5. TAPAUSKUVAUKSET 38
6.2. Tutkimuksen arviointia
Käytännönläheinen aihe ja oma kiinnostukseni kouluvalmiustutkimuskäytäntöjen kehittämiseen saivat aikaan sen, että tutkimus pyrki laajenemaan alkuperäisen suunnitelman mukaisen, tapauskohtaisiin aineistoihin perustuvan tarkastelun
ulkopuolelle. Sain tilaisuuden olla mukana tekemässä valtakunnallista kyselyä kouluvalmiustutkimuksen käytännöistä, mikä olisi kenties jo itsessään voinut olla pro gradu – tutkielmaan riittävä lähtökohta. Lisäksi sisällytin opettajien haastatteluihin tutkittavia tapauksia koskevien kysymysten lisäksi yleisempiä kysymyksiä kouluvalmiustutkimusten tarpeellisuudesta ja toimivuudesta. Vaikka sainkin näin tarkempaa tietoa kouluvalmiustutkimuksen nykykäytännöistä sekä opettajien näkökulmasta psykologin tutkimuksiin, vaikeutti tämä tutkimusraportin laadintaa perinteisen mallin mukaisesti ja saattaa näin ollen vaikeuttaa myös kokonaisuuden hahmottamista lukijan näkökulmasta.
Tapaustutkimusta on kritisoitu muun muassa edustavuuden puutteesta ja tutkijan sekä käytettyjen tietolähteiden subjektiivisuuden vaikutuksesta tutkimustuloksiin (Saarela-Kinnunen & Eskola, 2007). Vertailuasetelmat parantavat laadullisen tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä, mutta ovat työläitä toteuttaa (Eskola &
Suoranta, 1998). Esimerkiksi Huolilan (2000) tutkimuksessa tutkittaville tapauksille etsittiin parikit ja tulokset esitettiin ryhmäkohtaisina luokituksina. Omassa tutkimusraportissani tapauksia oli vähemmän ja ne raportoitiin yksilökohtaisesti.
Etuna voidaan pitää sitä, että lukijat saavat yksityiskohtaisempaa tietoa, eivätkä tapausten erot katoa ryhmittelyjen alle.
Tapaustutkimuksessa tutkittavien tapausten valinnassa kriteerinä tulee pitää sitä, mistä tapauksista voidaan oppia eniten, ja mahdollisesti saada myös yleistettävää tietoa (Stake, 1995). Alkuperäinen suunnitelmani oli valita tutkimuksen kohderyhmästä kolmesta neljään tapausta, joissa olisi jotain erityisen kiinnostavaa.
Tutkimukseen osallistuneiden perheiden määrä jäi kuitenkin varsin pieneksi etenkin koko tutkimukseen osallistuneiden osalta. Kadon analyysi antoi viitteitä siitä, että useilla tutkimuksesta kieltäytyneillä oli kenties ollut kielteisiä kokemuksia kouluvalmiustutkimuksesta, ja heidän osallistumisensa tutkimukseen olisi voinut tuottaa toisentyyppistä tietoa. Vaikka nyt raportoidut neljä tapausta toivat nekin esille tietoa kouluvalmiustutkimusprosessissa huomioon otettavista tekijöistä, olivat tutkimuksen päätulokset vanhempien liian vähäisestä huomioinnista ja tiedonkulun puutteista melko yllätyksettömät. Toisaalta yksilökohtaiset esimerkit siitä, missä kohtaa prosessi onnahtaa, voivat motivoida ratkaisemaan näitä ongelmia paremmin kuin yleisesti ilmaistu tutkimustulos.
Oma taustani joitakin kouluvalmiustutkimuksia opiskeluaikanani tehneenä tulevana psykologina on väistämättä ohjannut tutkimuksen viitekehyksen koostamista.
Pohjalla on yhdenlainen kokemus kouluvalmiustutkimusprosessin läpiviemisestä, mikä ohjasi tiedonhakua kirjallisuudesta ja muista lähteistä. Muunlaiseen työkäytäntöön tottunut psykologi voisi painottaa eri asioita tutkimusprosessista, ja pitää toisia itsestään selvänä. Myös tutkimuksen empiiriseen osuuteen aiempi kokemukseni lienee vaikuttanut ainakin haastattelukysymysten koostamisen osalta.
Lisäksi tutkijan tausta ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka aineistoa tulkitaan (Tuomi & Sarajärvi, 2009). Eskola ja Suoranta (1998) esittävät, että laadullisessa tutkimuksessa ”pääasiallisin luotettavuuden kriteeri onkin tutkija itse”.
