4.2 Tutkimusaineiston keruu ja käsittely
4.2.1 Tutkimuksen kohdejoukko ja tutkimusaineiston keruu
Empiirinen tutkimus toteutettiin kvantitatiivisen aineiston osalta alku- ja loppumittauksena. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat ammatillisten oppi-laitosten vuonna 1997 tai 1998 kaksivuotisen ammatillisen perustutkinnon suorittaneet opiskelijat, jotka osallistuivat Silta ammatillisesta koulutuksesta työelämään –projektin työssäoppimiskokeiluun. Tutkimuksen kohderyhmän valinnassa ei käytetty mitään otantamenetelmää. Tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset valittiin eri puolelta Suomea siten, että tutkimuksen tekijä käytti hyväksi Opetushallituksen internet–sivuilla ollutta työssäoppimisko-keiluun osallistuneiden oppilaitosten listaa valitessaan oppilaitoksia, joihin otti yhteyttä. Valinnassa painoivat tutkijan työelämän aikana syntyneet hen-kilökohtaiset suhteet, jonka vuoksi suurin osa (56 %) koko alkumittaukseen osallistuneista opiskelijoista oli Pohjois-Savon alueelta.
Toinen merkittävä tekijä, joka vaikutti opiskelijoiden valikoitumiseen tutkimukseen, oli oppilaitosten työssäoppimiskokeilun vastuuopettajien
kiin-nisaatavuus puhelimitse. Tutkimuksen suorittaja otti ensin puhelimitse yh-teyttä ko. henkilöihin ja selosti tutkimuksen tavoitteen ja kysyi mahdollisuut-ta suoritmahdollisuut-taa tutkimus. Tämän jälkeen tutkija lähetti kyselylomakkeet myön-teisen vastauksen saatuaan kunkin oppilaitoksen työssäoppimisvastaaville, jotka kaikki suorittivat kyselyn lupauksensa mukaisesti. Näillä perusteilla alkumittaukseen osallistui opiskelijoita seuraavista kymmenestä oppilaitok-sesta: Joensuun oppimiskeskus, Kainuun ammattioppilaitos (Kajaani), Män-tän seudun koulutuskeskus, Pohjois-Savon ammatillinen instituutti (Iisalmi, Kuopio ja Siilinjärvi), Pohjois-Savon ammattioppilaitos (Kuopio), Rovanie-men teknillinen ammattioppilaitos, Turun ammatti-instituutti, Vantaan am-matti- ja taideteollisuusoppilaitos ja Ylä-Savon ammattioppilaitos (Iisalmi).
Opiskelijat jakautuivat koulutusaloittain taulukon 2 mukaisesti.
TAULUKKO 2. Koko alkumittaukseen osallistuneet opiskelijat koulutus-aloittain (f).
Koulutusalojen opiskelijamäärä oli yhteensä 132, joten vastausprosentik-si tuli 85. Kaikki ko. lähiopiskelupäivänä paikalla olleet opiskelijat täyttivät kyselylomakkeen. Kadon määrä 15 % muodostui opiskelijoiden poissaolois-ta ko. lähiopiskelupäivänä.
Loppumittaukseen osallistui opiskelijoita Pohjois-Savon ammatillisesta instituutista (Iisalmi, Kuopio ja Siilinjärvi), Pohjois-Savon ammattioppilai-toksesta (Kuopio), Turun ammatti-instituutista ja Ylä-Savon ammattioppi-laitoksesta (Iisalmi). Pohjois-Savon maakunnan alueelta loppumittaukseen
Koulutusala Opiskelijat
f %
Elintarvikeala 12 10,7
Hotelli-, ravintola- ja suurtalousala 17 15,2
Kone- ja metalliala 15 13,4
Koti-, laitostalous- ja puhdistuspalveluala 7 6,3
Sosiaali- ja terveysala, lähihoitaja 14 12,5
Luonnonvara-ala, metsätalous 11 9,8
Puuala 25 22,3
Rakennusala 11 9,8
YHTEENSÄ 112 100,0
osallistui 83 % vastanneista, joten pohdittaessa muutosmittauksen tulosten yleistettävyyttä perusjoukkoon tämä seikka on otettava huomioon. Loppu-mittaukseen osallistuneet opiskelijat jakautuivat koulutusaloittain taulukon 3 mukaisesti.
