Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei voida löytää yhtä ainoaa käsitystä tutkimuksen luotettavuuden arvioinnista. Objektiivisen tiedon saavuttaminen tieteellisin menetelmin sisältää kaksi linjaa; objektivismin ja relativismin. Objektivismin mukaan tieto on objektiivisen maailman heijastumaa – tosi tieto vastaa maailmaa. Relativismin mukaan ei ole tavoiteltavissa vain yhtä totuutta, sillä eri yksilöillä on oma kokemuksensa ja oma totuutensa (Tynjälä 1991). Näin ollen tämä tutkimus perustuu relativismiin, sillä tutkimuskohteena ovat yksilöiden omat kokemukset ja merkitysmaailmat.
Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuus muodostuu vastaavuudesta, siirrettävyydestä, pysyvyydestä ja neutraaliudesta (Tynjälä 1991, Varto 2000). Vastaavuudella tarkoitetaan tutkimustulosten vastaavuutta tiedonantajien vastauksiin. Siirrettävyyden aikaansaamiseksi tutkijan on kuvattava riittävästi tutkimustaan ja aineistoaan, jotta lukija voi pohtia tutkimustulosten soveltamista. Sovellettavuus riippuu siitä, kuinka samankaltaisia tutkittu ympäristö ja sovellusympäristö ovat (Tynjälä 1991). Koska tutkimuskohteet ovat ankarasti ainutkertaisia eikä laborointia voida käyttää, täydellistä vastaavuutta ei voi tavoittaa mutta periaatteessa on mahdollista tehdä kontrollitutkimuksia, joiden avulla voidaan osoittaa aiemman tutkimuksen pätevyys (Varto 2000). Työkyvyn ollessa ajan, olosuhteiden ja tarkasteltavan näkökulman mukaan muuttuva käsite (Mäkitalo ja Palonen 1994, Ilmarinen 1995), ei samaan tutkimustulokseen välttämättä päästäisi myöhemmin samoillakaan tutkimuskysymyksillä.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa painotetaan tuotoksen merkittävyyttä enemmän kuin prosessin kontrolloitavuutta. Laadullisen tutkimuksen yleistettävyys eli siirrettävyys ei ole helposti määriteltävissä, sillä tutkittavien joukko on pieni eikä se ole samalla tavalla edustava kuin kvantitatiivisessa tutkimuksessa. Tutkija ei myöskään välttämättä vaikuta
tutkittavien valintaan (Kvale 1996, Kyngäs 1999). Tässä tutkimuksessa tutkittavien joukko oli ennalta määräytynyt eikä tutkija vaikuttanut tutkittavien valintaan. Tulosten luotettavuutta kuitenkin vahvistaa haastateltavien yhteneväisyys, samankaltainen toimintaympäristö yrittäjinä sekä vakiintunut toiminta yrittäjänä (Kyngäs 1999).
Tutkimusaineistoa voidaan pitää aitona ja haastateltavien omia arvoja kuvaavina, sillä he ilmoittautuivat vapaaehtoisina tutkimukseen. Haastateltavat kertoivat innostuneesti ja motivoituneesti omista kokemuksistaan ja elämästään. Myös tutkija oli aidosti kiinnostunut yrittäjien kokemuksista ja työkyvyn osa-alueista. Haastatteluaineistoa ja haastateltavien taustatietoja käsiteltiin huolellisesti ja anonyymisti kaikissa tutkimuksen vaiheissa.
Tutkimustulosten samana pysyminen ei ole relevanttia, jos oletetaan, että tutkimuksella voidaan tavoittaa monia todellisuuksia. Tutkimuksen kuluessa voi ilmetä vaihtelua tutkijassa itsessään tai ympäröivissä olosuhteissa. Neutraaliudella tarkoitetaan sitä, että on oltava tietoisuus siitä, kuinka tutkijan oma viitekehys vaikuttaa kenttätyöhön.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkija on osa tutkimusprosessia ja olennaista on, että tutkija ja tutkittava ymmärtävät puheena olevat käsitteet samalla tavalla (Tynjälä 1999, Varto 2000). Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimus on tulkinnallista, sillä tulkintoja tehdään monessa eri vaiheessa; tutkija tulkitsee tutkittavan tulkintoja ja lukija puolestaan tulkitsee tutkijan tulkintoja. Samaa haastattelutekstiä voidaan tulkita monin eri tavoin eri näkökulmista (Kyngäs 1999). Tutkimuksen laatua parantaa tutkijan perehtyminen tutkittavaan aihepiiriin sekä etukäteen laadittu haastattelurunko. Laatua parantaa myös se, että haastattelut litteroitiin niin pian kuin mahdollista haastattelujen jälkeen, jolloin tutkijan oli mahdollista muistaa haastattelun tunnelma, haastateltavan eleet ja asenne ja tehdä tulkintoja myös niiden perusteella. Tutkimuksen laatua saattaa heikentää tutkijan kokemattomuus tutkimuksen tekemisessä.
