5 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU
6.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Tutkimuksen eettisyyden näkökulmasta katsottuna tutkimusprosessin aikana tehtävät ratkaisut ovat tutkimuksen kannalta merkittäviä. Viime kädessä tutkija itse tekee omaa tutkimustyötä koskevat ratkaisut ja vastaa niistä, vaikka vastuu hyvän tieteellisen käytännön toteuttamisesta kuuluu myös koko tiedeyhteisölle. Tutkijan on muun muassa noudatettava tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja, kuten rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä. Tutkimuksen luotettavuus ja tulosten uskottavuus edellyttävät, että tutkija noudattaa täten hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimusaiheen valinta jo itsessään on eettinen kysymys, jota pohdittaessa on mietittävä, kenen ehdoilla tutkimusaihe valitaan ja miksi
aihetta tutkitaan. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2012; Tuomi & Sarajärvi 2009, 140.) Tässä tutkimuksessa aihe perustuu paitsi tutkijan henkilökohtaiseen mielenkiintoon, myös kokemukseen aiheesta. Haluan myös korostaa erityispedagogiikan tärkeyttä osana luokanopettajien ammatillista osaamista.
Tutkimuksen eettisyyteen kuuluu myös se, että haastateltavat ovat tietoisia tutkimuksen tarkoituksesta ja tutkimuksen kulusta (Pohjola 2007, 19-20). Näitä asioita huomioin tutkimuksessani jo haastattelupyynnössä (liite 1). Haastateltavilla oli mahdollisuus kysyä tutkimukseen kulkuun liittyviä kysymyksiä vielä ennen haastattelua. Vain yksi haastateltavista halusi mielenkiinnosta kuulla, millä aikataululla tutkimuksessani aion edetä haastatteluiden litterointien ja tutkimustulosten kirjoittamisen suhteen.
Pyrin antamaan haastateltaville riittävästi aikaa vastata haastattelukysymyksiin. Pyrin mahdollisimman vähän esittämään kommentteja tai johdattelevia kysymyksiä.
Haastateltavat vastasivat kysymyksiin melko niukasti tarkentavista kysymyksistä huolimatta.
Toisaalta pyrin kyllä koko ajan lukemaan haastateltavien kehonkieltä ja tulkitsemaan, haluaako haastateltava vielä lisätä jotain. Aineisto jäi mielestäni melko niukaksi litteroidun tekstin osalta, mutta tekstiä muodostui kuitenkin hyvin analysoitavaksi saakka.
Haastateltavat kertoivat hyvin pitkälti samantyyppisiä asioita, joten en jäänyt epäilemään aineiston riittämättömyyttä. Haastateltavien vastauksista oli löydettävissä myös yhtäläisyyksiä. Kiireen tai väsymyksen tunnetta ei haastatteluissa välittynyt vaan keskustelu kävi kuitenkin helposti ja luokanopettajat puhuivat aiheesta hyvin. Haastattelun sujuvuutta sen sijaan heikensi olematon haastattelukokemukseni. Haastattelu olisi ollut hyvä testata etukäteen esimerkiksi jonkun tutun kanssa.
Lähes kaikki haastateltavat epäröivät ennen haastatteluun suostumusta omakohtaisen kokemuksen riittävyyttä aggressiivisesti käyttäytyvistä oppilaita. Aggression määritelmä näin ollen olisi ollut syytä avata tarkemmin, vaikka se lähetetyissä haastattelupyynnöissä olikin avattu. Hyvin moni haastateltavista ymmärsi aggressiivisen käyttäytymisen hyvin vahvana toimintana. Kerroin kuitenkin luottavani siihen, että heillä on antaa merkityksellistä tietoa liittyen tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuneilla luokanopettajilla oli oikeus osallistua tähän tutkimukseen vapaaehtoisesti ja keskeyttää haastattelu missä vaiheessa tahansa. Heillä oli myös oikeus kieltää antamiensa tietojen julkaisemisen. Pyysin haastateltavilta luvan haastattelun nauhoittamiseen, johon kaikki antoivat luvan.
