittävä ja positii-vinen tekijä jonkun lapsen elämässä, ni sehän on tosi tär-keetä.” (Kirsi 43 v.)
Työn merkityksellisyys
”Et meillä on silleen hyvin asiat, että on mahdollista tai oon opettanu muina vuosina enemmän liikkaa ja nyt sitte käsi-töitä, mitkä on mun vahvuuksia.” (Kaisa, 30v.)
Omien vahvuuksien hyödyntä-minen
”Mut että just kyllä niinkun ihan hirveesti pystyy tekemään, jos vaan haluaa, et niinkun olosuhteet on otolliset, et ei oo niin-kun sillain valittamista.” (Tuija, 56v.)
Itsensä toteuttaminen
”Oon sen itselleni ajallisesti rajannut, että työpäivä on varttia vaille kaheksasta maksimissaan vartin yli neljään ja sen pitää mahtua siihen väliin, ja jossei mahu ni sitte ei tehä.” (Sari, 39v.)
Työn rajaaminen
”Täytyy oppia jotenki hallitsee niitä, että mitä mä ehin tehä ja mitä mä en ehi tehä ja sen itsetuntemuksensaki kautta, ja sitte vaan rajata sitä omaa työtänsä, että kyllä mä haluan kehittää tätä olemassa olevaa työtä sellaseks, että mä jaksan sitä tehdä.”
(Jonna, 32v.)
Työnteon kehittäminen
”Sit ku mä lähen kotiin, ni sit mä en lue Wilmaa, en lue sähkö-postia enkä anna puhelinnumeroani vanhemmille. Että mä oon niinku rajannu sen niin, että sit mä oon mun perhettä var-ten, ku mä oon kotona.” (Paula, 43v.)
Vapaa-ajan merkitys
Liite 3. Taulukot 4 ja 5 aineiston luokittelusta
TAULUKKO 4. Aineiston luokittelu työn vaatimusten ja stressin osalta
Pelkistetyt ilmaukset Alaluokat Yläluokat Pääluokka
Keskeneräiset asiat
Pula erityisopettajista ja avus-tajista Oppilaiden moninaiset tuen tarpeet
TAULUKKO 5. Aineiston luokittelu voimavaratekijöiden osalta
Pelkistetyt ilmaukset Alaluokat Yläluokat Pääluokka
Työn rajaaminen Työnteon kehittäminen Vapaa-ajan merkitys
Henkilökohtaiset
kei-not hallita stressiä Työn ja
vapaa-ajan tasapaino Työssä jaksami-nen & voimavara-tekijät
Lasten kanssa työskentely Työn merkityksellisyys Omien vahvuuksien hyödyntä-minen
Itsensä toteuttaminen
Itsensä toteuttaminen