7 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkielman tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaiseksi hoivayrittäjät arvioivat oman työkykynsä, hoivayrittäjien työkykyyn vaikuttavista keskeisistä tekijöistä sekä keinoista työkyvyn ylläpitämisessä.
Hoivayrittäjät arvioivat oman työkykynsä hyväksi. Asteikolla 0-10 he arvioivat työkykynsä 8-9 välille.
Merkittävin hoivayrittäjien työkykyyn vaikuttava seikka oli tulosten mukaan perhe ja perhesuhteiden toimivuus. Toimiva parisuhde ja suhteet lapsiin toimivat merkittävimpänä työkykyä tukevana tekijänä. Myös lähiyhteisön ja ystävien merkitys työkyvyn tukemisessa oli huomattava. Ammatillinen osaaminen, esimiestaidot sekä sosiaaliset taidot koettiin myös erittäin tärkeiksi työkykyä tukeviksi tekijöiksi.
Terveyden ja toimintakyvyn merkitys ei korostunut haastateltavien kokiessa terveydentilansa hyväksi. Myös arvomaailma ja motivaatiotekijät vaikuttavat koettuun työkykyyn. Kokemus työskentelemisestä kutsumusammatissa koettiin työkykyyn positiivisesti vaikuttavana tekijänä ja ihmissuhteista saatu positiivinen palaute koettiin erityisen merkittäväksi. Rahan ja muiden motivaatiotekijöiden merkitys vaihteli melko paljon. Työkykyä alentavina henkisinä kuormitustekijöinä koettiin talouteen liittyvät ongelmat, lakisääteisten raporttien laadinta ja kilpailutustilanteet sekä ihmissuhdekonfliktit työyhteisössä.
Keskeisimpiä keinoja työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä olivat lepo ja palautuminen, harrastukset sekä terveydestä huolehtiminen ruokavalion ja liikunnan avulla. Työstä palautumiseen ja lepoon käytettävä aika vietettiin ensisijaisesti perheen ja ystävien tai erilaisten harrastusten parissa. Lomat vietettiin pääsääntöisesti ulkomailla tai ainakin pois kotipaikkakunnalta, jotta työstä irtaantuminen onnistuisi mahdollisimman hyvin. Harrastuksista yleisimmin mainittuja olivat liikunta ja lemmikkieläinten parissa harrastaminen.
”Henkilökohtanen terveys ja tasapainon perhe-elämä, kohtuullisen tasapainonen perhe-elämä, taloudellinen vakaus, asianhallinta.
Siinä ne on.” (8)
LÄHTEET
Aalto L, Salminen L. 2006. Hoivayrittäjyys – selvitystyö Etelä-Pirkanmaalla.
Loppuraportti. HAMK:n e-julkaisuja 13/2006. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/Yleisopalvelut/Julkai supalvelut/ (Luettu 6.4.2009)
Ahola K. 2005. Psyykkisen ja sosiaalisen työkuormituksen arviointi työterveyshuollossa.
Työterveyslaitos. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.ttl.fi/ (Luettu 7.5.2009)
Anttonen H, Räsänen T. 2009. (toim.) Työhyvinvointi – uudistuksia ja hyviä käytäntöjä.
s.17. Työterveyslaitos. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://osha.europa.eu/fop/finland/fi/good_practice/progress/tyohyvinvointi/tyohyvinvoint i.pdf (Luettu 20.5.2011)
Airo J-P, Rantanen J, Salmela T. 2008. Oma ura, paras ura. Talentum. Helsinki. s. 51-68.
Chiu MC, Wang MJ, Lu CW, Kumashiro M, Ilmarinen J. Evaluating work ability and quality of life for clinical nurses in Taiwan. Nurs Outlook. 2007;55:6: 318-326.
Dellve L, Wikström E. Managing complex workplace stress in health care organizations:
leaders perceived legitimacy conflicts. J Nurs Manage. 2009;17:931-941.