Eettiset kysymykset ja tutkimukseen osallistuvien näkökulman olen pyrkinyt ottamaan huomioon tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Pyrin tekemään tutkimukseen osallistumispyynnöstä (liite 4) ja suostumuskirjeestä (liite 5) mahdollisimman selkeät ja informatiiviset (ks. Kuula, 2006). Haastateltavia tavoiteltiin ensin perheneuvolan kautta, jolloin en saanut käyttööni kohderyhmään kuuluvien perheiden yhteystietoja, ennen kuin he ilmaisivat halukkuutensa osallistua tutkimukseen. Tutkimuksesta kirjallisesti kieltäytyneen perheen osalta en vastaanottanut perheneuvolalta lainkaan materiaalia, mutta vastaamatta jättäneiden ja puhelimitse kieltäytyneiden perheiden osalta sain käyttööni kouluvalmius-tutkimuksen pohjalta tehdyt lausunnot tai kirjaukset, joiden avulla pystyin analysoimaan katoa.
Monipuolisen aineiston keräämisellä pyrin paitsi lisäämään tutkimuksen luotettavuutta, myös syventämään tapauksista saatavaa tietoa. Tutkimuksen retrospektiivisyys aiheutti sen, että haastatteluista saatu tieto kouluvalmius-tutkimusten ajalta oli epävarmaa – äitien oli vaikea muistaa tarkasti sen aikaisia asioita, ja lapset muistivat tutkimukset joko hämärästi tai ei lainkaan. Lisäksi kouluvalmiustutkimuksen tulokset sinänsä ovat voineet muokata äitien muistikuvia.
Kouluvalmiustutkimusten aikaiset dokumentit tarjosivat kuitenkin väylän päästä käsiksi vuoden 2009 tilanteeseen. Samun tapauksessa psykologin yhteenvedon ja lastenneurologian lausunnon puute heikensivät lähtötilanteen kuvausta ja suositusten
toteutumisen arviointia. Tutkijana minun olisi jälkikäteen ajatellen täytynyt panostaa puuttuvien dokumenttien ja tietojen saamiseen heti haastatteluaineiston keräysvaiheessa. Lomakausi hankaloitti osaltaan yhteydenpitoa vanhempiin aineiston keruun jälkeen.
Teemahaastattelut olivat mielestäni oikea valinta haastattelumuodoksi, koska melko avointa haastattelutekniikkaa käyttäen eri tapausten omaleimaisuus pääsi hyvin esille. Haastattelujen toteutusta olisin kuitenkin voinut suunnitella etukäteen paremmin. Lasten haastattelujen osalta olisin voinut pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan haastattelun ajankohtaan, koska lapsen keskittymiseen vaikuttaa se, onko parhaillaan meneillään jotakin muuta kiinnostavampaa. Haastattelukysymyksissä olisin voinut ottaa paremmin huomioon mahdolliset kielelliset erityisvaikeudet, sekä esittää enemmän tarkentavia kysymyksiä, jolloin lapset olisivat kenties innostuneet pohtimaan asioita enemmän. Vanhempien haastattelurunko oli jälkikäteen arvioiden liiankin laaja, koska päädyin lopulta jättämään raportoinnin ulkopuolelle kaikki perhettä koskevat taustatiedot välttääkseni vastaajien tunnistettavuutta. Muuten vanhemmille suunniteltu haastattelurunko vaikutti toimivalta. Haastattelutilanteita varten olisi kuitenkin ollut tarpeen koostaa kunkin tapauksen taustatietojen pohjalta erillinen lista kysymyksistä, joihin tarvitsin vastauksen nimenomaan tämän tapauksen kohdalla. Lisäksi antamalla haastateltaville etukäteistietoa kysymyksistä he olisivat voineet rauhassa palauttaa mieleensä parin vuoden takaisia tapahtumia jo ennen haastattelua.
Isien näkökulma jäi tutkimuksesta puuttumaan, koska äidit olivat lähtökohtaisesti halukkaita tulemaan haastateltavaksi. Haastatteluista ilmeni lähes poikkeuksetta, että äidit olivat isiä aktiivisempia lasten koulunkäyntiä koskevissa asioissa, kuten läksyissä auttamisessa ja koulupalavereihin osallistumisessa. Myös mm. Metso (2004) on todennut äitien osallistuvan isiä enemmän koulunkäynnistä huolehtimiseen, ja arvioi taustalla vaikuttavan sukupuolittuneen työnjaon kasvatusasioissa. Silti isien näkemykset kouluvalmiusprosessin herättämistä tunteista olisi ollut hyvä saada mukaan tutkimukseen, onhan esimerkiksi Tuukan kohdalla isän vastustus jarruttanut oppiaineiden yksilöllistämistä ja vaikuttanut näin lapsen koulunkäyntiin.