Kerroin aineiston huolellisesta ja luottamuksellisesta käsittelystä ja säilyttämiseen liittyvistä seikoista. Kenelläkään ulkopuolisella ei ole pääsyä kuuntelemaan nauhoja tai lukemaan litteroituja tekstejä. Nauhoitukset eivät onnistuneet odotusteni mukaisesti. Luokan avara tila aiheutti nauhoituksessa kohinaa ja kaikua, joka hankaloitti hieman haastatteluiden purkamista tekstitiedostoiksi. Tästä syystä pyrin litteroimaan nauhat mahdollisimman pian haastatteluiden jälkeen, jolloin haastattelut olivat vielä tuoreessa muistissa.
Tutkimuksen eettisyyteen kuuluu olennaisena osana myös luottamuksellisuus (Pohjola 2007, 20). Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vastaajia ei missään vaiheessa voi tunnistaa.
Haastateltavillani oli oikeus pysyä nimettömänä. Luottamuksellisuuden periaatetta vahvistin vielä siten, etten lainauksia kirjoittaessani tuonut esille, kenelle vastaajista mikäkin lainaus kuuluu. Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuden arviointiin ei ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita. Tutkimusta arvioidaan kuitenkin kokonaisuutena, painottaen sen johdonmukaisuutta. Luotettavuuden kannalta tärkeää on myös se, että tutkija antaa lukijoille riittävästi tietoa siitä, kuinka tutkimus on toteutettu. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 231; Tuomi & Sarajärvi 2009, 140-144). Tutkimuksen teoriaosuudessa pyrin hyödyntämään monipuolisesti niin ajankohtaista kuin kansainvälistäkin tutkimustietoa. Pyrin myös siihen, että tutkimuksen osa-alueet olisivat johdonmukaisia suhteessa toisiinsa.
6.2 Jatkotutkimusaiheita
Luokanopettajien valmiudet kohdata aggressiivisesti käyttäytyvä oppilas jaettiin luokkiin:
ammatilliset, toiminnalliset ja moniammatilliset valmiudet. Tutkimustulokset herättävät hieman ristiriitaisia mielikuvia. Moniammatillinen valmius tutkimustulosten mukaan koettiin hyvänä. Opettajat tiesivät kenen puoleen kääntyä ongelmatilanteissa ja keneltä kysyä lisäneuvoa, mutta ammatillinen ja toiminnallinen valmius puuttua kuitenkin oppilaan aggressiiviseen tilanteeseen koettiin tulosten mukaan heikkona. Tutkimustuloksistani kävi ilmi luokanopettajien koulutuksen lisätarve aggressiivisesti käyttäytyvien oppilaiden ongelmiin puuttumiseen käytännössä. Tämä on ymmärrettävää, sillä luokanopettajankoulutus sisältää hyvin vähän esimerkiksi erityispedagogiikkaa tai oppilaan sosioemotionaalisen kehityksen tukemiseen liittyvää tietoa. Luokanopettajat korostavat kuitenkin tutkimuksessani muun muassa yhteistyön merkitystä ja tiedon saamista moniammatillisen työryhmän kautta. Tämän myötä lisätutkimusta mielestäni vaatisi se,
jääkö rinnakkain työskentelyssä eri tahojen työskentely jokaisen ammattilaisen yksilölliseksi ominaisuudeksi ja eroiksi siitä, kuinka oppilasta tulisi auttaa.
LÄHTEET
Aaltola, J. & Valli, R. 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Ahtola, A. 2016. Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Juva: Bookwell Oy.
Ahonen, L. 2015. Varhaiskasvattajan toiminta päiväkodin haastavissa kasvatustilanteissa.
Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.
Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Aro, Siiskonen & Ahonen. 2001. Ymmärsinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä.
PS-Kustannus: Opetus 2000.
Berkowitz, L. 1962. Aggression: A social psvhological analysis. New York: McGraw-Hill.
