Tutkimuksen informantit

Tutkijan on hyödyllistä tarkkailla aineiston saturoitumista (Puusa & Juuti, 2020: 176). Tä-män tutkimuksen kohdalla tutkija oli alun perin suunnitellut tekevänsä 6-12 haastattelua aineiston keräämiseksi, mutta informanttien tutkimuksen kannalta relevanttien tausta-tekijöiden, kuten työnkuvan, toimialan ja työkokemuksen laadun selvittyä ennen haas-tatteluita ja haastatteluiden aikana tutkija päätyi kutsumaan haastatteluun seitsemän informanttia. Saturaatio on kulminaatiopiste, jossa tutkija alkaa kuulla haastateltavilta samaa tarinaa (Puusa & Juuti, 2020: 176). Tutkija alkoi havaita muutamien pääteemojen osalta saturaatiota jo viidennessä haastattelussa, mutta loppujen haastatteluiden koh-dalla aineistoon saatiin vähintäänkin yksittäisiä kiinnostavia näkökulmia, vaikka pääosa viimeisten haastatteluiden aineistosta toisti jo samoja sisältöjä.

Tehtävänimike Soveltuva Henkilö A Recruitment

Ma-nager Henkilö C Recruitment

Ma-nager

3 Ylempi korkeakoulu-tutkinto

Kaupallinen 5.10.2020, klo 16:00 Henkilö D Recruitment

Ma-nager & Talent Henkilö F Recruitment

Ma-nager

4.3 Aineiston hankinta: teemahaastattelu

Laadullinen tutkimus on herkkää, sillä käsittelyssä ovat ihmisten subjektiiviset näkemyk-set, vaihtuvat sosiaaliset todellisuudet ja ihmisten toiminnot (Puusa & Aaltio, 2020: Luku 3). Tutkijan on pidettävä mielessä, että käsitteet ja esiymmärrys asiasta voivat vaikuttaa tutkimuksen kulkuun ja ohjata hänen havaintojaan (Puusa & Aaltio, 2020: Luku 3). Ai-neistonkeruun ei olekaan tarkoitus olla puhtaan tiedon esille kaivamista, vaan pikemmin-kin vuorovaikutusta tutkijan ja haastateltavien henkilöiden välillä (Puusa & Juuti, 2020:

97).

Tutkija ei ole tutkimusmatkailija, joka saapuu vieraaseen kulttuuriin ja näkee

« alkuasukkaita » heidän « primitiivisessä » ympäristössään. Pikemminkin tutkija on noviisi, joka pyytää nöyrästi lupaa saada päästä sisälle siihen rikkaaseen sosiaaliseen todellisuuteen, jonka tutkimuksen kohteena olevat ihmiset ovat omaksuneet. (Puusa &

Aaltio, 2020 : Luku 3.)

Haastattelu on tiedonhankinnan yksi käytetyimpiä perusmuotoja, jonka avulla on mah-dollista kerätä tietoa henkilön mielipiteistä, käsityksistä ja uskomuksista (Hirsjärvi &

Hurme, 2008: 11). Tutkimuksessa haastattelumenetelmistä vaihtoehtoina ovat tyypilli-sesti lomake-, teema- ja syvähaastattelu (Tuomi & Sarajärvi, 2018: 3.1.1). Tässä tutkimuk-sessa tutkija päätti valita tiedonkeruumenetelmäksi teemahaastattelun, jossa haastatte-lija kysyy ennalta laaditun haastattelurungon määrittämät kysymykset suullisesti haasta-teltavalta ja haastateltavien vastukset eivät ole sidottu vastausvaihtoehtoihin (Hirsjärvi

& Hurme, 2008: 47). Näin ollen kyse on puolistrukturoidusta haastattelusta (Tuomi &

Sarajärvi, 2018: 3.1.1). Teemahaastattelu valikoitui tiedonkeruumenetelmäksi, sillä siten tutkija voi selvittää, mitä haastateltava ajattelee ja miksi hän valitsee toimia kuten toimii (Tuomi & Sarajärvi, 2018: 3.1). On tärkeää saada tutkittavasta aihealueesta mahdollisim-man paljon tietoa, jossa suullinen teemahaastattelu on menetelmänä erityisen hyödylli-nen. Lisäksi etuna teemahaastattelussa nähtiin menetelmän joustavuus, sillä haastatte-lussa haastattelijalla on mahdollisuus vuorovaikuttaa haastateltavan kanssa esimerkiksi selventäen kysymyksiä, oikaista väärinkäsityksiä ja kysyä mahdollisesti lisäkysymyksiä (Tuomi & Sarajärvi, 2018: 3.1).