Jatkotutkimusta ajatellen mielenkiintoinen, mutta aineiston keräämisen kannalta haastava aihe olisi tutkia sellaisten lasten koulunkäynnin alkutaivalta, joiden kohdalla kouluvalmiustutkimuksia on suositeltu, mutta ne eivät ole toteutuneet perheen vastustuksen vuoksi, tai joiden kohdalla tutkimukset on tehty, mutta psykologin suosituksia ei ole noudatettu. Tällöin voitaisiin paitsi tutkia tuen puuttumisen tai viivästymisen merkitystä, myös tarkastella sitä, onko tunnistettavissa tapauksia, joissa vanhempien tuntemus omasta lapsestaan osoittautuukin asiantuntija-arviota luotettavammaksi. Samalla olisi syytä kiinnittää huomiota niihin seikkoihin, jotka ovat estäneet vanhempien ja asiantuntijoiden yhteistyötä. Yksi tapa tutkia tarkemmin vanhempien huomiointia kouluvalmiustutkimuksissa olisi nauhoittaa tutkimuspalautekeskusteluja ja analysoida niiden perusteella, kuinka psykologi huomioi vanhempien mielipiteitä ja kysymyksiä sekä millä tavoin hän välittää tietoa. Tämäntyyppinen tutkimus voisi tuoda esiin uutta tietoa tutkimukseen sisältyvistä valtasuhteista ja niistä tekijöistä, jotka edistävät tai haittaavat yhteistyötä lapsen asioissa.
LÄHDELUETTELO
Ahtola, A. (2011a). Hyvinvointia edistävä ja ennaltaehkäisevä psykologin työ lasten kasvu- ja kehitysympäristöissä. Käsikirjoitusluonnos.
Ahtola, A. (2011b). Perusopetuslaki muuttui. Muuttuuko psykologin työ koulussa?
Psykologi, 2, 24-26.
Ahtola, A. & Kiiski-Mäki, H. (2010). Koulupsykologinen työ Suomessa – opettajien ja muun oppilashuoltohenkilöstön käsityksiä. Psykologia 45 (3), 234-249.
Ahtola, A. & Kontturi, M. (2011). Kysely koulupsykologin työstä. Toteutettu Psykologiliiton kautta internetpohjaisena kyselynä toukokuussa 2011 yhteistyönä koulupsykologitoimikunnan kanssa.
Alkuportaat. (2011). Tervetuloa tutustumaan Alkuportaat –seurantatutkimukseen.
Haettu 7.4.2011 osoitteesta:
https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/psykologia/huippututkimus/alkuporta at
Alijoki, A. (2006). Erityistä tukea tarvitsevien lasten polut esiopetuksesta alkuopetukseen – tukitoimet ja suoriutuminen. Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos: Tutkimuksia 270. Saatavissa verkkojulkaisuna(15.3.2011):
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/sovel/vk/alijoki/erityist.pdf Antila, R., Elomaa, A-L. & Keskinen, S. (1990). Laajennettuun lasten
5-vuotis-tarkastukseen nivelletyn kuntoutuksen pitkäaikaisvaikutukset.
Kasvatus- ja perheneuvolan tutkimuksia 3. Turun kaupungin sosiaalikeskus.
Arvilommi, M. & Heimo, A. (2001). Onnistunut startti –vanhemmat lapsensa asiantuntijoina koululykkäysprosessissa. Kasvatustieteen pro gradu – tutkielma. Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylän yliopisto.
Carlton, M. & Winsler, A. (1999). School readiness: The need for a paradigm shift.
School psychology review, 28 (3), 338-352.
Cavonius, (1955). Folkskolans kvarsittare. Ekenäs.
Cherry, K. (2011) Alfred Binet biography. Haettu 23.3.2011 osoitteesta:
http://psychology.about.com/od/profilesal/p/alfred-binet.htm
Corvin, B. (2002). From the Binet-Simon to the Wechsler-Bellevue: Tracing the History of Intelligence Testing. Journal of Clinical and Experimental Neuropsychology, 3, 384-405.
Duncan, G. J., Dowsett, C. J., Claessens, A., Magnuson, K., Huston, A.C., Klebanov, P., Pagani, L. S., Feinstein, L., Engel, M., Brooks-Gunn, J., Sexton, H., Duckworth, K. & Japel, C. (2007). School readiness and later achievement. Developmental Psychology, 43(6), 1428-1446.
Elomäki, T., Huolila, R., Poskiparta, E. & Saranpää, P. (1999). Kouluvalmiuden arviointi ryhmässä. Ryhmätutkimuksen käsikirja ja seurantatutkimus.
Turun kaupungin sosiaalikeskuksen julkaisu nro 2A/1999.
Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:
Vastapaino.
Ghesquière, P., Maes, P. & Vandenberghe, R. (2004). The usefulness of qualitative case studies in research on special needs education. International Journal of Disability, Development and Education, 51 (2), 171-184.
Graue, E. (2006). The answer is readiness –now what is the question? Early Education and Development, 17 (1), 43-56.
Halttunen, J. & Havu, P. (1997). Lykästääkö lykkis? Neljän koululykkäystä saaneen lapsen koulun aloittaminen ja heidän opettajiensa pedagoginen taitavuus. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma.
Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylän yliopisto.
Heinänen, K. (2003). Kielihäiriöiden kuntoutuksen vaikuttavuus. Teoksessa Lehtihalmes, M. (toim.) Kuntoutuksen vaikuttavuus. Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen julkaisuja 35. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2009). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.