Boxall, M. 2002. Nurture Groups in School. Principles and Practice.
Bradshaw, C., Waasdorp, T., & Leaf, P. 2012. Effects of School-Wide Positive Behavioral Interventions and Supports on Child Behavior Problems. Journal of the American Academy of pediatrics.
Atjonen, P. 2010. Akateemisen tutkielman raportointiohje. Itä-Suomen yliopisto.
Cacciatore, R. 2007. Aggression portaat.
Cantell, H. 2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Juva: WS Bookwell Oy.
Chitiyo, M. & May, M. 2012. An Assessment of the Evidence-Base for School-wide Positive Behavior Support. Education and treatment of children. Vol. 35. No. 1.
Coates, J. & Vickerman P. 2008. Let the Children have their say: Children with special education needs and their experiences of Physical Education Support for Learning.
Cooper, P. and Tiknaz, Y. (2005). Progress and challenge in Nurture Groups: evidence from three case studies. British Journal of Special Education, Volume 32, Issue 4, pages 211–222.
Crick, N. & Werner, N. 1998. Response Decision Processes in Relational and Overt Aggression. Child development. Vol. 69. No. 6.
Dodge, K.A. & Price, J.M. 1994. On the relation between social information processing and socially competent behavior in early school-aged children. Child Development 65, 1385–
1397.
Dubow, E & Boxer, P. 2001. A Social-Cognitive Information-Processing Model for School-Based Aggression Reduction and Prevention Programs: Issues for Research and Practice.
Elonheimo, H. 2010. Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu. Turun yliopisto. Annales Universitatis Turkuensis 299. Väitöskirja.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Eskola, J. & Vastamäki, J. 2001. Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola, J.
& Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Jyväskylä: PS-kustannus.
Fagerström, V., Länsikallio, R. & Sipponen, J. 2015. Stop väkivallalle kouluissa ja päiväkodeissa: Väkivaltatilanteiden ilmoitus- ja käsittelylomakkeiden kehittäminen.
Työterveyslaitos.
Fallon, L., McCarthy, S. & Sanetti L. 2014. School-wide Positive Behavior Support (SWPBS) in the Classroom: Assessing Perceived Challenges to Consistent Implementation in Connecticut School. Education and treatment of children. Vol. 37. No 1.
Hakala, H. 2013. Aggressiivisen käyttäytymisen kohtaaminen opettajan työssä.
Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Helin, L. 2016. Psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten kohtaaminen ammattilaisten näkökulmasta. Jyväskylän yliopisto.
Hintikka, J. 2016. Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen:
Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat interventiosta. Turun yliopiston julkaisuja.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2000. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Huhtanen, K. 2007. Kun huoli herää. Varhainen puuttuminen koulussa. Juva: WS Bookwell Oy.
Huhtanen, K. 2011. Tehostettu tuki perusopetuksessa. Työvälineeksi pedagoginen ennakointi. Jyväskylä: PS-kustannus.
Hurme, K. & Kyllönen, T. 2014. Turvassa! Vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta ja varaudu vaaratilanteisiin. Juva: Bookwell Oy.
Ilmonen, T. 2015. Kiinnipito erityisluokanopettajan työvälineenä. Turku. Pro gradu -tutkielma.
Jahnukainen 2012. Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.
Jämsen, M. 2012. Oppilaantuntemus samanaikaisopettajien näkemänä. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Kallio, Elina. 2005. Aggressiivisuus ja tunteiden säätely. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Karhu, A., Paananen, M. & Närhi, V. 2016. Check in Check out (CICO). Tehostetun tuen toimintamalli toivotun käyttäytymisen edistämiseen.
Kauffman, J. 2005. Charasterístics of emotional and behavioral disorders of children and youth.
Keltikangas-Järvinen, L. 1985. Aggressiivinen lapsi. Miten ohjaan lapsen persoonallisuuden kehitystä. Helsinki: Otava.
Keltikangas-Järvinen, L. 2011. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY.
Keltikangas-Järvinen, L. 2012. Temperamentti. WSOY.