Elo A-L, Mattila P. 2004. Työyhteisöt. Teoksessa: Kauppinen K, Toivanen M. 2003.
Työ ja terveys Suomessa 2003. Helsinki. Työterveyslaitos. s. 105-114.
Eskola J, Suoranta J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Tampere. s.
86 – 94.
Feldt T, Mäkikangas A, Hyvönen K, Kinnunen U, Kokko K. Esimiesten työkyvyn kehityspolut vuosina 1996 – 2006 ja niihin yhteydessä olevat tekijät. Työ ja ihminen 20 2006;4:303-321.
Forma P. 2004. Perhe, työ ja työssä jatkaminen. Teoksessa: Forma P ja Väänänen J (toim.) 2004. Työssä jatkaminen ja työssä jatkamisen tukeminen kunta-alalla. Kuntatyö 2010- tutkimus. Gummerus, Jyväskylä. s. 26,56, 115–140.
Gouldt R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S. 2006. (toim.) Työkyvyn ulottuvuudet.
Terveys 2000- tutkimuksen tuloksia. Hakapaino, Helsinki. s. 17-33,
Hakanen J. 2004. Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Akateeminen väitöskirja.
Hakanen J, Bakker A, Schaufeli W. Burnout and work engagement among teachers. J School Psychol 2006;43:495-513.
Hanhinen H, Parvikko O, Rantanen S, Tamminen-Peter L. 1996. Terveenä työelämässä.
Porvoo. WSOY.
Heinonen J, Kovalainen A, Paasio K, Pukkinen T, Österberg J. 2006. Palkkatyöstä yrittäjäksi. Tutkimus yrittäjäksi ryhtymisen reiteistä sosiaali- ja terveysalalla sekä kaupallisella ja teknisellä alalla. Työpoliittinen tutkimus. Helsinki, Työministeriö.
Heinonen T. 2000. Meihin on satsattu. Sydän kotona - hankkeen loppuraportti.
Tampereen Sydänyhdistys ry. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Helkama K, Myllyniemi R, Liebkind K. 2005. Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki, Edita. s. 177-183.
Heponiemi T, Sinervo T, Räsänen K, Vänskä J, Halila H, Elovainio M. 2008. Lääkärien ja sairaanhoitajien hyvinvointi ja terveys – laaja kohorttitutkimus- hankkeen loppuraportti. Stakesin raportteja 35/2008. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki.
Hildén R. 2002. Ammatillinen osaaminen hoitotyössä. Tampere. Tammer-Paino Oy. s. 7 – 14.
Hirsjärvi S, Hurme S. 2008. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki. Yliopistopaino. s. 46-48, 150-151.
Hoivayrittäjien jaksamishanke. 2002. Hoiva-ala kasvoi yrittäjyyteen. Työterveyslaitos.
Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Tiedotteet/Arkisto/2002/tiedote_34_02.ht m (Luettu 16.3.2009)
Härmä M, Sallinen M. 2004. Hyvä uni – hyvä työ. Helsinki. Työterveyslaitos.
Ilmarinen J. 2006. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa.
Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. s. 79 – 85.
Ilmarinen J. 1995. Työkykyä edistävät ja heikentävät tekijät. Teoksessa: Matikainen E, Aro T, Kalimo R, Ilmarinen J, Torstila I. (toim.) Hyvä työkyky. Työkyvyn ylläpidon malleja ja keinoja. Helsinki. Työterveyslaitos, Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen. s. 31, 76 Ilmarinen J, Tuomi K, Klockars M. Changes in the work ability of active employees over an 11-year period. Scand J Work Environ Health.1997;23:1, 49-57.
Kakkonen M-L. 2001. Yrittäjien fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen työkyky.
Kuntokatelomalla vuonna 1999 olleiden yrittäjien arvioit omasta työkyvystään.
Jyväskylän Yliopisto. Taloustieteiden tiedekunta. Lisensiaatintyö. Julkaisuja 128/2001.
Kauppinen S, Forss A, Koskinen R. 2008. Yksityiset sosiaalipalvelut 2007- Privat social service 2007. Tilastotiedot 19/2008. Stakes. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:
http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2008/Tt19_08.pdf (Luettu 11.5.2009) Kasvio A, Kandolin I. 2007. Työ ja työntekijät. Teoksessa: Kauppinen T, Hanhela R, Heikkilä P, Kasvio A, Lehtinen S, Lindström K, Toikkanen J, Tossavainen A .(toim.) Työ ja terveys Suomessa 2006. Helsinki. Työterveyslaitos. s. 47-55.