Huolila, R. (2000). Kouluvalmiustutkimuksen mukaan yllättävästi ja odotetusti ensimmäisellä luokalla menestyneiden tapaustutkimus. Turun yliopisto, psykologian laitos.
Huolila, R., Kinos, S., Kärki, M-L., Lehtinen, L., Saralehto, L. & Saranpää, P.
(1999). Kouluvalmiuden arviointi Turussa. Päivähoidon, vanhempien
ja kasvatus- ja perheneuvolan yhteistyötä. Turun kaupungin sosiaalikeskuksen julkaisu nro1A/1999.
Häyrinen, T. & Korkman, M. (1997). Oppimishäiriöisten lasten neuropsykologinen yksilökuntoutus. Lastenlinnan kokemusten arviointia. Teoksessa Korkman, M. & Peltomaa, K. (toim.) Lasten neuropsykologinen kuntoutus (s.117-134). Helsinki: PJK Test House.
Ihanus, J. (2003). Tieteenalojen historia: Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteet:
Psykologia. Teoksessa Tommila, P. & Korppi-Tommola, A. (toim.), Suomen tieteen vaiheet (s.212-215). Helsinki: Yliopistopaino.
Jahnukainen, M. (2011). Erityisopetuksen laajentumisen tulkintoja. NMI-Bulletin:
oppimisvaikeuksien erityislehti, 2, 4-7.
Jauhiainen, A. (1993). Koulu, oppilaiden huolto ja hyvinvointivaltio. Suomen oppivelvollisuuskoulun oppilashuollon ja sen asiantuntija-järjestelmien muotoutuminen 1800-luvun lopulta 1900-luvulle. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C: 98.
Jurvanen, M-L. (1998). Mikä on näiden lasten paikka? Sosioemotionaalisesti ongelmaisina pidetyt lapset koulun kynnyksellä. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylän yliopisto.
Jussila, S., Kassinen-Vasara, P., Sippala, M. & Tanjunen, M-L. (1997). Raahen malli oppimisvalmiuksien kehittämiseksi. Teoksessa Lamminmäki, T.
& Meriläinen, L. (toim.) Onnistunut aikalisä? Kokemuksia koululykkäyksestä (s.158-174). Jyväskylä: Atena kustannus.
Karikoski, H. (2008). Lapsen koulunaloittaminen ekologisena siirtymänä.
Vanhemmat informantteina lapsen siirtymisessä esiopetuksen kasvuympäristöistä perusopetuksen kasvuympäristöön. Acta Universitatis Ouluensis, sarja E: 100.
Ketonen, R. (2011). Dysleksiariski oppimisen haasteena. NMI-Bulletin:
Oppimisvaikeuksien erityislehti, 1, 9-13.
Kiviaho, M. & Nieminen, P. (2010). Psykologiasta psykologiin –ammatillisen toiminnan juuret ja kehitys. Teoksessa Nieminen, P., Nevalainen, V.
& Holma, J. (toim.), Psykologin ammattikäytännöt (s.11-35).
Helsinki: Edita.
Kiviluoto, H. (1963). Koulupsykologinen työ Suomessa. Kansalaiskasvatuksen keskuksen julkaisuja: 1. Helsinki: Otava.
Korkiakangas, M. (1987). Lasten kehityksen seuraaminen neuvolassa ja kouluvalmius. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 291.
Koskenniemi, M. (1938). Älykkyystutkimuksen menetelmät. Porvoo: WSOY.
Kuula, A. (2006). Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys.
Tampere: Vastapaino.
Laitinen, H. (1998). Tapaustutkimuksen perusteet. Kuopion yliopiston julkaisuja E:
Yhteiskuntatieteet 55.
Laki perusopetuslain muuttamisesta. (2010). Haettu 11.4..2011 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100642
Lamminmäki, T. & Meriläinen, L. (1997). (toim.) Onnistunut aikalisä?
Kokemuksia koulu-lykkäyksestä (s.7-9). Jyväskylä: Atena kustannus.
Lehtovaara, A. (1950). Stanford-Binet –tyyppinen testistö kouluikäisten ja aikuisten älykkyyden arvioimista varten. Lastensuojelun keskusliiton julkaisuja n:o 7.
Leiman, M. (2005). Vaikuttavuustutkimuksen pulmallisuus psykoterapiassa.
Teoksessa Hartikainen, K. & Aaltonen, J. (toim.) Näyttöön perustuva psykoterapia (s.15-31). Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikka:
Jyväskylän yliopisto.
Liikanen, P. (1984). Lähtötilanteen kartoitus peruskoulun 1.luokalla.
Kehityspsykologiset valmiudet koulumenestyksen ennustajana.
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia; 23.
Linnilä, M-L. (1997). Kouluvalmius ja vanhempien asiantuntijuus. Teoksessa Lamminmäki, T. & Meriläinen, L. (toim.) Onnistunut aikalisä?