Kemppinen, P. 2000. Lasten ja nuorten tunne-elämän häiriöt. Vantaa: Kustannusvalmennus P. & K. Oy.
Kemppinen, P. 2002. Lasten ja nuorten tunne-elämän häiriöt. Vantaa: Kustannusvalmennus P&K Oy.
Kuorelahti, M. 2000. Sopeutumattomien luokkamuotoisen erityisopetuksen tuloksellisuus.
Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos. Väitöskirja.
Kontu, E. & Pirttimaa, R. 2010. Opettaja ja vuorovaikutus. Teoksessa: Takala, M. 2010.
Erityispedagogiikka ja kouluikä. Helsinki: Hakapaino
Kuisma, A. 2014. Opettajan mahdollisuudet vaikuttaa oppilaan haasteelliseen käytökseen alakoulussa. Jyväskylän yliopisto.
Kyllönen, T. & Rickman, A. 2011. Henkilöturvallisuus koulussa. Vaarallisen käytöksen ennakointi ja hallinta. Juva: Bookwell Oy.
Kätlin, P. & Kikas, E. (2006): ”Aggressive Strategies and Victimization During Adolescence:
Grade and Gender Differences, and Cross-Informant Agreement”. Aggressive Behavior, 32(1), 68-79.
Känsäkangas, M. 2004. Esi- ja alkuopetuksen opettajien menetelmät oppilaiden ei-toivotun käyttäytymisen vähentämiseksi. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto.
Lagerspetz, K. 1998. Naisten aggressio. Helsinki: Tammi.
Lahtinen, N. 2012. Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuut. PS-kustannus.
Laine, K. 2001. Koulukuvia. Koulu nuorten kokemistilana. Jyväskylä: Kopijyvä Oy.
Laine, A., Ruishalme O., Salervo P. & Välimäki P. 1999. Opi ja ohjaa sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: WSOY.
Laitinen, K. & Hallantie, M. 2011. Huomisen hyvinvointia – Kehys oppilashuollon kehittämiselle. Opetushallitus.
Lämsä, A-L. (toim.) 2013. Verkosto vahvaksi. Toimiva vuorovaikutus perheiden kanssa.
Juva: Bookwell Oy.
Mikola, M. 2011. Pedagogista rajankäyntiä koulussa Inkluusioreitit ja yhdessä oppimisen edellytykset. Jyväskylä. Väitöskirja.
Moberg, S. 2001b. Opettajien näkemykset inklusiivisesta opetuksesta. Teoksessa P. Murto, A. Naukkarinen & T. Saloviita (toim.). Inkluusion haaste kouluille. Oikeus yhdessä oppimiseen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Moberg, S. & Savolainen, H. 2009. Yhteistä koulua kohti. Teoksessa S. Moberg, J.
Hautamäki, J. Kivirauma, U. Lahtinen, H. Savolainen & S. Vehmas: Erityispedagogiikan perusteet. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.
Keltikangas-Järvinen, L. 2010. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Juva: WS Bookwell Oy.
Martens, K. & Andreen, K. 2013. School counselors involvement with a school-wide positive behavior support intervention: Addressing student behavior issues in a proactive and positive manner. Asca | Professional School Counseling. Vol. 16. No. 5.
Munter, E. 2014. Lapsen fyysinen kiinnipito päiväkodissa. Kyselytutkimus päiväkodin työntekijöiden käsityksistä ja kokemuksista. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto.
Neitola, M. 2011. Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat. Väitöskirja. Turun yliopisto.
Nissilä, M.-L. 2004. Erityisopetus uuvuttaa luokanopettajia. Artikkeli Opettaja-lehdessä 42/2004, ss. 20–21. Helsinki: Opetusalan ammattijärjestö OAJ.
Nurmi, P. 2013. Lupa tunteisiin. Teoksessa Nurmi, P. (toim.) Lapsen ja nuoren viha.
Jyväskylä: PS-kustannus.