TAULUKKO 3. Muutoksen alkumittaukseen osallistuneet opiskelijat koulutusaloittain (f).
Koulutusala Opiskelijat
f %
Elintarvikeala 11 17,5
Hotelli-, ravintola- ja suurtalousala 13 20,6
Kone- ja metalliala 4 6,3
Sosiaali- ja terveysala, lähihoitaja 10 15,9
Luonnonvara-ala, metsätalous 10 15,9
Puuala 8 12,7
Rakennusala 7 11,1
YHTEENSÄ 63 100,0
Loppumittauksen kyselykaavake lähetettiin kaikille alkumittaukseen osal-listuneille opiskelijoille (n=112) toukokuun alussa. Vastausprosentiksi tuli 56, joka lienee kohtuullinen mittauksen vastausprosentiksi. Hyvin suunni-tellussa postikyselyssä voidaan päästä ainakin 40 vastausprosenttiin ilman lisämuistutuksia. Kolmella lisämuistutuksella vastausprosentti voi nousta 70–80:een. (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo, 1994, 139; Cohen & Manion 1994, 98-99.) Kadon määrä 44 % selittyy mittausajankohdan sijoittumisella toukokuun loppupuolelle. Kyseinen aika on juuri kiireisintä aikaa oppilai-toksissa lukuvuoden loppumiseen liittyvien tehtävien vuoksi. Tilastoanalyy-seja voidaan tehdä myös pienillä kohdejoukoilla, kun tuloksia ei tulkita yleispätevinä vaan pelkästään kyseiseen kohdejoukkoon. Tässä tutkimuk-sessa muutosmittauksen kohdejoukko on lukumäärältään riittävä tilastome-netelmien käyttöön eli se ylittää yleisesti pidetyn minimimäärän (30). Tosin yksiselitteistä vastausta ei ole, sillä oikea kohdejoukon koko riippuu tutki-muksen tarkoituksesta ja perusjoukon luonteesta. (Cohen & Manion 1994, 89-90.)
Koehenkilökato alkumittauksen ja loppumittauksen välillä on suuri. Se ei kuitenkaan ole tulosten luotettavuutta ajatellen mitenkään ratkaiseva. Tämä
johtuu siitä, että koko alkumittausaineistoa (n=112) käytettiin vastattaessa kuvaileviin tutkimusongelmiin. Selitettäviä muuttujia ja selitettävissä muut-tujissa tapahtunutta muutosta sekä niiden selittämistä analysoitiin vain ai-neistolla, jonka muodostivat pelkästään molempiin mittauksiin osallistuneet opiskelijat. Voidaan siis oikeammin puhua kahdesta eri aineistosta; alkumit-tauksen koko aineistosta (n=112) ja muutosmitalkumit-tauksen aineistosta (n=63).
(ks. Koro 1993a, 98.)
Huhtikuussa 2001 suoritettiin kysely yhdelle palvelualojen ja tekniikan alojen muutosmittaukseen osallistuneelle opiskelijaryhmälle kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. Opiskelijat olivat jo siirtyneet työelämään tai jatko-opintoihin. Kyselyn tavoitteena oli saada lisäinformaatiota työssäoppimisen vaikutuksista ja kokemuksista. Vastauksia saatiin takaisin kaikkiaan 11 kpl, joten vastausprosentiksi tuli 44.
Koeasetelma ja -aikataulu
Alkumittauksen tutkimusaineisto kerättiin pääosin joulukuussa 1998, jolloin kaikilla opiskelijoilla oli takana vähintään kolme kuukautta opiskelua työs-säoppimiskokeilussa. Kyseiseen ajankohtaan mennessä opiskelijoille oli ennättänyt siten kertyä tarpeeksi kokemusta työpaikan työtehtävistä ja – kulttuurista. Samoin vakituisten työntekijöiden ja opiskelijoiden välinen sosiaalinen kanssakäyminen oli kehittynyt jo luontevaksi. Lisäksi syysluku-kauden loppu oli viimeinen mahdollinen ajankohta kyselyn toteuttamiseen ajateltaessa uusintakyselyn suorittamista toukokuussa. Loppumittauksen tut-kimusaineisto kerättiin toukokuussa 1999. Keväällä 2001 huhti-toukokuussa kysyttiin kahden työssäoppimiskokeiluun osallistuneen ryhmän henkilöiltä työssäoppimisen vaikutuksia ja kokemuksia kaksi vuotta kokeilun päättymi-sen jälkeen. Opiskelijat saivat kirjoittaa ajatuksiaan avoimiin kysymyksiin.