Kokemuksia koululykkäyksestä (s.14-26). Jyväskylä: Atena kustannus.
Linnilä, M-L.(2006). Kouluvalmiudesta koulun valmiuteen. Poikkeuksellinen koulunaloitus koulumenestyksen, viranomaislausuntojen ja perheiden kokemusten valossa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 294. Jyväskylän yliopisto.
Liuksila, P-R. (2000). Lastenneuvolan viisivuotistarkastus ja sen merkitys lapsen selviytymiselle ensimmäisellä luokalla koulussa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C: 161.
Lukkarinen, H. (2006). Kouluvalmiustestit ja koulukypsyys. [Video]:
Koulupsykologi Hanna Lukkarisen haastattelu. Katsottu 23.3.2011 osoitteesta: http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=1376
Lukimat (2011). Erilaiset opetusryhmät. Haettu 3.8.2011 osoitteesta http://www.lukimat.fi/matematiikka/tietopalvelu/tukitoimet/oppimise n-tuen-toteutus/erilaiset-opetusryhmat.
Metso, T. (2004). Koti, koulu ja kasvatus –kohtaamisia ja rajankäyntejä.
Kasvatusalan tutkimuksia 19. Suomen kasvatustieteellinen seura.
Nevalainen, V. (2007a). Hyvä koulupsykologinen tutkimus. Teoksessa Raninen, S.
& Takalo, T. (toim.) Psykologina koulussa (s.63-70). Helsinki: Edita.
Nevalainen, V. (2007b). Oppimisvaikeustutkimusten pulmat ja haasteet. Teoksessa Raninen, S. & Takalo, T. (toim.) Psykologina koulussa (s.71-78).
Helsinki: Edita.
Niemi, P. (2010). Onko lukemisvaikeuksien tutkimuksella tulevaisuutta? NMI-Bulletin: Oppimisvaikeuksien erityislehti, 3, 11-17.
Nieminen, P. & Renfors, T. (2010). Psykologityö perusterveydenhuollossa.
Teoksessa Nieminen, P., Nevalainen, V. & Holma, J. (toim.), Psykologian ammattikäytännöt (s.101-118). Helsinki: Edita.
Numminen, H. & Sokka, L. (2009). Lapsellani on oppimisvaikeuksia. Helsinki:
Edita.
Nurmilaakso, M. (2006). Lukemisen alkeita päiväkodissa. Lastentarhanopettaja ja alkava kuusivuotias lukija. Helsingin yliopiston soveltavan kasvatus-tieteen laitos. Tutkimuksia: 267. Saatavissa verkkojulkaisuna (23.3.2011):
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19990/lukemise.pdf?s equence=1
Oinonen, P. (1969). Kouluvalmiuden ongelma –milloin lapsi on kypsä kouluun.
Porvoo: WSOY.
Ojanen, S. (1979). Tutkimus 6- ja 7-vuotiaiden kouluvalmiuksien eroavuuksista.
Joensuun Korkeakoulu. Kasvatustieteiden osaston julkaisuja: 11.
Paananen, M., Aro, T., Kultti-Lavikainen, N. & Ahonen, T. (2005).
Oppimisvaikeuksien arviointi: psykologin, opettajien ja vanhempien yhteistyötä. KUMMI 4: Arviointi, -opetus ja kuntoutusmateriaaleja.
Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.
Pihkala, J. (2009). Oppilaan oikeus saada varhaista ja ennalta ehkäisevää tukea ja erityisopetusta vahvistuu. Teoksessa Ikonen, O. & Krogerius, A.
(toim.) Ainutkertainen oppija. Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen (s.20-23). Jyväskylä: PS-kustannus.
Poijärvi, P-L. & Teikari, V. (1968). Koulukypsyyden määrittely Lehtovaaran kypsyyskokeen, verbaalista järkeilykykyä mittaavan kouluvalmius-testin sekä äitien arviointien perusteella. Reports from the department of psychology 73. Jyväskylän yliopisto.
Psykologien kustannus (2011). Lasten testit: skolmognadsprov för nybörjare.
Haettu 30.3.2011 osoitteesta:
http://www.psykologienkustannus.fi/lasten_testit.php?pid=237
Psykologiliitto (2011). Konsultoivat psykologipalvelut varhaiskasvatuksen tueksi ja osaksi. Kannanotto varhaiskasvatuksen kehittämisestä. Haettu 3.6.2011 osoitteesta: http://www.psyli.fi/kannanotot.
Puolakanaho, A., Ahonen, T., Aro, M., Eklund, K., Leppänen, P., Poikkeus, A-M., Tolvanen, A., Torppa, M. & Lyytinen, H. (2008). Developmental links of very early phonological and language skills to second grade reading outcomes. Journal of Learning Disabilities 41 (4), 353-370.
Puutio, S. & Melantie, R. (1997). Kokkolan yhteistoiminnallinen 0-luokka.