Kettunen R. 2009. Toimialaraportit. Sosiaalipalvelut. Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia. TEM:n ja TE-keskusten julkaisu. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: www.toimialaraportit.fi (Luettu 11.5.2009)
Kinnunen U, Feldt T, Mauno S. (toim.) 2005. Työ leipälajina – työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. s. 38-74.
Kontiainen N. 2006. Esimiehestä kaikki irti. Teoksessa: Lehto A-M, Sutela H, Miettinen A. (toim.) 2006. Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Tutkimuksia 244.
Helsinki. Tilastokeskus, Yliopistopaino.
Kujala V, Väärälä M, Ek E, Tammelin T, Remes J, Laitinen J. 2002. Nuorten työssä käyvien työkykyindeksi. Työ ja ihminen 2002;16:308 – 322.
Kvale S. 1996. InterViews. An Introduction to Qualitative Research Interviewing. Sage Publications.
Kyngäs H, Vanhanen L. Sisällön analyysi. Hoitotiede 1999;11:3-11.
Känsälä M ja Kovalainen A. 2005. Perheen ja yrittäjyyden yhteensovittaminen. Työ ja ihminen 2005;19:1:129-140.
Lagertsröm M, Josephson M, Pingel B, Tjernström G, Hagberg M. 1998. Evaluation of the Implementation of an education and training programme for nursing personnel at a hospital in Sweden. Int J Indust Ergon 1998;21:79-90.
Laine M, Wickström G, Pentti J, Elovainio M, Kaarlela-Tuomaala A, Lindström K, Raitoharju R, Suomala T. 2006. Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla 2005.
Tampere. Työterveyslaitos. s. 80 - 101.
Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta 1996/603. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960603 (Luettu 6.4.2009) Langelaan S, Bakker A.B, van Doreen L, Schaufeli W. Burnout and work engagement:
Do individual differences make a difference? Science Direct 2006;40:3:521-532.
Larsman P, Hanse J.J. 2008. Psychological and Physical Workload and the Development of Muskuloskeletal Symptoms Among Female Elderly-Care Workers.
Ergon Open J 2008;1: 34-38.
Liira J, Hallberg A, Ylikoski M, Klemetti M, Koskinen H, Räsänen K. 1999. Työkyvyn edistäminen, seuranta ja arviointi työterveyshuollossa. Helsinki. Työterveyslaitos. s. 6-10.
Lindström K, Elo A-L, Kandolin I, Ketola R, Lehtelä J, Leppänen A, Lindholm H, Rasa P-L, Sallinen M, Simola A. 2002. Työkuormitus ja sen arviointimenetelmät. Helsinki.
Työterveyslaitos. s. 9 – 30.
Lindström K, Elo A-L, Hopsu L, Kandolin I, Ketola R, Lehtelä J, Leppänen A, Mukala K, Rasa P-L, Sallinen M. 2005. Työkuormituksen arviointimenetelmä TIKKA.
Jyväskylä. Työterveyslaitos. s. 5.
MacFarlane G, Thomas E, Papageorgiou A, Croft P, Jayson M, Silman A. Employment and Physical Work Activities as Predictors of Future Low Back Pain. Spine 1997;
22:10:1143-1149.
Malinen P. 2010. Työkyky ja -hyvinvointikysely. Yrittäjyys kantaa Suomea. Suomen Yrittäjät. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: www.yrittajat.fi/fi-Fi/suomenyrittajat/tutkimustoiminta/tyokyky ja-hyvinvointikysely/ (Luettu 14.2.2011) Mauno S. 1999. Job Insecurity as a Psychosocial Job Stressor in the Context of the Work-Family Interface. Jyväskylä.
Monteiro MS, Alexandre NM, Ilmarinen J, Rodrigues CM. Work ability and musculoskeletar disorders among workers from a public health institution. Int J Occup Saf Ergon. 2009;15:3: 319-324.
Monteiro MS, Ilmarinen J, Corrâa Filho HR. Work ability of workers in different age groups in a public health institution in Brazil. Int J Occup Saf Ergon. 2006;12:4: 417-427.
Mäkitalo J, Palonen J. Mitä on työkyky: lääketieteellinen, tasapainomallin mukainen ja integroitu käsitystyyppi. Työ ja ihminen 1994;8:3:155-160.