Seuraavassa kuviossa (kuvio 6) esitetään tämän tutkimuksen koeasetelma ja –aikataulu. Koeasetelma on yhden ryhmän alkutesti – lopputesti-asetelma eli kyseessä on ns. esieksperimentaalinen tutkimus (Cambell 1962, 216;
Cohen & Manion 1994, 165; Erätuuli, Leino & Yliluoma 1994, 22–23).
Asetelman huonoina puolina voidaan mainita mm. seuraavat seikat: kahden täysin samanlaisen testin tekeminen on lähes mahdotonta. Lisäksi alkumitta-uksen ja loppumittaalkumitta-uksen väliin jäävä ajanjakso aiheuttaa epävarmuutta, saako X aikaan mitatun muutoksen vai aiheuttaako sen jokin muu mittausten välillä tapahtunut ilmiö. (Erätuuli ym. 1994, 23.) Kausaalisen kvantitatiivi-sen mittaukkvantitatiivi-sen tutkimusasetelmaa tarkastellaan tarkemmin muutosmittauk-sen yhteydessä (s. 77–79).
Alku- ja loppumittausten kyselylomakkeet lähetettiin oppilaitoksiin, jois-sa oppilaitoksen työssäoppimisprojektin vastuullinen vetäjä tai kyseisen luo-kan opettaja toteutti kyselyn. Opiskelijat täyttivät kyselyn lähiopetustuntien-sa aikana oppilaitokseslähiopetustuntien-sa opettajan valvomana, jonka jälkeen kyselyn suorit-taja palautti lomakkeet kootusti tutkimuksen tekijälle. Tällä järjestelyllä haluttiin lisätä palautusprosenttia. Huhti-toukokuussa 2001 työssäoppimis-kokeiluun osallistuneille esitettiin kyselylomakkeella kolme kysymystä, joissa kysyttiin mielipiteitä työssäoppimisen vaikutuksista sekä sitä, mitä he olivat oppineet ja mitä kokemuksia heidän mieleensä oli jäänyt työssäoppimisesta kaksi vuotta kokeilun päättymisen jälkeen.
Tutkimuksen kohdejoukon ryhmätasoista kuvailua ja muodostettujen ryhmien vertailukelpoisuuden selvittäminen.
Seuraavassa taulukossa esitetään opiskelijoiden sosiodemografisia ominai-suuksia.
Kuvio 6. Tutkimuksen koeasetelma ja -aikataulu
X = Työssäoppiminen työpaikoilla ja kontaktiopetus oppilaitoksessa (max.
20 %)
01 = Alkumittaus (liitteenä 1 olevalla kyselylomakkeella kootut opiskelijoiden sosiodemografiset tiedot, hakeutumismotiivit, itseohjautuvuusvalmius, työelämän kvalifikaatiot, työssäoppimisen ammatillisen osaamisen itsearviointi, mielipiteet opiskelusta työpaikalla ja oppilaitoksessa sekä mielipiteet työssäoppimisesta)
02 = Loppumittaus (liitteenä 2 olevalla kyselylomakkeella kootut opiskelijoi-den itseohjautuvuusvalmius, työelämän kvalifikaatiot, työssäoppimisen ammatillisen osaamisen itsearviointi, työssäoppimisen vaikutukset, työtehtävien haasteellisuus, tukeminen ja mielipiteet työssäoppimisesta) 03 = Keväällä 2001 huhti–toukokuussa kysyttiin kahden työssäoppimis-kokeiluun osallistuneen ryhmän henkilöiltä mitkä olivat heidän mieles-tään työssäoppimisen vaikutukset, mitä he olivat oppineet ja mitä kokemuksia heille oli jäänyt mieleen työssäoppimiskokeilusta kaksi vuotta valmistumisen jälkeen? (liite 3).