Teoksessa Lamminmäki, T. & Meriläinen, L. (toim.) Onnistunut aikalisä? Kokemuksia koululykkäyksestä (s. 97-116). Jyväskylä:
Atena kustannus.
Raninen, S. & Ahtola, A. (2011). Miten tulkita perusopetuslain muutosta?
Psykologi, 2, 26-27.
Raninen, S. & Takalo, T. (2007). (toim.) Psykologina koulussa. Johdanto. Helsinki:
Edita.
Rantanen, H. (1981). Järvilinnan vastaanottokoti 1921-1970. Julkaisematon kasvatustieteiden laudatur-työ. Jyväskylän yliopisto.
Reynolds, C. (2011). Intelligence testing. Haettu 30.3.2011 osoitteesta:
http://www.education.com/reference/article/intelligence-testing/
Rydell A.M., Bondestam M., Hagelin E. & Westerlund M. (1991). Teacher rated problems and school ability tests in relation to preschool problems and parents’ health information at schoolstart. A study of first graders. Scandinavian Journal of Psychology, 32, 177–190.
Räty, H. (2003). Koulu muistoissa − ja asenteissa. Kasvatus 34, (2), 130-138.
Saarela-Kinnunen, M. & Eskola, J. (2007). Tapaus & tutkimus = tapaustutkimus?
Teoksessa Aaltola, J. & Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus.
Sarlin, H-M. & Koivula, P. (2009). Opiskelun tuen järjestäminen käytännössä.
Teoksessa Ikonen, O. & Krogerius, A. (toim.) Ainutkertainen oppija.
Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen (s.24-40). Jyväskylä:
PS-kustannus.
Savage, R. & Carless, S. (2004). Predicting curriculum and test performance at age 7 years from pupil background, baseline skills and phonological awareness at age 5. British Journal of Educational Psychology, 74, 155-171.
Siiskonen, T. (2010). Kielelliset erityisvaikeudet ja lukemaan oppiminen. NMI-Bulletin: Oppimisvaikeuksien erityislehti, 2, 4-9.
Sipari, S. (2008). Kuntouttava arki lapsen tueksi. Kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research: 342.
Snow, K. (2006). Measuring school readiness: conceptual and practical considerations. Early Education and Development, 17(1), 7-41.
Stake, R.E. (1995) The art of case study research. Thousand Oaks: Sage.
Stobart, G. (2008). Testing times. The uses and abuses of assessment. London:
Routledge.
Suomen psykologinen seura (1985). Suomen psykologisen tutkimuksen kehitys, nykytila ja kehitysnäkymät 1980-luvulla. Suomen psykologisen seuran julkaisuja. Helsinki: Yliopistopaino.
Taskinen, S. (2003). Kasvatus- ja perheneuvonta 2002: Perheneuvonnan kehitys.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tilastot ja rekisterit. Haettu 30.3.2011 osoitteesta:
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lapsuusjaperhe/kasvatuperh eneuvolat_kehitys.htm.
Tiedenaisia (2011). Haettu 28.3.2011 osoitteesta http://www.helsinki.fi/akka-info/tiedenaiset/kasvatustiede.html
Tikkanen, T. (2011). Psykologipalvelut varhaiskasvatukseen. Psykologi, 2, 4.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Helsinki: Tammi.
Tuononen, M. (2007). Esi- ja perusopetukseen osallistuminen kansainvälisessä vertailussa. Haettu 21.3.2011 osoitteesta:
http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-04-12_001.html?s=0 Tuunainen, K. & Nevala, A. (1989). Erityiskasvatuksen kehitys Suomessa.
Helsinki: Gaudeamus.
Valtonen, R. (1997). Kehitykselliset ongelmat kuntoutuksen näkökulmasta.
Teoksessa Mustonen, K., Valtonen, R., Pietilä, A., Martikainen, A-L.
& Mikkonen, O. (toim.) Lasten kuntoutusvinkit. Pieni tietopaketti ja vinkkejä alle kouluikäisten lasten kehityksen erityisvaikeuksien kuntoutukseen. Honkalampi-säätiön julkaisusarja 13.
Valtonen, R. (2009). Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lene-arvioinnin avulla. Kehityksen ongelmien päällekkäisyys ja jatkuvuus 4-6 –vuotiailla sekä ongelmien yhteys koulu-suoriutumiseen. Jyväskylä studies in education, psychology and social research: 357.
Valtonen, R. (2010). Oppimisen ongelmien ennakoiminen neuvolan neljävuotistarkastuksessa. NMI-Bulletin, Oppimisvaikeuksien erityislehti, 2, 15-23.
Valtonen, R., Ahonen, T., Lyytinen, P. & Lyytinen, H. (2004). Co-occurrence of developmental delays in a screening study of 4-year-old Finnish children. Developmental Medicine & Child Neurology 46 (7), 436-443.
Voutilainen, A. & Ilveskoski, I. (2000). Terveydenhuollon rooli oppimis-vaikeuksien tutkimisessa ja hoidossa. Duodecim, 18, 2025-2031.
