Tutkimuksen lähestymistapa

Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen lähestymistapa sopi tutkimukseni kohteena olevan ilmiön tutkimiseen ja tutkimusmenetelmiin, sillä siinä lähtökohtana on ihmisten todellisen elämän kuvaaminen.

Laadullisen tutkimuksen avulla voidaan havainnollistaa sekä kuvata ihmisten elämän sisältöjä ja näkemyksiä (Gaskell 2000, 41; Yin 2016, 9). Pattonin (2015, 6–8) mukaan laadullisessa tutkimuksessa pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä monipuolinen kuva.

Laadullisessa tutkimuksessa tärkeää on aineiston yksityiskohtainen ja monitahoinen tarkastelu. Tarkoituksena on ymmärtää ja selittää ihmisten sosiaalista toimintaa.

Laadullinen tutkimusote ei perustu laskemiseen, mittaamiseen eikä yleensä tilastollisiin menetelmiin (Alasuutari 1994; Gaskell 2000, 41.) Se soveltuu tutkimusotteeksi silloin, kun ollaan kiinnostuneita tutkimaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ilmeneviä ilmiöitä (Puusa & Juuti 2010, 31), kuten tässä tutkimuksessa.

Alasuutarin (2011, 32) mukaan ihmistieteiden kentällä voidaan erottaa kaksi tutkimuksellista mallia, luonnontieteellinen koeasetelma ja ”arvoituksen ratkaiseminen”.

Tämä tutkimukseni pyrkii juuri tähän arvoituksen ratkaisemiseen. Tarkoituksena ei ole tavoittaa totuutta, vaan tuoda esiin ihmisten toiminnasta näkymättömissä olevia asioita (Vilkka 2015, 118–120). Pyrin kuvailemaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutustilannetta. Yleensä laadullisen tutkimuksen aineistonhankintamenetelmät ovat haastatteluja, havainnointia tai dokumentteja. Aineisto kerätään todellisessa ympäristössä, oikeissa arjen tilanteissa. (Tuomi & Sarajärvi 2018) Tämän tutkimuksen aineisto koostuu valmiiksi kerätyistä videotallenteista päiväkodin aamu- ja lounaspiirituokioilta.

Käytän tutkimuksen kohteena olevaan ilmiöön perehtymisen tukena etnografiaa, joka sopii arjen tulkintaan päiväkotityössä. Etnografian tutkimuskonteksti voi olla koulu, luokkahuone, kaupunki tai vaikka kokonainen valtio (Lahelma & Gordon 2007, 31.) Etnografia on ihmisestä kirjoittamista, ihmisen kuvaamista. Etnografia tulee kreikan kielen sanasta ethnos (kansa) ja graphein (kirjoittaa), jonka voisi tiivistää ajatukseen ”kirjoittaa toisista”. Etnografian termillä voidaan viitata tutkimusmenetelmään, analyysitekniikkaan, tutkimus- tai esitystapaan tai omaan tieteelliseen tyylilajiin (Tuomi & Sarajärvi 2003, 45).

Tässä tutkimuksessa etnografinen lähestymistapa näkyy aineistonkeruussa, siihen

perehtymisessa ja tutkimusraportin esittämisessä. Etnografia on tutkimusote, jossa ollaan kiinnostuneita ja tutkitaan jotain ihmisten muodostamaa kulttuuria (Patton 1990, 67-68) ja siinä ilmenneitä sosiaalisia tapahtumia. Siinä pyritään kuvaamaan jonkun ryhmän tapaa elää. Tässä tutkimuksessani ryhmä on 2–3 -vuotiaat lapset eri päiväkodeista. Kulttuurista kontekstia tässä tutkimuksessa edustaa varhaiskasvatusympäristö ja rajatummin kasvattajan ohjaamat aamupiirit ja lounastuokiot päiväkodissa.

Etnografiaan liittyy tutkijan osallistuminen ihmisten arkielämään, jolloin hän tarkkailee, kuuntelee ja kyselee eli kerää tutkimuskysymyksen kannalta oleellista aineistoa tiettynä ajanjaksona (Hammarsley & Atkinson 2007). Etnografisessa otteessa tärkeässä asemassa on myös tutkija itse, sillä hänen havaintonsa ja tulkintansa vaikuttavat tuotetun aineiston laatuun ja tutkimuksen luotettavuuteen (Kautto-Knape 2012, 32). Tutkimus toteutetaan tutkimukseen osallistuvien luonnollisessa toimintaympäristössä (Eskola &

Suoranta 2010; Skeggs 2001, 426). Etnografiaan liittyy yleensä myös pitkäkestoinen kenttätyö, joka tarkoittaa sitä, että tutkija kerää tutkimusaineistoa viettäen aikaa tutkittavien henkilöiden kanssa (Paloniemi & Collin 2015, 209). Tutkimuksessani en ole itse ollut kentällä viettämässä aikaa tutkittavien henkilöiden kanssa, mutta videoaineiston kautta pyrin pääsemään mahdollisimman lähelle tutkittavien niitä hetkiä, joista tutkimusaineisto on koottu.

Tutkimusaineistoa analysoin grounded theory (GT) -menetelmää hyödyntäen.

