JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET
Tutkimuksessani olen käsitellyt vaikeasti sanallistettavia aiheita, kuten vahvoja arvoja, moraaliperiaatteita ja -tunteita sekä yksilön sisäistä ääntä, ja pyrkinyt päättelyketjun kautta yhdistämään tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja itsensä kehittämisen näkemyksen koherentiksi kokonaisuudeksi. Käsitteiden vaikearajaisuus ja moninaisuus on yksi tutkimuksen haasteista, jonka seurauksena yhtenäistä kokonaisuutta tai mallia tutkimustuloksista oli vaikea rakentaa. Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset antavat pohdittavaa ja kriittistä näkökulmaa tämän hetken kasvatus- ja opetusalan kenttään ja opettajuuteen, mutta eivät tarjoa selkeärajaisia toimintaohjeita tai totuuksia arvojen ja autenttisuuden merkityksestä opettajan työssä. Vaihtoehtona tutkimuksen toteuttamiselle olisi voinut olla ydinkäsitteiden tarkka määrittely ja tutkimusaineiston analysointi teorialähtöisesti tietyn mallin pohjalta. Tutkimusprosessi olisi tällöin edellyttänyt aiheen voimakkaampaa rajaamista, ja koen, että aiheen syvyys ei olisi välttämättä silloin toteutunut. Laajemman mittakaavan haastattelu, esimerkiksi syvähaastattelun menetelmin toteutettuna ja jaoteltuna useampaan haastattelukertaan olisi kuitenkin voinut syventää opettajan itsereflektiota ja antaa perusteellisemman kuvan hänen sisäisestä maailmastaan.
Tutkin teemoja, jotka näyttäytyvät suurimmilta osin yksilön teoissa ja konkreettisissa valinnoissa ja tulevat toteen elämää elämällä, ja joita harvoin päädymme pohtimaan sanallisesti. Pohdimme harvoin tietoisesti omia luovuttamattomia arvojamme, koska emme ole välttämättä päätyneet elämässämme tilanteisiin, joissa suuria, omia syvimpiä periaatteitamme koskettavia ratkaisuita on jouduttu tekemään ja punnitsemaan tarkoin. Haastattelussa opettaja on kertonut omaa tarinaansa arvojensa ja itsetuntemuksensa luonteesta henkilökohtaisella ja ammatillisella tasollaan, ja tehtävänäni on ollut tutkijana arvioida ja poimia tästä tarinasta vahvoja arvoja ja autenttisuutta kuvaavia merkityksiä. Voidaan kysyä, kuinka tarkkanäköisesti on ollut mahdollista poimia aineistosta opettajan vahvoja arvostuksia ja minkälaisin perustein olen erottanut ne muista
henkilökohtaisia, vaan mitä syvimpien arvojen tiedostaminen ylipäätään merkitsee ja voi merkitä hänelle ja hänen työlleen. Haastattelutilanne on kokonaisuus ja tutkijan ja haastateltavan välinen vuorovaikutustilanne, jossa tutkijana tarkkailen pelkkien sanojen lisäksi myös opettajan äänenpainoja ja -sävyjä sekä tilanteen tunnelmaa, jotka värittävät tietoisesti ja tiedostamattani myös litteroidusta aineistosta tehtyjä tulkintojani. Näihin tulkintoihin tutkimusraportin lukija ei pääse kosketuksiin.
Omat jäsennykseni arvoista ja autenttisuudesta teoreettisen viitekehyksen pohjalta ovat vaikuttaneet siihen, miten tulkitsen opettajan kerronnan ja millaisia asioita olen valinnut poimia pääteemoihin.
Olen nostanut omiin tulkintoihini ja arvioihini perusten opettajan puheesta pelkistettyjä ilmauksia ja jaotellut ne erilaisiin teemoihin tutkimustuloksissa. Tämä nostaa kysymykseksi sen, missä määrin autenttisuuden idea on säilynyt tässä prosessissa ja olenko pystynyt tulkitsemaan opettajan ilmaisuja tavalla, jossa säilyy niiden alkuperäinen merkitys ja autenttisuus myös opettajan mielestä. Olen tehnyt hermeneuttisen tulkinnan mukaisesti peilausta tutkimusaineiston, tutkimuskysymysten ja teoreettisen taustoituksen välillä koko tutkimusprosessin ajan, mistä on hiljalleen muodostunut tutkimuksen punainen lanka. Siksi on syytä pohtia, onko tutkimuksessa pystytty tutkimaan puhtaasti opettajan arvojen ja autenttisuuden merkitystä vai voidaanko lopputuloksen sanoa heijastavan enemmän omaa näkemystäni ja kokemustani autenttisuudesta sellaisena kuin se itselleni näissä kehyksissä näyttäytyy.