Zuckerman, B. & Halfon, N. (2003). School readiness: An idea whose time has arrived. Pediatrics, 111, 1433-1436.
LIITTEET
1. Survette-kyselyn toteutuksesta 2. Survette-kyselyn sisältö 3. Tutkimuslupahakemus
4. Osallistumispyyntö tutkimukseen
5. Suostumuslomake (osallistuminen ja aineiston käyttö)
6. Kirjallinen tutkimusaineisto neljän raportoidun tapauksen osalta 7. Vanhemman haastattelurunko
8. Lapsen haastattelurunko 9. Opettajan haastattelurunko
Survette –kyselyn toteutuksesta
Ajatus liiton kautta toteutettavasta pienimuotoisesta kyselystä sai alkunsa tiedustellessani Psykologiliiton puheenjohtajalta Tuomo Tikkaselta sähköpostitse, olisiko liitossa ajantasaista tietoa kouluvalmiustutkimusten toteutumisesta valtakunnan tasolla. Tikkanen ehdotti
yhteistyötä koulupsykologitoimikunnan puheenjohtajan Annarilla Ahtolan kanssa, joka lähti mielellään mukaan tekemään kyselyä. Suunnittelin omalta osaltani kysymykset
kouluvalmiustutkimuksiin liittyvistä teemoista, joita Ahtola sitten kommentoi ja teki täydennysehdotuksia. Koulupsykologitoimikunta taas suunnitteli varhaiskasvatuksen käytäntöjä ja koulusiirtymän tukemista koskevat kysymykset. Kyselyn taustamuuttujia ja kohderyhmää mietimme yhdessä. Kysely päädyttiin suuntaamaan koko Suomen alueelle, perheneuvonnan, koulupsykologian ja perusterveydenhuollon sovellusaloilla toimiville psykologeille.
Kyselytutkimukseen (Ahtola & Kontturi, 2011) osallistuneiden jakauma:
356 osallistujaa, joista
93 % oli naisia
40 % koulupsykologeja
35 % kasvatus- ja perheneuvolatyössä
24 % perusterveydenhuollon psykologeja tai muussa toimipisteessä
33 %:lla korkeintaan 5 vuotta työkokemusta, 55%:lla yli 10 vuotta
Vastaajista 30 % teki työtä isossa, yli 150 000 asukkaan, kaupungissa, 19 % työskenteli 50 000 – 150 000 asukkaan kaupungissa, 40 % työskenteli 10 000 – 50 000 asukkaan pikkukaupungeissa, ja loput 11 % alle 10 000 asukkaan kunnissa tai kaupungeissa. Lähes puolet vastaajista oli Etelä-Suomen alueelta, vajaa 40 % Länsi- ja Sisä-Suomesta ja loput 15
% Itä- ja Pohjois-Suomesta sekä Lapista. (Ahtola, 2011.)
Kaikki vastaajat eivät täyttäneet kyselyä kokonaan. Koko kyselyyn vastanneita oli 254.
Omassa tutkielmassani olen hyödyntänyt vain kyselyyn täydellisesti vastanneiden vastauksia.
Osallistuneiden jakauma taustatietojen osalta pysyi pääpiirteittäin samana. Koulupsykologien osuus vastanneista kasvoi hieman 41,5 %:iin kun taas kasvatus- ja perheneuvolatyössä olevien osuus vastaavasti väheni.
SURVETTE –KYSELYN SISÄLTÖ
Kahta viimeistä kysymystä lukuun ottamatta kysymyksissä oli valmiit vastausvaihtoehdot.
Lisäksi tähdellä * merkityissä kysymyksissä oli mahdollista valita kohta ”muu, mikä ______?” tai kirjoittaa vastaus itse.
TAUSTAMUUTTUJAT:
Sukupuoli
Työnantaja
Työnantajakunnan/kuntayhtymän koko
Ammattinimike
Työvuodet psykologina
Kokemus kouluvalmiustutkimuksista (vuosina)
TUTKIMUSKYSYMYKSET
1. VARHAISKASVATUKSEN KÄYTÄNNÖT
Minkä hallinnon alla esiopetus toteutetaan kunnassanne?
Missä esiopetus järjestetään fyysisesti? *
Miten varhaiskasvatuksen psykologityö kunnassanne on järjestetty?
2. KOULUVALMIUSTUTKIMUSTEN KÄYTÄNNÖT
Mihin ajankohtaan kouluvalmiustutkimukset tyypillisesti työssäsi ajoittuvat?
Kuinka yksilötutkimuksiin tulevat lapset seulotaan? *
Mikäli käytössä on ryhmätutkimus, paljonko lapsia kaikkiaan osallistui/osallistuu tänä vuonna ryhmämuotoiseen tutkimukseen kouluvalmiuden arvioimiseksi kaupungissanne/kunnassanne?
(arvio, prosenttia koulutulokkaista)*
Montako lasta tutkit tänä vuonna kouluvalmiuden arvioimiseksi yksilötutkimuksella?