Teemahaastattelua luonnehtii se oletus, että henkilön kokemuksia, näkökulmia ja ajatuk-sia voidaan selvittää teemahaastattelumenetelmällä, jolla saadaan tietoa henkilön elä-mismaailmasta ja subjektiivisista käsityksistä (Puusa & Juuti, 2020: 106). Tämä edellyttää esioletusta siitä, että henkilöt ovat kokeneet tiettyjä asioita. Tutkija sen sijaa on tutustu-nut aiheena olevan asian olennaisiin piirteisiin esimerkiksi aiempien tutkimusten ja kir-jallisuuden kautta, jota voidaan pitää teemahaastattelun onnistumiselle ratkaisevana eh-tona. Haastattelun keinoin tutkija haluaa tietää jotain lisää tai syventää ymmärrystään aihepiirin tai ilmiön kokonaisuudesta (Puusa & Juuti, 2020: 106).

4.4 Aineiston analysointi

Aineiston analysointiin on syytä pureutua varsin pian keruuvaiheen jälkeen (Hirsjärvi &

Hurme, 2018: Luku 7). Näin aineisto on vielä tuore ja mahdollisia täydennyksiä on hel-pompi tehdä, kun varsinaisesta haastattelusta ei ole kulunut kovin kauan aikaa. On myös tyypillistä, että aineiston analyysi alkaa jo haastatteluiden aikana, kun tutkija havaitsee esimerkiksi toistuvia teemoja eri haastateltavien kohdalla. Tutkija käyttikin haastattelui-den aikana ajoittain ”itsekorjaavaa” tekniikkaa ja tiivisti kuvauksen joistain haastatelta-vien pohdinnoista, jonka kertoi myös haastateltavalle haastattelun aikana. Näin haasta-teltava sai mahdollisuuden vahvistaa tai hylätä esitetty tulkinta ja näin dialogin oli mah-dollista jatkua.

Tutkija ryhtyi haastatteluiden jälkeen välittömästi aineiston puhtaaksikirjoitukseen, eli litterointiin, jossa tallennetut haastatteludialogit kirjoitettiin tekstiksi. Litteroitujen ai-neistojen läpikäyntiin ja aineiston tiivistämiseen on hyvä ryhtyä korkeintaan kahden päi-vän kuluessa haastattelusta. Hirsjärven ja Hurmeen (2018: Luku 7) mukaisesti tutkija al-koi tiivistää aineiston merkityksiä, eli haastateltavien esiin tuomat merkitykset tiivistet-tiin lyhyempään sanalliseen muotoon taulukko-ohjelmaan. Aineiston analysoinnissa on olennaista tutkijan perehtyminen aineistoon eli tässä tapauksessa haastatteluiden luke-minen yhä uudelleen (Puusa & Juuti, 2020: 140). Aineiston kertauksessa tutkija alkoi

hahmottamaan teemoja, joihin aineistoa kannattaisi ryhmitellä. Tutkija päätyi luokitte-lemaan aineiston suurelta osin tutkimuskysymysten ohjaamalla tavalla.

Aineiston analyysin johtavana ajatuksena toimii yhdistäminen ja erittely (Puusa & Juuti, 2020: 141). Tutkija pyrkii pilkkomaan aineiston osiin, jonka jälkeen aletaan tehdä syn-teesejä ja uudelleenkokoamista. Aineisto, joka on syntynyt haastateltavien aiheen asian-tuntijoiden näkökulmista, on ikään kuin linssi, jonka läpi tutkija tarkastelee aiheen todel-lisuutta. Näin ollen tutkimus nojaa faktanäkökulmaan (Puusa & Juuti, 2020: 145), jonka mukaisesti tutkija olettaa, että haastateltavat ovat avoimia ja rehellisiä puheissaan. Laa-dulliselle tutkimukselle tunnusomaisesti tutkija erotteli aineistomassasta tutkimuskysy-myksiin osuvat aiheet, teemoitteli ne ja nosti esiin otteita aineistosta verratakseen tiet-tyjen teemojen esiintymistä, samankaltaisuuksia, eroavaisuuksia tai puuttumista aineis-tosta (Puusa & Juuti: 149). Lopulta analyysin tarkoituksena on Puusan ja Juutin (2020:

151) mukaisesti nostaa aineistosta olennaiset asiat esiin pitäen samalla tutkimuksen ta-voitteet ohjaavana tausta-ajatuksena. Autenttisuuden säilyttämiseksi, aineiston rik-kautta ja tutkimuksen kiinnostavuutta korostaakseen tutkija on säilyttänyt runsaasti suo-ria lainauksia alkuperäisaineistosta (Puusa & Juuti, 2020: 151). Lainauksien avulla tutkija tekee näkyväksi päättelyketjunsa ja antaa lukijalle mahdollisuuden arvioida tulkinnan taustoja.

