Tutkimuksen tekeminen oli hyvin opettavainen prosessi. Kirjoittaminen ja tiedon etsiminen olivat mielenkiintoisia, joskin välillä myös haastavia prosesseja. Tietoa muutosjohtamisesta oli runsaasti saatavilla, mutta suuri osa kirjoista oli kuitenkin helppoja vastauksia antavia oppaita, jotka on suunnattu erityisesti yritysjohdolle.
Tästäkin voi päätellä aiheen olevan erittäin ajankohtainen ja työelämässä monia koskettava ilmiö. Ilmiönä muutos on hyvin laaja-alainen, ja sen rajaaminen muu-tosviestintään ja siitä taas muutospuheeseen oli paikoitellen haasteellista.
Muutosta ja erityisesti muutosjohtamista on tutkittu jo runsaasti. Muutosviestin-nästä ja erityisesti sen yhteydestä työntekijöiden käymään keskusteluun työpaikan arjessa on sen sijaan huomattavasti vähemmän tutkimuskirjallisuutta. Tämä sa-malla inspiroi tutkimaan aihetta enemmän, mutta myös haastoi niukan aineistonsa vuoksi. Kirjallisuutta aiheesta oli saatavilla vielä vähäisesti. Kaiken kaikkiaan pro gradu -työ opetti pitkäjänteisen ja systemaattisen tutkimuksen tekemistä sekä tie-don hakemista ja sen soveltamista.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työntekijöiden kokemuksia viestin-nästä muutosprosessissa. Tavoitteena oli saada tietoa työntekijöiden tavasta kokea muutos sekä selvittää, millaisia kokemuksia heillä oli virallisesta ja epävirallisesta viestinnästä organisaatiossa.
Tuloksista selvisi, että vaikka epävirallista viestintää ei välttämättä tiedostettu olevan, täytyi sitä kuitenkin esiintyä työntekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa.
Työntekijät saattoivatkin kokea itse puhuvansa yleisesti työstään vaikka he itse asiassa keskustelivat muutoksen vaikutuksesta. Muutospuhetta esiintyikin näin työntekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa heidän sitä itse tiedostamattaan.
Myös jatkuvan kiireen ja stressin voidaan päätellä olleen yhteydessä
työntekijöi-63 den haluun ja mahdollisuuteen keskustella muutoksesta. Muutosväsymys, vähäi-nen osallistumivähäi-nen muutoksen suunnitteluun ja jatkuva informaatiotulva aiheutti-vat välinpitämättömyyttä, joka näyttäytyi neutraalina asenteena organisaation ke-hityshankkeisiin. Tutkimuksen tulosten ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta voidaankin väittää, ettei muutoksesta voida saada täyttä hyötyä irti, jos siitä ei synny epävirallista viestintää. Vuorovaikutuksessa rakentuvaa muutospu-hetta tulisikin tukea organisaatioissa muutosprosessin aikana tarjoamalla työnteki-jöille tukea, osallistamalla heitä muutosprojektiin ja antamalla aikaa keskusteluille virallisissa ja epävirallisissa tilaisuuksissa.
Tuloksista selvisi myös, että viralliseen viestintään oltiin suhteellisen tyytyväisiä vaikka paikoitellen koettiinkin turhautumista. Tutkittavalla organisaatiolla oli käy-tettävissään modernit ja monipuoliset viestintäkanavat. Tämän tutkimuksen poh-jalta näyttää kuitenkin selvältä, että paras tulos saadaan aikaiseksi perinteisellä, vuorovaikutuksessa tapahtuvalla viestinnällä, kuten jakamalla tietoa henkilökoh-taisesti kokouksissa ja tiimipalavereissa. Työntekijät toivoivatkin, että virallinen viestintä kiteyttäisi muutoksen kannalta oleellisen tiedon mahdollisimman tiiviisti.
Tätä tutkimusta voidaan pitää luotettavana, sillä työssä on pyritty selostamaan mahdollisimman tarkasti tutkimuksen toteutus kaikissa vaiheissa. Aineiston tuot-tamisen olosuhteet on kerrottu selvästi ja totuudenmukaisesti. Samoin on kerrottu haastatteluihin käytetty aika, mahdolliset häiriötekijät, virhetulkinnat ja tutkijan oma itsearviointi tilanteesta. Aineiston analyysissä on pyritty korostamaan keskei-siä asioita, kuten luokittelujen tekemistä. Lukijalle on pyritty kertomaan, millä perusteella tulkintoja on tehty ja mihin päätelmät perustuvat. Tässä lukijaa on hel-potettu lisäämällä tekstiin suoria sitaatteja haastatteluista niin, että haastateltavien oma kokemus välittyisi mahdollisimman hyvin lukijalle. (Hirsjärvi, Remes & Sa-javaara 2008, 227–228.)
Tutkimuksen aineisto koottiin haastattelemalla kahdeksaa kohdeorganisaation työntekijää yksilöhaastatteluissa. Teemahaastattelu tutkimusmenetelmänä osoit-tautui hyväksi valinnaksi tutkimuksen, sillä tutkimuksessa haluttiin nostaa esille työntekijöiden oma kokemus muutoksesta, johon teemahaastattelu menetelmänä soveltui hyvin. Teemahaastattelu mahdollisti etenemisen ennalta mietittyjen
tee-64 mojen mukaan, mutta antoi samalla myös vapauden edetä vapaassa järjestyksessä ja tehdä tarkentavia kysymyksiä haastateltavalle. Tämä mahdollisti myös sen, että aiheeseen päästiin syvemmälle kuin silloin, jos ilmiötä olisi lähestytty esimerkiksi kvantitatiivisella tutkimusotteella. (Eskola & Suoranta 1998, 86.) Teemahaastatte-lun etuna tässä työssä voidaan pitää myös sitä, että se haastateltujen omat tulkin-nat ja kokemukset asioista pääsivät parhaiten esille (Hirsjärvi & Hurme 2009, 48).