Närhi, V., Kiiski T. & Savolainen H. 2017. Reducing disruptive behaviours and improving classroom behavioural climate with classwide positive behaviour supportin middle schools.
British Educational Research Journal Vol. 43, No. 6, December 2017, pp. 1186–1205.
OAJ, työrauha 2012.
Ojala, T. 2017. Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti. Opettajien kokemuksia.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research 575.
Opetushallitus 2014. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjesta-miseen/perusopetuksen_jarjestaminen/tietoa_tuen_jarjestamisesta/oppimisen_tuki_oppilas huolto [Luettu 21.3.2018.]
Reis, J., Trockel, M. & Mulhall, P. 2007. Predictors of Middle School Aggression. Youth &
Society. Volume 38. Number 3.
Repo, L. 2013. Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. Juva: Bookwell Oy.
Rouze, K. 1987. Attention and Social Problem Solving as Correlates of Aggression in Preschool Males. Journal of Abnormal Child Psychology, 15, 182.
Ryan, J. B. & Peterson, R. L. 2004. Physical Restaint in School. Behavioral Disorders 2004, 29(2), 154 – 168.
Ryan, J. B., Peterson, R. L. & Rozalski, M. 2013. Conclusions and recommendations.
Teoksessa Peterson R. L., Ryan, J. B. & Rozalski, M. (ed.) 2013. Physical Restraint and Seclusion in Schools. Council for Exceptional Children. Arlington, Virginia.
Ryan, J. B., Peterson, R. L. & Rozalski, M. 2013. The Use of Physical Restraint and Seclusion in Schools: A Growing Concern. Teoksessa Peterson R. L., Ryan, J. B. & Rozalski, M. (ed.) 2013. Physical Restraint and Seclusion in Schools. Council for Exceptional Children. Arlington, Virginia.
Rytky, E. & Seppälä, A-M. 2015. 6. luokan opettajien kokemuksia haastavasti käyttäytyvän nuoren kohtaamisesta koulussa. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu.
Salmi, V. & Kivivuori, J. 2009. Opettajiin kohdistuva häirintä ja väkivalta 2008.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Verkkokatsauksia 10/2009.
Salmivalli, C. 2005. Kaverien kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. Keuruu: Otava.
Schulman, G. 2004. Väkivalta ja sietämättömien tunteiden kierrätys. Suomen Lääkärilehti 3/2004.
Simonsen, B., Sugai, G. & Negron, M. 2008. Schoolwide Positive Behavior Supports.
Primary Systems and Practices. Teatching exceptional children Vol. 40. No. 6. Pp. 32-40.
Simonsen, B. & Sugai, G. 2013. PBIS in Alternative Education Settings: Positive Support for Youth with high-risk behavior. Education and Treatment of children. Vol. 36. No. 3 Teräväinen 2011. Asperger-erityisoppilaan sosiaalinen integraatio. Tampereen yliopisto.
Väitöskirja.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä:
Gummerus kirjapaino Oy.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tampere: Tammi.
Työ- ja elinkeinoministeriö TEM, työolobarometri 2012.
Työ- ja elinkeinoministeriö TEM, työolobarometri 2014.
Työterveyslaitos. 2013. Kunta10-tutkimus.
Unnever, J.D. & Cornell, D.G. 2004. Middle School Victims of Bullying: Who Reports Being Bullied?
Viljamaa, J. 2014. Kuka täällä oikein määrää. Lapsiperheen kasvatuskirja. Juva: Bookwell Oy.
Weizmann-Helenius, G. 1997. Väkivaltaisen ihmisen kohtaaminen. Helsinki: Kirjayhtymä.
Viemerö, V. 2006. Aggressio ja aggressiivisuus. [Luettu 1.9.2017]
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0306/viemero0306.pdf Nettilähteet
Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen kehittäminen 2007–2011:
Kehittävän arvioinnin loppuraportti.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Hyvä tieteellinen käytäntö. [Luettu 3.4.2018]
http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf.
LIITE 1. Haastattelupyyntö