Aineiston analysointitavat vaihtelevat lähinnä teorian hyödyntämisen näkökulmasta tar-kasteltuna. On tyypillistä, että tutkija tekee päätöksen analysointitavasta viimeistään ai-neiston keruuvaiheessa. Vaihtoehtoja analyysiin laadullisen tutkimuksen piirissä ovat esimerkiksi aineistolähtöinen, teoriasidonnainen ja teorialähtöinen tapa. Tässä tutkiel-massa tutkija pitää aiemman teorian roolia jokseenkin merkittävänä, mutta haluaa myös aukoa uusia ajatusuria. Tulosten analysointi nojaa siis abduktiiviseen päättelyyn, jolloin analyysissä ja johtopäätöksien muodostamisessa on roolinsa sekä aineistolähtöisyydellä mutta myös aikaisemmalla teoriatiedolla. (Puusa & Juuti, 2020: 147.)

4.5 Luotettavuuden ja laadun arviointi

Reliabiliteetti ja validiteetti pohjautuvat siihen perusajatukseen, että niistä huolehties-saan tutkija pääsee mahdollisimman lähelle objektiivista ja oikeanmukaista totuutta tut-kittavasta asiasta (Hirsjärvi & Hurme, 2018: 185). Tarkemmin ottaen reliabiliteetti mer-kitsee sitä, että mikäli kaksi tutkijaa tutkisivat samaa asiaa, päätyisivät he samaan tulok-seen, tietyt ajallisesta muutoksesta johtuvat seikat huomioiden. Näin reliabiliteetilla ar-vioidaan, onko kohteena olevaa ilmiötä tutkittu valituilla mittareilla luotettavasti (Puusa

& Juuti, 2020: 171). Validiteetin avulla sen sijaan arvioidaan, mitataanko kohdeilmiötä harhattomasti ja kohdistuuko tutkimus varmasti juuri siihen ilmiöön, mitä halutaan tut-kia (Puusa & Juuti, 2020: 171). Toisaalta laadullisen tutkimuksen kohdalla on hyvä ym-märtää, että sen luotettavuus muodostuu laajemmin, kuin vain reliaabeliuden ja validiu-den kautta arvioituna. Tämä johtuu siitä, että tutkija on tavallisesti erittäin merkittävässä, interaktiivisessa asemassa tutkittavaan ilmiöön nähden. Edellä mainittujen mittareiden lisäksi voidaan arvioida myös siirrettävyyttä, eli voisivatko saadut tulokset olla mahdolli-sia toisenlaisessa ympäristössä, jossa sitä tutkittaisiin uudelleen (Puusa & Juuti, 2020:

172).

Hirsjärven ja Hurmeen (2018: 184) mukaan haastattelun laatua voidaan parantaa haas-tattelurungon huolellisella suunnittelulla ja sillä, että mietitään mitkä ja millaisia voivat olla mahdolliset lisäkysymykset. Haastattelun laatua voidaan parantaa myös muun mu-assa tutkijan haastattelukoulutuksella, välineistöstä huolehtimalla, pitämällä haastatte-lun ja litteroinnin välisen ajan mahdollisimman lyhyenä ja haastattelupäiväkirjaa pitä-mällä. Puusan ja Juutin (2020: 176-177) mukaan haastattelun luotettavuutta voidaan pa-rantaa myös keräämällä tiettyjä taustatietoja haastateltavilta, kuvaamalla haastattelu-ympäristö ja -tilanne ja sisällyttämällä aineiston analysointiin sitaatteja, joilla on doku-mentoiva merkitys.

Tämän tutkimuksen teossa tutkija pyrki luotettavaan ja laadukkaaseen tutkimukseen aloittamalla tutkimusprosessin huolellisella tutustumisella aiheen aiempaan teoriaan ja kirjallisuuteen. Tutkimusaukon havaittuaan tutkija suunnitteli tutkimuksen empiirisen

toteutuksen, laati tutkimuskysymykset ja suunnitteli haastattelurungon. Haastatteluiden suorittamisen aikana ja tuloksia analysoidessa tutkija pyrki huomioimaan omat esitie-tonsa aiheesta ja olemaan objektiivinen tutkimuksellisessa asemassa. Aineiston luotet-tavuutta parantaakseen tutkija lähetti haastattelurungon haastateltaville etukäteen, jotta he saisivat tutustua aiheeseen hieman etukäteen. Tutkija takasi haastateltaville anonymiteetin ja vapaaehtoisuuden osallistua tutkimukseen, jotta haastattelusta saa-tuun aineistoa eivät vääristäisi tarkoituksenhaluiset vastaukset aiheisiin, joilla voisi mah-dollisesti olla merkitystä esimerkiksi työnantajayrityksen maineen kannalta. Aineiston kerättyään tutkija litteroi haastattelut korkeintaan kahden päivän kuluttua haastattelusta, jotta jo haastatteluvaiheessa alkanut tulosten analysointi ja vastausten alustava tulkinta eivät menisi hukkaan. Lisäksi tutkija pyrki kutsumaan tutkimukseen haastateltavaksi sel-laisia henkilöitä, jotka toimivat rekrytoinnin parissa eri toimialoilla, ulkoisena ja sisäisenä rekrytoijana ja vaihtelevan senioriteetin työpaikkojen rekrytointitehtävissä.