Miten kouluvalmiustutkimuksiin osallistuvien lasten määrä on mielestäsi muuttunut sinä aikana, kun olet tehnyt kouluvalmiustutkimuksia?
Mitä testejä käytät yleensä kouluvalmiutta arvioidessasi (suurimmalla osalla lapsia)?
Puuttuiko luettelosta joku oleellinen testi (käytössä useimmissa tutkimuksissa), jos, niin mikä?*
Oliko luettelossa testiä, jota pitäisit tärkeänä, mutta sitä ei ole saatavilla työpaikallasi? Jos, niin mikä/mitkä?*
3. KOULUVALMIUSTUTKIMUSTEN TOIMIVUUS
Kuinka yhteistyö kouluvalmiustutkimusten suhteen sujuu mielestäsi seuraavien tahojen kanssa: lasten vanhemmat/päiväkoti ja esikoulu/koulu/erikoissairaanhoito/neuvola/kunnan viranomaiset?
Kuinka toimivana pidät kouluvalmiustutkimuskäytäntöjänne tällä hetkellä?
Onko kouluvalmiustutkimuskäytäntöjänne kehitetty viimeisen kolmen vuoden aikana?
Ollaanko niitä parhaillaan kehittämässä?
Mikäli vastasit molempiin aiempiin kysymyksiin ei, mikä tähän on syynä?
Mitkä asiat koet suurimpina haasteina kouluvalmiustutkimuksissa (1-3 kohtaa)? *
4. KOULUSIIRTYMÄN TUKEMINEN
Millä muulla tavoin kuin kouluvalmiustutkimuksin työalueellasi tuetaan lasten siirtymistä peruskouluun?
Mihin oma resurssisi suuntautuu koulusiirtymän tukemisessa?
5. LOPUKSI
Mainitse mielestäsi kolme tärkeintä kehityskohtaa kyselyn aihepiiriin (psykologityö varhaiskasvatuksessa ja koulusiirtymävaiheessa, kouluvalmiustutkimuskäytännöt) liittyen
Tähän voit laittaa viestiä koulupsykologitoimikunnalle mistä tahansa aiheesta
TUTKIMUSLUPAHAKEMUS
Pro gradu –tutkimukseni on tapaustutkimus XX perheneuvolassa vuonna 2009
kouluvalmiustutkimukseen osallistuneista lapsista. Tutkimustehtävänä on selvittää, mikä on psykologin tekemän kouluvalmius-tutkimuksen merkitys lapsen koulunkäynnin alkuvaiheessa.
Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää psykologin työn ja kouluvalmiustutkimuskäytännön kehittämisessä.
Tutkimuksen kohdejoukko: Kouluvalmiustutkimuksiin vuonna 2009 osallistuneet lapset Tutkimuksen aineisto:
1) Perheneuvola: 2009 kouluvalmiustutkimuksen tehtäväpaperit ja pöytäkirjakaavakkeet, psykologin lausunto ja vanhempien haastattelulomake. Psykologin suositusten perusteella tehtyihin jatkoarvioihin/terapioihin liittyvät lausunnot.
2) XX kunnan koulut: oppilaiden HOJKS:it, oppilasarvioinnin rekisteri 3) Haastattelut: opettajat, lasten vanhemmat, lapset itse
Aineiston suunniteltu keruuaika: maalis-huhtikuu 2011
Tutkimuksen valmistumisen suunniteltu aikataulu: syyskuu 2011
Haen lupaa:
1) hyödyntää XX perheneuvolan kautta saatavia kouluvalmiustutkimuksiin osallistuneiden lasten vanhempien yhteystietoja yhteydenottoa varten (sosiaali –ja terveysosasto)
2) käyttää tutkimuksessani perheneuvolan arkistossa olevia, edellä mainittuja asiapapereita, jotka liittyvät lasten kouluvalmiustutkimukseen (sosiaali- ja terveysosasto)
3) hankkia lasten koulujen kautta tietoa lasten kouluaikaisesta sijoittumisesta erityis- ja yleisopetukseen, integroinneista eri oppiaineissa sekä oppilasarvioinneista (sivistysosasto) Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Lasten vanhempiin ollaan yhteydessä ennen aineiston keräämistä ja tutkimukseen osallistuvilta pyydetään kirjallinen suostumus. Tutkimuksen aineistoa tullaan käsittelemään luottamuksellisesti ja tunnistetiedot muutetaan tuloksia
3) hankkia lasten koulujen kautta tietoa lasten kouluaikaisesta sijoittumisesta erityis- ja yleisopetukseen, integroinneista eri oppiaineissa sekä oppilasarvioinneista (sivistysosasto) Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Lasten vanhempiin ollaan yhteydessä ennen aineiston keräämistä ja tutkimukseen osallistuvilta pyydetään kirjallinen suostumus. Tutkimuksen aineistoa tullaan käsittelemään luottamuksellisesti ja tunnistetiedot muutetaan tuloksia