Haasteena haastattelututkimuksessa voidaan pitää sitä, että haastattelu on aina vuorovaikutustilanne eikä tutkija saa vaikuttaa aineistoon. Haastattelijan on tie-dostettava, kuinka paljon pelkällä kysymyksenasettelulla ja johdattelulla voi vai-kuttaa haastateltaviin. Tässä työssä tiedostettiin haaste eikä sen koettu vaikuttavan aineistoon liikaa. Haastattelututkimuksessa täytyy kuitenkin hyväksyä se, että haastattelujen tulos aina seurausta haastattelijan ja haastateltavan vuorovaikutuk-sessa tuottamasta materiaalista. (Hirsjärvi & Hurme 2009, 189.)
Haastattelumenetelmän heikkoutena voidaan pitää pientä otosmäärää. On kuiten-kin ymmärrettävä, ettei yhden tutkimuksen resurssien ja ajan rajoissa ei ole mah-dollista haastatella kovin suurta henkilömäärää. Lisätietoa tutkittavasta ilmiöstä olisi voinut saada yhdistämällä tutkimukseen kvantitatiivisen survey-lomakkeen haastattelujen lisäksi. Survey-lomakkeen avulla olisi voitu tutkia laajempaa otosta organisaation työntekijöistä, jolloin tulokset olisivat olleet mahdollisesti parem-min yleistettävissä ja siirrettävissä muihin organisaatioihin. Tämä olisi voinut pa-rantaa myös tutkimuksen reliabiliteettia. Survey-lomakkeen heikkoutena voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei sen avulla päästä kovin syvälle yksilön kokemuksiin. On myös mahdollista, ettei kahdellakaan menetelmällä olisi saatu täsmälleen saman-laista tulosta, sillä haastateltavien käyttäytyminen ja vastaukset on sidottu aina aikaan sekä paikkaan (Hirsjärvi & Hurme 2009, 186).
Pohdinnan arvoisena asiana voidaan myös pitää sitä, väärensikö tulosta se, että haastattelut sijoittuivat pitkälle aikavälille. Kaksi ensimmäistä haastattelua suori-tettiin tammikuussa 2012, ja loput haastatteluista pidettiin huhti–toukokuun vaih-teessa 2012. Haastattelujen pidempi aikaväli johtui tietojärjestelmän käyttöönoton siirtymisestä alkuperäisestä joulukuun 2011 aikataulusta alkuvuoteen 2012. Kah-della ensimmäisellä haastateltavalla ei ollut siis vielä kaikkea sitä tietoa tai
koke-65 musta käytössä, mitä lopuilla haastateltavilla oli. Tämä saattaa näkyä jonkun ver-ran tuloksissa, mutta toisaalta neljän kuukauden väliä pitkässä muutosprojektissa ei voida kuitenkaan pitää kovin pitkänä aikavälinä. Pidemmän haastatteluaikavä-lin voidaan myös katsoa rikastuttaneen aineistoa, sillä se tarjosi tietoa muutokses-ta eri vaiheissa. Ensimmäiset haasmuutokses-tatelmuutokses-tavat olivat hyvin sisällä muutoksessa ja osasivat kertoa senhetkisestä tilanteesta paljon. Voidaan myös katsoa, että haasta-tellun materiaalin laatua paransi se, että haastattelija itse litteroi haastattelut sana-tarkasti heti ensimmäisten haastattelujen jälkeen (Hirsjärvi & Hurme 2009, 185).
Varsinainen analyysivaihe pyrittiin suorittamaan mahdollisimman systemaattisesti ja läpinäkyvästi niin, että lukija pystyy seuraamaan tutkimuksen eri vaiheita. Tut-kimuksen toteutus -kappaleessa käytiin huolellisesti läpi eri vaiheet niin, että luki-jalle muodostuu selkeä kuva siitä, miten tutkimus on toteutettu. Aineiston ana-lyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemoittelussa hyödynnettiin osittain teoreettisesta viitekehyksestä ja empiriasta johdettuja teemoja, jotka jäsennettiin analyysivaiheessa mielekkäiksi ylä- ja alateemoiksi. Tuloksia auki kirjoitettaessa varottiin irrottamasta sitaatteja kontekstista. Sitaatteja ei haluttu jättää myöskään irralliseksi kokoelmaksi eri teemojen alle vaan niitä tukemaan kirjoitettiin aina auki tutkijan tekemä tulkinta aiheesta. Näin lukijan ei tarvinnut itse tehdä tulkintaa sitaateista. (Eskola & Suoranta 1998, 175.)
Yhtenä arvioinnin kriteerinä voidaan pitää analyysin arvioitavuutta ja toistetta-vuutta. Täydellisesti samankaltaista tulosta ei kvalitatiivisessa tutkimuksessa voi-da saavuttaa, eikä tämä ole edes tarkoituksena. Toistettavuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksen läpinäkyvyyttä, käytetyn kirjallisuuden ja aineiston systemaattista raportointia lukijalle. (Eskola & Suoranta 1998, 215.) Tässä tutkimuksessa vaiheet onkin pyritty esittämään huolellisesti ja tutkimusteemat on johdettu pääsääntöises-ti taustakirjallisuudesta, jotta tutkimus olisi mahdollisimman uskottava ja tarvitta-essa toisen tutkijan toistettavissa.
66