Elo – Jouluk. Tammi – Toukok. Kevät
jouluk.-98 -98 toukok. -99 -99 -01
Koeryhmä X 01 X 02 03
Koko alkukyselyyn (n=112) vastanneista 17- ja 18-vuotiaita oli 35 %, 19-ja 20-vuotiaita 38 %, 21- 19-ja 22-vuotiaita 16 % sekä 23- 19-ja 24-vuotiaita 4 %.
Vanhin opiskelijoista oli 38-vuotias. Vaatimuksena työssäoppimiskokeiluun osallistumiseen oli alle 25 vuoden ikä. Kuhunkin ryhmään sai kuitenkin ottaa yhden yli 25-vuotiaan opiskelijan. Naisten ja miesten keski-ikä ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi (t=-1,365, p=.175). Samoin palvelualojen ja tek-niikan alojen opiskelijoiden keski-ikä mittausajankohtana ei eronnut tilastol-lisesti merkitsevästi (t=1,650, p=.102).
Muutosmittaukseen osallistuneista (n = 63) 17- ja 18-vuotiaita opiskeli-joita oli 38 %, 19- ja 20-vuotiaita 35 %, 21- ja 22-vuotiaita 19 % sekä 23- ja 24-vuotiaita 6 % alkukyselyn aikana. Muutosmittaukseen osallistui myös vanhin, 38-vuotias opiskelija. Ikää ei käytetä jatkoanalyyseissa riippumatto-mana muuttujana, koska hajonta olisi tällöin liian kapea ryhmien muodosta-miseksi. Naisten ja miesten keski-ikä ei eronnut tässäkään tapauksessa tilas-tollisesti merkitsevästi (t=-1,718, p=.091). Muutosmittauksessa palvelualo-jen opiskelijoiden keski-ikä oli tilastollisesti suuntaa antavasti (t=1.985, TAULUKKO 4. Opiskelijoiden sosiodemografisia ominaisuuksia.
Koko alku- Muutoksen alku-mittaus (n = 112) mittaus (n = 63)
Naisia 35 (31 %) 22 (35 %)
Miehiä 77 (69 %) 41 (65 %)
Naisten keski-ikä 20,3 v 20,6 v
Miesten keski-ikä 19,5 v 19,3 v
Peruskoulu 104 (93 %) 59 (94 %)
Osa lukiosta 6 3
Lukio 2 1
PALVELUALAT
- opiskelijoita 50 34
- keski-ikä 20,3 v 20,4 v
- naisia 33 (66 %) 22 (65 %)
- miehiä 17 (34 %) 12 (35 %)
TEKNIIKAN ALAT
- opiskelijoita 62 29
- keski-ikä 19,3 v 19,1 v
- naisia 2 (3 %) 0 (0 %)
- miehiä 60 (97 %) 29 (100 %)
p=.053) korkeampi kuin tekniikan alojen opiskelijoiden. Muutosmittaukses-sa tekniikan aloilla ei opiskellut yhtään naista.
Silta ammatillisesta koulutuksesta työelämään -projektin työssäoppimis-kokeiluun pääsyn pohjakoulutusvaatimuksena oli peruskoulu ja kaksivuo-tinen ammatillinen perustutkinto. Tähän ryhmään kuului suurin osa (93 %) opiskelijoista koko alkumittauksessa ja muutosmittauksessa (94 %). Samas-ta syystä kuin ikää ei myöskään opiskelijoiden pohjakoulutusSamas-ta voitu otSamas-taa ryhmitteleväksi tekijäksi.