Mäkitalo J. 2009. Työkyvyn laaja-alaiset mallit. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/koti (Luettu 8.6.2011)
Naumanen P. Itsestä huolehtiminen ja yksilölliset työjärjestelyt tukevat ikääntyvän työntekijän terveyttä. Työ ja ihminen 2005;19:4:464-467.
Naumanen P, Savolainen H, Liesivuori J. Pienyritysten työolot Itä- ja Keski-Suomessa.
Työ ja ihminen 2006;20:2:117 – 131.
Nuikka M-L. 2002. Sairaanhoitajien kuormittuminen hoitotilanteissa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos. Tampereen yliopistopaino Juves Print, Tampere. s. 28, 71-102
Nummelin T. 2008. Stressi haastaa työkyvyn. Varhainen puuttuminen esimiehen työkaluna. Helsinki, WSOYpro.
Peltoniemi A. 2005. Työllisten työkyky vuonna 2004. Työpoliittinen tutkimus 273.
Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja n:o 193. Työministeriö, Helsinki.
Perälä M-L, Grönroos E, Sarvi A. 2006. Kotihoidon henkilöstön työ ja hyvinvointi.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Raportteja 8/2006. Helsinki. s.
25-25.
Peurala M, Perkiö-Mäkelä M, Leino T, Manninen P, Husman K. 2010.
Työterveyshuolto. Teoksessa: Kauppinen T, Hanhela R, Kandolin I, Karjalainen A, Kasvio A, Perkiö-Mäkelä P, Priha E, Toikkanen J ja Viluksela M. (toim.) Työ ja terveys Suomessa 2009. Helsinki. Työterveyslaitos. s. 170-176.
Pohjonen T, Punakallio A, Louhevaara V. Participatory ergonomics for reducing load and strain in home care work. Int J Indust Ergon 1998;21:345-352.
Porali M. 2005. Selvitys hoivayritysten toimintaympäristöstä Pohjois-Savossa 2005.
Pohjois-Savon TE-keskus, teknologiayksikkö. Työvoima- ja elinkeinokeskus.
Rissanen A-L. 2008. Käsin tehtävät nostot ja siirrot työssä. Tampere.
Työsuojeluhallinto. s. 10.
Rissanen S, Sinkkonen S. 2004. Hoivayrittäjyys. Juva. s. 12 – 24.
Rissanen S, Tiirikainen S, Hujala A. 2007. Naisyrittäjyys – hyvinvointia ja johtamista.
Reaktioketju- hankkeen tutkimusraportti. Iisalmi. s. 66 - 72
Römer-Paakkanen T. 2004. Yrittäjyys ja perheyrittäjyys ”Seniori-Suomessa” 2010- luvulla. Jyväskylän yliopisto, taloustieteiden tiedekunta. N:o 139/2004. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.jyu.fi/economics/tutkimus/verkkojulkaisut/ (Luettu 22.4.2009)
Röömer-Paakanen T. 2007. Yrittäjäperhe yrittäjyyden kasvualustana – kauppiaiden näkemyksiä yrittäjyydestä ja omien lasten uravalinnasta. Teoksessa: Kansikas J ja Röömer-Paakkanen T. 2007. Perheyrityksen yhteiskuntavastuu ja omistajuus. Jyväskylä yliopisto, taloustieteiden tiedekunta. Julkaisuja 158/2007. Jyväskylä. s. 26-45.
Saaranen-Kauppinen A, Puusniekka A. 2006. KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä
ja tuottaja]. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/. (Luettu 11.11.2009)
Saarni SI, Saarni ES, Saarni H. 2007. Quality of life and self-emplyment: a population survey of entrepreneurs, farmers and salary-earners. Occup Environ Med. 2008;65:98-103.
Savinainen M, Nygård C-H, Arola H. Ansiotyöhön ja palkattomaan työhön käytetyn ajan yhteys koettuun työkykyyn elintarviketyöntekijöillä. Työ ja ihminen 2007;
21:2:129-141.
Seitsamo J, Ilmarinen J. Life-style, aging and work ability among active Finnish workers in 1981-1992. Scand J Work Environ Health 1997;23:20:20-26.
Sinervo T, Lindström K. 1992. Terveydenhuollon ammatit ja työn organisointi.
Tutkimuskatsaus. Katsauksia 124. Työterveyslaitos, Helsinki. s. 39 – 60.