Grounded theory sopii tutkimuksena ilmiöihin, joista ei olemassa teoriaa tai kun ilmiötä halutaan tarkastella uudesta näkökulmasta (Kautto-Knape 2012, 35). Eskolan ja Suorannan (2010, 19) mukaan aineistolähtöinen analyysi on tarpeellista varsinkin, kun halutaan perustietoa jonkin ilmiön olemuksesta. GT -analyysi sopii myös silloin, kun tutkittavien käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa halutaan selittää systemaattisen analyysin perusteella (Charmaz & Mitchell 2001, 161).

Grounded theory -menetelmästä käytetään nimitystä aineistolähtöinen (Glaser &

Strauss 1967) tai aineistoperustainen (Kautto-Knape 2012) analyysimenetelmä. Joskus siitä käytetään myös suomennosta ankkuroitu teoria (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009), mutta tässä tutkimuksessani käytän Suomessakin jo vakiintunutta käsitettä grounded theory, joka lyhennetään GT. Aineistolähtöisyys tarkoittaa sitä, että pääpaino tutkimusta tehtäessä on aineistossa ja sen tarkastelussa, eivätkä analyysiyksiköt ole ennalta sovittuja (Tuomi-Sarajärvi 2018, 95-99), eikä vaikutteita saada myöskään kirjallisuudesta tai jo olemassa

olevista teorioista (Glaser & Strauss 1967). Metsämuurosen (2006, 22) mukaan, analyysin pohjalta syntyvä teoria ei valikoidu etukäteen aiemman tutkimuksen perusteella, vaan muodostuu tutkimuksen aineiston pohjalta. Aineistolähtöisen analyysin periaatteisiin kuuluu olla asettamatta mitään etukäteisoletuksia mitä aineistosta tulisi löytää tai mihin kiinnittää huomioita (Eskola & Suoranta 2001, 19.) Aineisto näyttäytyy ikään kuin dokumenttina, josta pyritään keräämään toistuvia ydinelementtejä tai aiheita, joissa on poikkeamaa tai ristiriitaisuutta (Hammersley & Atkinson 2007, 186).

GT -menetelmän kehittäjien Barney G. Glaserin ja Anselm Straussin yhteisenä tavoitteena oli kehittää induktiiviseen päättelylogiikkaan perustuva menetelmä, jossa pelkästään aineiston avulla teoretisoidaan ja mallinnetaan käyttäytymistä (Glaser & Strauss 1967; Kautto-Knape 2012, 36.) Kuitenkin Glaserin ja Straussin näkemykset ajautuivat erilleen ja sen myötä myös GT -menetelmä jakaantui kahteen eri suuntaukseen.

Glaserilainen grounded theory -suuntaus painottaa induktiivisuutta eli sitä, että tutkija tukeutuu ainoastaan aineistoon ilman teoreettisia lähtökohtia (Kautto-Knape 2012; Siitonen 1999, 28). Straussilaista suuntausta voidaan luonnehtia induktiivis-deduktiiviseksi, mikä taas sallii tutkijan etukäteen, ennen analyysiprosessia tutustua tutkimusalueen kirjallisuuteen (Siitonen 1999, 28). Strauss ja Corbin (2000, 275) sen sijaan esittävät, että GT on enemmänkin yleinen tapa ajatella ja käsitteellistää aineistoa, kuin oma erityinen metodi.

Tukeudun tutkielmassani Straussin ja Corbinin (1998) grounded theoryn induktiivis-deduktiiviseen (tai abduktiiviseen) suuntaukseen, jossa teorioihin voi perehtyä analyysiä ennen ja sen jälkeen ja siinä nähdä myös tutkijan taustatiedon ja perehtyneisyyden merkityksen tutkimukseen (Haverinen & Martikainen 2004, 133–136; Siitonen 1999, 30.)

GT -menetelmässä vaaditaan teoreettista herkkyyttä, johon Glaser (1978) yhdistää kontekstiin perehtymisen ja hyvän aineiston tuntemuksen ja sekä herkkyyden tunnistaa sosiaalisen elämän tilanteista ihmisten antamia merkityksiä niille. Liitän oman pitkän käytännön työkokemukseni eri päiväkodeissa ja eri ikäisten lasten kanssa toimimisen kontekstiin perehtyneisyyteen ja oman sensitiivisen luonteeni tutkijan herkkyyteen. Lisäksi asiantuntijuuteni varhaiskasvatuksesta sekä äitiyteni on muovannut käsitystäni vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkityksestä sekä tärkeydestä. Nykyisin ajattelen aidon kohtaamisen olevan kaiken lähtökohta varhaiskasvatuksen työssä. Siksi tuntui luontevalta nojata omaa ymmärrystäni juutalaisen filosofin Martin Buberin dialoguusfilosofiaan (Buber 1999; Värri 1997). Määrittelen siis ihmisen olemusta käsiteparin Minä-Sinä ja Minä-Se kautta.

Sitä kuinka ihminen elää vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kasvatuksen ajattelen kasvamaan saattamisena, joka mielestäni soveltuu dialogisuuden näkökulmaan ja kohtaamiseen aikuisen ja lapsen välillä. Valintojani ohjaa myös ihmiskäsitykseni, joka perustuu kristilliseen maailmankuvaan.