Tutkimuksen kulku

Kaikki kuusi tutkimushaastattelua tehtiin voimisteluseurojen omilla paikka-kunnilla, kasvokkain ja ne taltioitiin litterointia varten. Haastattelut tapahtui-vat huhti-heinäkuun välisenä aikana vuonna 2011 ja olitapahtui-vat kestoltaan 37 mi-nuutista yhteen tuntiin. Saman seuran puheenjohtaja ja jäsenet haastateltiin yleensä joko samana päivänä tai haastattelut olivat ajankohdaltaan lähellä toisiaan. Neljä haastatteluista tehtiin huhti-toukokuussa ja kaksi aikataululli-sista syistä heinäkuussa.

Haastattelupaikat

Haastatteluja puhelimitse sovittaessa, haastateltavat saivat itse ehdottaa itsel-leen sopivaa haastattelupaikkaa omalta paikkakunnaltaan. Puheenjohtajat

haastateltiin heidän toivomuksien mukaisesti kotona, seuran tiloissa ja kah-vilassa. Kaikki jäsenten haastattelut puolestaan tapahtuivat jäsenten ehdotus-ten mukaisesti kahviloissa.

Kahvilalla tutkimushaastatteluiden tekopaikkana oli sekä hyvät että huonot puolensa. Julkisena paikkana kahvila tuntui neutraalilta, vapaamuotoiselta ja hyvin luonnolliselta tapaamispaikalta. Haastattelutilanteen tulisi kuitenkin olla mahdollisemman rauhallinen; paikan ei tulisi tarjoa liikaa muita virik-keitä, jotta keskittyminen itse haastatteluun säilyisi. Kahviloissa häiriötekijöi-den mahdollisuus on suuri. Julkisella paikalla saattaa haastatteluun tulla kes-keytyksiä jo jonkun ulkopuolisen henkilön tullessa tilaan. (Eskola & Vasta-mäki 2001, 27, 28.) Vilkkaana paikkana kahvilan muut asiakkaat ja ympäris-tön tapahtumat saattavat vaikuttaa haastattelun kulkuun ja itse keskittymi-seen.

Ennakoidakseen mahdollisia haastattelutilanteeseen vaikuttavia häiriöitä, tutkija kävi ennen haastattelujen alkamista perehtymässä ja tutustumassa jul-kisiin haastattelupaikkoihin. Täten tutkija pystyi valitsemaan kahvilan va-paista pöydistä hiljaisimman ja rauhallisimman, johon haastattelutilanteessa ohjasi haastateltavat. Myös istumapaikat valittiin siten, että haastateltavat is-tuivat selkä vilkkaaseen kahvilaan päin. Täten pyrittiin vähentämään mah-dollisia ympäristön häiriötekijöitä. Kahvila on kuitenkin elävä paikka, joten taustamelu ja etenkin läheisiin pöytiin istuutuneet lapsiperheet äänineen haastoivat nauhoituksien purkuvaiheessa.

Haastattelujen kulku

Tutkimuksessa puheenjohtajat haastateltiin yksittäin, mutta jäsenet parihaas-tatteluina. Kasvokkain tehdyissä haastatteluissa etuna oli vuorovaikutuksen

syntyminen. Tutkija saattoi haastattelujen aikana tehdä tarkentavia kysymyk-siä ja saada selvennykkysymyk-siä vastauksiin. Tällöin tutkija on voinut osaltaan osal-listua keskusteluun, tarkentaa ymmärtäneensä tutkittavien vastauksia oikein itse haastattelutilanteessa (Lähdesmäki ym. 2009).

Puheenjohtajat haastateltiin yksin jo käytännöllisistä syistä. Seurajohdon edustajilta kysyttiin tutkimushaastatteluissa hieman erilaisia kysymyksiä kuin jäseniltä. Niinpä tuntui luontevalta haastatella saman seuran kaksi eri-laista näkökulmaa erikseen. Tämän valinnan uskotaan vaikuttaneen myös siihen, että näissä kahdenkeskisissä haastatteluissa puheenjohtajat saattoivat kertoa avoimesti ja luottamuksellisesti tutkijalle seuransa asioista, kehitys-kohteista ja mahdollisista heikkouksista. Haastateltaessa puheenjohtajia yksittäin, tutkimushaastattelut etenivät suoraviivaisemmin ja pysyivät enemmän aiheessa, kun taas parihaastatteluissa keskustelu lähti helpommin rönsyilemään sivuraiteille. Jäsenten parihaastatteluiden toivottiin nimenomaan mahdollistavan dialogin, joten pieneen rönsyilyyn ei haastattelutilanteissa puututtu.