Tamminen-Peter L. 2005. Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa – kolmen siirtomenetelmän vertailu. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, työterveyshuolto. Turun yliopiston julkaisuja.
Sarja C, osa 228. Painosalama Oy, Turku.
Torvi K, Kiljunen P. 2005. Onnellisuuden vaikea yhtälö. EVA:n kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005. Yliopistopaino. s. 21-25.
Tuomi K, Huuhtanen P, Nykyri E, Ilmarinen J. Promotion of work ability, the quality of work and retirement. Occup Environ Med 2001;51:5:318-324.
Tuomi K, Luostarinen T, Ilmarinen J, Klockars M. Work load and individual factors affecting work disability among aging municipal employees. Scan J Work Environ Health 1991;17:94-108.
Tynjälä S.1991. Kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien luotettavuudesta. Suomen kasvatustieteellinen aikakausikirja Kasvatus.
Varto J. 2000. Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki. Kirjayhtymä.
Wallin O. Ammatillinen sitoutuminen ja perhekeskeisyys hoiva-alan työntekijän arjessa.
Työ ja ihminen 2007;21:3:197-211.
Wibom H, Saarni H. 2000. Yrittäjäin terveys ja toimintakyky – yrityksen riskin pienentäminen. ESR- projektin loppuraportti.
Wickström G, Laine M, Pentti J, Elovainio M, Lindström K. 2000. Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla - muutokset 1990-luvulla. Helsinki.
Työterveyslaitos.
Yassi A, Cooper JE, Tate RB, Gerlach S, Muir M, Trottier J, Massey K. A randomized controlled trial to prevent patient lift and transfer injuries of health care workers. Spine 2001;26:16:1739-1746.
Liite 1
TEEMAHAASTATTELUN RUNKO
TAUSTATIETOJA:
- ikä, koulutus (työkokemus)
- millaisia palveluita yritys tuottaa, yrityksen työntekijämäärä - kuinka kauan toiminut yrittäjänä
TEEMAT
Terveys ja toimintakyky
- Millaisena koet tämänhetkisen terveydentilasi?
- Mitkä asiat siihen olennaisesti vaikuttavat
- Onko sairauksia / pitkäaikaissairauksia? Jos on, kuinka ne vaikuttavat työkykyyn? Oletko ollut pois työstä sairauden vuoksi?
Ammatillinen osaaminen
- Mitä tarkoittaa ammatillinen osaaminen? Mitä kaikkea siihen kuuluu?
- Mitä erityisesti hoivayrittäjän tulee osata / tietää?
- Kuinka ylläpitää omaa ammatillista osaamista? Mitä osaamista kaipaisit lisää?
- Millaisena esimiehenä näet itsesi?
- Mitkä ovat vahvuutesi esimiehenä ja yrittäjänä?
Arvot, asenteet ja motivaatio
- Mitä asioita tavoittelee työssä? Mikä työssä on tärkeätä?
- Mikä motivoi toimimaan yrittäjänä? Mikä sai ryhtymään yrittäjäksi?
- Kuinka työn / yrittäjyyden ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu? Mikä siinä on vaikeaa / helpottava tekijä?
- Tuntuuko siltä että työstä pääsee irtautumaan helposti ja onko siihen tarvetta?
Työ
- Mitä kaikkea työ sisältää – kuinka paljon osallistuu käytännön hoitotyöhön? Mihin kuuluu suurin osa työajasta? Teetkö paljon työhön liittyviä asioita kotona?
- Mitkä asiat vaikuttavat henkiseen kuormitukseen? Entä fyysiseen? Mikä työssä on kaikkein kuormittavinta / raskainta?
- Mitkä asiat työyhteisössä vaikuttavat jaksamiseen – negatiivisesti ja positiivisesti?
- Mikä on parasta työyhteisössäsi? Mikä työyhteisössä on huonosti, jos mikään?
TYÖKYKY
- Millaisena koet oman työkykysi tällä hetkellä?
- Millaiseksi arvioisit oman työkykysi parhaimpaan mahdolliseen verrattuna tällä hetkellä, asteikolla 0-10.
- Mitkä asiat vaikuttavat työkykyyn eniten? / Mitkä ovat keskeisiä tekijöitä työkyvyllesi?
- Millä työkykyyn voitaisiin vaikuttaa / sitä voidaan parantaa? Kuinka itse ylläpitää omaa työkykyä?