Haastateltavan opettajan kohdalla pohdin hänen anonymiteettiään ja sitä, olisiko lähtökohtaisestikin ollut luontevaa tuoda haastateltavan henkilöllisyys esille. Tämän olisi voinut perustella myös autenttisuuden periaatteella, rehellisyytenä itselle ja seisomisena omien sanojen takana omana itsenään. Päädyin kuitenkin tarkastelemaan opettajaa anonyymina, sillä halusin tuottaa mahdollisimman vähän rajoittavia tekijöitä opettajan vastauksille ja halusin, että opettaja kokee olonsa turvalliseksi avatessaan itseään, ja melko intiimejäkin aiheita ja omaa persoonallisuuttaan vastauksissaan. Halusin tarkastella myös luokkatilanteissa ja opettajan työssä yleisesti tapahtuneita tilanteita suhteessa opettajan itsetuntemukseen ja arvovalintoihin, enkä halunnut, että hänen koulunsa tai oppilaansa olisivat millään lailla tunnistettavissa näistä kuvauksista.
Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa myös haastateltavan valinnan taustalla olevat kriteerit ja oma arviointini näiden kriteerien täyttymisestä. En voi olla absoluuttisen varma, että kyseinen opettaja on vahvasti arvoihinsa kiinnittynyt ja mitkä asiat vaikuttivat hänen vastauksiinsa. Aineistoa analysoidessa kuitenkin koin, että tavoitin sen tason keskustelun ja puheen arvoihin ja itsetuntemukseen liittyen mikä tarkoitukseni alun perin olikin. Kysymysten asetteluillani pyrin
minimoimaan ja huomioimaan sen mahdollisuuden, että opettaja vastaisi siten, kuin hän kuvittelisi, että toivon hänen vastaavan tai mikä on oikein, joko opettajan perspektiivistä tai hyvin itsensä tuntevan ihmisen perspektiivistä.
Opettajan suhteellisen lyhyt työkokemuksen pituus opettajan työstä vaikuttaa myös tutkimuksen luotettavuuteen ja tulokseen siinä määrin, että oma itsetuntemus ja tietoisuus omista arvovalinnoista omassa työssä voisi vielä syventyä vuosien kuluessa. Toisaalta kyseisellä opettajalla on kertynyt elämänkokemusta iän, muun harrastuneisuuden ja muiden ammattien puolesta laajasti. Tutkimuksen tuloksiin olisi todennäköisesti vaikuttanut se, jos haastateltava olisi ollut työssään vuosikymmeniä tai jos hän opettaisi eri asteella tai eri koulutusinstituutiossa.
Tutkimukseni päätteeksi nostan esille tutkimusprosessista syntyneitä jatkotutkimusehdotuksia opettajan minäsuhteeseen, autenttisuuteen ja opetus- ja oppimistilanteiden merkityksellisyyteen liittyen. Laursenin (2004) tutkimuksen inspiroimana olisi mielenkiintoista syventyä myös suomalaisella opetus- ja kasvatusalan kentällä opettajan itsetuntemuksen ja autenttisuuden aiheeseen suuremmalla otannalla esimerkiksi lumipallo-otantaa käyttämällä. Laajempi tutkimus voisi rohkaista opettajia keskustelemaan avoimesti henkilökohtaisesta kasvusta ammatilliseen kasvuun kytkettynä sekä tukea inhimillisten arvojen merkitystä kasvatusalalla. Katseen kääntäminen oppilaisiin ja opiskelijoihin voisi myös tuoda aiheeseen uudenlaisen näkökulman, jolloin heitä voitaisiin haastatella esimerkiksi siitä, mikä tekee heidän mielestään opettajasta tänä päivänä uskottavan ja mikä opettajassa ja hänen opetuksessaan tekee oppimiskokemuksesta merkityksellistä. Heidän näkökulmaansa voitaisiin tutkia esimerkiksi narratiivisin menetelmin ja syventyä siihen, mitä heille tarkoittaa se, kun opettaja kohtaa heidät ja miltä se tuntuu. Kohdistamalla huomio oppilaan ja opiskelijan kokonaisvaltaiseen henkilökohtaiseen kokemukseensa opetustilanteesta ja suhteestaan opettajaan, tarkastelemalla esimerkiksi oppilaan tunnekokemuksia, voitaisiin tutkia niitä elementtejä, jotka tekevät opetuksesta hänelle merkityksellisen ja siten syventävät oppimista. Oppilailta ja opiskelijoilta voitaisiin saada tietoa ja kokemuksia siitä, millä tavoin opettaja on mahdollisesti omalla kohtaamisellaan, uskottavuudellaan, inhimillisyydellään ja rehellisyydellään voinut tukea oppijaa hänen polullaan opiskeltavan aineen ja ihmiseksi kasvamisen parissa.
Vastaavasti voitaisiin selvittää esimerkiksi haastattelututkimuksen kautta sitä, minkälaista tukea opettajat tarvitsisivat sisäisyytensä tutkimiselle ja oman itsetuntemuksensa syventämiselle.
löydettävissä yleistettävyyksiä ja mitä haastekohtia opettaja kokee itsetuntemuksensa syventämisessä sekä oman persoonansa ja ammattinsa yhteensovittamisessa. Tällaisten tutkimusten pohjalta voisi olla mahdollista kehittää erilaisia opettajan henkistä ja ammatillista kasvua tukevia koulutusmuotoja ja -palveluita sekä tukea koulutusinstituutioita ja opettajankoulutusjärjestelmiä ottamaan tarkemmin huomioon opettajan henkisen hyvinvoinnin ja itsetuntemuksen tukemisen merkityksen kasvatuksen ja opetuksen tavoitteille ja kaikkien kasvatussuhteen osapuolten hyvinvoinnille.