Sukupuoli ryhmittelevänä tekijänä on luonnollinen valinta. Tutkimuksen kohdejoukkoa ryhmiteltäessä ajateltiin opiskelijat jakaa myös maantieteelli-sesti, mutta tästäkin luovuttiin rajanvedon ja muodostuneiden ryhmien pie-nuuden vuoksi. Koulutusalat jaettiin kahteen ryhmään. Toisessa olivat palve-lualojen opiskelijat (elintarvikeala, hotelli-, ravintola- ja suurtalousala, koti-, laitostalous- ja puhdistuspalveluala sekä sosiaali- ja terveysala) ja toisen ryhmän opiskelijat kuuluvat ns. tekniikan aloihin (kone- ja metalliala, luon-nonvara-ala (metsätalous), puuala ja rakennusala). Tässä tutkimuksessa pal-velualoihin kuuluviksi luettujen koulutusalojen työtehtävät sisältävät päivit-täisiä asiakaspalvelutehtäviä kuten esimerkiksi leipomotuotteiden myymis-tä, tarjoilijana toimimista, ruoan valmistusta, vaatteiden pesemistä ja huonei-den siivoamista asiakkaihuonei-den kotona sekä vanhusten hoitamista joko asiak-kaiden kotona tai hoitolaitoksessa. Ryhmäjako ei noudata täysin opetusmi-nisteriön määräämää koulutusalajakoa (OPM:n määräys 88), sillä esimer-kiksi luonnonvara-ala (metsätalous) ei kuulu tekniikkaan ja liikenteeseen, vaan se on oma koulutusalansa. Elintarvikeala taas kuuluu tekniikan ja lii-kenteen koulutusalaan, mutta se luetaan kuuluvan ns. palvelualoihin. Kuiten-kin tällaista ryhmittelyä käytetään ammatillisissa oppilaitoksissa muodostet-taessa oppilaitosten hallinnollisia yksiköitä.
Tutkimuksessa muodostettavien ryhmien alaryhmien on oltava vertailu-kelpoisia, jotta tutkimuksen luotettavuus ei heikkenisi. Varsinkin muutosmit-tauksen alkumittauksessa havaitut ryhmien väliset erot on vakioitava siten, että ryhmät tulevat vertailukelpoisiksi. Loppumittauksessa alaryhmien eri-laisuus on myös otettava huomioon, jotta työssäoppimisen vaikutus voidaan identifioida tarkasti perustutkinnoittain. Mutta tässä tutkimuksessa koko alkumittauksen (n=112) ryhmien erilaisuus (liite 4) ei muodostu ratkaisevak-si tämän tutkimuksen kannalta, koska koko aineistoa käytetään pääaratkaisevak-siassa kuvailevissa tarkasteluissa.
Tässä tutkimuksessa voidaan muodostaa palvelualojen ja tekniikan alojen opiskelijoista omat erilliset ryhmänsä, kun palvelualojen alaryhmät vakioi-daan vertailukelpoisiksi opiskelijoiden ammatillisen osaamisen itsearvioin-nin osalta tarkasteltaessa kaikkien osa-alueiden keskiarvoja. Työelämän
kva-lifikaatioiden ulottuvuuksista työn arviointitaitojen osalta sekä palvelualoil-la että tekniikan aloilpalvelualoil-la ja työelämän sosiaalisten taitojen osalta tekniikan aloilla alaryhmät on tehtävä vertailukelpoisiksi. Opiskelijoiden ammatillisen osaamisen numeraalisen itsearvioinnin osa-alueista ammattitekniikan hal-linnassa tekniikan aloilla ja työn arviointitaidoissa palvelualoilla alaryhmät on myös tehtävä vertailukelpoisiksi (liite 4).
Muutosmittauksen koko ryhmää käsiteltäessä on myös alaryhmien erilai-suus otettava huomioon tekemällä alaryhmät vertailukelpoisiksi työelämän kvalifikaatioiden ja opiskelijoiden ammatillisen osaamisen itsearvioinnin osalta, kun käsitellään kaikkien osioiden keskiarvoja. Itseohjautuvuusval-miuden ulottuvuuksista sisäisen motivaation, työelämän kvalifikaatioiden ulottuvuuksista työn arviointitaitojen ja työelämän sosiaalisten taitojen sekä ammatillisen osaamisen numeraalisessa itsearvioinnissa ammattitekniikan hallinnan, työelämän sosiaalisten taitojen ja työn arviointitaitojen osalta alaryhmät on vakioitava vertailukelpoisiksi (liite 4). Muutosmittauksissa on tärkeää vakioida ryhmät vertailukelpoisiksi (elaboraatio), jotta saadaan muut-tujien oma- ja yhdysvaikutukset selitettävissä muuttujissa kontrolloiduiksi.