- Oletko järjestänyt itsellesi työterveyshuollon palvelut? Oletko käyttänyt niitä? Oletko käynyt terveystarkastuksessa?
- Onko mahdollisessa terveystarkastuksessa pohdittu / tarkasteltu työkykyäsi ja siihen vaikuttavia asioita?
- Millaisena koet yhteistyön työterveyshuollon kanssa? Mitä siltä odotat?
Liite 2
TIEDOTE HAASTATELTAVALLE 14.1.2011
Hoivayrittäjien työkyky, pro gradu -tutkielma
Olette ollut mukana Työhyvinvointia työssä mikro- ja pienyrityksissä –hankkeessa.
Pyydän teitä perehtymään tähän tutkimustiedotteeseen, jossa kerrotaan tehtävästä Pro gradu -tutkielmasta. Perehdyttyänne tähän tiedotteeseen, teillä on mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkielmasta, jonka jälkeen pyydetään suostumus tutkimukseen osallistumisesta.
Tutkimuksen kulku
Tutkimusaineisto kerätään haastattelemalla hoivayrittäjiä. Haastattelu kestää noin 1-1½ tuntia. Haastattelut nauhoitetaan. Nauhoitettu aineisto puretaan tekstimuotoon.
Tutkimusaineisto ja -tulokset suojataan tutkimuksen aikana, raportoidaan ja tutkimuksen päätyttyä arkistoidaan ilman tunnistetietoja siten, että tutkimukseen osallistuneen
organisaation, henkilöiden ja paikkakunnan tiedot eivät käy siitä ilmi. Tutkimuksessa ei kerätä henkilörekisteriä.
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työkykyä ja sen eri osa-alueita hoivayrittäjyyden kontekstissa. Tavoitteena on saada tietoa hoivayrittäjien työkykyyn vaikuttavista tekijöistä ja keskeisistä keinoista työkyvyn ylläpitämisessä. Tavoitteena on saada tietoa myös
työterveyshuollon toiminnan merkityksestä hoivayrittäjien työkyvylle.
Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen
Hyvinvoinnin rakentuminen vanhuspalveluissa -tutkimushanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemia 2009-2012.
Vapaaehtoisuus
Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja voitte keskeyttää tutkimuksen koska tahansa syytä kertomatta. Mikäli keskeytätte tutkimuksen, teistä kerätyt tiedot hävitetään, jos niin haluatte.
Anne Lankinen
työterveyshoitaja, tt yo aalankin@hytti.uku.fi 040-7485452
044-7655611
Liite 3 Haastateltavan suostumus
Hoivayrittäjien työkyky, Pro gradu – tutkielma
Ergonomia, Lääketieteen laitos, Itä-Suomen Yliopisto Anne Lankinen
Minua _______________________________ on pyydetty osallistumaan yllämainittuun tutkimukseen. Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella työkykyä ja sen eri osa-alueita hoivayrittäjyyden kontekstissa. Tavoitteena on saada tietoa hoivayrittäjien työkykyyn vaikuttavista tekijöistä ja keskeisistä keinoista työkyvyn ylläpitämisessä, sekä työterveyshuollon toiminnan merkityksestä hoivayrittäjien työkyvylle.
Olen perehtynyt kirjalliseen tutkimusselosteeseen, saanut suullista tietoa ja minulla on ollut tilaisuus esittää siitä kysymyksiä. Olen saanut riittävät tiedot oikeuksistani, tutkimuksen tarkoituksesta ja sen toteutuksesta.
Ymmärrän, että osallistumiseni tutkimukseen on vapaaehtoista. Olen selvillä siitä, että voin keskeyttää tutkimukseen osallistumiseni koska tahansa syytä ilmoittamatta. Tiedän, että tietojani käsitellään luottamuksellisesti eikä niitä luovuteta sivullisille.
Tutkimusaineisto ja -tulokset suojataan tutkimuksen aikana, raportoidaan ja tutkimuksen päätyttyä arkistoidaan ilman tunnistetietoja siten, että tutkimukseen osallistuneen organisaation, henkilöiden ja paikkakunnan tiedot eivät käy siitä ilmi. Tutkimuksessa ei kerätä henkilörekisteriä.
_______________________________
haastateltavan nimi
________________ ___________________________________
päivämäärä allekirjoitus
_______________________________
suostumuksen vastaanottaja
_________________ _______________________________________
päivämäärä allekirjoitus