Parihaastatteluissa haastateltavien erilaiset luonteet ovat tulleet esiin, jolloin toinen osapuoli puheliaampana on saattanut dominoida keskustelua. Tällöin hiljaisempi tai rauhallisemman vastausrytmin omannut henkilö on saattanut jäädä alakynteen. Erilaisten puherytmien lisäksi myös erilaiset tavat ovat neet ohjata parihaastattelun kulkua. Haastateltavista toinen henkilö on voi-nut ottaa paremmin toisen osapuolen huomioon, antaen esimerkiksi puheen-vuoron helpommin kuin toinen. Näissä tilanteissa tutkija on pyrkinyt huo-lehtimaan, että molemmat vastaajat ovat saaneet mahdollisuuden tuoda omat mielipiteensä esiin.

Parihaastattelujen etuna onkin ollut tutkijan mahdollisuus puhua molemmil-le haastateltavilmolemmil-le yhtä aikaa, samoin kuin haastateltavat ovat pystyneet kom-mentoimaan ja täydentämään toistensa vastauksia (Hirsjärvi & Hurme 2001, 61). Tällä tavalla, keskustelunomaisuudellaan ja vapaamuotoisuudellaan tä-män tutkimuksen parihaastattelut vastasivat niille tutkimuksessa asetettuja tavoitteita.

Haastattelijan vaikutus tutkimustilanteisiin

Tässä tutkimuksessa haastattelupaikkojen valinnalla ja tutkimuksen keskus-telua muistuttavalla tyylillä on pyritty luomaan vastaajille mahdollisemman vapautunut olotila, jolloin mahdollisesti jännittävä haastattelutilanne vaikut-taisi enemmänkin normaalilta vuorovaikutustilanteelta. Täten on pyritty maksimoimaan haastateltujen vastauksien luonnollisuus ja todenperäisyys.

Itse haastattelutilanteissa tähän tavoitteeseen on pyritty aloittamalla tutki-mushaastattelut tiedonkeruun sijasta keskustelulla, joka on tähdännyt miel-lyttävän ja vapautuneen ilmapiirin luomiseen (Eskola & Vastamäki 2001, 30).

Haastattelutilanne itsessään saattaa kuitenkin tutkijan yrityksistä huolimatta vaikuttaa haastateltavien vastauksiin. Tutkija voi kysymyksenasettelullaan johdatella vastaajaa tai vastaaja voi pyrkiä miellyttämään, vastaten siten kuin kuvittelee tutkijan hänen haluavan vastaavan. Tällöin haastateltavat saattavat haastattelutilanteessa toimia ja puhua toisin, kuin muuten tekisivät.

(Hirsjärvi ym. 2007, 202.)

Tämän tutkimuksen haastatteluissa todettiin luontevimman aloituksen ta-pahtuvan, kun tutkija pyysi haastateltavia kertomaan ensin omin sanoin omasta voimisteluseurastaan. Tällaiseen avoimeen, helppoon kysymykseen vastatessaan haastateltava yleensä rentoutui. Tästä tutkimushaastattelun

avauksesta ja vastaajien puheista pystyi myös sulavasti jatkamaan keskuste-lua tutkimuksen varsinaisiin teemoihin.

Tutkijan kokemattomuus on kuitenkin ollut havaittavissa tässä tutkimukses-sa. Jos ei muuten, niin viimeistään litterointivaiheessa, jolloin tutkijalla on ol-lut mahdollisuus analysoida myös omaa haastatteol-lutapaansa. Erityisesti haastattelukysymyksiä esitettäessä on havaittavissa tyypilliset aloittelijan vir-heet: liian paljon puhuminen, selviöiden selittäminen ja pitkien kysymyksien esittäminen. Tällöin tutkija itse ei välttämättä ole antanut tarpeeksi aikaa haastateltavalle vastaamiseen ja osa vastauksista on voinut jäädä saamatta.

(Hirsjärvi & Hurme 2001, 124.) Haastateltavien vastaamista on voinut vai-keuttaa myös tutkijan tapa esittää välillä monta kysymystä peräkkäin.

Teemahaastatteluissa haastetta loi myös se, kuinka paljon tutkittaville tulisi kertoa tutkimuksen tavoitteista ja tutkijan omasta voimistelutaustasta. Eten-kin liiallinen tieto tutkimuksesta saattaa muuttaa tutkittavan käyttäytymistä ja vaikuttaa täten myös tuloksiin (Hirsjärvi & Hurme 2001, 20). Haastattelu-tilanteissa tutkijan omaa voimistelutaustaa ei olekaan varsinaisesti pyritty tuomaan esiin. Näin toimimalla tutkija uskoi voivansa vähentää haastatel-tavien oletuksia ja olevansa vaikuttamatta vastaajien puhetapoihin. Alun perin premissinä oli, että haastateltavat puhuvat mahdollisesti laajemmin, kun eivät kuvittele tutkijan oman taustansa vuoksi jo tietävän asioista valmiiksi. Toisaalta itse haastattelutilanteissa tutkijan seurataustan tullessa esiin tuntuivat haastateltavat vapautuvan. Niin tutkijan kuin haastateltavien taustat voimisteluseuroissa toimimisesta ovat voineetkin olla yhdistävä tekijä ja täten luoneet haastatelluille tunteen, että tutkija ymmärtää heidän omia kokemuksiaan täysin ulkopuolista ihmistä paremmin.